JOULUMIELTÄ JA REISSUNPOIKASTA!

Minä olen täällä innoissani jatkanut joulun pohdiskelua. Kyllä, minä, innoissani, joulusta! Kivaltahan se jouluajatus loppujen lopuksi tuntuu, kun tietää, että voi itse vaikuttaa kaikkeen. Voidaan olla juuri niin kuin me haluamme. Juuri niin kuin meistä itsestä tuntuu hyvälle!

Olen jopa saanut listattua asioita, joita mahdollisesti voisimme jouluna tarvita. Olen vertaillut reseptejä sekä lämpimiä ruokia että salaatteja, pohdiskellut naposteltavia ja muita herkkuja sekä yrittänyt keksiä Toivolle ohjelmaa joulupäiviksi. Eihän tässä nyt edes ole vielä kiire! Minusta alkaa vahvasti tuntua siltä, että joulumieli on valtaamassa pääni sisäiset onkalot ja on pian valmiina jouluilemaan.

Minusta kaikista hauskinta tässä on se, ettei tarvitse stressata. Ei sillä, että mitään tarvitsisi. Jos ei muistetakaan mitään tai yhtäkkiä päätämmekin, että syödään vain ranskalaisia ja nakkeja tai pussipastaa, se on ihan okei. Pääasiahan on, että kaikilla on kivaa! Että kaikilla olisi hyvä olla ja iloinen mieli. Ja olen varma, että se ainakin järjestyy!

Joulusuunnittelut jääköön pieneksi hetkeksi, sillä tänään suuntaamme Toivon kanssa Jokioisille mammalaan. Suurin syy sinne lähtöön on huomiset isotätini hautajaiset, joihin haluan ehdottomasti osallistua. Toinen syy voisi olla minun pikkuveljeni, sillä hän täytti eilen huimat kahdeksantoistavuotta! Apua! Jee! Onhan tuo veijari nyt pakko nähdä ♥ Minun kultainen pikkuvelirakas.

Leppoisaa reissunpoikasta meille ja teille muille oikein rauhaisaa viikonloppua ♥

AJATUKSIA JOULUSTA, VALON JUHLASTA

Aina se yllättää. En oikeastaan koskaan muista sen tuloa, en valmistele, enkä odota. Se on minulle sellainen tuntematon tapahtuma, joka vain hiljalleen lähestyy, tulee kohdalle ja menee ohi. Sitten unohdan sen, kunnes se taas palautuu muistiini vuoden päästä.

Ja taas on vuosi kulunut. Taas on ne samat tuntemattomat tunteet, joita en kertakaikkiaan saa selville. Minä en osaa suhtautua jouluun. Tai en tiedä, kuinka siihen pitäisi suhtautua. Tai oikeastaan, kuinka haluaisin suhtautua. Vaikeaa ja monimutkaista.

Kaikkien näiden epämääräisten ajatusten takana on mielikuva. Sellainen ahdistava mielikuva törkeästä joulusta, johon en todellakaan halua olla osallisena. Ihmiset aloittavat hössötyksen jo lokakuun lopussa, kaupat pursuavat tappokrääsää ja mitä turhanpäiväisempiä asioita, kassit täyttyvät, luottokortit vinkuvat ja jengi sekoilee. Järjetön hysteriä valtaa koko maailman ja tuntuu, että kaikki ihmisten tapaiset otukset ovat muuttuneet ylenpalttisiksi kulutushirviöiksi ja lahjapakettimonstereiksi. Kaiken tähän päälle vielä kauppojen pimpelipom joulu-ulinat, joiden sanoma on kaikkea muuta, mitä joulu todellisuudessa nykypäivänä onkaan. Se on kulutusjuhlaa.

Ja kaiken takana on tietenkin raha. Se on minulle yksi maailman kamalimmista ja ärsyttävimmistä asioista, joka ei todellakaan saa minua valtaansa – ei jouluna, eikä koskaan. Jos ihan rehellinen olen, en voi sietää tätä loputonta kulutushysteriaa, joten ehkä siksi mieleni usein valtaakin vähän ankeampi joulu.

Tästä vuodesta alkaen siihen tulee muutos. Olen päättänyt, että haluan viettää joulua – sellaista hyvää joulua. Haluan viettää sitä lapseni, mutta myös koko perheemme vuoksi, jotta voimme kehitellä ihan omia perinteitämme tulevaisuutta varten. Haluan viettää ihan omanlaisen joulun, persoonallisen ja meidän perheen näköisen, sellaisen erikoisemman spesiaalijoulun. En oikeastaan ole vielä ihan varma miten, mutta olen pohdiskellut asiaa.

Meidän joulu voisi olla ihastuttava. Sellainen lempeä ja pehmoinen, iloisen eloisa ja onnellinen. Täynnä rakkautta, yhdessäoloa ja lämpöä! Hyvää ruokaa, mutta ei liikaa, vähän herkkuja ja ehkä suussasulavia leipomuksiakin. Levyittäin tunnelmallista musiikkia ja ripaus herttaisia jouluohjelmia, reipasta ulkoulua ja ehkäpä joulupäiväsaunakin! Joulutunnelmaa ympärillemme voisi luoda maljakoissa lepäilevillä kuusenoksilla ja joka puolella loistavilla kynttilöillä. Hempeitä hetkiä, riemua ja tanssia, suklaata ja villasukkia! Ehkä pari kierrätettyä lahjaakin Toivoa ajatellen! Unohtamatta tietenkään sitä, että meidän jouluna kaikkia ja kaikkea kunnioitettaisiin. Sellainen se meidän joulu voisi olla.

