7 VUOTTA

Aamulla menin näiden tyyppien luo ja rutistin pitkään. Laulaa lurautin paljon onnea vaan aika monta kertaa ja rutistin lisää. He katsoivat minua hölmistyneenä korvat ojossa, ihan kuin eivät muka tietäisi mistä on kyse. Pakkohan niiden on tietää. Onhan tänään heidän syntymäpäivä.

Tähän aikaan vuodesta joudun aina miettimään, että hetkonen, kuinkas vanhoja nämä ystäväiset taas ovatkaan. Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän. Huh. Näinkö vanhoja jo. Hehän ovat jo aikuisia - ainakin teoriassa.

Seitsemän kynttilää kakkuun kertaa kaksi. Kahdeksan pientä tassua tuhatta ja sataa siellä sun täällä, matot rullalle ja kissabileet alkakoon. Niin tai sitten ollaan vaan 97 prosenttia päivästä kippurassa maailman rakkaimman veljen vieressä ja kierähdetään pari kertaa selälleen rapsutuksien toivossa.

Hyvää syntymäpäivää meidän perheen tassujengi. Me rakastetaan teitä aina ♥

SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIT

Siitä on tasan kuusi vuotta, kun nämä tyypit putkahtivat maailmaan. Kissaveljekset Nasse ja Pablo. Vajaa kuusi vuotta, kun he ensimmäistä kertaa tassuttelivat elämääni ja kertaheitolla valloittivat ikuisen paikan sydämestäni. Koko elämänsä he ovat viettäneet kanssani ja kulkeneet mukanani minne ikinä olen mennytkin. He ovat jakaneet kanssani sekä ilot että surut, olen pitänyt heistä huolta ja he minusta. He ovat yhtä suurta rakkautta. 

He värittävät elämäämme kiltteydellään ja hyväsydämisyydellään, touhuilla ja kaikenmaailman metkuillaan, pienillä pehmeillä tassuillaan ja sydämeen uppoutuvilla hellyydenosoituksillaan. He ovat valo, ilo ja hyvä mieli. He tekevät meidän perheestä lähes täydellisen.

Tänään meillä vietellään kissanpäiviä. Onnenhalit meidän tassujengille ♥

Ps. Kuvat ovat päivältä, jolloin pojat olivat juuri kotiutuneet luokseni. Miten pieniä, sieviä ja suloisia vauvoja!

OMAT OLOT

Meillä on aika jännät ja tavanomaistesta poikkeavat viikonloppumeiningit meneillään. Kun silloin vajaa pari viikkoa sitten kerroin poikien peruuntuneesta viikonloppureissusta mummilaan, tällä kertaa se sitten toteutui ja nyt olen yksin kotona. Yksin kotona kokonaisen viikonlopun. En onneksi ihan yksin, sillä onhan minulla maailman parhaimmat kissaystävät seuranani, jotka tarvittaessa pitävät huolta yksinäisyydestäni tai lohduttavat ikävän tullessa.

Mutta tiedättekö mitä? En ole ollut yksinäinen. En ole kokenut sydäntä raastavaa ikävää tai pahaa mieltä, en ole surkutellut tai laskenut minuutteja reissulaisten tuloon, toisin kuin ensimmäistä kertaa yksin ollessani. Olen nauttinut. Olen todellakin nauttinut, sydämeni pohjasta ja täysillä. Varsinkin kun olen kuullut, miten paljon pojat ovat nauttineet olostaan, olen minäkin nauttinut entisestään.

Oman ajan ja hassun yksinolon lisäksi olen kokenut (taas kerran) ihan mahdottoman ihania hyvänolontunteita ja onnea. Olen hymyillyt töissä ja kotona, vastaantulijoille, työkavereille ja itselleni. Olen haltioitunut syksystä ja ihastellut korkealla lenteleviä lintuparvia, heidän vapauttaan ja ainutlaatuisuuttaan. Olen nähnyt, kuullut ja tuntenut ystävällisyyttä ja hyvyyttä, tehnyt hyviä tekoja ja iloinnut muiden puolesta. Olen nauttinut sekä työstä että kotona olosta, ulkoilmasta ja kävellyt pitkin pimeitä katuja lehtien lennellessä sinne tänne, inspiroitunut ja nähnyt kauniin vesisateen ja auringon. Olen nauttinut kissoista ja he minusta, halinut ja hemmotellut heitä paljon sekä tuijotellut pitkät tovit pieniä hassuja tassuja. Olen myös tehnyt herkullista ruokaa vain ja ainoastaan itselleni, jumpannut, venytellyt, laiskotellut ja jumittanut koneella, katsonut kynttilän valossa salkkaritmaratonia ja syönyt vähän (paljon) suklaata sekä muuten vain nauttinut kaikesta kauniista, omasta elosta ja oloista.

