Näytetään tekstit, joissa on tunniste höpsötys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste höpsötys. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. maaliskuuta 2014

AURINKOTERVEHDYS

Aurinkoinen hymytervehdys täältä meiltä!

Mikä ihana valo. Auringonsäteitä ja energiaa, lintujen sulosointuja ja rinnassa sykkivä rakkaus. Ikkunan avatessa nuo sulosoinnut hyppivat korviin, valonsäteet täyttävät huoneen ja naama välähtää sellaiseen överihymyyn, että poskilihakset repeilevät onnesta. Onhan kevät jo täällä? Nenässäni aistin maan tuoksuja ja tunnen, kuinka luonto heräilee talviuniltaan. Suljen silmäni, näen kukkivia niittyjä ja kauniin vihreitä koivupuita, lempeä tuuli puhaltaa kasvoilleni ja hihittelen, kun ruohikko kutittelee varpaitani. Kohotan pääni kohti taivasta ja sieltä se aurinkoinen hellästi hyväilee poskipäitäni, hymyilen ja hymyilen vaan.

Eipä minua lainkaan haittaa, vaikka se meteorologiotusten ennustama pakkanen vielä tulisikin. Tai lumi. Onhan lumella tapana sulaa ja sitä paitsi, onhan pian jo kesä. Odotan perhosia! Niitä kauniita hentoisia haluan tänä kesänä nähdä enemmän.

Kaikesta huolimatta minua hävettää, kuinka vähän on tullut ulkoiltua. Olen ollut jatkuvan fyysisen voimattomuuden ja kipusten olotilojeni kourissa, enkä ole tuntenut itseäni mitenkään päin normaaliksi. Tiistaina lääkärissä päätin mainita myös näistä jatkuvista oireistani, niistä monen monista, jotka ovat oikeastaan kestäneet jo synnytyksestä asti. Villerakas teki jopa listankin niistä, jotta en valkotakkijännityksiltäni unohtaisi niitä. Epäilykset heräsivätkin salamannopeasti, liittyen kilpirauhasen liikatoimintaan, joten tuo ihanainen lääkäri passitti minut siltä istumalta verikokeisiin. Nyt odotellaan. Toisaalta toivon, että syy löytyisi, toisaalta en.

Päivät mammala-reissun jälkeen olen ollut tavanomaistakin voimattomampi. Koen olevani jatkuvassa kuumeessa, kurkku karhentelee ja kipuilee, voisin elää sulassa sovussa sohvamme kanssa ja nukkua ainakin joka toinen tunti. Olen ollut omantunnontuskissani siitä, kun en kertakaikkiaan jaksa mitään. Onneksi Ville jaksaa, jaksaa muuten hämmentävän hyvin, on ollut ahkera, käynyt kaupassa, hoitanut poikaamme ja siihen päälle käynyt töissäkin. Mitä tekisimmekään ilman häntä. Ville on supermies.

En sentään ole ollut täysin avuton, sillä eilen ja tänään olen onnekseni ollut energisempi. Sain siivoiltua sotkuisen kaatopaikkamme jälleen kerran kodiksi ja jaksoin jopa ottaa muutaman valokuvan. Tarkalleen ottaen sata valokuvaa tai yli, kuten huomaatte yllä olevista onnellisuusnaamoista, poikasen tunnelmallisesta jumppahetkestä tai Papun aurinkosöpöilystä parvekkeella.  

Ai niin, tähän väliin minun on pakko mainita yksi uusi telkkarijumituksemme. Se kantaa nimeä Into the Universe with Stephen Hawking, johon kuuluu kolme osaa; Aliens, Time Travel ja The Story of Everything. Ensimmäisen osan nähneenä voin jo kertoa, että aivan mieletöntä. Aivan mieletöntä, päräyttävää ja ajatuksia herättävää. Ville sanoi, että toinen osa se vasta mieletön onkin, joten odotan enemmän kuin innolla! Suosittelen todellakin kaikille aiheesta kiinnostuneille ja muillekin.   

Tänään tulee paappa, jos on tullakseen ja Villekin jää huomisen jälkeen taas kahdelle vapaalle. Jos nyt suoraan saan sanoa, on minulla kaikesta huolimatta ihan mahtava fiilis. Elämä kutkuttelee vatsan pohjaa ja saa päivittäin minut hymyilemään, saan rakastaa paljon ja tulla rakastetuksi, hengittää vapaasti ja tehdä juuri niitä asioita, joista eniten nautin. Voi huokaus, miten onnellinen olenkaan.

