tiistai 1. tammikuuta 2013

MUSTAVALKOISTA JA KÄYTÄNNÖLLISYYTTÄ

No mitäs minulle kuuluu? Oikein hyvää kiitos. Todella hyvää. Leppoisaa. Mieli on paras ja ruoka maistuu. Painonpudotustakin jäljellä muutaman kilon verran, vaikka mitään en sen eteen ole tehnyt. Voitteko kuvitella, painoni lähti tippumaan vasta imetyksen jälkeen? Kohta voin saada taas sen entisen fyysisen olotilani takaisin!

Pitkään olen saanut erilaisia ahdistuksia tästä miedän nykyisestä asumisesta. Meidän kämppä on kiva, mutta vanha ja raihnainen. Liian raihnainen. Täällä on kaikki suoraan 70-luvulta, jopa 50-luvulta. Ajtuksena aika hieno, mutta käytännössä ei toimi pienen perheen kanssa.

Keittiö on ihana ja oranssi, mutta aivan liian pieni ja ahdas. Meidän kämppä on ylimmässä kerroksessa, neljännessä, eikä tänne ole hissiä. Täällä on yksi ainoa paikka, missä säilyttää vaunuja ja sekin on kellarissa jyrkkien betonirappusten alapuolella. Sieltä vaunut on hankala hakea yksin vauvan kanssa, vielä hankalampaa on viedä ne takaisin. Meidän kämppä on ihan mahtava, mutta loppujen lopuksi tämä on epäkäytännöllinen hirvitys. Olen alkanut inhoamaan kotiamme.

Me irtisanoimme tämän kämpän. Nyt olisi kuukausi aikaa fiilistellä täällä ja nauttia vielä noista huonommistakin puolista. Lohduttava ajatus, että pian pääsemme täältä pois. Pian kaikki helpottuu ja saadaan käytännöllisempi pesäkolo. No niin, onhan tässä siis kuukausi aikaa uuden kämpän etsimiseen. Toivottakaa onnea!

Rakastan Kalevaa, täällä asumista ja kaupungin läheisyyttä. Helppoa on kulkea minne vain. Jaloilla kun me kuljemme. Kuitenkin luulen vahvasti, että seuraava pysäkkimme on Hervanta, kaukana kaupungin sykkeestä. Miksi? No siellä hintalaatusuhde on täydellinen ja voimme saada kaikki kriteerimme täyttävän asunnon. Kolmio tai neliö, lasitettu parveke, iso keittiö, hissi, sauna ja järkevän etäisyyden päästä ruokakaupasta. Ja mikä tärkein, sopivan hintainen meille. Jos sinne muutamme, toivon todella ettei se kaduta jälkeenpäin. Ja mikä vielä parasta, Hervannassa olisi lähellä hieno ja rauhallinen ranta sekä paljon luontoa lähellä. Kaunista luontoa, missä voisimme Toivon kanssa ensi kesänä tutkiskella ja juoksennella.

PS. Leivoin korvapuusteja ensimmäistä kertaa ainakin viiden vuoden jälkeen. Kaulimena toimi tyhjä viinipullo. Pullat olivat maukkaita!

14 kommenttia :

  1. Ettehän te nyt niiiin kauaksi voi lähteä! Tai no, ehkä tulee kyläiltyä useammin, jos ootte vähän kauempana :) me on kans puhuttu asumisesta, lähinnä siitä miten oman ostaminen olis järkevintä kulujen suhteen. Millään ei kyllä jaksais taas muuttaa. Oma koti olis kyllä ihana. Ja takka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdetään. Ja oikeasti. SE ON JO VARMAA! Mutta kun ollaan muutettu, me voidaan nähdä vaikka kerran viikossa vuorotellen toistemme luona, eikö niin :)

      Ihan oma koti olis tietty parasta. Loppupeleissä tulis halvemmaksi ja paljonkin. Mutta ensin olis saatava lainaa ja sitten kun sais, mulle ainakin tulis laina-ahdistus. Itse en ole niin pitkälle ajatteleva, että kykenisin moiseen rahalliseen lainavastuuseen. Mutta takka, oma piha, mansikkamaa, perunamaa, kukkapenkki, pihakeinu... Ah <3

      Poista
    2. Perustetaanko omakotitalokommuuni? Johonki teiskoon vaikka. Yhteiset pellot ja puskat ja puut ja umityöt, mutta omat talot ;)

      Poista
    3. Kommuuni! Kuulostaa hyvältä ;) Haluan sinne sitten hevosen, vaikken ratsastaa osaakaan!

      Poista
  2. Toivottavasti löydätte kivan kämpän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Löydettiinkin jo ;)

      Poista
  3. Äää mistä löysitte uuden kodin jos saa udella? Sieltä Herwoodista? Se on kyllä kieltämättä ihanteellinen paikka asua ja puolentunnin pyöräilyn päässä keskustasta joten not bääd.

    Ihana kuulla että olet alkanut saada omaa kroppaasi takaisin. Mulla ei ole vielä tietoakaan pienennyksestä.. Ehkä sitten joskus.

    Me ollaan edelleen kipeitä (tai siis nuo kaksi on) joten siksi musta ei oo kuulunut. Ketun silmäkin alkaa näyttää jo terveeltä vihdoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Hervannasta löydettiin! Mukava paikka se on, oon ennenkin asunut. Kaikki palvelut kivasti ihan lähellä. Ainut huono puoli taitaa olla juurikin tuo, ettei kaupunkiin sitten pääse enää niin vikkelästi.

      No ei mulla omasta vanhasta kropasta ole vielä tietoakaan (eikä varmaan enäää koskaan olekaan), painoa vähän olen vaan saanut tippumaan, paitsi en tiedä enää kun oon syönyt vaan suklaata, sipsejä ja jaffa-keksejä :--D

      Voi teitä. Meilläkin Ville on ollut kipeenä monta päivää, mutta ei me muut (onneksi, vielä?), mutta kiva olis nähdä sitten kun parannutte kunnolla :)

      Poista
  4. Hei sulle ois tunnustus mun blogissa! :> Meki muutetaan! Ei viel tiedä mihin, mut pakko saada kaksio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! Jee! Muuttaminen on kamalaa, mutta ihana se tunne sitten siellä uudessa kodissa :--) Onnea etsintään!

      Poista
  5. Haastoin sinut blogissani! :)

    VastaaPoista
  6. Sulla on tunnustus mun blogissani :)

    VastaaPoista