Me emme halua ateistiseen ja luonnonläheiseen jouluumme synkkiä tai jumalallisia tarinoita tai saatanallisia materialistisekoiluja. Emme halua surullisia joululauluja, kirkkoa tai hautausmaita, joululahjavuoria, ylitsepursuavia ruokamääriä, hössöttämistä tai stressiä. Emmekä myöskään halua ainuttakaan tapettua eläintä ruokapöytäämme, sillä meillä eläimet ovat yhtä lailla oikeutettuja joulurauhaan.

Edellä mainittujen asioiden jälkeen olen pohdiskellut, miten ihmeessä voin saada oikean joulumielen, kun koko yleinen joulumeininki on luonnotonta ja kammottavaa. Vaikka olenkin todella ahdistuvainen maailman pahuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista, en halua antaa niiden häiritä juhlaamme. Olen päättänyt saada oman hyvän joulufiiliksen itselleni. Ja kun sen saan, jaan sen myös perheelleni. Onhan tässä vajaa viikko aikaa joulumielen etsintään!

Iloni on kuitenkin todeta, että kyllähän meillekin se joulu tulee. Millaisena sitten tuleekaan – se jääköön nähtäväksi! Meille joulu on rakkauden ja valon juhla ♥ Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille teille rakkaille lukijoilleni! 

Kuvat joululta 2012

KUNHAN VAIN HÖPÖTTELEN

Kun meillä on kolme päivää aikaa. Sehän tuntuu jo lomalta. Vapaa-aikaa, omaa-aikaa ja yhdessäoloa. Kolme päivää ja kolme vallatonta tyyppiä saman katon alla ei voi tietää muuta kuin silkkaa sekoilua. Fiilistelyt ovat äärimmillään ja arjen nautinnot nostetaan jalustalle. Aikaa riittää, kun päivien tunnit ovat hassusti tuplaantuneet. Univelkaakin kertyy laiton määrä, omasta syystä tai muutenkin. Kotona oleilua, ulkoilua, mukavia juttuja ja pari kinasteluakin, leppoisia hetkiä ja läheisyyttä. Aamusta iltaan ryhmähaleja ja yhteisiä hymyjä.

Kun taivaalle kohoaa valaiseva rakkaus. No se valoilmiö. Näin pimeään ja synkkään aikaan tuo taivaalle ilmestyvä valopilkku saa ainakin minut hämmentymään aina uudelleen ja uudelleen. Valoa, energiaa, eloa ja loistoa! Ja jos hetkellinen märkäloskaräntäkeli ahdistaa, sulje silmäsi ja tuoksuttele mielessäsi kevättä ja kesää. Kun minä suljen silmäni, kuulen linnunlaulua ja näen, kuinka puut vihertävät, ihmiset hymyilevät ja kukkapellot tuoksuvat tuulessa.

Kun mielialat joutuvat sekamelskaan. Mieli voi olla ahdistunut hurrikaani tai tyyni valtameri. Viime päivissä on ollut ripaus kummallisuutta, vuoristoratamaisia tuntemuksia ja hullunkurista levottomuutta. Rauhaa, levottomuutta, rauhaa, levottomuutta. Kaikenlaisia tunteita mahdollisimman sekaisin ja mahdollisimman paljon sekaisin. Kunnes koittaa sadasosasekuntin kestävä hetki ja olen taas oma itseni.

Kun maailman pahuudet kaatuvat niskaan. Syntyy ahdistus. Ajoittain olen ollut surumielinen maailman pahuuksista. Niitä on joka puolella, siellä ja täällä, pahaa pahan perään ja lisää pahaa. Minua on ahdistanut itsenäisyyspäivän tapahtumien lisäksi muun muassa vapauden rajoittaminen ja asioiden riistäminen, jouluinen kulutushysteria, kyseenalaistamattomuus, muutosvastaisuus, raha ja luokka-erot, tahallinen pahanteko, epäystävällisyys sekä ilkeät, pahat ihmiset, jotka ovat pesiytyneet oman napansa ympärille kiillottaen sädekehiään – toivottavasti niin kirkkaaksi, että loppujen lopuksi sokaistuvat siihen.

Kun suru yllättää, muttei yllätä. Eilen koitti se päivä, jolloin isotätini sai vapauden. Seija vaipui uneen kohti loputonta rauhaa – kaimansa myrkytessä ulkopuolella. Tyylikäs poismeno, sanon minä. Aina ei mene onnenkortit tasan ja joku joutuu omistansa luopumaan. Tällaisina hetkinä olen kiitollinen, niin kiitollinen omasta elämästäni, jollaista kaikki eivät koskaan tule saamaan. Kannan sydämessäni arvokasta muistoasi ja toivotan sinulle hyvää matkaa. Rauha ja rakkaus olkoon sydämessäsi. Kauniita unia, Seija.