Valoa ja lämpöä teille ihanat tyypit ♥

ONNENPISAROITA

Voi miten rauhoittavaa onkaan vesipisaroiden tanssahtelu ikkunaan ja tuulen keinuttamat puunoksat. Eipä minua haittaa tuollaiset märkäilmat lainkaan, mutta tuo kylmyys on aika omituinen juttu niiden hellepäivien jälkeen. Vaikkei minua kyllä koleuskaan haittaa, sillä tuleehan pian taas lämmin. Suomen kesä on ihana, enkä tarkoita nyt mitenkään sarkastisella tavalla. Se on ainutlaatuinen.

 

Minulla on kyllä niin mahdottoman hyvä fiilis, että ratkean riemusta. Meillä on ollut ihan superihania viimeisiä lomapäiviä ja sydämeni pohjasta olen niistä nauttinut. Täytyy kyllä sanoa, että minulla on niin hassu pieni hölmöläisperhe, että naurun puutteesta en ainakaan joudu kärsimään. Voi apua, jos joku meidän elämää täällä neljän seinän sisällä näkisi, olisi hän varmasti kuin Liisa ihmemaassa.

Eipä minua myöskään haittaa, vaikka maanantaina palaamme taas arkeen. Yhtä ihanaa arkea ja juhlaa me saamme päivästä toiseen viettää, joten mitäpä se mitään muuttaisi. Juhlista puheenollen, lähdemme huomenna junailemaan kohti mammalaa ja valmistautumaan lauantain pirskeisiin. Juhlistamme veljeni ylioppineisuutta pienen suvun voimin ja siinä ohessa vietämme leppoisaa eloa mamman hellässä huomassa. Mutta mitä ihmettä, miten minun pikkuvelikulta voi olla jo niin iso!

Tänään tuo meidän peikkonen on kyllä ollut varsinainen apina isolla aalla, eikä sen touhuissa ole ollut päätä eikä häntää. Enkä yhtään ihmettele, sillä onhan hän meidän poika. Ihana sekopääpoika ja niin mahdottoman hauska.

Ville on myös tänään ollut erityisen hauska ja huomaavainen sekä tietenkin maailman ihanin ja antoi minun nukkua hetkeä myöhempään, jonka jälkeen otti pojan matkaansa ja lähtivät yhdessä kauppaan. Minä puolestani valmistin herkullisia pyöryköitä, joita sitten yhdessä maiskuttelimme lounaaksi. Loppupäivän suunnitelmana olisi ollut treffit leikkipuistoon, mutta pahoin pelkään, että sade siirtää ne toiseen päivään. No ehkä me voimme vaihteeksi taas laiskotella, olla vaan kuin ei oltaisikaan ja nauttia sadepäivän tuomasta tunnelmasta. Ihanasta herkästä tunnelmasta, joka korostaa sitä onnellisuuden määrää, jota nyt koen. 

Onnentunteita ja rakkautta kaikille ♥

PIKKUPEIKON UUDET UNET

Tällaisessa uudessa sängyssä, isojen peikkopoikien sängyssä. Se on hieno, suloinen ja vanhanaikaisen näköinen, tunnelmallinen ja mikä parasta, Toivon näköinen. Aikomuksena oli sipaista pintaan kauniin likaista keltaista väriä, mutta päätimmekin antaa sen olla juuri noin tuollaisenaan. Ainakin toistaiseksi.

Aikomuksena oli myös ottaa sänky käyttöön vasta uudessa kodissamme, mutta toisin kävi. Ensin vähän epäilevästi mietin, miten nukkuminen lähtee käyntiin oudossa paikassa ja outojen laitojen sisäpuolella. Turhaan kuitenkin murehdin. Peikkonen on nukkunut entistä paremmin ja on ollut suorastaan ylpeä uudesta sängystään, kiipeää sinne innoissaan, laittaa pään tyynyyn ja alkaa möngertämään onnellisesti.

