LIHATON LOKAKUU

Tähän väliin tällainen pieni ja hätäinen mielipidekirjoitus. Älkää lukeko, jos makkarat ja pekoni ovat jumalianne.

Facebookissa on hetken pyörinyt Docventuresin Lihaton Lokakuu -tapahtuma. Jos joltakin on jostain syystä mennyt tämä ohi, tarkoituksena olisi olla lokakuu täysin lihattomana tai ainakin vähentää sitä merkittävästi. Tarkemmin voit lukea tapahtuman sivuilta.

Tapahtuman tarkoitus on parempi kuin hyvä ja olen oikein iloinen siitä, että asia tuodaan esille ja siitä keskustellaan. Lihateollisuus ja tehotuontato tuovat niin paljon haittaa sekä ihmisille, eläimille että ympäristölle, joten aihe on enemmän kuin tarpeellinen ja tervetullut. Lihansyöntiä kritisoidaan aivan liian vähän, mikä on minusta älytöntä siihen nähden, miten paljon se oikeasti aiheuttaa pahaa.

Valitettavasti maailmasta, varsinkin täältä junttilasta, löytyy paljon myös näitä ihmisiä, jotka tietenkin kuolevat lihattomuuteen, nälkiintyvät, jos eivät saa makkaraa, eivät halua syödä pelkkää salaattia tai muuten vain sanovat ääneen suoranaisia typeryyksiä, jolla tatuioivat idioottileiman otsaansa ja ovat jääräpäisyyden huipentumia.

Todella naurettavaa väittää, että kasvissyöjät eläisivät pelkällä salaatilla, söisivät pelkkiä porkkanoita tai vetäisivät ravinnokseen pelkkiä ituja tai imeskelisivät juuria. Monilla on aivan vääränlainen kuva kasvissyönnistä, eivätkä he hölmöläiset viitsi edes päivittää päässänsä olevia tietoja, jos sellaisia edes onkaan.

Hän joka väittää, etteikö voisi elää ilman pekonia, mummon leipomia lihapullia tai suussa sulavaa kirjolohta, on täysin väärässä. Kyllä voi, jokainen meistä voi. Ongelman ydin taitaakin olla se, ettei ihmisiä oikeasti vain kiinnosta. Ihmisiä eivät kiinnosta ympäristön tuhoutuminen, eläinten kärsimys ja huono kohtelu tai edes oma keho ja terveys. Kysynpähän vaan, kuinka typeriä ja itsekeskeisiä sellaiset ihmiset ovat?

Minusta jokaisen ihmisen pitäisi kiinnittää huomiota lihansyöntiin – joka päivä, joka kuukausi, joka vuosi. Aina. Lopettaa kokonaan, vähentää vähitellen, vähentää minimiin tai vähentää viikottaista kulutusta. Jos lihaa on pakko syödä, eikö sitä voisi tehdä kohtuudella ja luomuna? Sekin olisi parempi kuin ei mitään.

Lihansyönnin haittoja on paljon, mutta niitä en ala tässä jauhamaan, koska se vaatisi jo oman postauksensa. Taphtumassa kuitenkin mainittiin kaksi olennaista faktaa.

Suomalainen pisteli poskeensa viime vuonna keskimäärin 78 kiloa lihaa. Sen tuotantoon käytetetään 550 000 litraa vettä. Kuukauden lihattomalla säästyy siten 6,5 kiloa lihaa ja 45 500 litraa vettä.

Terveellinen määrä olisi korkeintaan 300 grammaa lihaa viikossa, kun suomalaiset kiskovat 200 grammaa päivässä!

Eikö näiden faktojen jo pitäisi saada ihmiset ajattelemaan? Vielä kun näitä faktoja olisi paljon enemmänkin. Eikö omantunnon viimeistään tässä vaiheessa pitäisi kolkuttaa? Ja silti sitä lihaa vain kiskotaan naamariin kaksin käsin ja vielä enemmän. Kun asiaa miettii sieltä syvimmän kautta, laittaa hyvät ja huonot puolet vastakkain, vertailee ja pohdiskelee – on aika selvää kumpi kanta vie voiton. Ja on aika selvää, ettei lihansyönnissä vain ole hyviä puolia. Ja maailman typerin ja noloin syy lihansyönnille on se, koska se on niin hyvää ja sitä on syöty aina, sillä onhan se ihan okei tappaa itsekkäiden makunautintojen vuoksi. Vai miten se nyt menikään?

