HEI VAIN JA TERVETULOA KAUNIS VUOSI!

Hei te kaikki siellä! Minähän se täällä taas huutelen, jos jokunen vielä sattuu minut muistamaan. Tässä on tullut pyörittyä tavanomaisen vähän tietokoneella tai minkään sortin sosiaalisissa medioissa, enkä oikeastaan ole blogiakaan sen kummemmin muistanut edes miettiä, joten jonkinlainen luova tauko on kai ollut meneillään. Mutta hengissä ollaan, naama hymiönä ja fiilis mitä parhain! Saanen nyt seuraavaksi vähän höpötellä teille.

Näyttää taas pahasti siltä, että aika on kulunut laittoman nopeasti ja joulukin mennä vilisi ohi silmieni. No mitenkäs se joulu meillä sitten menikään? Siinähän se – tuli ja meni! Aatonaattoa ja aattopäivää vietimme landella Toivon mummin luona, sekoiltiin väsymyksestä ja haukoteltiin, syyötiin pestofetaherkkujuttuja sekä pinaattikeittoa munalla ja aattoillaksi tultiin kotiin lisää sekoilemaan. Pukki oli tuonut muutaman paketin tuolle pienimmälle, joita sitten loppujen lopuksi jouduin itse availemaan, sillä eipä tuota peikkopoikaa ihan hirveästi vielä kiinnostanut materiaonni. Kiitos vain ihanille isovanhemmille kivoista lahjoista, joita osasitte ostaa tarpeeksi vähän ♥ Meidän karvaisin peikko vietti jouluyöt töiden parissa ja sillä välin me muut loikoilimme kotona tehden ei mitään. Ja iltaisin minä vetelin kaksin käsin sipsejä, kuten arvata saattaa. Melko jouluista, eikö? Joulupäivänä tein itse jouluaterian, johon kuului mm. tofukinkku, soijapyörykät ja perunat, gratiini sekä muutamia lisäkkeitä, joita sitten syötiin isipeikon herättyä uniltaan. Oli rauhaa ja riemua, iloa, yhdessäoloa ja tanssia sekä räppiä ja rakkautta tietenkin! Itse joulufiilistä en kyllä mistään löytänyt, mutta eihän se haitannut, kun mieli ja seura oli mitä parhain ♥

Seuraavan määrittelemättömän ajan olen päättänyt olla ihan vain kotona. Tässä on tullut sinkoiltua enemmän tai vähemmän sinne sun tänne, joten nyt haluan rauhoittua kodin tunnelmaan ja palata taas takaisin ihanan turvalliseen arkeen. Kaikki kauniit ja yksinkertaiset hetket, rakkaus ja läheisyys, arjen nautinnot ja hetkessä eläminen on sitä, mitä elämältäni haluan. En sinkoilua paikasta A paikkaan B ja takaisin. Edellä mainittuihin asioihin haluan panostaa täysillä.

Ja aika vain jatkaa kulkuaan ja tänään saammekin riemuiten toivottaa: tervetuloa uusi vuosi! En voi muuta kuin hymyillen todeta, kuinka kiitollinen olenkaan viimeisestä vuodesta tai oikeastaan viimeisesta kahdesta vuodesta, sillä ne ovat olleet ehdottomasti elämäni parhaimpia. Ja nyt on sellainen kutkuttava ja kihelmöivä tunne, että tuleva vuosi voisi mahdollisesti olla vieläkin parempi. Kaikenlaisia pikkuisia muutoksia on ehkä luvassa, joista olen enemmän kuin innoissani!

Rauhaa ja rakkautta, iloa, valoa ja onnellisuutta! Olkoon vuosi 2014 meille kaikille lempeä ♥

Ps. Olen niin ylpeä minun poikasesta, sillä hän on parina päivänä vedellyt itse sapuskansa naamariin ja sen lisäksi on myös ollut kolme päivää tutittomana. Jee! Hyvä hän, hyvä me ♥ 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

AJATUKSIA JOULUSTA, VALON JUHLASTA

Aina se yllättää. En oikeastaan koskaan muista sen tuloa, en valmistele, enkä odota. Se on minulle sellainen tuntematon tapahtuma, joka vain hiljalleen lähestyy, tulee kohdalle ja menee ohi. Sitten unohdan sen, kunnes se taas palautuu muistiini vuoden päästä.

Ja taas on vuosi kulunut. Taas on ne samat tuntemattomat tunteet, joita en kertakaikkiaan saa selville. Minä en osaa suhtautua jouluun. Tai en tiedä, kuinka siihen pitäisi suhtautua. Tai oikeastaan, kuinka haluaisin suhtautua. Vaikeaa ja monimutkaista.

Kaikkien näiden epämääräisten ajatusten takana on mielikuva. Sellainen ahdistava mielikuva törkeästä joulusta, johon en todellakaan halua olla osallisena. Ihmiset aloittavat hössötyksen jo lokakuun lopussa, kaupat pursuavat tappokrääsää ja mitä turhanpäiväisempiä asioita, kassit täyttyvät, luottokortit vinkuvat ja jengi sekoilee. Järjetön hysteriä valtaa koko maailman ja tuntuu, että kaikki ihmisten tapaiset otukset ovat muuttuneet ylenpalttisiksi kulutushirviöiksi ja lahjapakettimonstereiksi. Kaiken tähän päälle vielä kauppojen pimpelipom joulu-ulinat, joiden sanoma on kaikkea muuta, mitä joulu todellisuudessa nykypäivänä onkaan. Se on kulutusjuhlaa.