Uuden unikuvion myötä jännittelin Toivon mahdollisia yöllisiä seikkailuja ja sitä, tuleeko hän meidän sängyn viereen keskellä yötä kuumottelemaan. Seikkailuja ei tietääkseni ole ollut, eikä kuumottelemaankaan ole tullut, ainakaan vielä. Pariin otteeseen on aamuisin tepsutellut meitä katsomaan ja kerran nousut päiväuniltaan omiin aikoihin, mutta muuten kyllä pysytellyt kiltisti sängyssään. Patsi tänä aamuna heräsin siihen, kun poika oli vieressäni innoissaan selailemassa puhelintani ja olikin sitten sekoittanut koko kapistuksen.

Toivo niin rakastaa uutta unipesäänsä. Ja mikä parasta - sinne voikin kerätä kaikenkarvaisia kavereita, pupuja ja nalleja sekä muita karvakuonoja unia turvaamaan. Myös kissat ovat oivaltaneet sängyn hyväksi päiväunipaikaksi. Kyllä nyt kelpaa uneksia!

KOHTI LOMAHETKIÄ!

Voihan kissa sentään! Laiskan leikki, suloinen läheisyys ja sydämeen uppoutuva kehräys. Kuuletteko sen? Purr. Letkeää olemista, hymysuita ja huolettomuutta. Tämän otuksen, näiden fiilisten ja kuvien saattelemana pääsemmekin juuri oikeanlaisiin tunnelmiin!

Tässä on ollut aikamoisia hulluja päiviä, Villellä yhdeksän päivän työputki sekä minulla sairastelua ja dramaattisia uhmatuhmahetkiä Toivon kanssa. Huh! Olosuhteisiin nähden olemme pärjänneet kuitenkin hämmentävän hienosti ja epätoivoisia tuntemuksia ei ole tarvittu. Mutta oli miten oli, meillä alkaakin tänään viikon loma!

Pärisen onnesta! En epäile hetkeäkään, etteikö meille olisi ihania hetkiä luvassa. Huomenna pääsemme pitkästä aikaa koko perheen voimin kyläilemään, näkemään ihania tyyppejä ja vähän tutkiskemaan meidän tulevaa uutta kotiamme. Lauantaina olisi luvassa minun ja Villen kahdenkeskeinen kaupunkireissu, jota olemme odottaneet kauan. Yhteisiä kirpparikierroksia, hyvää ruokaa, käsikädessä kävelyä, rakkaan seuraa ja romanttista yhdessäoloa. Voihan rakkaus, me olemme niin ansainneet sen ♥ Ensi viikon puolella pääsemme vielä illanviettopuuhiinkin ja saa nähdä, mitä hauskaa me silloin keksitään.

Tämän huomisesta alkavan viikon pätkän ajattelin käyttää mukaviin ajatuksiin, oloihin ja fiiliksiin, yhdessäoloon, rentoiluun, halipusuhetkiin, hyvään ruokaan ja herkkutteluun. Voi mitkä ihanat ajatukset ja mielikuvat valtaavat pääni ja hymy nousee korviin! Eihän tässä muuta tarvita kuin hyvä mieli ja maailman paras perhe.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, reipasta mieltä ja lempeitä ajatuksia. Hyviä ja onnellisia oloja ♥

VELJEKSET KUIN ILVEKSET

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. 

Nasse ja Pablo - kuin paita ja peppu. Hassunkurinen parivaljakko vailla huolen häivää. Hakuna matata ja carpe diem.

Heillä on sisällään persoona ja satayksi luonnetta. Toinen on itsenäinen ja herkkä, toinen iloinen ja omaperäinen. Juuri täydellisiä tuollaisenaan.

He saavat minut hymyilemään ihan joka ikinen päivä. Ja nauramaan kippurassa. Ja olemassaolollaan he täydentävät meidän pienen perheen.

Rakastan niin, että pakahdun ♥

ENSIMMÄISTÄ KERTAA YKSIN

Ulko-ovi kolahti kiinni ja kämppä huusi tyhjyyttään. Minä jäädyin täysin, pysähdyin hetkeksi ja herkistyin. En saanut enää pientä käden heilutusta, en lähtöhymyä, en ehtinyt antamaan sitä tuhannetta pusua poskelle. Sinne hän meni isin sylissä kohti seikkailuja, yhdeksi yöksi Hämeenkyröön Mummin luo.

