AJATUKSIA JOULUSTA, VALON JUHLASTA

Aina se yllättää. En oikeastaan koskaan muista sen tuloa, en valmistele, enkä odota. Se on minulle sellainen tuntematon tapahtuma, joka vain hiljalleen lähestyy, tulee kohdalle ja menee ohi. Sitten unohdan sen, kunnes se taas palautuu muistiini vuoden päästä.

Ja taas on vuosi kulunut. Taas on ne samat tuntemattomat tunteet, joita en kertakaikkiaan saa selville. Minä en osaa suhtautua jouluun. Tai en tiedä, kuinka siihen pitäisi suhtautua. Tai oikeastaan, kuinka haluaisin suhtautua. Vaikeaa ja monimutkaista.

Kaikkien näiden epämääräisten ajatusten takana on mielikuva. Sellainen ahdistava mielikuva törkeästä joulusta, johon en todellakaan halua olla osallisena. Ihmiset aloittavat hössötyksen jo lokakuun lopussa, kaupat pursuavat tappokrääsää ja mitä turhanpäiväisempiä asioita, kassit täyttyvät, luottokortit vinkuvat ja jengi sekoilee. Järjetön hysteriä valtaa koko maailman ja tuntuu, että kaikki ihmisten tapaiset otukset ovat muuttuneet ylenpalttisiksi kulutushirviöiksi ja lahjapakettimonstereiksi. Kaiken tähän päälle vielä kauppojen pimpelipom joulu-ulinat, joiden sanoma on kaikkea muuta, mitä joulu todellisuudessa nykypäivänä onkaan. Se on kulutusjuhlaa.

Ja kaiken takana on tietenkin raha. Se on minulle yksi maailman kamalimmista ja ärsyttävimmistä asioista, joka ei todellakaan saa minua valtaansa – ei jouluna, eikä koskaan. Jos ihan rehellinen olen, en voi sietää tätä loputonta kulutushysteriaa, joten ehkä siksi mieleni usein valtaakin vähän ankeampi joulu.

Tästä vuodesta alkaen siihen tulee muutos. Olen päättänyt, että haluan viettää joulua – sellaista hyvää joulua. Haluan viettää sitä lapseni, mutta myös koko perheemme vuoksi, jotta voimme kehitellä ihan omia perinteitämme tulevaisuutta varten. Haluan viettää ihan omanlaisen joulun, persoonallisen ja meidän perheen näköisen, sellaisen erikoisemman spesiaalijoulun. En oikeastaan ole vielä ihan varma miten, mutta olen pohdiskellut asiaa.

Meidän joulu voisi olla ihastuttava. Sellainen lempeä ja pehmoinen, iloisen eloisa ja onnellinen. Täynnä rakkautta, yhdessäoloa ja lämpöä! Hyvää ruokaa, mutta ei liikaa, vähän herkkuja ja ehkä suussasulavia leipomuksiakin. Levyittäin tunnelmallista musiikkia ja ripaus herttaisia jouluohjelmia, reipasta ulkoulua ja ehkäpä joulupäiväsaunakin! Joulutunnelmaa ympärillemme voisi luoda maljakoissa lepäilevillä kuusenoksilla ja joka puolella loistavilla kynttilöillä. Hempeitä hetkiä, riemua ja tanssia, suklaata ja villasukkia! Ehkä pari kierrätettyä lahjaakin Toivoa ajatellen! Unohtamatta tietenkään sitä, että meidän jouluna kaikkia ja kaikkea kunnioitettaisiin. Sellainen se meidän joulu voisi olla.

Me emme halua ateistiseen ja luonnonläheiseen jouluumme synkkiä tai jumalallisia tarinoita tai saatanallisia materialistisekoiluja. Emme halua surullisia joululauluja, kirkkoa tai hautausmaita, joululahjavuoria, ylitsepursuavia ruokamääriä, hössöttämistä tai stressiä. Emmekä myöskään halua ainuttakaan tapettua eläintä ruokapöytäämme, sillä meillä eläimet ovat yhtä lailla oikeutettuja joulurauhaan.

Edellä mainittujen asioiden jälkeen olen pohdiskellut, miten ihmeessä voin saada oikean joulumielen, kun koko yleinen joulumeininki on luonnotonta ja kammottavaa. Vaikka olenkin todella ahdistuvainen maailman pahuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista, en halua antaa niiden häiritä juhlaamme. Olen päättänyt saada oman hyvän joulufiiliksen itselleni. Ja kun sen saan, jaan sen myös perheelleni. Onhan tässä vajaa viikko aikaa joulumielen etsintään!

Iloni on kuitenkin todeta, että kyllähän meillekin se joulu tulee. Millaisena sitten tuleekaan – se jääköön nähtäväksi! Meille joulu on rakkauden ja valon juhla ♥ Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille teille rakkaille lukijoilleni! 

Kuvat joululta 2012