Ihan nyt ensimmäiseksi on pakko huokaista syvään. Huoh. Ja
toiseksi, pahoittelen alla olevaa vuodatusmaratonia, mutta jos
luette, suosittelen tekemään sen ajatuksella.
Vuoden ensimmäiset päivät ovat minulla olleet aikamoista
vuoristoratameininkiä. Ahdistuksia ja iloja vuorotellen. Päässäni
pyörivät miljoonakolmesataa ajatusta, jotka sinkoilevat sinne ja
tänne, yli ja ympäri. Olenhan minä alituinen ajattelija ja
mietiskelijä muutenkin, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä,
että kaiken sen positiivisen mielen joukkoon on eksynyt vähän
liikaakin ahdistavia ajatuksia.
Ennen ahdistuksia haluan kuitenkin taas muistuttaen todeta, kuinka
maailma ja maailmankaikkeus on niin äärettömän kaunis. Saamme
olla niin kiitollisia kaikesta ympärillämme olevasta – ihmisten,
eläinten ja koko luonnon olemassaolosta. Meillä olisi
mahdollisuudet ihan kaikkeen, jos vain jokainen meistä voisi olla
samalla puolella. Ja tästähän se ahdistus saa hyvin alkunsa.
Ongelman ydin onkin se, että olemme toisiamme vastaan. Minun mielestä ongelmassa on kaksi
vahvaa tekijää – viha ja ahneus. Se on ajanut maailman tähän
pisteeseen, missä me nyt olemme. Pieneen päähäni ei mahdu
ajatusta siitä, miksi ihminen käyttäytyy vihamielisesti tai
ahneesti. En vain voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksi kukaan
haluasi olla tiedostaen paha.
Näiden mietteiden jälkeen olen päätynyt ahdistelemaan
seuraavia asioita ylitse muiden:
- Ihmisten käyttäytyminen
Se että ollaan epäkohteliaita, ilkeitä ja pahoja. Sen sijaan, että oltaisiin kohteliaita, kilttejä ja hyviä. Paljon vihaa, vähän rakkautta. Aina tällaisen huonon käytöksen seurauksena minun tekisi mieli kaivautua maan alle ja kuljettaa kyseinen henkilö pahaa viljelevien saarelle pohtimaan omaa käytöstään. Valitettavasti tämän kaltaisia ihmisiä on maailma pullollaan, ihan lähelläkin, kun tarkemmin katsoo.
- Rahakeskeisyys
Rahan himo tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän pinnalla. Eikö kukaan ajattele muuta kuin rahaa? Jos minulla olisi tarpeeksi kovapäistä asennetta, suunnittelisin elämäni niin, etten tarvitsisi rahaa. Maailmamme on niin rahakeskeinen, että oksettaa. En haluaisi olla missään tekemisessä kaupan, myynnin, ostamisen tai kuluttamisen kanssa ja sitä tässä maailmassa eläminen tuntuu olevan. Tuntuu että raha on monille jonkinasteinen unelma tai tavoite.
- Itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus
Ei koske minua. En jaksa välittää. Ei kiinnosta. Ei kuulu minulle. Ihan sama. Ihan sama?! Miten mikään voi koskaan olla ihan sama? Voi kunpa ihmiset ajattelisivat enemmän, vaikka vaihteeksi muitakin kuin omaa napaansa tai sen lähiseutua. Ymmärrän todellakin sen, ettei kaikkia voi rakastaa, mutta välittämien on eri asia.
- Maailman valheellisuus
Siihen tämä kaikki perustuu. Ei puhuta asioista totuudenmukaisesti, uskotellaan ja manipuloidaan. Kierretään maailmaa ja sen asukkaita yhä suurempien valheiden ympärille. Annetaan olettaa, että maailma on hyvempi paikka, mitä se onkaan. Tähän aiheeseen sopiikin eilen Villeltä opittu termi kognitiivinen dissonanssi. Yksinkertaisuudessa se tarkoittaa sitä, että ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa keskenään.
- Eläinten kaltoinkohtelu
Ja se välinpitämättömyys. Tällä kertaa en tarkoita pelkästään turkistarhausta tai eläinten tappamista vaan myös sitä, miten kotieläimiä kohdellaan. Jotkut eivät tunnu tiedostavan myös henkisen väkivallan olevan väärin – myös niiden karvakavereiden kohdalla. Otetaan koira, vauva syntyy ja koira annetaan pois tai luovutaan vapaaehtoisesti otetusta lemmikistä vähin perustein ja pian jo kotiutetaankin uusi lemmikki. Tai sitten yksinkertaisesti vain se, että otetaan lemmikki väärin perustein. Tämä on sydäntaraastavaa ja ihan järjettömän vastuuntunnotonta. Myös lemmikkieläimet ovat tasa-arvoisia perheenjäseniä.
Nyt voin vain kertoa, kuinka pääni on melkoisen puhki näistä
kaikista ajatuksista. Tällä hetkellä minulla taitaa olla maailman pahuuden
annostusöverit, joka on ajoittain minulle tyypillinen ongelma. En
tiedä itkisinkö vai nauraisinko, mutta taidan kuitenkin päätyä
tähän toiseksi mainittuun vaihtoehtoon – ihan vain terveyteni
tähden. Joskus on vaan ihan pakko saada unohtaa pahuus ja
keskityttävä hyvyyteen. Siihen pyrin taas.
Oletko sinä ahdistuvainen maailman pahuudesta?