Mitä minä nyt oikein teen? En ole tottunut olemaan yksin, en enää pitkään aikaan. En tiedä, mitä ihmettä yksin enää tehdään. Mitä minä voin tehdä? Miten osaisin olla?

Tartun pölyrättiin ja imuriin, aloitan helpoimman kautta. Siivous on aina hyvästä. Menee hetki ja kämppä on priimakunnossa. Sainko kaiken muka näin nopeasti valmiiksi? Ilman pieniä auttavia (hidastavia) käsiä, nopeita vipeltäviä jalkoja ja jatkuvaa sotkuvanaa siivouksen perään. Ilmeisesti. Pesin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi pyykkiä.

Ja sitten pysähdyin taas. Olin hukassa, mutta päätin skarpata. En voi olla näin avuton raukkis, joka ei enää osaisi olla yksin. Pakkohan minun on osata. Olenhan ennenkin osannut ja vieläpä rakastanut sitä.

Sitten tuli viesti kera kuvan. Ps. Toivon edessä olevasta penkistä sai niskatuen irti niin, että Toivo näkee menosuuntaan tuulilasin läpi. Arvaa tykkääkö? Hymyilin leveästi. Iloinen ja reipas poikanen pärinöissään autossa, eikä kyyneltäkään ollut valunut. No miksi olisikaan, naurahdin. Hölmö minä.

Sitten salaman nopeasti kaikki helpottaa. Vapauduin täysin, yhdessä sekunnissa ja olin valmis omaan hetkeeni. Suuntasin lähikauppaan, ostin Laitilan limun puutteen vuoksi Muumi-limpparin ja lakupussin, koska koko kaupasta ei löytynyt yhtään salmiakkia, joka ei olisi sisältänyt liivatetta. Hymyilin ylileveästi kassaneidille ja toivotin hyvät illanjatkot.

Astuin suoraan sateeseen, hymyilin vieläkin leveämmin ja ajattelin mennä kotiin pienen kiertotien kautta. Ihmisten näkemättä keinutin pienen sadetanssin ja hypähtelin nolosti, katselin suoraan taivaalle ja pisarat valuivat kasvojani pitkin. Syksy ♥ Mieleni teki nauraa hepulissa, halata kaikkea ja kieriskellä vesilätäköissä.

Kotiin päästyäni minua odotti hölmistyneen näköinen kissa ja mieleeni tuli entinen elämäni. Tällaistäkö se aina oli? En muistanut. Rapsuttelin pöhköä kissaani eteisessä hetken jos toisenkin ja kipittelin keittiöön mielessäni kupponen kuumaa.

Vietin illan rennoissa tunnelmissa. Join teetä, napostelin luomusipsejä ja herkuttelin muutaman lakupalan. Katselin telkkaria hetken, muusiikki soi tavallista kovempaa, olin koneella, kirjoitin päiväkirjaa, mietiskelin, pohdiskelin, makoilin lempparipeiton alla kynttilöiden tunnelmoidessa, ikävöin vähän, mutta hymyilin paljon. Olin onnellisesti yksin. Menin nukkumaan tyhjään huoneeseen, kylmään sänkyyn ja hautauduin satojen peittojen alle. Ei tuhinaa, ei möyrimistä, ei mitään. Nukahdin pian, mutta näin unissani levottomuuksia. Olin silti onnellinen.

Heräsin auringonsäteisiin, sillä en ollut muistanut sulkea verhoja. Hymyilin leveästi uudelle päivälle ja möyrin onnellisena sängyssä. Sitten tuli viesti, jonka seurauksena sain äärimmäisen kovan ikävän. En halua olla yksin, en halua, en halua, en halua. Haluan minun vauvani tänne heti nyt. Meinasin musertua ikävään, kunnes pääni kehoitti skarppaamaan taas.

Sanoin kissoille aamutervehdyksen, paijailin ja pusuttelin niin, että karvat pöllysivät. He kipittelivät keittiöön kanssani, minä menin aamiaisen tekoon ja he ahmimaan ruokakipponsa tyhjiksi. Keitin tupla-annoksen kahvia ja suuntasin olkkariin löhöilemään. Join kahvini kuumana, vaikka salaa haaveilinkin pienestä kahvikupin vainoajasta. Sitten kipittelin suihkun syövereihin.