Tällä hetkellä tapahtumaan on osallistumassa yli 15 tuhatta ihmistä, mikä on minusta todella huikeaa. Ihmisten mielipiteet ja käsitykset kasvissyönnistä sekä asiaan suhtautuminen ovat muuttuneet ja muuttumassa parempaan suuntaan. Toivon todella, että tulevaisuudessa aihe olisi vieläkin enemmän esillä, vieläkin yleisempää ja vieläkin arvostetumpaa. Joskus sen järjen on voitettava!

Osallistukaa, testatkaa ja harkitkaa lihansyönnin radikaalia vähentämista tai parhaimmassa tapauksessa - lopettakaa kokonaan! Maailma kiittää ja sinä kiität.

Tsemppiä kaikille ja oikein maukasta lihatonta torstaipäivää ♥

Lukija! Syötkö lihaa? Kuinka paljon ja mitä? Miksi? Aiotko osallistua? Oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

HENNUN HERKULLINEN

FETA-TOMAATTIPASTA!

Näitä voit tarvita:

Luomu pastaa

Soijarouhetta

Luomu sipulia

Luomu tomaattimurskaa

Alpro Soya ruokakermaa

Luomu kasvisliemikuutio

Yrttejä

Fetajuustoa

Näin voit toimia:

Keitä sopiva määrä pastaa kypsäksi. 

Mittaa ihan mihin tahansa kuppiin haluamasi määrä soijarouhetta ja sama määrä vettä
(suosittelen 1 dl), jonka jälkeen anna pehmentyä rauhassa noin 5-10 min. 

Pilko sipuli. Ihan minkä näköiseksi vain.

Kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja liemikuutio. Paista hetki soijarouhetta ja sipulia - älä kärvennä.
Heittele tomaattimurskaa ja soijakermaa haluamasi määrä sipulirouheen joukkoon.

Mausta ripottelemalla yrttejä tai mitä vain lempparimausteitasi. 

Halutessasi voit lurauttaa kastikkeen joukkoon hieman vettä.

Anna kastikkeen kieuhua hiljalleen noin 15-30 min. Ihan niin kauan kuin sinulla on aikaa.

Lisää joukkoon kypsentynyt pasta. Sekoita.

Lisää vielä lopuksi haluamasi määrä fetajuustoa (suosittelen koko pakettia) ja sekoita lisää. 

Kas noin ja valmista! Nam nam ♥

RAKKAUS RUOKAAN

Kaikkihan tietävät, että syöminen on pakollisen tarpeen lisäksi myös yksi elämän hauskimmista toimenpiteistä. Se on mukavaa yksin, yhdessä tai erikseen, siellä ja tuolla ja joka puolella. Kaikkialla. Syömme joka päivä ja monta kertaa päivässä, jotkut syövät liikaa ja jotkut liian vähän. Samalla kun ahmatit mässäilevät porsaan ulkofileitä ja heittävät ylijäämät roskiin, toiset kärsivät nälässä ja kuolevat ravinnonpuutteeseen. Se onkin maailman yksi hirvittävimmistä vääryyksistä. Täällä Suomessa me olemme etuoikeutetussa asemassa ja syöminen täällä on itsestään selvää. Vaikka valitettavasti kaikki eivät sitä kunnioitakaan!

Me täällä meillä pyrimme syömään luontoa ja eläimiä kunnioittaen, suosimme enimmäkseen lähellä tuotettua ja luonnonmukaista ravintoa. Vaikkei me ihan ”normaaliin suomalaiseen tapaan” syödäkään (onneksi), silti syömme hyvin, riittävästi, mutta emme liikaa. Ravintomme perustuu kasviperäisiin tuotteisiin ja muutamiin maitotuotteisiin – olemme siis lakto-ovovegetaristeja. Ja ei, emme syö myöskään kalaa, sillä sekin on elävän olennon hengen riistämistä, eikä sitä syömällä voi kutsua itseään kasvissyöjäksi.

Jotkut saattavat kuvitella, että kasvissyönti olisi jollain tapaa vaikeampaa kuin lihan syöminen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kyllä kasvissyöjätkin voivat syödä mitä vain, vaikka ihan tavallista kotiruokaa käyttämättä lainkaan lihatuotteita. Oikeastaan kaikki liha voidaan korvata erilaisilla kasvis- ja soijatuotteilla, kuten rouheella, suikaleilla, pyöryköillä, tofulla, linsseillä, nakeilla, makkaroilla, pihveillä, fileillä, nugeteilla tai leikkeleillä. Joitakin näistä voi valmistaa itse tai ostaa kaupasta puolivalmiina. Jos oikein lihankaltaisia tuotteita haluaa, Hälsans kökin valikoimasta löytyvät parhaimmat eväät siihen tarkoitukseen! Ainut miinuspuoli kyseisessä merkissä onkin yliampuvat kilohinnat.