Kun taas muistan hänen olevan maailman kauneinta. Se peikkoseni hassunkurinen tukka sojottaen sinne ja tänne, ne nauravat nappisilmät, jotka lumoavat aina uudelleen ja uudelleen, se mieletön hymy kera kuoppien, se koko pieni pakkaus sekä sisältä että ulkoa, se on jotakin niin korvaamatonta ja täydellistä, ne viattomat teot ja eleet, riemunkiljahdukset, hellyydenosoitukset ja se, kun hän tulee luokseni ojentaen kädet vallattomaan halailuun ja rakkaudellaan rutistaen saa minut herkistymään kyyneliin. Hän on ollut kuin pienen pieni aurinko, kiltein ja huomaavaisin, reippain ja riemukkain. Voi minun peikkorakas, silitän päätäsi ja kuiskaan: äiti rakastaa.

Kun korvakarvat pärisevät. Musiikkia, musiikkia ja musiikkia! Meillä on ollut sellainen kolmen päivän räpäytyssessiot ja ah – minä niin rakastan Suomen musiikkitarjontaa. Siis sitä oikeasti hyvää musiikkitarjontaa. Rytmimusiikki vie minut aivan uusille leveleille, eikä paluuta ole. Ja onneksi koko perhe diggailee – ankarasti diggaileekin.

Kun tanssimuuvit hyväilevät peppua ja tunnelma kohoaa kattoon. On ollut ihan mielettömiä tanssihetkiä tässä vähän joka välissä. Sellaisia kokoperheen sekoilumuuveja, että hörähdän nauruun pelkästä ajatuksesta. Saanen väitää, ettei monikaan uskoisi, mitä kaikkea näiden neljän seinän sisäpuolella tapahtuukaan. Ja sitä paisti, meidän poikasen tanssahtelut ovat ykkösluokkaa – on joujoukäden heilutusta, jalkojen tamppausta, lanteiden keikuttelua ja muuten vaan ihan järjetöntä reivausta niin, että räkä roiskuu.

Kun ympärilläni on ystäviä. Niitä yli kymmenen vuotta vanhoja tai niitä, jotka ovat tupsahtaneet elämääni tuosta noin vain. Niistä olen kiitollinen. Huomenna saan luokseni kyläilemään yhden heistä rakkaimmista, Toivon rakkaustädin, jota olen ikävöinyt erityisen paljon. Kun taas eilen sain viestin tyttöseltä ihanalta, johon ilomielin tutustuisin. Hymyilen sinulle ja sinulle – hymyilen teille kaikille.

Kun näen ja koen, elän ja iloitsen. Tänään meillä oli paras aamupäivä pitkään aikaan, sain täydellisen hetken omaa-aikaa, vietimme mahtavan päivän Toivon kanssa, teimme rauhallisen kävelyretken, tuijottelimme täydellisen sinistä taivasta, valloittavaa tähtiloistoa ja taianomaista kuuta, näimme hassun pupun, joka hymyili meille hetken, siivosin ankarasti ja pyykkäsin, nolasin itseni postimiehen koputtaessa ovelle, leivoin herkkumuffinseja sekä täydellisen pannukakun. Elämä tuntuu mainiolta, maistuu suolalta ja sokerilta, paljon iloa ja nautintoja sekä mielin määrin rakkautta.

Leppoisaa mieltä, voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne, rakastakaa ja nauttikaa ♥

ISIPEIKKO VASTAA!

Hei ihmiset!

Pahoitteluni siitä, että kysymyksiinne vastaamisessa meni näinkin pitkään. Se ei ollutkaan ihan niin helppo juttu mitä olin etukäteen ajatellut! Kysymyksiä tuli paljon - tarkemmin sanottuna kuusikymmentäkaksi kappaletta. En halunnut valikoida, vaan vastasin kaikkiin poislukien tietenkin kahteen kertaan esitetyt kysymykset.

Vastausten kuvituksena käytin satunnaisesti valittuja jollakin tavalla vastauksiin tai teidän kysymyksiinne liittyviä itse ottamiani valokuvia. Toivottavasti ne ovat mielestänne hienoja.

Kiitoksia teille kaikille ajatuksia herättäneistä ja hauskoista kysymyksistä!

Ville

1. Mihin rakastuit Hennassa?

Ainakin kykyyn nähdä melkein kaikissa asoissa jotakin hyvää, epäahneuteen (onko se edes oikea sana?) ja avarakatseisuuteen. Hennalle pystyi myös jo aika lyhyen tuntemisen jälkeen puhumaan hyvinkin henkilökohtaisista ja vaikeista asioista, joka ei ole itselleni todellakaan helppoa.

2. Mikä on suurin vääryys maailmassa?

Tosi vaikeaa lähteä nostamaan yhtä vääryyttä kaikkien muiden yläpuolelle, mutta sanotaan näin mielikuvituksettomasti sodat. Ne aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä kaikille joiden elämää ne koskettavat.

3. Mikä on asia joka saa sinut suuttumaan/nauramaan?

Mua on helppo ärsyttää, mutta oikea suututtaminen onkin jo aika paljon hankalampaa. Ainakin tekemällä mua/mun läheisiäni kohtaan jotakin tarkoituksellista pahaa on takuuvarma keino.

Mä en ole kuulemma välttämättä maailman nauravaisin ihminen, mutta ainakin kutittamalla tai näyttämällä mulle hassuja kuvia internetistä saatan vähän nauraa :)

4. Jos saisit päättää yhden asian minkä muuttaisit maailmassa, mikä se olisi?

Poistaisin maailmasta rahan.

