maanantai 15. heinäkuuta 2013

MINÄ VANHEMPANA, ÄITINÄ




Minä, äiti, vanhempi, kasvattaja, opettaja, ystävä, auttaja, kuuntelija ja lohduttaja. Elämäni hienoin tehtävä, kunnia ja oikeus, suuri vastuu ja huoli. Jälkeläiseni jättiläinen, näin minulle kertoi Wikipedia.

Äitiys, vanhemmuus, mitä se on? Millainen on hyvä äiti? Millainen äiti itse haluaisin olla? Nämä asiat ovat vaikeita ja hankalia pohdittavia. Mieleeni herää satoja kysymyksiä, olenko riittävän hyvä vai kuuluisiko minun olla parempi. Teenkö asiat näin vai noin, olenko tällainen vai tuollainen. Onneksi minulla on luottavainen mieli.

Minä toimin äitinä maalaisjärjen sekä omien arvojen ja periaatteiden perusteella. Vanhemmuus lähtee omasta itestäni, omasta persoonallisuudestani, omasta luonteestani. Olen sellainen äiti, kuin olen muutenkin, omana itsenäni. Vaikka äitiyttäni maustaakin muutamat uudet piirteet, lähtökohta on sama.

Kasvatustyylejä ja äitityyppejä on monia, joten hyvä vanhempi voi olla monin eri tavoin. On ylihuolehtivaisia, huolettomia, valittajia, arvostelijoita, tarkkoja tai vähemmän tarkkoja, esille pyrkiviä tai omissa oloissaan pohdiskelevia, huumorimutseja tai tiukkapipoäitejä.

Entäs minä? Letkeän rennosti vai natsimeiningillä? Ehdottomasti valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Olen varmasti se niin sanottu rento mutsi. En valita turhista, en ole kielteinen tai ankara, mutta sen sijaan opetan ja kannustan toimimaan oikein - vaikka sitten sen kantapään kautta. Rentona mutsina en pidä turhaa kuria. En määräile sääntöjä tai rangaistuksia – ellei niille ole oikeasti tarvetta. Jos lapsi tekee väärin, asiasta keskustellaan järkevästi ja mietitään yhdessä miksi niin kävi. En lähde haukkumaan tai syyllistämään, mikä ei kuitenkaan auttaisi mitään. Kerron lapselle hänen tekonsa olleen väärin, kerron syyt ja seuraukset sekä autan ymmärtämään asian. En laadi kotiintuloaikoja, enkä rangaitse kotiaresteilla sun muilla kielloilla, ellei siihen tule pakottavaa tarvetta.

Esimerkkinä kieltämisestä voisin ottaa päihteiden käytön alaikäisenä. Missään nimessä en hyväksy lastani juopottelemassa tai tupakoimassa, tuskin kukaan, mutta tärkeintä onkin asiaan suhtautuminen. Haluan kertoa lapselleni kaikkien päihteiden haitat - totuudenmukaisesti. En valehtele, en liioittele, en puhu perustelematta. Toivon lapseni kuuntelevan minua ja ottavan huomioon mainitsemani asiat. Jos tai kun lapseni joskus haluaa maistaa alkoholia tai muuta päihdettä, toivon sen tulevan minulle siitä juttelemaan. Kerron mikä on kohtuus ja selitän vaarat. Mielummin annan lapseni päihtyä omassa seurassani, kuin joissakin bileissä vetämällä överit. Suora kieltäminen on minusta huono, se vain lietsoo entistä enemmän kokeilemaan ja kuten me kaikki tiedämme, kieltäminen ei auta mitään. Se ei opeta, se houkuttelee.

Kokonaisvaltaisesti haluan olla hyvä äiti. Haluan olla tuki ja turva, olla läsnä sekä henkisesti että fyysisesti. Haluan välittää ja myös näyttää sen, haluan huolehtia ja olla empaattinen. Haluan olla mahdollisimman johdonmukainen. Haluan opettaa ja ohjeistaa, perustella, näyttää hyvää esimerkkiä ja auttaa ymmärtämään. Haluan opettaa elämää ja elämään. Haluan kertoa erilaisista asioista, haluan olla avoin, haluan kuunnella ja olla kuulemisen arvoinen. Haluan olla kiinnostutut lapseni asioista, harrastuksista ja haluan olla mukana niissä. Haluan auttaa onnistumaan, haluan kehua ja kannustaa. Haluan lohduttaa ja auttaa selviämään pettymyksistä. Haluan opettaa oikean ja väärän, haluan kertoa hyvästä ja pahasta. Haluan kasvattaa totuudenmukaisesti.