Jotkut saattavat myös kuvitella, että kasvissyönti tulee kalliimmaksi. Monien yllätykseksi hyvin hankittu, valmistettu ja käytetty kasvisruoka tuleekin monesti paljon halvemmaksi! Halvempaa ja terveellisempää, kukapa voisi kieltäytyä!

Meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa. Parhaimmillaan aterioita on neljä - aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Pääruokana käytämme useimmiten jotakin soijatuotetta ja sen lisukkeena milloin mitäkin, pastaa, perunaa tai muuta perustavaraa. Vaikka me kasvissyöjiä olemmekin, emme kikkaile tai taiteile mitä kummallisempia aterioita, olemme tyytyväisiä ihan siihen perussapuskaan. Se toimii meillä.

Emme ole mitään superkokkeja ja ylipäätänsä innokkaita ruuanlaittajia, joten meille sopivinta on pysytellä sillä perusturvallisella alueella. Useimmiten syömme niitä hyväksi havaittuja aterioita, emmekä herkästi lähde kokeilemaan mitään uutta, mikä onkin alkanut tympimään minua jo pahemman kerran. Sen seurauksena olenkin alkanut kehittelemään meille uudenlaista ruokalistaa, jonne pyrin etsimään erilaisia ateriakokonaisuuksia ja monipuolisia ravinnon lähteitä, pysytellen kuitenkin sillä meille turvallisella alueella.

Maitotuotteista käytämme eniten maitoa, juustoja, jogurtteja ja rahkoja sekä niiden lisäksi kananmunaa. Viime aikoina olemme ajatelleet ahkerasti, että vähentäisimme maitotuotteiden ja kananmunien kulutusta mahdollisimman vähään – siirtyisimme edes hieman lähemmäksi vegaaniruokavaliota. Kaikki eläinperäiset tuotteet ovat alkaneet totaalisesti inhottamaan, maitotuotanto ja kananmunateollisuus, joten niiden käyttäminen ravintona epäilyttää aikaisempaakin enemmän. Huono omatunto kolkuttelee vihaisena pääni sisällä ja käskee muuttamaan tapojani. No me yritämme parhaamme! Mutta jos en olisi näin laiska ja saamaton, olisin varmasti jo vegaani! Tärkeintä kuitenkin on, että yrttää parhaansa syödä mahdollisimman luonnonläheisesti.

Myös muita parannuksia voisi ruokavalioomme tehdä. Suurin korjattava kohde olisi marjojen ja hedelmien syönti, niitä kun ei meidän taloudessa paljoakaan kulu. Hävettäväähän tuo on, mutta parasta on kuitenkin itse ymmärtää heikot kohdat ja pyrkiä muuttamaan niitä. Itse syön joskus aamuisin kourallisen marjoja puuron kanssa ja hedelmiä napostelen silloin tällöin, useimmiten harvemmin. Vaikeaa se yleensä on, kun itse en ole millään lailla mikään napostelija! Marjat ja hedelmät kyllä maistuvat mitä parhaiten, mutta tässäkin tapauksessa tulee esiin se laiskuus, saamattomuus ennen kaikkea. On se olevinaan niin vaikeaa ottaa välipalaksi se kulhollinen marjoja tai appelsiini ja sama toistaa illalla! Millaiset marjajutut olisivat hyviä ja helppoja välipaloja? 

Herkkuja meillä kuluu välillä vähän, joskus enemmän ja harvemmin liikaa. Itse henkilökohtaisesti olen päässyt yli pahimman herkutteluvimman, jolloin mieleni teki jatkuvasti kaikkea hyvää, sipsejä, jäätelöä ja karkkeja. Nykyään tulee herkuteltua joskus, silloin tällöin, mutta on myös iltoja jolloin tulee vedettyä kaksin käsin sipsejä tai muita ällöepäterveellisiä mässyjä. Tässäkin olisi siis vielä parannettavaa!

Kaiken kaikkiaan meidän ruokavalio on hyvä, mutta monipuolisuutta se kaipaa ehdottomasti. Marjoja ja hedelmiä lisää, papuja ja pähkinöitä sekä enemmän salaatteja ja kuidun lähteitä. Vielä kun saisi kehiteltyä runsaan aamupalan ja hieman pienennettyä annoskokoja, olisi silloin ruokavalio aika täydellinen!

Toivon ruokailu onkin asia erikseen, siitä kirjoittelen myöhemmin!

Millainen ruokavalio sinulla on? Mikä on lemppariruokasi?

RAKASTATKO SINÄ ELÄIMIÄ?