6. Mitkä ovat kolme tärkeintä arvoasi?

Tämä oli yllättävän vaikea kysymys vastata, koska en ole koskaan sen enempää pohtinut arvojani saati yrittänyt listata niistä tärkeimpiä. Vastaan tähän nyt melko lonkalta heittäen, että tasavertaisuus, mielipiteiden ja valintojen vapaus sekä solidaarisuus.

7. Paras paikka maailmassa?

Oma koti.

8. Mikä on ihaninta isyydessä?

Lapselta saadut hellyydenosoitukset. Myös harvinaista herkkua olevat kokonaiset yhdessä vietetyt puuhailupäivät lämmittää sydäntä.

9. Entäs kauheinta?

Pelkästään omalle itselle omistetun ajan dramaattinen väheneminen. Kun tekee epäsäännöllistä vuorotyötä, niin joskus tuntuu hetkellisesti siltä ettei mihinkään omaan ole koskaan aikaa.

10. Onko Henna hyvä äiti?

Todellakin! Rakkaus Toivoa kohtaan ja äitiydestä nauttiminen näkyy Hennasta kilometrien päähän.

11. Miten jaatte kotityöt?

Koska Henna pitää siivoamisesta, niin siivoaminen on (onneksi) pääosin hänen vastuullaan. Mä kuitenkin usein huolehdin keittiön puhtaanapidon ja kissanhiekkojen vaihdon.

12. Onko Toivo herttainen lapsi?

Toivohan on maailman paras ja ihanin ♥

13. Millaisena näet elämäsi 5 vuoden päästä?

Viiden vuoden kuluttua mun elämäni on aika samanlaista kuin nykyäänkin, mutta asumme hienommassa asunnossa lähempänä keskustaa. 

14. Mikä on sun unelma? (tiedän että miehet ei tykkää vastata tähän mutta pakko kysyä :D)

Haaveilen tasapainoisesta psyykkeestä.

Mulla on masennus- ja ahdistuneisuushäiriötaustaa. Vaikka nykyään terveen kirjoissa tietääkseni olenkin, niin ahdistavat ja itsevihaiset ajatukset alkavat silti satunnaisesti vaivaamaan. Niistä olis kiva päästä joskus lopullisesti!

15. Mitä ajattelet Hennan bloggausharrastuksesta?

Hauskaa että Hennulla on kivoja harrastuksia! 

16. Kauneinta luonnossa?

Metsät! Ne on niin hienoja ja ihmeellisiä, vähän kuin omia maailmojaan. 

17. Lempieläimesi?

Mä pidän ihan kaikenlaisista eläimistä vaikka mulla ei kovin perusteellisia kokemuksia ole kuin kissoista, koirista ja kaloista. Ai niin, olihan meillä muuten pari kilpikonnaakin kotona kun olin lapsi! Jos on kuitenkin pakko nimetä jokin tietty eläinlaji, niin sanotaan sitten kissa koska onhan noi meidän pojat aika ihania :) 

18. Millaiseksi kuvailisit parisuhdettanne?

Yllättävän vaikea kysymys vastata. Miten kuvaillaan parisuhdetta? Luettemalla adjektiiveja vai? Läheinen, avoin, hullunkurinen. 

19. Millaiseksi haluaisitte Toivon kasvavan?

Kanssaihmisiään, luontoa, eläimiä ja itseään kunnioittavaksi hienoksi mieheksi. 

20. Mikä on kaunein asia maailmassa?

Mä en kauheasti pidä näistä kysymyksistä joissa pyydetään valitsemaan yksi tietty asia kaikkien maailman asioiden joukosta, koska sen yhden ainoan asian nostaminen esiin niiden muiden tuhannen potentiaalisen vastauksen joukosta on ihan täysin mahdotonta :(

Kaunein asia maailmassa on pyyteetön hyvä teko.

21. Tärkein esineesi?

Mulla on moniakin tärkeitä esineitä ja niistä on todella vaikeaa lähteä valitsemaan vain yhtä, mutta sanotaan vaikka että tietokone. Sitä tulee monikäyttöisyydestään johtuen käytettyä paljon. 

22. Oletko idealisti, realisti, vai pessimisti?

Idealisti. 

23. Haluaisitko joskus lisää lapsia?

En tiedä vielä. Jyrkkä ehkä! 

24. Mitä isyys on opettanut sinulle?

En tiedä onko se niinkään opittua, mutta Toivon syntymän jälkeen minusta on tullut kärsivällisempi. Sen olen ainakin oppinut, että pienen lapsen vanhempana ei saa aina mitä haluaa :D 

25. Mitä ominaisuuksia arvostat Hennassa eniten, joita sinulla itselläsi ei ole?

Jo ensimmäisessä kysymyksessä mainitun kyvyn nähdä kaikissa asioissa jotakin hyvää. Henna on myös herkkä sanomaan jos häntä kaivelee jokin. Se on yksi ominaisuus jonka soisin myös itselläni olevan. Myös Hennan tapa heittäytyä täysillä mukaan asioihin joista hän innostuu on hieno! 

26. Mitkä ovat olleet parhaimpia hetkiä Hennan/Toivon kanssa?

Kun mietin Hennaan liittyviä parhaita hetkiä, niin mieleeni tulee aina eräs toukokuinen kaunis kevätsunnuntai vuonna 2011 ja saman vuoden kesänä tehty mökkireissu Hennan kummisedän kesämökille. Niistä ihanista muistoista ei tässä sen enempää.

