Näytetään tekstit, joissa on tunniste asunto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asunto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. tammikuuta 2013

MUSTAVALKOISTA JA KÄYTÄNNÖLLISYYTTÄ

No mitäs minulle kuuluu? Oikein hyvää kiitos. Todella hyvää. Leppoisaa. Mieli on paras ja ruoka maistuu. Painonpudotustakin jäljellä muutaman kilon verran, vaikka mitään en sen eteen ole tehnyt. Voitteko kuvitella, painoni lähti tippumaan vasta imetyksen jälkeen? Kohta voin saada taas sen entisen fyysisen olotilani takaisin!

Pitkään olen saanut erilaisia ahdistuksia tästä miedän nykyisestä asumisesta. Meidän kämppä on kiva, mutta vanha ja raihnainen. Liian raihnainen. Täällä on kaikki suoraan 70-luvulta, jopa 50-luvulta. Ajtuksena aika hieno, mutta käytännössä ei toimi pienen perheen kanssa.

Keittiö on ihana ja oranssi, mutta aivan liian pieni ja ahdas. Meidän kämppä on ylimmässä kerroksessa, neljännessä, eikä tänne ole hissiä. Täällä on yksi ainoa paikka, missä säilyttää vaunuja ja sekin on kellarissa jyrkkien betonirappusten alapuolella. Sieltä vaunut on hankala hakea yksin vauvan kanssa, vielä hankalampaa on viedä ne takaisin. Meidän kämppä on ihan mahtava, mutta loppujen lopuksi tämä on epäkäytännöllinen hirvitys. Olen alkanut inhoamaan kotiamme.

Me irtisanoimme tämän kämpän. Nyt olisi kuukausi aikaa fiilistellä täällä ja nauttia vielä noista huonommistakin puolista. Lohduttava ajatus, että pian pääsemme täältä pois. Pian kaikki helpottuu ja saadaan käytännöllisempi pesäkolo. No niin, onhan tässä siis kuukausi aikaa uuden kämpän etsimiseen. Toivottakaa onnea!

Rakastan Kalevaa, täällä asumista ja kaupungin läheisyyttä. Helppoa on kulkea minne vain. Jaloilla kun me kuljemme. Kuitenkin luulen vahvasti, että seuraava pysäkkimme on Hervanta, kaukana kaupungin sykkeestä. Miksi? No siellä hintalaatusuhde on täydellinen ja voimme saada kaikki kriteerimme täyttävän asunnon. Kolmio tai neliö, lasitettu parveke, iso keittiö, hissi, sauna ja järkevän etäisyyden päästä ruokakaupasta. Ja mikä tärkein, sopivan hintainen meille. Jos sinne muutamme, toivon todella ettei se kaduta jälkeenpäin. Ja mikä vielä parasta, Hervannassa olisi lähellä hieno ja rauhallinen ranta sekä paljon luontoa lähellä. Kaunista luontoa, missä voisimme Toivon kanssa ensi kesänä tutkiskella ja juoksennella.

PS. Leivoin korvapuusteja ensimmäistä kertaa ainakin viiden vuoden jälkeen. Kaulimena toimi tyhjä viinipullo. Pullat olivat maukkaita!