Minä rakastan hyvin paljon. Rakastan niitä kaikkia – kissoja, koiria, kettuja, pupuja, kilpikonnia, leijonia, possuja, lehmiä, kanoja, hämähäkkejä, käärmeitä, virtahepoja tai sarvikuonoja. Ihan kaikkia, ketään syrjimättä, ketään vähättelemättä.

Mutta onko koira kissaa arvokkaampi? Onko sika hevosta maukkaampi? Onko turkiseläin täysin arvoton? Onko eläimillä edes arvoa?

Kaikkien eläinten, elävien yksilöiden kuuluisi ja pitäisi olla tasa-arvossa keskenään, sekä toistensa että meidän ihmisten kanssa. Kaikki me kuitenkin olemme omia eläinlajejamme ja olemme osa tätä kauniin ainutlaatuista luontoa. Meidän kuuluisi puolustaa toisiamme, kunnioittaa, huolehtia ja rakastaa.

Mikä tekee hevosenlihasta arvokkaampaa kuin sianlihasta? Miksi koiranlihan tuotanto olisi väärempää kuin naudanlihan? Miksi meidän lihatiskiltä ei saa jauhettua kissanlihaa tai suikaloitua marsua sipulikermakastikkeessa?

Jos ihminen pystyy hyvällä omalla tunnollaan syömään sianlihaa, miksi ei myöskin koiraa tai kissaa, virtahepoa tai delfiiniä? Kaikki ne ovat samanarvoisia ja rakastettuja, tärkeitä ja kunnioitettavia eläviä yksilöitä. Onko meille tutuksi tulleiden kotilemmikkinä käytettyjen eläimien syöminen jotenkin väärempää kuin vapaana vedessä uivan kalan tai metsässä juoksevan kauriin? Voitko hehkuttaa, kuinka hyvältä naudan ulkofilepihvi maistuukaan ja samalla kritisoida joidenkin halua syödä hevosenmakkaraa? Jos et suostu kävelemään kissannahka saappaissa, voitko pukea yllesi minkkiturkin?

Eläinten käyttäminen ja syöminen nykyolosuhteissa on tarpeetonta. Me ahneet ihmiset käytämme suuruuttamme hyväksi syömällä viattomia eläinlajeja, miettimättä ollenkaan seuraksia. Miettimättä sitä, että asia voisi yhtä hyvin olla toisin päin. Miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit liukuhihnakamaa ja iso pelottava gorilla ampusi sinua pyssyllä otsaan toistaen saman perheellesi? Sinut pilkottaisisiin tuhanteen osaan, parhaimmat ja maukkaimmat erikseen, purkitettaisiin ja vietäisiin kaupan hyllylle, josta koirat ja siat voisivat ne ostaa. Olisiko se reilua?

Eläin kuuluu lautaselle yhtä vähän kuin ihminenkin. Vai onko oikeudenmukaisempaa syödä kananpoikaa kuin ihmisvauvaa? Perustelun tällaiseen väitteeseen haluaisin kuulla. Kaikki me, sinä ja minä, pystymme elämään luonnontuotteilla. Tuotteilla joiden syöminen ei vahingoita ketään.

Valitettavasti vain pieni osa ihmisistä tämän asian ymmärtää. Valitettavasti niin moni vain ajattelee asian olevan itsestään selvä juttu, näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Ihmiset eivät kykene niin herkästi tapojaan muuttamaan, eivätkä halua tai edes ajattele asiaa. Se on huolestuttavaa.

Monet ajattelevat lihansyönnin olevan luonnollista. Karu totuus kuitenkin on se, että tämän päivän eläinteollisuus on kaukana luonnollisesta. Eläimet joutuvat elämään oloissa, joissa niille tärkeät lajityypilliset käyttäytymistavat eivät voi toteutua. Eläimiä pakotetaan tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeassa ajassa, jonka seurauksena niillä on vakavia kehityshäiriöitä, pahimmillaa kävelyä ja hengitystä vaikeuttavia ongelmia. Naaraita pakotetaan jatkuvaan lisääntymiskierteeseen ja poikaset erotetaan emoistaan heti syntymän jälkeen, kuljetetaan tehotuotantoyksiköihin keinoruokittavasksi, jotta mahdollisimman nopeasti kasvaisivat teurasikään mennessä.

On myös toisia syitä, miksi väite luonnollisuudesta ei toimi. Siitä miten asiat ovat nyt, ei voida päätellä miten niiden oikeasti kuuluisi olla. Ihminen on historiassa ollut toistuvasti väkivaltainen, ahne ja lyhytnäköinen, mikä ei tarkoita sitä, että näin pitäisi olla nytkin. Voisimme olla jotakin muuta, parempaa, jos vain pysähtyisimme miettimään tekojamme. Voisimme toimia hyvällä ja oikeutetulla tavalla sen sijaan, että toimisimme historian mukaan, siten miten joskus ennen on toimittu.