Kun sain tiukaksi paketiksi käärityn muutamaa hetkeä aiemmin syntyneen Toivon ensimmäistä kertaa syliini, oli se jotakin mitä en tule varmasti unohtamaan. Myös ensimmäinen yön yli kestänyt reissu Toivon kanssa ilman Hennua tuntui hienolta.

27. Oletko sinäkin kasvissyöjä?

Kyllä, olen lakto-ovo. En syö myöskään liivatetta enkä sellaisia lisäaineita joita ei voi valmistaa tappamatta eläintä. 

28. Onko teillä Hennan kanssa (minkä verran) ikäeroa?

Oon Hennaa neljä vuotta ja seitsemän kuukautta vanhempi. 

29. Mitä harrastusta haluaisit vielä joskus kokeilla?

Harrastin lapsena karatea ja olen jälkeenpäin katunut sen lopettamista. Jonkinlaisen itsepuolustuslajin harrastaminen kiinnostaisi siis kovasti, mutta pahoin pelkään että epäsäännöllisen kolmivuorotyön, perhe-elämän ja säännöllisiin aikoihin tapahtuvan harrastuksen yhteensovittaminen olisi aika työlästä :| 

30. Mikä on Hennassa kauneinta/ihaninta?

Hänen tapansa innostua milloin mistäkin. Se innostus on kaikessa ylitsepursuavaisuudessaan niin aitoa ♥

31. Mistä tietää, milloin kumppani on oikea lapsen hankintaan? :)

Nyt vastaan ihan rehellisesti, että en tiedä :D Perstuntumalla? 

32. Lempikirjasi ja -elokuvasi?

Taas näitä joissa pitää valita tuhannesta näkemästäni hyvästä elokuvasta yksi ainut joka on ylitse muiden :| Lempikirja ja -leffa taitavat olla mulla aina viimeisin luettu hyvä kirja tai viimeksi katsottu loistava elokuva. Viimeisin lukemani hyvä kirja on Daniil Harmsin Sattumia ja viimeksi katsomani hyvä elokuva taisi olla Everything Is Illuminated. Mainitsemani kirjan olen lukenut kahdesti ja leffan nähnyt muutaman kerran. 

33. Mitä asioita pidät suurimpina vääryyksinä?

Sitä kuinka monille ihmisille luonto ja eläinten hyvinvointi on täysin yhdentekevä asia, ihmisten epätasa-arvoista ja epäoikeudenmukaista kohtelua, sotimista, pommien räjäyttelyä ja ihmisten hakkaamista nakkikioskeilla tulee näin ensimmäisenä mieleeni. Myös kaiken pyöriminen rahan ympärillä, markkinatalous ja se kuinka tulo- ja luokkaerot asettaa ihmisiä hyvin epätasa-arvoisiin asemiin on surullista ja väärin. 

34. Onko uskonto jollain lailla osa elämääsi?

Ei ole. Oon kuitenkin kuulunut lapsena ja nuorena kirkkoon ja oon käynyt rippileirinkin. Kirkosta oon eronnut joskus vuosia sitten. 

35. Mihin veisit turistin kotikaupungissasi?

Näsinpuistoon piknikille, Vastavirralle katsomaan jotakin keikkaa tai muuten vain katselemaan ja kävelemään ympäri Tampereen keskustaa. 

36. Tykkäätkö matkustaa?

En oikeastaan. Onhan ulkomaat tosi kiinnostavia ja varmasti on hienoa nähdä kaikenlaisia paikkoja, mutta itse en ole koskaan kokenut erityisempiä mielihaluja matkustella. 

37. Mihin haluaisit matkustaa?

Jonnekin missä saa pukeutua villapaitaan ja -sukkiin hikoilematta, jossa saa olla lähellä luontoa ja hienoja näköaloja ilman liiallista ihmispaljoutta. 

38. Mikä ruokalaji on siun bravuuri?

Mä en todellakaan ole mikään kokkailijaboy_85 eikä mulla valitettavasti ole mitään omaa bravuuria :( Hennan olen tosin tullut muinoin hurmanneeksi kuskusilla, pakastevihanneksilla, soijasuikaleilla ja fetajuustolla :D 

39. Mikä on siun ja Toivon kivoin leikki?

Toivon leikit on vielä aika epämääräisiä eikä niinkään säännöllisesti toistuvia, mutta hepulisekoilut ja Toivon räppitanssi on hauskoja! 

40. Tykkäätkö työstäsi?

Tykkään todellakin! Mun työni taitaa olla se ns. ”mun juttu”.

41. Mitä teet mieluiten vapaapäivänä?

Vietän aikaa perheeni kanssa ja teen kysymyksessä nro. 50 mainitsemiani asioita. 

42. Onko töissäkäyminen pakkopullaa vai onks sinne joskus kiva lähteä?

Ei ole pakkopullaa. Töihin lähteminen on kivaa melkein yhdeksänä työpäivänä kymmenestä :) 

43. Onko sulla ollut koskaan rastoja tai haluaisitko?

On mulla jonkinlaisia takkuvirityksiä joskus ollut. Itse asiassa mulla muuten on tällä hetkellä takaraivossani kolme mun vanhasta tukasta tehtyä rastaa. 

44. Poltatko tupakkaa ja juotko alkoholia?

En polta, mutta olen ennen tupakoinut. Alkoholia käytän, mutta vain yksi tai kaksi annosta kerrallaan. Humalaan asti juominen kaverin jos toisenkin kanssa on kyllä ollut jo pitkään suunnitelmissa :D 

45. Ootko kokeillut huumeita?

Oon. 

