MITÄS ME PELAAJAT

Kaksi hassua otusta pelimaailman äärellä. Voi mikä söpöyden yliannostus! Tämä oli ehdottomasti ikuistettava, sillä mikäs olisikaan suloisempi näky!

Odotan jännittyneenä sitä hetkeä, kun Toivo tutustuu videopelien maailmaan. Tai jos tutustuu. Eihän sitä tiedä, vaikka kiinnostusta ei löytyisikään, mutta mitäpä se mitään haittaisikaan. Jos innostuu, siitä tulee varmasti ihan huippuhauskaa yhteistä ajanvietettä!

Olisi mahtavaa kertoa erilaisista peleistä, opettaa ja pelata yhdessä. Näen jo silmissäni sen, kun pojan kanssa hakataan ohjaimia, kiljutaan ja hullunlailla eläydytään pelin jännityksiin. Ja sitten molemmat äkkipikaisina hermostumme ja vannomme ettemme pelaa enää ikinä. Ruudussa lukee game over ja peliohjaimet heitetään laatikon perälle.

Ja voi mikä fiilis, kun saamme Toivolle ostaa ensimmäisen pelin ♥

Jotenkin jännästi mennyt meidän perheen pelaamiset viime aikoina. Ville on iltaisin istunut X-boxin parissa jo pidemmän aikaa, vaikka aiemmin onkin pelaillut enimmäkseen vain koneella. Hän on järjestelmällisempi pelaamisenkin suhteen ja on jumittanut jo pidemmän aikaa Saints Row nimistä peliä. Minusta kyseinen peli muistuttaa Gta:n ja Simsin yhdistelmää sisältäen kaikkea kreisejä vivahteita. Minä taas puolestani en ole pelannut lainkaan. Älkää kysykö miksi, sillä itsekään en tiedä. En kai ole vain muistanut, ymmärtänyt, tajunnut, ehtinyt, jaksanut tai mitä vain. En vain ole. Se harmittaa!

Ja minulla on sata peliä kesken. Jo edellisessä peliaiheisessa postauksessa hehkutettu Psychonauts

on aivan levällään, jumittunut kohtaan, josta en viimeksi millään päässyt etenemään. Menetin hermoni siihen ja jätin kesken. Viimeksi talvella olen sitä pelannut, joten olisi jo korkea aika kokeilla uudelleen.

Villen minulle ostamaa Rayman Originsia hakkasin keväällä jonkin verran, jopa päivittäin, kunnes jotenkin unohdin sen. Aika ajoin olen muistanut pelin olemassaolon ja haikaullut sen perään, mutta en ole pelannut, joten tämäkin asia tulisi hoitaa ennemmin tai myöhemmin. Se peli on jotain aivan mahtavaa, ihana grafiikka, hauskat jaksot ja päräyttävä meininki, sellainen lennokas suorastaan! Suosittelen edelleen.

Yksi huippupeli on myös kesken jäänyt - Red Dead Redemption. Se on loistava! Alkuraskaudessa pelailin sitä aamusta iltaa (oikeasti), ratsastelin kauneimmissa lännenmaisemissa ja ihastelin Mexikoon päästyäni ihanaa uutta ponchoani, jonka jälkeen taistelinkin hurjaa junakohtausta vastaan. Jossain vaiheessa paljon myöhemmin aloitin koko pelin alusta, mutta sekin on sitten jäänyt. Ne hepat, villieläimet, lännenjutut ja meiningit uppoaa kyllä!

The Sims on ehdoton kaikkien aikojen lempparini. En kyllä muista kuinka monta kertaa olen sitä ihan oikeasti pelannut, niin kuin kuuluisi, mutta ehkä se ei olekaan pääasia. Minusta on vain kiva suunnitella ihan huippukivoja koteja perheineen, tehdä normiperheitä tai oman perheeni kaltaisia. Usein suunnittelen myös sellaisia sekopäähulluja, jotka näyttävät ihan törkeän kamalilta ja tekevät kaikkea ihan sairasta, kuten menevät sekoilemaan naapuriin tai metelöivät tai haastavat riitaa tai muuten vain ovat hulluja. Parasta on suunnitella omat lemmikkinsä, vaikka minun kissani, joista saakin tehtyä ihmeen todentuntuisia. Kerran yhdessä pelissä virtuaali-Nasse oli aivan itsensä kaltainen, huusi, mourusi, raapi seiniä, lattioita, sohvia ja kitaroita, sai sekopääkohtauksia ja oli aina raksukipoilla ahmimassa. Ei vitsi, tästä Sims-aiheesta kirjoitan kyllä oman postauksen!