Vaikka monet kulttuurit ovat käyttäneet eläimiä kauan, ei se tarkoita, että se olisi oikeutettua myös nykyolosuhteissa. Moraali auttaa meitä tekemään harkittuja valintoja, mutta ei pakota meitä sokeaan perinteiden seuraamiseen. Me voimme tehdä harkitun valinnan koskien omaa elämäntapaamme. Moraalinen ajattelu on osa meitä ja meidän luonnetta, joten väittämän mukaan ihminen toimii luonnollisesti vasta silloin, kun todella toteuttaa sitä.

Meidän länsimainen kulttuuri ei pidä eläimiä itsessään arvokkaina yksilöinä. Tähän yhtenä perusteena on, että ihmislaji on arvon mitta. Tällainen ei pitkälle kanna. Millä perustein yksittäinen laji voisi olla arvon perusta? Yhtä lailla voisimme asettaa sukupuolen tai ihonvärin arvon mitaksi. Se on suoranaista lajisyrjintää. Jokaisen yksilön arvon tulisi löytyä jostakin muusta tekijästä, kuin biologisesta seikasta.

Päästään tähän väittämään, että vain ihmisellä yksilönä on arvoa, koska vain ihmisellä on kehittynyt mieli. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös tuotantoeläimet ovat kyvykkäämpiä, mitä perinteisesti on väitetty. Aluillaan olevat tutkimukset osoittavat, että kanat ovat joissakin tehtävissä jopa kädellisiä kyvykkäämpiä, siat ovat älykkäitä ja lehmät ovat tunne-elämältään kehittyneitä, toisin kuin länsimainen kulttuuri on antanut meidän ymmärtää. Tällaisten tietojen varassa emme voi vetää erottuvaa viivaa ihmisten ja muiden eläinten välille.

Tämä väite voidaan hylätä myös muutoin. Monet ihmiset, dementoituneet tai kehitysvammaiset yksilöt jäisivät näiden tiukkojen rajojen ulkopuolelle, joka osoittaa kriteereiden olevan pahasti pielessä. Mehän arvostamme jokaista ihmisyksilöä sellaisina kuin ovat ja sama pitäisi päteä myös eläinten kohdalla.

Eläimet kuuluvat moraalisen arvon piiriin. Tiedollinen eläintenkäyttäytymistiede kertoo, että todennäköisesti kaikki nisäkkäät, linnut ja monet selkärangattomat ovat tietoisia olentoja. Ne kykenevät kokemaan olemassaolonsa jonkinlaisena - sikana, kettuna, rottana tai ahvenena.

Onneksi nykypäivänä lähes kaikki tiedostavat, että eläimiä tulisi kohdella oikein ja kärsimyksiä välttäen. Silti meidän olisi otettava huomioon eläimet laajemmin yksilöinä, niiden tarpeet ja kyvyt sekä kunnioittaa niiden toteutumista. Huomaamme pian, että eläintuotanto ei voi niitä kunnioittaa, jos otamme vakavasti liikkumisen, sosiaalisen elämän, poikasten hoidon ja saalistamisen. Siat tai ketut eivät pysty toteuttamaan omaa luontoansa tehotuotantotiloissa. Sinne eivät eläimet kuulu, eivät ne ole tuotantokoneita.

Eläinten tulisi olla omissa luontaisissaan kasvuympäristöissään, jota eläinten kunnioitus vaatii. Edistämällä vegaanista, kunnioittavaa eläinsuhdetta, tuotantoeläinkannat olisi ajettava minimiin, eikä uusia eläimiä enää tuotettaisi. Näin tukisimme ympäristön tilaa ja ehkäsisimme maapallon nälänhätää. Kaikkihan tietävät, että eläintuotanto on yksi merkittävimmistä hiilidioksidi-, typpidioksidi- ja metaanipäästöjen lähde. Yhden eläinproteiinikilon tuottamiseksi tarvitaan usein 10 kiloa kasviproteiinia.

Oma ymmärrys luonnollisuuteen liittyy aina omaan kulttuuriimme ja maailmankatsomukseemme. Luonnollisuudella yritetään oikeuttaa itselleen tärkeitä asioita, jotka omaa etuamme palvelevat. Siksi monien mielestä eläinten käyttäminen onkin luonnollista, koska he itse haluavat niitä käyttää. He haluavat syödä makkaraa ja haluavat päällensä eläimen turkin. Monet eivät edes halua kiinnittää huomiota ikäviin asioihin, vaikka varmasti jokainen ne tietävät. Ihmiset sulkevat silmänsä todellisuudelta, jotta voisivat hyvällä omalla tunnollaan jatkaa eläinten laiminlyöntiä.