Raikkaan puhtaana ja rauhassa sain asettua minnekäs muuallekaan kuin tietokoneen ääreen. Katsoin kelloa ja huokaisin. Outo aika saada olla koneella, enkä minä tietenkään pystynyt mihinkään keskittymään. Klikkailin ajattelematta siellä ja täällä, selailin sumussa ja touhuni oli äärimmäisen sekavaa. Skarppasin taas ja tässä sitä ollaan.

Illalla saan vauvani takaisin kotiin. Minulla on jo niin kova ikävä, etten voi sanoinkuvaillakaan tätä tunnetta. Tiedän olevani raukkis ja tiedän tämän ajan olleen kultaakin arvokkaampaa, mutta minä olen vain minä. Se höpsö raukkis, joka vain rakastaan lastaan maailman eniten.

Kaikesta huolimatta minä sain tästä vuorokaudesta niin paljon. Opin olemaan erossa lapsestani ja opin, miten tärkeää se on minulle, mutta ennen kaikkea myös Toivolle. Emme me olekaan erottomattomat. Tämä kokemus on arvokas myös isälle ja pojalle, sillä heidän kahdenkeskinen aika on ollut mitättömän pientä. Toista reissua odotellessa!

Rakkaus perhettäni kohtaan vain syvenee. Tämä on kuolematon rakkaustarina ♥

JOKAISELLE PÄIVÄLLE JOTAKIN

Olipa mielettömän vapauttavat kolme vapaapäivää. Nyt olen kuin uusi ihminen, täynnä energiaa ja voimaa, akut ladattuina keijukaisen mielellä. Kevyenä kuin höyhen! Mitä parhaimmat olot, pienet ilot ja yhdessä olo.

Keskiviikko. Kävin syksyisellä valokuvausretkellä. Kävelin pitkin katuja, polkuja ja metsiä, istuskelin kallioilla veden äärellä, makoilin sammaleisella mättäällä, kuuntelin linnunlaulua ja olin yksin. Vain minä, ajatukseni, luonto ja kamera. Se seesteisyys ja mielenrauha, sanoinkuvaamaton tunnelma ja syksyn fiilistely. Vapauttavaa ja tajunnan räjäyttävää, sanoisinko.

Torstai. Lähdin kaupungille ja kirppareille! Pienoinen onni oli puolellani, sillä Toivo sai aika upeat kumisaappaat, toiset syksykengät ja muutaman ihanan kirjan. Parhaimman saaliin löysin kuitenkin itselleni ja voi kuinka onnellinen nyt olen! Löysin aivan täydellisen vanhan täkin, jollaista olen etsinyt jo pidemmän aikaa. Tuo yksilö sattui vain olemaan itse täydellisyys ♥ Katsokaa nyt mitkä herkkuvärit! Peitto saavutti suosionsa myös muiden keskuudessa, sillä pari kissakaveria ovat valloittaneet sen täysin ja poikanenkin käy tasaisin väliajoin lepuuttamassa siinä itseään.

Perjantai. Villekin sai oman vuoronsa kaupungilla hengailuun. Minä puolestani olin tavanomaista tehokkaampi, sillä pelkän aamupäivän aikana sain tehtyä perunamuusia ja linssipyöryköitä sekä kaksi pellillistä korvapuusteja. Pullista ei sen enempää, sillä vähän pieleen ne menivät. Maistuivat hieman karjalanpiirakan ja pannukakun sekoitukselta, joten en suosittele käyttämään niissä täysjyvävehnäjauhoja. Vielä myöhemmin saimme Toivon Mummin vierailulle ja illemmalla kävi pikaisesti Juuso-ystäväni, joka toi mukanaan vanhan tamburiinin Toivolle. Kauneuden lisäksi soittimesta lähtee kyllä ääntäkin ja se selvisi viimeistään eilen aamulla poikasen pitäessä meille konserttia.

Eilen. Aamuinen kauppareissu ja pikainen ulkoilu, siivoilua ja sotkemista. Isipeikon mentyä taas töihin, saimme Toivon kanssa nauttia rakkaustädin seurasta. Eipä oltu nähty taas aikoihin! Leikkiä, kahvia, sulkaata ja mukavia keskusteluja ♥ Kiitos.