46. Lempi bändit ja leffat?

Kuuntelen musiikkia aika laajalta skaalalta eikä mulla ole mitään ykkösjuttuja musiikin saati sitten elokuvien suhteen. Jos saan vastata kysymykseen epämääräisesti genrejä luettemalla, niin hip hop, elektroninen musiikki, post-rock -fiilistely, blues ja valikoiden raskaampi osasto (thrash, hardcore) on lähellä sydäntä.

Viime aikoina on tullut paljon kuunneltua mm. Ruugereita, Kubea, Aivovuotoa, Huoratronia, Modest Mousea, Tuomari Nurmiota, Aesop Rockia ja Convergea.

En suhtaudu elokuviin ihan niin vakavasti kuin musiikkiin enkä seuraa kenenkään ohjaajan/näyttelijöiden töitä, mutta ainakin heti ensimmäisenä tulee mieleen Coenin veljesten elokuvat, pari ekaa Alien-leffaa, Everything Is Illuminated jonka jo mainitsinkin kysymyksessä nro. 32, Donnie Darko, Star Warsit IV-VI, melkein mitkä tahansa hämärät leffat joista en ymmärrä mitään ja Ed Woodin elokuvat ja muu vastaava herkullinen roska. Saatoin unohtaa listasta monta hyvää elokuvaa.

47. Mistä ostat vaatteet?

Mä hankin todella harvoin uusia vaatteita, siis tyyliin kerran vuodessa jokin uusi vaatekappale. Oon ostanut muutaman parin farkkuja Carglingsista, koska siellä myydään Dr. Denimin Snap-mallia. Ne on halvat ja kivat farkut. Eräjorma-tyylisiä vaatteita olen tilaillut Varustelekasta ja paidat/neuleet/hupparit/takit/tms. oon sitten haalinut mistä oon sattunut halvalla löytämään eli UFFista ja H&M:stä pääosin.

En ole erityisen kiinnostunut pukeutumisesta vaikka vaatteita tykkäänkin pitää :)

48. Mihin kiinnität huomion naisissa?

Mä en varsinaisesti kiinnitä naisissa tai ihmisiä katsellessa yleensäkään huomiota mihinkään yksittäisiin asioihin ellei nyt oteta lukuun silmiin katsomista. Enemmänkin ehkä kiinnitän huomiota koko olemukseen, kuinka ihminen liikkuu, kuinka hän puhuu ja elehtii.

Pyllyjä on muuten kiva katsella!

49. Tykkäätkö meikkaavista naisista?

Mun mielestäni naiset ovat aina kauneimmillaan ilman meikkiä, mutta en katso varovaista itsensä ehostamista pahalla jos sen osaa tehdä hillitysti. Meikittä kuitenkin aina parempi :) 

50. Mitä harrastat?

Videopelejä ja niiden hamstraamista, valokuvausta, kitaransoittoa, piirtämistä, tietoteknisten laitteiden kanssa näpertämistä, hyvien tv-sarjojen ahmimista ja lenkkeilyä.

51. Mitä teet yövuoroissa?

Töitä tietysti :P Runsaat hiljaiset hetket käytän sitten rästissä olevien töiden tekemiseen, lukemiseen, netissä surffailuun, pelaamiseen, piirtämiseen jne. 

52. Lempiruoka?

Mulla ei ole varsinaista lempiruokaa, mutta mulle uppoaa parhaiten yksinkertainen perusruoka. (soijarouhe)makaronilaatikko ja pitsa toimii aina, samoin miltei kaikki missä on paljon juustoa. Ai niin, tykkäänhän mä tosi paljon ruisleivästä! 

53. Vakkarieväät?

No sitä ruisleipää löytyy mun eväskassistani ihan jokainen työpäivä. Ruuaksi otan mukaan sitä mitä sattuu kotoa löytymään. 

54. Mistä tykkäät ja mitä vihaat?

Tykkään mm. chilistä ja vihaan esimerkiksi heräämistä ennen herätyskellon soimista, varsinkin silloin kun se on laitettu soimaan viideltä. 

55. Minne lähtisit lomalle?

Olisi kiva lähteä lomalle muutamaksi päiväksi ihan mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin! Ihan Suomen sisällä siis riittäisi :) 

56. Onko sinulla paljon kavereita?

Ei oikeastaan, mutta on mulla muutama hyvä ja luotettu ystävä. Se riittää mulle :) 

57. Onko kaveripiiri muuttunut lapsen myötä?

Ei onneksi! Hyvien ystävien väleihin ei perhesuhteiden muutokset vaikuta. 

58. Paras lastensatu?

Hävettää myöntää, että tunnen todella vähän mitään satuja. Vastaan Veljeni, Leijonamieli koska pidän siitä ja se on yksi niistä harvoista saduista joita tunnen. 

59. Miksi se on jäänyt mieleesi?

Kun luin sitä ensimmäisen kerran ollessani työllistettynä eräässä päiväkodissa joskus vuosia sitten, niin taisin liikuttua siitä ihan kyyneliin asti.