Kulttuurimme kehoittaa meitä ajattelemasta eläinten kohtaloa ja kertoo eläimien käytön olevan luonnollista. Tällöin monien mielestä on jopa outoa, että joku eläisikin vain ja ainoastaan kasvikunnan tuotteilla, pelkästään luonnon antimilla. Kun jokainen tekisi tämän moraalisen valinnan ja puhuisi siitä muillekin, ei siinä pian olisikaan mitään omituista. Jokainen voi tukea maailmaa muuttumaan eläimiä kunnioittavaksi. Kulttuurit muuttuvat ja me muutumme.

Muuttumiseen ihminen tarvitsee empatiakyvyn. Eli kyvyn, jossa samaistuu toisten kokemusten ja tunnetilojen kanssa ottaen huomioon toisen näkökulman. Eläinkunta on täynnä rikkauksia, erilaisia aisteja ja kykyjä. Ihmisen maailmankatsomus on vain pieni ja kapea kaistele verrattuna niihin näkökulmien kirjoon. Jos ihminen avautuisi empaattisin mielin katsomaan maailmaa, hän saavuttaisi jotakin ennen näkemätöntä. Maailma olisikin uusi hienompi paikka kaikkine kauneuden lähteineen. Ihminen ei olisi enää yksin.

Jokaisen elävän olennon on oikeus olla arvostettu ja tasa-arvoinen. Jokaisella meistä on oikeus olla olemassa ja elää. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Omilla ajatuksillamme voimme määrätä omat tekomme, mikä on oikein ja mikä väärin, mitä haluamme tehdä ja mitä emme. Kaikkien meidän tulisi olla samalla tasolla, omien ajatuksiemme kanssa.

Jos parhaansa yrittää, tahtoo olla hyvä ja kaikkia kunnioittava, sillä pääsee jo pitkälle. Jokainen meistä voisi edes pienen askeleen astua kohti parempaa elämää, ympäristöä ja jokaisen yksilön oikeutta. Jokainen pieni hyvä johtaa suureen parempaan.

Vai miltä maailmasi näyttäisi häkkiin suljetun eläimen näkökulmasta? Mieti sitä, ajattele uudelleen ja tee päätöksesi.

Lähteet ja kuvat: Oikeutta eläimille

MINÄ, ITSE

Minä, se ominaisuuksista koostuva muuttumaton ydin, joka erottaa minut muista yksilöistä. Minä, se yksi olio muiden joukossa, moraalinen toimija sekä vastuussa omista ajatuksista ja teoista. Minun oman minäni yksilölliset piirteet määrittelevät sosiaalisen identiteettini, sen muista erottuvan kokonaisuuden. Se olen minä itse.

Minun ydin. Se on syvä ja tiedostamattomin osa sisältäen sanattoman ja tunneperäisen tiedon itsestäni. Ydinminä on kehittynyt varhaislapsuudessani vaukuttaen omaan toimintaan ja itsetuntoon koko elämäni ajan. Ja se voi hyvin. Tunnen itseni ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä siitä, mitä olen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen ajatuksissani lentelevä peikkolapsi ja epäröivä arkajalka, mutta sydämeltäni puhdas ja hentoinen.

Ulospäin minusta näkyvät vain osa piirteistäni. Muiden mielestä saatan olla positiivinen, ystävällinen, suvaitsevainen ja kiltti, rauhallinen ja kohtelias. Olenhan minä sellainen. Olen myös laiskuudestani huolimatta tarpeen tullen reipas ja ahkera, aikaansaava puuhailija. Sisimmässäni, ehkä monien tietämättä, olen epävarma, ujo ja herkkä. Sellainen koko ajan ajatteleva, huonon itsevarmuuden omaava herkkis, joka ajoittain kuvittelee joidenkin jopa inhoavan häntä. Vaikka eihän taida olla syitä kenenkään minua inhota.

Ajoittain osaan olla äkkipikainen, hermoheikko ja levoton sielu. Sellaisen mieli vaeltelee siellä ja täällä, ajatuksistaan ei saa kiinni ja keskittymiskyky on miinus sata. Sellaisen mielen on vaikea pysytellä yhden asian parissa. Sellaisella mielellä voi hetkellisestä maailmanlopusta syntyä rakkautta pursuava onnenkeidas.

Minä rakastan paljon ja tykkään rakastaa. Minun on helppo löytää erilaisia kohteita, joista pidän ja joista tahdon välittää. Tahdon rakastaa ja huolehtia. Pidän huolehtimisesta, itseni, mutta ennen kaikkea muiden. Huolehdin rakkaimmistani ja tahdon, että heillä olisi kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Rakastaminen on elämäni perusta.

