SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIT

Siitä on tasan kuusi vuotta, kun nämä tyypit putkahtivat maailmaan. Kissaveljekset Nasse ja Pablo. Vajaa kuusi vuotta, kun he ensimmäistä kertaa tassuttelivat elämääni ja kertaheitolla valloittivat ikuisen paikan sydämestäni. Koko elämänsä he ovat viettäneet kanssani ja kulkeneet mukanani minne ikinä olen mennytkin. He ovat jakaneet kanssani sekä ilot että surut, olen pitänyt heistä huolta ja he minusta. He ovat yhtä suurta rakkautta. 

He värittävät elämäämme kiltteydellään ja hyväsydämisyydellään, touhuilla ja kaikenmaailman metkuillaan, pienillä pehmeillä tassuillaan ja sydämeen uppoutuvilla hellyydenosoituksillaan. He ovat valo, ilo ja hyvä mieli. He tekevät meidän perheestä lähes täydellisen.

Tänään meillä vietellään kissanpäiviä. Onnenhalit meidän tassujengille ♥

Ps. Kuvat ovat päivältä, jolloin pojat olivat juuri kotiutuneet luokseni. Miten pieniä, sieviä ja suloisia vauvoja!

VAUVA TOIVONEN

Apua mutta sehän on vauva! Meidän vauva Toivonen. Voi miten pieni hän on joskus ollut, ihan pikkuruisen pieni ihminen. Sellainen kovin ihastuttava ja hassu, maailman suloisin tietenkin. Syntymästään asti Toivo on ollut sellainen oikea aurinkopoika, niin iloinen ja hymyntäyteinen, tyytyväinen, mutta vaativa. Maailman parhain Toivo.

Jokaista kuvaa katsellessani herkistelin ja hihittelin hillittömästi. Tuollainenko hän oikeasti oli? Onko siitä oikeasti niin kauan aikaa, etten muista. Miten hän tuhisi, miltä hän tuntui ja miltä hän tuoksui? Miten hän itki ja miten hän nauroi? Olenko kadottanut kaikki ne pienet suuret yksityiskohdat, jotka silloin luulin muistavani ikuisesti?

Ehkä en muista kaikkea, mutta ne tunteet, ne minä muistan. Ne kaikki äärettömän suuret rakkauden tunteet, ilon ja onnellisuuden, koko tunteiden kirjon. Kaiken sen, mitä se pieni vauva minulle antoi, sen mitä häneltä opin, miten hän minua kasvatti ja sen, miten hän kertaheitolla teki elämästäni merkityksellisempää. Sen että saan olla äiti, sillä se jos jokin on sanoinkuvaamattoman hienoa, hienointa maailmassa.

Joskus minua harmittaa, etten tajunnut ottaa ainuttakaan oikeasti hyvää ja taiteellista valokuvaa vauvasta, tuollaisia räpsyjä vaan sieltä sun täältä. Taisin elää uuden elämän ja rakkauden hurmiossa, omassa pienessä onnellisuuden kuplassa, ettei sellainen tullut pieneen mieleenikään. Mutta toisaalta, onko sillä mitään väliä, sillä kaikki ne muistot ovat jääneet sydämeeni ikuisesti.

Kyllä sitä saa joka päivä hämmästellä, mikä mahtava pikkutyyppi me ollaan saatu aikaan. Meidän oma rakkausvauva ♥

Ps. Tänään näin ystäväni kaksiviikkoisen vauvan. Ihka oikean, kauniin ja niin äärettömän suloisen poikavauvan. Apua mikä vauvakuume! Vauva, vauva, vauva!

Seitsemän ensimmäistä kuvaa kuvannut Ville

ELONKIERTO

Elonkierto on maatalousaiheinen esittelypuisto, joka sijaitsee Jokioisilla, ihanan kauniissa Loimijokilaaksossa. MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on perustanut sen keskelle maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa - esitelläkseen ihmisille maataloutta, maataloustutkimuksia ja sen sovelluksia.

Alue sijoittuu kauniille peltoalueelle ja rajoittuu Jokioisten taianomaiseen kartanonpuistoon. Läpi tämän alueen kulkee kahden kilometrin mittainen polku -  tätä pitkin voit kulkea ihmeellisen elonkierroksen.