Niin ja sitten minullahan on vielä Call of Duty: Black Ops II kesken! Sitä me ollaan pelailtu Villen kanssa yhdessä, hän ohjeistaa ja minä pelaan. Minullahan on tässäkin se ongelma, että eläydyn kovin tunteella ja välillä saatan menettää hermoni ja ammun vain, juoksen ja ammun, sitten olenkin jo pusikossa ja valitan, kun on niin vaikea tehtävä. Ville onkin onneksi sieltä toisesta ääripäästä, seesteisen rauhallinen ja useimmiten osaakin suhtautua kiitettävästi tähän peliraivooni. Pelaaminen oman murun kanssa on parasta!

MUTTA pelaaminen koko perheen kesken olisi vieläkin parempaa ♥

Tästä aiheesta minulta tulisi juttua vaikka kuinka ja paljon, mutta hillitsen itseni ja lopetan. Mitä pelejä te muut siellä pelailette? Mitä mieltä olette asiasta lapset & videopelit?

Ihania, jännittäviä ja visuaalisia pelihetkiä kaikille nörteille ♥

VIDEOPELIT ♥ MINÄ

Jos videopelit ovat sinun mielestäsi lapsellista ajan tuhlausta tai muuten vain sietämtöntä roskaa, alla oleva teksi ei ole sinua varten.

Pelaaminen on ehkä yksi hauskimmista harrastuksista ikinä. Nyt olen pelaillat oikeastaan vain kahta peliä. Joo, kyllä me tuoreet äiditkin ehdimme pelaamaan. Toinen peleistä on nimeltään Psychonauts. Se on ihan mielettömän ihana ja hauska, mukaansa tempaava sekä melko päräyttävä. Siihen olen tykästynyt nyt tosi paljon. Hetki sitten seikkailin siinä mielipuolisen maitomiehen päässä ja tällä hetkellä menen jotakin minulle vaikeaa kohtaa läpi, jonka nimeä en nyt muista. Se kohta saa minun hermoni riekaleiksi. Peli on aika helppo, mutta ihmeelliset kuvakulmat vaikeuttaa, ainakin minulla. Välillä en ymmärrä siitä yhtään mitään ja olen ihan ulapalla. Loppujen lopuksi kaikki jaksot ovat kuitenkin yksinkertaisesti suoritettavissa, joten eipä kannata ajatella turhan monimutkaisesti. Psychonauts on mun uusi ehdoton lemppari!

Lisäksi olen pelannut hieman "miehekkäämpää" peliä. Nimittäin räiskintää, räiskintää ja räiskintää. Pum ja pum. Peli on nimeltään Call of Duty 4: Modern Warfare. Kerran olen jo pelannut nuo Modern Warfaret läpi, mutta nyt on menossa uusinta. Vaikka suoranaisesti vihaankin pyssyjä, ampumista ja kaikkea niihin liittyvää, tästä pelistä minä silti pidän. Eikä todellisuus ja pelimaailma ole millään lailla verrattavissa. Tyhmempikin sen tietää. Kaikista hauskinta tämän pelin pelaamisessa on, että pelaamme sitä Villen kanssa kahdestaan! Minä olen pyssyn varressa ja Ville kertoo vieressä juonta sekä välillä ohjeistaa minua. Siinä vasta kahdenkeskeistä laatuaikaa! Eilenkin Ville sanoi minun olevan taitava pelaaja ♥ Ville on ottanut minusta myös kuvia eri pelejä pelaamassa, niitä voi nähdä TÄÄLTÄ.

Ennen Toivon syntymää aloitin myös Minecraft-pelin. Sitä ennen olin vain seuraillut, kun Ville sitä pelailee. Aluksi lähinnä naureskelin sille, typerän näköiselle ukkelille ja typerille palikoille. Sitten jonain kauniina päivänä halusin myös itsekin kokeilla ja tykästyin niin hurjana! Siinä vasta peli, jossa mielikuvituksella ei ole rajaa. Mielettömän laaja maailma, viidakkoa, lehtimetsää, lunta, kanoja ja possuja, erilaisia palikoita ja seikkailupaikkoja. Se peli on täynnä tunnelmaa ja sopii vähän jumittuneempaankin mielentilaan. Nyt sen pelaaminen on kuitenkin jäänyt, enkä tiedä miksi. Haluaisin taas jatkaa, koska minun meloonitkin jäivät sinne kasvamaan itse tehtyyn kasvimaahan!

Onhan maailmassa vaikka mitä muitakin pelejä, joita varmasti haluaisin pelata. Paljon on jo mielessä. Eipä tässä sitten sen enempää. Jotkut tykkäävät urheilla, shoppailla, meikkailla tai ratsastaa, minä tykkään pelata ♥

KAIKKI KUVAT: GOOGLE