Ja elämäni perustuu arvoihin. Tiedostan arvoni täysin, olen niistä ylpeä ja haluaisin jakaa ne koko maailmalle. Hyvät arvot antavat tukevan perustan elämän seikkailuihin, kaikille poluille, joita lähdet kävelemään. Ja ne arvot pitävät sinut pystyssä ja auttavat suunnistamaan. Ne arvot ovat perhe, läheiset, ystävät, terveys, turvallisuus, vapaus, rakkaus, ilo ja onni. Ne ovat toisten kunnioitus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, hyvyys ja tasa-arvo. Ne ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus. Ne ovat aistillisuus, mielihyvä ja nautinto. Ne ovat kaikki minulla, syvällä sisimmässäni ja pinnalla ulkokuoren päällä.

Arvot kannattelevat elämääni. Pyrin olemaan hyvä ja reilu, oikeudenmukainen ja tasavertainen. Pyrin olemaan hyväksyvä kaikkia olentoja kohtaan, elollisia ja elottomia. Pyrin ottamaan muut huomioon, en halveksu enkä syrji. Olen muille niin hyvä, kuin minullekin toivon muiden olevan. Kunnioitan kaikkia ja kaikkea, vaikka ne taistelisivatkin omaa arvomaailmaani kohtaan.

Olen kasvissyöjä. Eettiset, ekologiset, terveydelliset syyt ja makuasiat ovat valintani perusta. Minä en eläimiä halua syödä, ne ovat ystäviäni, eivätkä kuulu lautaselle. En myöskään halua kuormittaa luontoa, mikä taas lihansyöjällä on valitettava totuus. Kasvissyöjänä saan terveellisempää ravintoa ja voin hyvin. Voin hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Kasvissyönti on minulle tärkeä periaate, enkä koskaan luopuisi siitä. Ja olen ylpeä. Niin kertakaikkisen ylpeä, että toivoisin muidenkin ryhtyvän samaan. Se olisi jokaisen suuri kunnioitus luontoa kohtaan.

Ja tämä kaikki, luonto, on minulle hyvin tärkeä. Nautin siitä, rakastan sitä ja tahdon olla sille hyvä. Olen osa sitä ja käyttäydyn sen mukaisesti. Ilman luontoa en edes olisi tässä. Pyrin luonnonmukaisuuteen, pyrin puhtauteen ja aitouteen. Hoidan luontoa, kuin sekin minua ja olemme tasavertaisia. Rakastan puita ja metsiä, rakastan kukkapeltoja ja ruohikkoa. Rakastan luonnon tuoksua, sen vaipumista talvilepoon ja sen heräämistä kevääseen. Rakastan kaikkea sitä ja siihen liittyvää.

Uskon vapauteen. Jokaisen ihmisen, eläimen tai olion kuuluisi olla vapaa. Vapaa elämään mielensä mukaisesti ja tekemään jotakin esteettömästi - vapaa päättämään omista asioistaan. Vapaus on suuri mahdollisuus tehdä kaikkea, mikä ei toista vahingoita. Jokaisen kuuluisi olla vapaa omana itsenään, ei toisena, eikä toisen alammaisena.

Minä koen olevani vapaa, en tarpeeksi, mutta valitettavasti vapaampi kuin monet muut. Olen vapaa nauttimaan minua kiehtovista asioista, olen vapaa harrastamaan. Rakastan valokuvausta ja valokuvia, rakastan sitä fiilistä kun on saanut hyvän kuvan, jota voi sitten myöhemmin tunnelmoida. Rakastan kasveja ja yrttejä sekä niiden hoitoa. Rakastan pelaamista ja pelejä, askartelua ja piirtämistä. Uutena rakkautena olen saanut liikunnan ilon, jota pyrin hassastamaan mahdollisimman usein, oman laiskuuden väistyessä tieltäni.

Ja minä olen onnellinen. Niin onnellinen, että sanoiksi sitä en saa. Niin onnekas ja etuoikeutettu. Saan elää elämääni juuri niin kuin haluan, poikkeuksia lukuunottamatta ja iloitsen siitä. Iloitsen kaikkea elämässäni. Iloitsen omaa pientä perhettäni ja sukulaisia, iloitsen ystäviä ja hyviä tuttavia. Iloitsen vastaantulijoita ja hymyilen heille, iloitsen pieniä asioita ja eleitä. Iloitsen rakkautta ja rauhaa. Minun sisimpäni pahaktuu onnesta.

Peace & love ♥ 

HAMPURILAINEN!