Tänään. Ankaraa korvapuustien leipomista jälleen kerran, joissa käytin tällä kertaa luomu vehnäjauhoja. Valkoinen pullamössöjauho saa minut voimaan henkisesti pahoin, mutta pulliin sitä on sitten kai pakko tunkea. Aika rumiahan niistä tuli, mutta maistuivat sentään pullilta! Tänään saamme vieraiksi vielä Allun ja Ellun, joten oikein ihana päivä tämäkin.

Kaunista päivää kaikille ♥ 

RAKASTAN NIIN PALJON, ETTEN EDES MUISTA KAIKKEA

Aurinko, auringonsäteet, aamut, auttaminen, antaminen, aistit, aistikkuus, ajatukset, ajattelu, arki, arvot, askartelu, avaruus, avarakatseisuus, chili, fiilistely, elämä, eläminen, elossa oleminen, eläimet, erilaisuus, elokuvat, halit, halaus, hymyt, hymyily, hauskuus, hulluus, hellyys, heimot, hengitys, haaveilu, hämmentyminen, havahtuminen, höpsöttely, höyhenet, hipsuttelu, hengailu, herkut, huumori, hyvyys, ihmiset, ilo, iloisuus, ilahduttaminen, intiaanit, illat, ihmettely, ihmeet, ilmeily, inspiraatio, innostus, järvet, jäätelö, jäljet, kahvi, kasvissyönti, katutaide, kaupunki, keltainen, kauneus, kissat, kissan hymy, kehräys, kamerat, kasvit, kirjoittaminen, kirjeet, kirpputorit, kierrätys, kiltteys, kosketus, koskettaminen, koti, kukat, kunnioitus, kuiskaus, kävely, käsi kädessä kävely, käsityöt, lempeys, lämpö, laiskottelu, lapset, lande, laulu, laulaminen, linnut, linnunsulat, luonto, luonnollinen, luonnonmukaisuus, luottamus, läheisyys, listaaminen, lehdet, lumi, maailma, maanläheisyys, maisemat, maalaus, metsä, metsän aarteet, menninkäiset, mieli, mietiskely, mielipiteet, musiikki, muuttuminen, muistot, Muumit, Myy, nauru, nauraminen, nukkuminen, nuuskamuikkunen, olot, oikeudet, oppiminen, opettaminen, osaaminen, olemmassolo, ompelu, omituisuus, otukset, onnellisuus, optimismi, periaatteet, positiivisuus, pehmeys, peitot, pellot, peikot, periaatteet, pelaaminen, perhe, piirtäminen, pimeys, pohdiskelu, puut, puhuminen, päiväkirja, rakkaus, rakastaminen, rannat, rauha, rauhallisuus, rentoutuminen, rapsuttelu, rohkeus, rytmit, räsymatot, sisäinen kauneus, sanat, sadut, sateenkaari, sade, seesteisyys, sienet, sipsit, sarjat, silmät, suvaitsevaisuus, suitsukkeet, sumu, syksy,  suukot, syntymä, syvällisyys, Tampere, takkutukka, tarinat, tarrat, taide, tee, Toivo, tanssiminen, tajunta, tuoksut, tunnelma, tunnelmointi, tyyneys, tyynyt, tietokone, unet, unisuus, unisiepparit, usva, ujous, vastasyntynyt, villasukat, villapaidat, vihreys, vihreä, viestit, vesi, vapaus, valinnat, vauvat, vaatteet, valvominen, valo, valonsäteet, valokuvaus, valokuvat, videopelit, valaistuminen, vanhemmuus, voima, vuodenajat, verhot, värit, ystävät, ystävyys, ystävällisyys, yksinolo, ymmärrys, ymmärtäminen, yrit, äitiys, älypuhelin, äänet.

Tänään erityisesti rakastan puiden lehdissä kimmeltäviä auringonsäteitä, kellastuneita lehtiä, syksyn tuoksua, sadetta, värikkyyttä, linssipyöryköitä, elämän pieniä iloja, pusuja, kuumaa kahvia, hetkessä elämistä, kotipesän lämpöä ja tuota kuvassa esiintyvää pöllöpääkissaa, joka on aina niin hämmentyneen, mutta onnellisen näköinen ♥