Haluan opettaa kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja empaattisuutta. Haluan opettaa olemaan suvaitsevainen, avarakatseinen ja kunnioittamaan kaikkia ja kaikkea, ihmisiä, eläimiä, muita eläviä tai elottomia. Halaun opettaa erilaisuuksia, erilaisista ihmisistä, eläimistä, maailman hyvistä ja huonoista puolista. Haluan opettaa luonnonmukaisuutta, arvostamaan luontoa ja ymmärtämään sitä. Haluan opettaa tyytyväisyyttä, elämään hetkessä ja nauttimaan myös niistä pienimmistä iloista. Haluan opettaa onnellisuutta ja elämäniloa, toisesta välittämistä ja rakastamista.

Toivon että lapseni pystyisi avaamaan minulle koko sydämensä. Kertomaan ilot ja surut, pelot, vaikeudet ja epäonnistumiset, kertomaan kun tuntuu pahalta. Toivon että lapseni kokisi olonsa turvalliseksi, hyväksi ja hyväksytyksi – sellaisenaan kuin on. Toivon että lapsellani olisi aina hyvä ja luonteva olla seurassani, minkä ikäisenä tahansa. Haluan olla se ihminen, jonka luokse voisi tulla koska vain, missä tilanteessa vain, ilman häpeän tunnetta tai pelkoa. Haluan olla ystävä, kuinka kornilta se sitten kuulostaakaan.

Vaikeissa ja ristiriitaisissa tilanteissa pyrin olemaan selkeä ja ymmärtäväinen. Pysyn oman kantani takana, kuitenkin kuunnellen ja ottaen huomioon lapseni näkemyksen. Tärkeintä sellaisissa tilanteissa on avoimuus, keskustelut, totuus, luottamus ja rehellisyys. Minusta luottamus on se kaikista tärkein – molemmin puolin. Jos luotat lapseesi, hän luottaa sinuun. Ajatus siitä, että lapsen kuuluisi ansaita vanhemman luottamus, kuulostaa minusta hirvittävän epäreilulta, juurikin siltä inhomaltani natsimeiningiltä. Luottamus kuuluisi olla automaattisesti, ei siten, että lapsen pitäisi se erikseen ansaita. Jos luottamusta rikotaan, asia selvitetään perin pohjin, kunnes jokainen osapuoli on tyytyväinen ja luottamus pelaa jälleen.

Mutta tärkeintä kaikista, edellämainittujen lisäksi, on rakastaa. Ja halu rakastaa. Haluan rakastaa niin lujaa, ettei lapseni koskaan sitä epäilisi. Haluan välittää ja olla kiinnostunut, haluan halia ja pusutella. Haluan osoittaa tunteeni ja kertoa lapseni tärkeydestä. Kertoa lapselleni, kuinka paljon äiti häntä rakastaa.

Näiden asioiden toteuttamiseen pyrin intohimoisesti. Tiedän ettei kaikki ole aina niin helppoa ja yksinkertaista, mutta pyrkimys hyvään on tärkeintä. Pyrkimys siihen, että lapsi voi hyvin, hänellä on hyvä olla ja hänestä välitetään. En usko lapsen kahlitsemiseen tai elämän rajoittamiseen, minusta se on enemmänkin ahdasmielistä ja vangitsevaa, kuin aitoa rakkautta.

Tässä jos jossakin haluan onnistua, olemaan maailman paras äiti Toivolle, sillä hän ansaitsee vain parasta ♥

4 kommenttia :

  1. Ihan kylmät väreet meni! Komppaan täysin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua kiitos ♥ Olet ihana!

      Poista
  2. Varsin mainio teksti! Luetutin ihan isimiehelläkin. Tosi paljon ollaan samoilla linjoilla sun kanssa, eri toten tuo kieltäminen ja toimivuus. Minullahan ei aikoinaan ole mitään kiellettyjä asioita varsinaisesti ollutkaan, mutten silti koskaan ollut mikään varsinainen hunsvotti. Isimiehellä taas oli listalla yksi jos toinenkin kielletty asia aikoinaan, mutta se onkin sitten taas aivan toinen juttu että auttoiko niiden asioiden kieltäminen yhtikäs mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :--) Mullakin on ollut juurikin noin, ei ole kielletty tai ollut muutenkaan ihmeellisempiä sääntöjä, mutta kiltti olin ja ymmärsin heti, jos joskus tein väärin.

      Jo meidän yhteiskunnastakin huomaa, ettei asioiden kieltäminen auta ikinä :--)

      Poista