Tuossa eräänä päivänä päätettiin tehdä kasvishampurilaisia. Namnamomomnomnam ♥ Lähteekö läskit näin?

LAPSENI SYÖ VAIN KASVISRUOKAA

Minäpä bongasin eilen mielenkiintoisen jutun uudesta joulukuun Kaksplussasta. Jutussa kerrotaan äideistä, jotka tekevät asioita toisin ja menevät valtavirtaa vastaan vanhemmuudessa.

Tarina joka kolahti alkoi otiskolla ”Lapseni syö vain kasvisruokaa.” Siinä Saru niminen nainen kertoo kaksivuotiaan lapsensa sekä koko perheensä kasvissyönnistä. Eläinkunnan tuotteista ruokavalioon kuuluvat kananmunat ja maitotuotteet, mutta muuten koko perhe elää kasvisruokavaliolla.

"Miksi ihminen, joka on eläinlajeista älykkäin, haluaa tuottaa tietoisesti kärsimyksiä muille lajeille oman mielihalunsa takia."

"On hassua, että vielä nykypäivänäkin joutuu perustelemaan kasvisruokavaliota, vaikka lihantuotannon ympäristövaikutukset ovat kaikkien tiedossa."

"Onko jokapäiväinen lihansyönti todella sen arvoista? Meillä vegetarismi on eettinen ja ekologinen kannanotto. Haluamme kasvattaa lapsemme kunnioittamaan luontoa, ympäristöä ja eläimiä."

Minä samaistun tähän täysin. Itse olen ollut lakto-ovovegetaristi monta vuotta, olen edelleen ja olen varmasti koko loppu elämäni. Kasvissyöntiin on monen monta syytä. Suurimmiksi syiksi nousevat eettisyys ja ekologisuus. Myös makuasiat ja miksei terveydelliset syytkin vaikuttavat itselläni valintaan.

Minusta on kohtuutonta, että eläimet kärsivät tehotuotantotiloilla vain ja ainoastaan ihmisten makutottumuksien takia. Tehomaataloudessa eläimet nähdään ennemmin tuotantovälineinä kuin elävinä olentoina, jolloin taloudelliset voitot asetetaan eläinten hyvinvoinnin edelle. Vaikka eläimet eivät aina kärsisikään, ne joutuvat silti tapetuiksi lihansa vuoksi. Minä en halua viatonta, kärsinyttä ja kuollutta eläintä lautaselleni makuelämyksien takia. Vielä kun ihminen pärjää vallan mainiosti ilmankin.

Kasvisravinto kuluttaa huomattavasti vähemmän luonnonvaroja kuin eläinten kasvattaminen. Eläimille syötetään paljon ihmisille soveltuvaa ravintoa ja yhdenkin lihakilon tuottaminen vaatii paljon rehua. Tehomaatalous on yksi suurimmista ympäristön pilaajista ja lihansyönnillä moninkertaistetaan ihmisten aiheuttama kuormitus ympäristölle. Eläintuotteiden valmistus on merkittävin ihmisen aiheuttamien metaanipäästöjen lähde. Kasvisruokavalio näyttäisi olevan myös keino ravintopulan ratkaisemiseksi. Ympäristö ei kestä nykyisen väestömäärän ruokkimista eläinkunnan tuotteilla.

Kasvissyönti vaikuttaa myös terveyteen. Oikein koostettu kasvisruoka vähentää riskiä sairtastua tiettyihin syöpätyyppeihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat yleisin kuolinsyy Suomessa. Kasvissyönnin on todettu vähentävät myös diabeteksen ja ylipainon riskiä.

Alunperin itse aloin miettimään lihansyöntiä maun vuoksi. Koin huonoa oloa syödessäni lihaa, oli se sitten fyysistä tai henkistä, minulle sillä ei ollut mitään merkitystä. Pikku hiljaa tulikin sitten kuvioihin muitakin syitä, joten kasvissyönti jatkui luontevalla tavalla ja siitä muodostui pysyvä periaate sisälleni.

Ihan tyhmäähän se olisi, jos en haluaisi siirtää tärkeitä arvoja myös Toivolle. Aion ja aiomme syöttää pojalle vain kasvisruokaa sekä opettaa häntä kunnioittamaan eläimiä ja luontoa. Sekä minä että Ville olemme kasvissyöjiä, joten tämä ratkaisu on tietenkin luontevin. Meidän perheessä kunnioitetaan luontoa.

Kasvissyönnillä minä autan itseäni ja sinua, eläimiä, luontoa, ympäristöä sekä köyhien maiden ihmisiä. Autan kaikkia meitä tällä maapallolla pikku hiljaa ja vähitellen.

KAIKKI KUVAT: GOOGLE