60. Mitä kuuluu?

Tätä kirjoittaessa mulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä! Mulla alkoi juuri kolmen päivän vapaat ja kaikkea kivaa tekemistä luvassa :)

HIP HEI JA MOI

Hymyilen, hihittelen ja höpöttelen ilman minkäänlaista järkeä tai tarkoitusperää. Olen vain niin iloisen onnellinen, että halkean. Sellaiset pienet ja värikkäät hymynaamat hyppivät pääni sisällä ja mieleni on täytetty kaikilla taivaan auringoilla. Olen kuin tyytyväisenä pärisevä hölmöläiskissa.

Täällä meillä on ollut erityisen mukavaa, sillä olemme saaneet nauttia Villen kolmen päivän vapaista. Eilinen oli kyllä aivan hirvittävä mörköpäivä, pään sisäinen ja ulkoinen, joten siitä en kykene mainitsemaan enempää. Tänään puolestaan on ollut oikea hyvän mielen ja olon päivä! Ihanan lempeä, herkkä ja rauhallinen aamu, överiaamiainen soijanakeilla ja munilla sekä tupla-annos kahvia, kokkailua, virkistävä aamupäiväkävely, perheen yhteiset tanssit ja muu hepulointi, hyvää ruokaa, lisää ulkoilua sekä loputonta yhdessäoloa kera halien ja pusujen. Erityisen hyvä mieli minulle tulee siitä, kun näen rakkaimpieni silmistä loistavan ilon ja onnellisuuden. Se näky takertuu sydämeeni ja saa minut hymyilemaan entistäkin enemmän. Tällaisina päivinä en voi muuta kuin huokaista onnesta ja rakastaa lujemmin.

Tuntuu että kaikki hössöttävät ja sinkoilevat sinne ja tänne ja tuonne ja joka puolelle ja hamstraavat lahjoja ja stressaavat – stressaavat joulua. Minä en tiedä, missä minun jouluni lymyilee. En ole ihan varma, miten suhtautua itse juhlaan, mutta kyllä minä silti sitä haluan jollain tapaa viettää. Ihan meidän omalla tavallamme, jonka vielä tässä joku päivä löydän. Ehkä kirjoittelen aiheesta myöhemmin!

Huomenna olisi luvassa pikkuisia jouluja kera Ellun ja Allun, joten yritän tässä latailla joulumaan päähäni, jotten sentään ankeilemaan alkaisi. No ei sentään! Nyt olisi vuorossa rakkaani seuraa ja päivän pakollinen annos saippuaa! Oikein rauhallista ja hymyilyttävää keskiviikkoiltaa teille ♥

Ps. Ville on ollut söpö ja ahkera vastaillessaan kysymyksiinsä, joten vastauspostaus ilmestyy näillä näkymin huomenna! 

Kuvat: Ville Rantanen

AJATUKSIA ITSENÄISYYSPÄIVÄSTÄ

Näin jälkikäteen haluan toivotella teille kaikille rauhaisan tunnelmallista eilistä itsenäisyyspäivää ja ihan mitä tahansa muutakin päivää ♥ Meillä on vapaus ja meillä on pahuudet. Eiliseen liittyen haluan jakaa muutaman ajatukseni.

Itsenäisyys on ihan mielettömän upea ja kallisarvoinen asia. Arvostan, kunnioitan ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Itsenäisyys ei koske ainoastaan valtion asioita, vaan sillä on suuri merkitys myös meille pienille, yksittäisille ihmisotuksille. Saamme päättää omista asioistamme ja elää elämäämme juuri niin kuin haluamme – tietenkään ketään vahingoittamatta. Se jos jokin on arvokasta.

Vaikka hyvää löytyykin lukuisin mitoin, on meillä omat ongelmamme ja huolenaiheemme. Kuten jo eilisestäkin voimme päätellä – jengi kärsii. Jengi kärsii yhä enemmän ja enemmän, eikä kärsimys näillä nykymenetelmillä ole parantumaan päin. Se alkaa näkyä jo selkeämmin ja pian se on ihan todellinen ongelma, ellei jo olekin.

Jengin kärsiessä eliittiporukka juhlii omine arvoineen omissa yleellisissä kekkereissään. Samaan aikaan loput väestöstä ihastelee heitä ruudun toiselta puolen ja pitää sitä kaikkea jollain tapaa hienona, jopa ihailtavana. Meneekö tässä jokin pieleen?

Todellakin menee. Minusta on ihan käsittämättömän kummallista, että suurin osa hyväksyy tuon kailtaisen pröystäilyn. Sehän on suoranaista halveksuntaa koko kansakuntaa kohtaan. Haluaisin kuulla yhdenkin järkevän syyn tuonkaltaisten kemujen järjestämiselle. Niin, eipä taida sellaista syytä löytyä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollainen ylenpalttinen juhlien järjestäminen ja juhliminen on omassa yksinkertaisuudessaan täysin turhanpäiväistä. En katso hyvällä, en kunnioita, enkä todellakaan hyväksy. Oli kyse sitten itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlista tai maanpuolustusherrojen sekoilusta Mikkelin torilla, se kaikki sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Se kaikki on järjen vastaista. Myötähäpeä on loputon, eikä minua saisi sinne porukan joukkoon nolaamaan itseäni mistään hinnasta. Surullisintahan tässä on se, että suurinosa kansasta hyväksyy tämänkaltaisen eliittisekoilun.