Ja kaiken takana on tietenkin raha. Se on minulle yksi maailman kamalimmista ja ärsyttävimmistä asioista, joka ei todellakaan saa minua valtaansa – ei jouluna, eikä koskaan. Jos ihan rehellinen olen, en voi sietää tätä loputonta kulutushysteriaa, joten ehkä siksi mieleni usein valtaakin vähän ankeampi joulu.

Tästä vuodesta alkaen siihen tulee muutos. Olen päättänyt, että haluan viettää joulua – sellaista hyvää joulua. Haluan viettää sitä lapseni, mutta myös koko perheemme vuoksi, jotta voimme kehitellä ihan omia perinteitämme tulevaisuutta varten. Haluan viettää ihan omanlaisen joulun, persoonallisen ja meidän perheen näköisen, sellaisen erikoisemman spesiaalijoulun. En oikeastaan ole vielä ihan varma miten, mutta olen pohdiskellut asiaa.

Meidän joulu voisi olla ihastuttava. Sellainen lempeä ja pehmoinen, iloisen eloisa ja onnellinen. Täynnä rakkautta, yhdessäoloa ja lämpöä! Hyvää ruokaa, mutta ei liikaa, vähän herkkuja ja ehkä suussasulavia leipomuksiakin. Levyittäin tunnelmallista musiikkia ja ripaus herttaisia jouluohjelmia, reipasta ulkoulua ja ehkäpä joulupäiväsaunakin! Joulutunnelmaa ympärillemme voisi luoda maljakoissa lepäilevillä kuusenoksilla ja joka puolella loistavilla kynttilöillä. Hempeitä hetkiä, riemua ja tanssia, suklaata ja villasukkia! Ehkä pari kierrätettyä lahjaakin Toivoa ajatellen! Unohtamatta tietenkään sitä, että meidän jouluna kaikkia ja kaikkea kunnioitettaisiin. Sellainen se meidän joulu voisi olla.

Me emme halua ateistiseen ja luonnonläheiseen jouluumme synkkiä tai jumalallisia tarinoita tai saatanallisia materialistisekoiluja. Emme halua surullisia joululauluja, kirkkoa tai hautausmaita, joululahjavuoria, ylitsepursuavia ruokamääriä, hössöttämistä tai stressiä. Emmekä myöskään halua ainuttakaan tapettua eläintä ruokapöytäämme, sillä meillä eläimet ovat yhtä lailla oikeutettuja joulurauhaan.

Edellä mainittujen asioiden jälkeen olen pohdiskellut, miten ihmeessä voin saada oikean joulumielen, kun koko yleinen joulumeininki on luonnotonta ja kammottavaa. Vaikka olenkin todella ahdistuvainen maailman pahuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista, en halua antaa niiden häiritä juhlaamme. Olen päättänyt saada oman hyvän joulufiiliksen itselleni. Ja kun sen saan, jaan sen myös perheelleni. Onhan tässä vajaa viikko aikaa joulumielen etsintään!

Iloni on kuitenkin todeta, että kyllähän meillekin se joulu tulee. Millaisena sitten tuleekaan – se jääköön nähtäväksi! Meille joulu on rakkauden ja valon juhla ♥ Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille teille rakkaille lukijoilleni! 

Kuvat joululta 2012

PIKKUPORO

Taas on iloinen meininki ollut täällä. Kuvauskohteena tällä kertaa hassunkurinen otus. Ei taida joulupukillakaan näin suloista tapausta olla.

Meidän pikkuporo. Kyllä tämän äidin sydän sulaa tuommoisesta näystä. On tainnut sydän sulaa muutamaankin otteeseen, päivittäin ja joka hetki.

Kun joku kaunis päivä tämä pikkuveijari päättää lähteä liikenteeseen, ei tuota varmasti pysäytä mikään. On menoa ja meininkiä jo ihan paikallaankin. Vielä tästä rauhallisesta ajasta nautin täysillä.

JOULURAUHAA

Meille tuli vain ihan pienen pieni joulu. Se toi mukanaan muutaman paketin, kynttilöitä, valoa ja paljon iloa. Oli pienen perheen yhdessäoloa, kuumaalinjaa ja pieni annos samusirkkaa. Kuumia kupposia mieltä lämmittämään ja saimme myös maukasta pastaa mahan täytteeksi. Jalkoja lämmittivät ihanat villasukat ja leppoisasti koko päivä möllöteltiin hauskoissa potkupuvuissa. Olihan meillä mukavaa. Possutkin meiltä joulurauhan saa.

Läheisten lämpö ja halaus, pusut ja rutistukset, siltittelyt ja toisten hemmottelut. Nauru, ilo ja kauniit hymyt. Pienia hassuja asioita, paljon rakkautta ja onnellisuutta. Paljon rauhaa.

Toivotan kaikille oikein lämpöistä, rakkauden täyteistä ja onnellista joulua ♥