Mutta mitä teille kuuluu? Kertokaa minulle ihania juttuja onnellisuudesta tai surusta, iloista tai huolista murheista! Olisi ihana kuulla. Olette tärkeitä, olette kauniita, olette hyviä juuri sellaisenaan. Muistakaa se.

Onnellisuutta jokaiselle toivotan, rauhan tuulia, rakkauden mieltä ja aurinkoenergiaa

maanantai 29. huhtikuuta 2013

SANOJEN PULPAHTELUA, HETKIÄ KAUNIITA, TOUHUJA MONIA

Viime päiviin on mahtunut paljon erilaisia hetkiä. Iloisia, tunnelmallisia, hauskoja, pöhköjä, riemukkaita, kauniita ja ikimuistoisia. Kaikki nämä hetket, pienet ja suuret, tallentuvat äärettömään pään sisäiseen muistilokerooni, josta eivät koskaan katoa.

Reissua Ikeaan ja sydäntä raastavaa rahan kulutusta paikassa, jonne en koskaan kuvitellut meneväni, ihmettelin älyttömiä hintoja ja ylihalpaa kofeiinia, mikä osoittautuikin pikakahviksi, talsimista pitkin ja poikin sekavaa nuolireittiä, josta aiheutuikin jälkeenpäin lievää selkäsärkyä, mutta kaiken kaikkiaan jäi oikein iloinen mieli ja suuri kiitos reissusta parhaimmalle äidille ja Tontsalle!

Vihdoin myös pääsin penkomaan UFFin uutta tarjontaa ja huh, siellä oli liikaa kaikkea mitkä olisin voinut meille kotiuttaa, onneksi käteni ovat rajalliset, enkä kantanutkuun tuhatta säkillistä kamaa sieltä Villen riemuksi, mutta ostinpa silti kasan (ihania) kankaita sekä Toivolle t-paidan ja ihan supersöpön nallen, koska siellä hän kökötti korissa yksinäisen näköisenä ja pyysi päästä poikasen kainaloon. Ehkä huomenna uudemman kerran penkomaan löytöjä!

Vihdoin sain kirjoitettua kirjeen uudelle kirjeystävälleni, joten pian se on matkalla perille tuntemattomaan, olen myös askarrellut monia unisieppareita, mutta vieläkään en ole keksinyt täydellistä tekotekniikkaa, olen myös temppuillut kameran kanssa, ihmetellyt sen outoa käytöstä ja epätoimivuutta, siksi olenkin nyt ottanut kuvia vanhalla 1000Dllä, hetki sitten ihastelin maailman söpöimpiä kissoja ja aivastellut sitä tajutonta karvan määrää, pian vetäydyn sohvan uumeniin viltin alle köllöttelemään nauttien tästä ihanasta omasta ajastani sekä rentoudun totaalisesti.

Ai niin, ihana naapurin tyttönen lähetti minulle sitruunamelissan täysmaitopurkissa ja se oli ehkä kaunein mitä olen nähnyt, kiitos ♥ Ja ai niin, Toivo muuten pääsi ensimmäistä kertaa puistoon ja keinumaan, oli onnessaan, vaikka tänään hän onkin ollut pieni flunssapeikko vuotavan räkänokkansa kanssa. Ja on muuten minun auringonkukansiemenet itäneet!

On rakkausolo! Ihanuutta teille kaikille, rauhallista vappua ja kauniita hetkiä toivottelen minä ♥

tiistai 9. huhtikuuta 2013

torstai 7. helmikuuta 2013

tiistai 5. helmikuuta 2013

VÄSYMYS



Aivan pakko jakaa nämä ihastuttavat kuvat täällä. Minun peikkonen suloinen

Kesken valokuvailujen Toivo väsähti täysin. Kysyin häneltä hiljaa, tuliko väsy. Tuo hölmöläinen katsoi minua hassusti ja alkoi hieroa silmiään huulet törröttäen. Hän poseerasi niin suurin elein väsymystään, että ihan naurattaa aloin tuota katsoessani. Toinen vain jatkaa ja jatkaa esitystään, laittaa pään sängylle ja tuhisee tyytyväisenä peittoa vasten. Kunnes yhtäkkiä pomppaa ylös, alkaa keikuttamaan itseään ja hekottamaan mielipuolisesti. Joo, todella väsynyt olikin.           

