KOTIOLOT VOITTAA

Täällä me olemme elelleet hiljaista eloa, uppoutuneet omiin ajatuksiimme ja pitäneet mahdollisuuksien mukaan päämme visusti piilossa ulkomaailmalta. Joskus vaan tuntuu hyvältä olla sosiaalisesti rajoittunut. Tällaisissa tilanteissa kaupassa käynti on hermoja raastavaa pakkopullaa, eikä ulos menokaan houkuttele sen kummemmin. Kun tähän lisätään vielä kuumeilua, toistuvat kiukkukaaret ja astetta ärtyneempi peikkopoika, en voi muuta kuin rakastaa näitä neljää turvaseinää ympärilläni.

Tämä meidän taapero on tosiaan ollut kuumeessa, voinut kurjasti ja ollut ärtyneempi kuin ampiainen. Tietenkin hän on samaan aikaan myös vauhtihirmu tuholainen, joka juoksentelee paikasta toiseen ja purkaa surkeuttaa äidin lahkeisiin. Ja vielä ne hampaatkin. Onneksi omaa jaksamistani helpottaa ihanat ja runsaat halit sekä suloiset räkäpusut, joita poikanen jakelee enemmän kuin mielellään. Ja se, kun toinen on ollut niin raukkis, että viihtyy pitkiäkin aikoja sylissä ja saan helliä ja rakastaa mielin määrin ♥ Nyt on kuume onneksi jo häipynyt ja tilalle on saapunut yläkropan valloittava näppyläperhe. Tervetuloa vauvarokko!

Pakko vielä mainita minua hymyilyttävä hetki. Saimme Toivon kanssa viime viikon torstaina erityislaatuisia vieraita, nimittäin ihanat Paprikan ja Aislan. Korostan sanaa ihanat. Täällä me rupattelimme, hörpimme kahvia ja ihastelimme vauvojamme. Emme siis aiemmin olleet Paprikan kanssa nähneet, ainakaan tarkoituksella, sillä epämääräisiä puistokohtaamisia ei varmaankaan tässä yhteydessä lasketa. Kertakaikkisen miellyttävää ja samanhenkistä seuraa, eikä minun tarvinnut edes nolosti jännitellä, mikä on oikeastaan suoranainen ihme. Tietenkään unohtamatta Aislaa, tuota syötävän suloista vauvaotusta. Minulle tulee niin hyvä mieli, kun näkee, että maailmassa on tuollaisia mahtavia tyyppejä.

Ihania pieniä hetkiä, yhdessäoloa ja laiskottelua. Jos poikasen sairastelua, itseaiheutettuja ruhtinaalisia univelkoja tai naistenvaivojen aikaansaamia mielialamyrskyjä ei lasketa, olo on mitä mainioin. Vaikka ulkoinen minä onkin ollut hieman kökköröinen, sisäinen mieleni hymyilee sitäkin enemmän. Tänään olemme jo reippailleet ulkona ja Paappakin on saapunut vaimoineen meidän eloa piristämään, josta pyrimmekin nauttimaan kaikin tavoin!

Kauniita ajatuksia ja rakkautta kaikille ♥

Ps. Mahtavia kysymyksiä olette Villelle keksineet! Kiitos ♥ Isipeikko vastailee pian!