Polkua tallaamalla pääsee tutustumaan maataloushistoriaan, hakamaalaitumeihin, erilaisiin maaperiin, typpikiertoon ja kasvituotantoon sekä saa osallistua lajintuntemustestiin - arvuutellen läpi suomalaisia viljalajeja sekä öljy- ja kuitukasveja. Matkan varrella pääsee perehtymään rikkakasveihin ja niiden aiheuttamiin vahinkoihin, voi tutustua vesiensuojeluun ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maataloudessa. Muutaman askeleen pidemmällä saakin nähdä suomalaisen ruokapöydän viljelysten muodossa - perunat, sipulit, kaalit ja muut tutut herkut. Antimien jälkeen edessä päin avautuu kauniit niityt ja kedot kasvattaen lähes 100 erilaista lajiketta, joiden mukana kasvavat muun muassa keto-orvokit, ketoneilikat ja kellokasvit. Lopuksi saa käydä matkailemassa maatalouden tulevaisuuspolulla alkaen 2000-luvulta ja päättyen 2060-luvulle. Elonkierros huipentuu makasiini-kahvilaan, jonka tarjoiluista saa kesäisin nauttia silmiä hyväilevissä maalaismaisemissa. Kierroksen jälkeen kupponen kahvia maistuu varmasti!

Parasta kaikessa on puistossa asustelevat ystävälliset otukset. Siellä voit törmätä lehmiin, hevosiin, lampaisiin, vuohiin, possuihin, kanoihin ja kukkoihin! Ja mikä hauskinta, polun varrella saat tutustua myös kuituhamppuun ja seikkailla hamppulapyrintissa! Eloisuutta, kauneutta ja ihmettelemistä on joka puolella! Kotiin lähtiessä voit poimia pellolle istutetuista maisemakasveista itsellesi kauniin kukkakimpun!

Eikä tämä ole mainos - yksinkertaisesti vain rakastan tätä paikkaa ja sen luomaa kauneutta. Ja Jokioinen on paras ♥ 

PS. Valokuvat ovat peräisin vuoden 2009 elokuulta.      

MINÄ ENNEN

Ennen minä menin ja tulin, olin siellä ja täällä, mutta samassa paikassa ja paikoillaan. Olin rauhallisesti, itsekseen ja muiden kanssa. Olin oman tieni kulkija, huoleton ja elin fiiliksen mukaan. Elin hetkessä.

Tykkäsin hengailla missä vain, käydä erilaisissa paikoissa ja nähdä tuttuja. Tykkäsin istua puistoissa, kahviloissa tai hämärissä pubeissa. Kuuntelin musiikkia, kävin keikoilla ja fiilistelin. Fiilistelin kaikkea ympärillä olevaa.

Nautin kaikesta näkemästäni, ihastelin maailman kauneutta ja hämmästelin uusia juttuja. Surkuttelin maailman pahuuksia, vihasin sotaa ja halveksuin suvaitsemattomuutta. Kummastelin ja jumittelin elämää.

Olin parhaani mukaan positiivinen ja iloinen. Pyrin löytämään huonoimmistakin asioista sen pienen onnen ja hyvän. Olin onnellinen ja välitin paljon. Olin kiltti, kohtelias ja avoin. Avoin kaikelle hyvälle.

Rakastin luontoa, nautin sen ihmeellisyydestä ja arvostin sen antamia rikkauksia. Rakastin metsiä, puita, kukkia ja aurinkoa. Pyrin elämään luonnon hyväksi, kohtelemalla sitä hyvin ja olemalla luonnonmukainen.

Halusin pelastaa kaikki eläimet pahalta, halusin adoptoida maailman lapset huonoista oloista ja saada kaikki maailman ihmiset, elollinen ja eloton olemaan sovussa keskenään. Halusin olla hyvä kaikille, halusin rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Mutta samaahan minä nytkin teen. Olinhan minä silloin samanlainen kuin nyt. Lisänä olen saanut pieniä positiivisia muutoksia, enemmän tasapainoisuutta ja järjestelmällisyyttä sekä kärsivällisyyttä asioiden suhteen. Mutta loppujen lopuksi olen aivan samanlainen kuin ennenkin, se sama tytön tylleröinen suurine ajatuksineen.

Kuvat: Ville Rantanen