maanantai 24. joulukuuta 2012

HUUMORIREISSU


Oltiin perjantai ja lauantai kyläilemässä Jokioisilla ja siellä meno oli hurjaakin hurjempi. Oikeesti. Yksi ainoa yö, joka siellä vietettiin, oli mielettömän sekava. Toivo sai nukkumispaikakseen kapean vaunun kopan, jonka reunaa vasten oli pakko heilua aiheuttaen miljoona heräämistä. Myös minulla että isäukolla oli tukalat paikat, emmekä saaneet unta koko yönä. Oikeesti. Ei siis nukuttu koko yönä. Yhtään ei saatu unen päästä kiinni, ja lisäksi minä sain ihmeellisen huimauskohtauksen johtuen ylijumittuneesta hartiasta. Huippukivaa oli kuitenkin, vaikka pikkuveljen synttärijuhlat menikin pienessä koomassa.

Kuvituksena Villen ottama kännykkäkamerakuva, joka kuvastaa hienosti päivien olotilaa. Kuva on tarkoitettu huumorintajuisille.

maanantai 3. joulukuuta 2012

KAKKAPÄIVÄ JA 5 KK NEUVOLA



Hehe meillä on tänään ollut kakkapäivä. Ihan kirjaimellisesti. Toivo lastas muovihousunsa täyteen sitä ruskeaa itse ainesta, selkää myöten ja kunnolla. No eipä siinä mitään. Meni sekunti tai kaksi, sitä oli joka puolella, käsissä, jaloissa ja koko hoitoalustassa. Vieläpä meidän lakanassa. Ensin nauratti tietenkin. Hymy hyytyi hetkessä, kun tuli suoraan mahaan kakkajalkaisku. No sen ruskean peitossa oltiin sitten molemmat.

Kakkatouhujen lisäksi Toivo on tänään päässyt neuvolaan. Alussa oli huippua Toivon mielestä, täti oli hassu ja antoi hienon lelun leikittäväksi. No eipä tuo sama täti sitten kauaa ollutkaan hauska, vaan ihan kamalan pelottava ja oli alettava itkemään. Itkua tihrustettiin loukkaantuneena ja pelokkaana vähän väliä. Sitten tuo kamala täti laittoi vielä hirvittävät injektiot reisiin. Siitä vasta kyyneleet valuikin. No olihan tuo reipas poika tietenkin.

Paino: 7705 g (6910g) Pituus: 67,8 cm (64,2) Pään ympärys: 43 (42,2)

maanantai 26. marraskuuta 2012

HASSUTTELIJA


Pojan mielestä minun tekoyskäni on mielettömän hauskaa ja äänen kuullessaan räkättää kuin pieni virtahepo. Minä keitin makaronia keittiössä tehden samalla yskä-ääntä ja toinen käkättää sitterissään aivan kippurassa.

Hetkeä myöhemmin makoillaan maassa ja pikkutyyppi laittaa purulelun naamalleen. Se olikin sitten niin hauska juttu, että oli pakko kiljua ja huutaa riemusta, sylkeä lelun alta ja hekottaa omalle hassulle itselleen. Aina välillä poju laittoi myös kädet lelun päälle kokeillen miltä sekin tuntuu. Näköjään hauskalta. Kyllä siitä sai riemua kerrakseen. Voi söpö   

Hassutteleeko teidän pikkutyypit?

maanantai 24. syyskuuta 2012

ÄIDIN JA POJAN YHTEISKUVAT

Toivo nukkui kahden ja puolen tunnin päikkärit tuossa iltapäivällä ja oli aivan todella pirteä herätessään. Ensin lutkutettiin tissiä minkä jaksettiin ja sitten iski tylsyys. Minä olin aivan poikki ja aivoton, enkä osannut/jaksanut keksiä viihdykkeitä. Yhdessä tuumin päätettiin ottaa meistä muutama yhteiskuva. Sitten vain höpsötystä höpsöttelyn perään. Olipa meillä hauskaa! Valitettavasti Toivosta oli kummajaismaista poseerata pelkälle kameralle, joten ilmeetkin ovat sen mukaisia. Minä taas puolestani olin tavanomaiseen tapaani räjähtäneen näköinen. Onneksi ollaan tietenkin niin söpöjä, ettei se haittaa. Pus vaan kaikille