Samalla kun nämä kermapeput tissuttelivat hienostojuomiansa ja hellivät egojaan Vesku Loirin sekä muiden taiteilijoiden tahdissa, muut astetta tavallisemmat tyypit päättivät sekoittaa pakkaa kultaseinien toisella puolen. Tästä asiasta mielensä osoittaminen on enemmän kuin hyväksyttävää, oikeutettua ja taistelua hyvän puolesta. On ihan hemmetin hienoa huomata, miten asia herättää mielenkiintoa jo näin monessa meissä. On hienoa, että jengi haluaa pitää omiensa puolta, kiinni oikeuksistaan ja kaikkien tasavertaisuudesta.

Valitettavasti jengiin mahtuu aina myös näitä idioottityyppejä. On ihan älytöntä, vastenmielistä ja porukkaa alentavaa taistella pahaa vastaa väkivaltaisin keinoin. Ihan todella ala-arvoista meininkiä minun makuuni. Olen ehdottoman ehdoton väkivaltaa kohtaan, joten mielipiteeni tässä asiassa kai lienee selvä. En hyväksy.

Nämä hyvällä asialla olevat mielenosoittajat halusivat tuoda ilmi pahaa oloaan ja pienten ihmisten ahdinkoa, kun samaan aikaan osa porukasta kusee koko homman ja häpäisee itsensä lisäksi myös loput porukasta. Niin rumaa, vastuuntunnotonta ja äärettömän typerää. Järjen vastaista tämäkin.

En voi käsittää, miten hyvän asian puolesta taitseleminen voi ajautua tällaiseen käytökseen. Miksi mieltämme ei voisi osoittaa iloisin mielin, rauhan elein ja teoin? Miksi niin usein on turvauduttava väkivallan keinoihin ja muuttaa osa hyvästä pahaksi? Hyvän asian puolesta saa ja kuuluukin taistella, mutta ei näin, ei väkivallalla ja pahan teolla.

Henkilökohtaisesti toivon, että vastaisuudessa tällaisia tilanteita ei hoideta voimallisin keinoin. Luulen kyllä, että pahin on vasta edessä, sillä uskominen parempaan on lisääntymässä. Ihmisten taloudellinen epätasa-arvo kasvaa ja rikkaista tulee entistäkin rikkaampia. Ja ahneita. Taistella pitää – hyvällä hyvän puolesta. 

Mitä mieltä sinä olet?

Rauhaa ja rakkautta ♥

KOTIOLOT VOITTAA

Täällä me olemme elelleet hiljaista eloa, uppoutuneet omiin ajatuksiimme ja pitäneet mahdollisuuksien mukaan päämme visusti piilossa ulkomaailmalta. Joskus vaan tuntuu hyvältä olla sosiaalisesti rajoittunut. Tällaisissa tilanteissa kaupassa käynti on hermoja raastavaa pakkopullaa, eikä ulos menokaan houkuttele sen kummemmin. Kun tähän lisätään vielä kuumeilua, toistuvat kiukkukaaret ja astetta ärtyneempi peikkopoika, en voi muuta kuin rakastaa näitä neljää turvaseinää ympärilläni.

Tämä meidän taapero on tosiaan ollut kuumeessa, voinut kurjasti ja ollut ärtyneempi kuin ampiainen. Tietenkin hän on samaan aikaan myös vauhtihirmu tuholainen, joka juoksentelee paikasta toiseen ja purkaa surkeuttaa äidin lahkeisiin. Ja vielä ne hampaatkin. Onneksi omaa jaksamistani helpottaa ihanat ja runsaat halit sekä suloiset räkäpusut, joita poikanen jakelee enemmän kuin mielellään. Ja se, kun toinen on ollut niin raukkis, että viihtyy pitkiäkin aikoja sylissä ja saan helliä ja rakastaa mielin määrin ♥ Nyt on kuume onneksi jo häipynyt ja tilalle on saapunut yläkropan valloittava näppyläperhe. Tervetuloa vauvarokko!

Pakko vielä mainita minua hymyilyttävä hetki. Saimme Toivon kanssa viime viikon torstaina erityislaatuisia vieraita, nimittäin ihanat Paprikan ja Aislan. Korostan sanaa ihanat. Täällä me rupattelimme, hörpimme kahvia ja ihastelimme vauvojamme. Emme siis aiemmin olleet Paprikan kanssa nähneet, ainakaan tarkoituksella, sillä epämääräisiä puistokohtaamisia ei varmaankaan tässä yhteydessä lasketa. Kertakaikkisen miellyttävää ja samanhenkistä seuraa, eikä minun tarvinnut edes nolosti jännitellä, mikä on oikeastaan suoranainen ihme. Tietenkään unohtamatta Aislaa, tuota syötävän suloista vauvaotusta. Minulle tulee niin hyvä mieli, kun näkee, että maailmassa on tuollaisia mahtavia tyyppejä.

Ihania pieniä hetkiä, yhdessäoloa ja laiskottelua. Jos poikasen sairastelua, itseaiheutettuja ruhtinaalisia univelkoja tai naistenvaivojen aikaansaamia mielialamyrskyjä ei lasketa, olo on mitä mainioin. Vaikka ulkoinen minä onkin ollut hieman kökköröinen, sisäinen mieleni hymyilee sitäkin enemmän. Tänään olemme jo reippailleet ulkona ja Paappakin on saapunut vaimoineen meidän eloa piristämään, josta pyrimmekin nauttimaan kaikin tavoin!

Kauniita ajatuksia ja rakkautta kaikille ♥

Ps. Mahtavia kysymyksiä olette Villelle keksineet! Kiitos ♥ Isipeikko vastailee pian!