No mitäs minulle kuuluu? Oikein hyvää kiitos.
Todella hyvää. Leppoisaa. Mieli on paras ja ruoka maistuu.
Painonpudotustakin jäljellä muutaman kilon verran, vaikka mitään
en sen eteen ole tehnyt. Voitteko kuvitella, painoni lähti tippumaan
vasta imetyksen jälkeen? Kohta voin saada taas sen entisen fyysisen
olotilani takaisin!
Pitkään olen saanut erilaisia
ahdistuksia tästä miedän nykyisestä asumisesta. Meidän kämppä
on kiva, mutta vanha ja raihnainen. Liian raihnainen. Täällä on
kaikki suoraan 70-luvulta, jopa 50-luvulta. Ajtuksena aika hieno, mutta käytännössä ei toimi pienen perheen kanssa.
Keittiö on ihana ja
oranssi, mutta aivan liian pieni ja ahdas. Meidän kämppä on
ylimmässä kerroksessa, neljännessä, eikä tänne ole hissiä.
Täällä on yksi ainoa paikka, missä säilyttää vaunuja ja sekin
on kellarissa jyrkkien betonirappusten alapuolella. Sieltä vaunut on
hankala hakea yksin vauvan kanssa, vielä hankalampaa on viedä ne
takaisin. Meidän kämppä on ihan mahtava, mutta loppujen lopuksi
tämä on epäkäytännöllinen hirvitys. Olen alkanut inhoamaan kotiamme.
Me irtisanoimme tämän kämpän. Nyt
olisi kuukausi aikaa fiilistellä täällä ja nauttia vielä noista
huonommistakin puolista. Lohduttava ajatus, että pian pääsemme
täältä pois. Pian kaikki helpottuu ja saadaan käytännöllisempi
pesäkolo. No niin, onhan tässä siis kuukausi aikaa uuden kämpän
etsimiseen. Toivottakaa onnea!
Rakastan Kalevaa, täällä asumista ja
kaupungin läheisyyttä. Helppoa on kulkea minne vain. Jaloilla kun
me kuljemme. Kuitenkin luulen vahvasti, että seuraava pysäkkimme on
Hervanta, kaukana kaupungin sykkeestä. Miksi? No siellä
hintalaatusuhde on täydellinen ja voimme saada kaikki kriteerimme
täyttävän asunnon. Kolmio tai neliö, lasitettu parveke, iso
keittiö, hissi, sauna ja järkevän etäisyyden päästä
ruokakaupasta. Ja mikä tärkein, sopivan hintainen meille. Jos sinne
muutamme, toivon todella ettei se kaduta jälkeenpäin. Ja mikä vielä
parasta, Hervannassa olisi lähellä hieno ja rauhallinen ranta sekä
paljon luontoa lähellä. Kaunista luontoa, missä voisimme Toivon kanssa ensi kesänä tutkiskella ja juoksennella.
PS. Leivoin korvapuusteja ensimmäistä kertaa ainakin viiden vuoden jälkeen. Kaulimena toimi tyhjä viinipullo. Pullat olivat maukkaita!
PS. Leivoin korvapuusteja ensimmäistä kertaa ainakin viiden vuoden jälkeen. Kaulimena toimi tyhjä viinipullo. Pullat olivat maukkaita!
Ettehän te nyt niiiin kauaksi voi lähteä! Tai no, ehkä tulee kyläiltyä useammin, jos ootte vähän kauempana :) me on kans puhuttu asumisesta, lähinnä siitä miten oman ostaminen olis järkevintä kulujen suhteen. Millään ei kyllä jaksais taas muuttaa. Oma koti olis kyllä ihana. Ja takka <3
VastaaPoistaLähdetään. Ja oikeasti. SE ON JO VARMAA! Mutta kun ollaan muutettu, me voidaan nähdä vaikka kerran viikossa vuorotellen toistemme luona, eikö niin :)
PoistaIhan oma koti olis tietty parasta. Loppupeleissä tulis halvemmaksi ja paljonkin. Mutta ensin olis saatava lainaa ja sitten kun sais, mulle ainakin tulis laina-ahdistus. Itse en ole niin pitkälle ajatteleva, että kykenisin moiseen rahalliseen lainavastuuseen. Mutta takka, oma piha, mansikkamaa, perunamaa, kukkapenkki, pihakeinu... Ah <3
Perustetaanko omakotitalokommuuni? Johonki teiskoon vaikka. Yhteiset pellot ja puskat ja puut ja umityöt, mutta omat talot ;)
PoistaKommuuni! Kuulostaa hyvältä ;) Haluan sinne sitten hevosen, vaikken ratsastaa osaakaan!
PoistaToivottavasti löydätte kivan kämpän! :)
VastaaPoistaKiitos Anniina! Löydettiinkin jo ;)
PoistaÄää mistä löysitte uuden kodin jos saa udella? Sieltä Herwoodista? Se on kyllä kieltämättä ihanteellinen paikka asua ja puolentunnin pyöräilyn päässä keskustasta joten not bääd.
VastaaPoistaIhana kuulla että olet alkanut saada omaa kroppaasi takaisin. Mulla ei ole vielä tietoakaan pienennyksestä.. Ehkä sitten joskus.
Me ollaan edelleen kipeitä (tai siis nuo kaksi on) joten siksi musta ei oo kuulunut. Ketun silmäkin alkaa näyttää jo terveeltä vihdoin.
Joo, Hervannasta löydettiin! Mukava paikka se on, oon ennenkin asunut. Kaikki palvelut kivasti ihan lähellä. Ainut huono puoli taitaa olla juurikin tuo, ettei kaupunkiin sitten pääse enää niin vikkelästi.
PoistaNo ei mulla omasta vanhasta kropasta ole vielä tietoakaan (eikä varmaan enäää koskaan olekaan), painoa vähän olen vaan saanut tippumaan, paitsi en tiedä enää kun oon syönyt vaan suklaata, sipsejä ja jaffa-keksejä :--D
Voi teitä. Meilläkin Ville on ollut kipeenä monta päivää, mutta ei me muut (onneksi, vielä?), mutta kiva olis nähdä sitten kun parannutte kunnolla :)
Hei sulle ois tunnustus mun blogissa! :> Meki muutetaan! Ei viel tiedä mihin, mut pakko saada kaksio!
VastaaPoistaKiitoskiitos! Jee! Muuttaminen on kamalaa, mutta ihana se tunne sitten siellä uudessa kodissa :--) Onnea etsintään!
PoistaHaastoin sinut blogissani! :)
VastaaPoistaKiitos Sanni!
PoistaSulla on tunnustus mun blogissani :)
VastaaPoistaOioi kiitos :)
Poista