sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

OMA PÄÄ



Minun pääni on koetuksella. Sellaisen migreenikohtauksen sain eilen, että pienen hetken mietin selviytymistäni. Niistä inhottavista näköhäiriöistä pääsee nopeasti eroon, mutta entäs sitten se päänsärky. Se oli järkyttävä! Tum tum tum ja poks. Onneksi särky pikkuhiljaa rauhoittui ja sain mielyttävämmän pään, vaikka inhottava kolotus jatkuikin. Lääke helpotti illalla. Esiintyykö muilla migreeniä?

Yöllä minä nukuin levottomasti ja ihmettelin oloani, kunnes aamulla tajusin olevani kipeä. Kuumeessa! Jes ja olo oli surkea. Heitin poikaselle aamupuurot naamariin ja raahauduimme olkkariin. Äkkiä petari keskelle lattiaa, paljon vilttejä ja tyynyjä, kupponen kuumaa ja läsähdys maahan. Rentoutuminen! Tai sitten ei, sillä unohdin minä tässä jonkin oleellisen seikan, vauvan. Onneksi Ville auttoi yövuorosta tultuaan ja rakenteli olkkarin oviaukolle esteen, jotta pikkuinen vipeltäjä pysyisi silmien ulottuvilla.

Siinä me sitten kökötimme. Minä vilttien suojassa ja poikanen kiipeillen minun päälläni. Mahtavaa! Olihan meillä ihan hauskaa näinkin. Toivo itsekseen jaksoi leikkiä ja kiipeillä koko aamun, vaikkakin minun kroppani päällä hytkyttely oli jo vähän liikaa. Yrittihän tuo minua hoivatakin, silittelemällä melko kovakouraisin ottein ja tukkaa repimällä, mutta myös päätä painamalla minua vasten Toivottavasti poikanen ei sairastu!

Ehkä otan vielä muutaman kupposen lisää, katselen ohjelmia ja yritän saada itseeni parempaa energiaa. Vielä hetken saan rentoutua oman pääni kanssa, sillä pian peikkonen heräilee uniltaan ja touhotus jatkuu. Toivottelen kaikille oikein leppoisan rauhaisaa sunnuntai-päivää, halailkaa ja pusutelkaa toisianne

lauantai 30. maaliskuuta 2013

HÖPÖTYS

Hip hei! Viimeiset kaksi päivää ovat olleet aika mahtavia! Siksi mahtavia, sillä olemme vain olleet rauhassa, koko perheen voimin, rentoilleet ja nauttineet vapaasta ajasta. Jotenkin ovat nämä päivät tuntuneet erityisen leppoisilta ja leppoisestahan minä tunnetusti pidän! Vaikka jokavuotista munajuhlaa emme vietäkään, on meillä tarpeeksi omanlaistamme juhlamieltä, vaikka joka päivälle!

Oikeastaan nämä kaksi päivää olen ihastellut pienen pieniä yrttivauvoja. Ne kasvaa jo! Yllättävän nopeasti minun mielestäni, mutta parempi niin, sillä aion vielä muutaman purkillisen istuttaa. Kyllä noista vihreistä kaunokaisista saa ihan valtavan määrän energiaa, takaavat jokapäiväisen hymyn ja antavat iloa kevääseen. Voisin niitä jatkuvasti ihastella <3 Voi mitä rakkautta!

Aika pärähtänyt olen myös tuohon Villen minulle tilaamaan ostokseen. Nimittäin Rayman Originsiin! Jo nyt parin päivän ajan olen sitä hakannut aina tilanteen antaessa myöden ja huh huh! Aivan mahtava peli ja grafiikka, innostava ja koukuttava. Se on niin mahtava, etten edes hermojani menetä, vaan jatkan, jatkan ja jatkan, kunnes olen päässyt eteenpäin. Aika vaikea se minusta on, haasteellinen, mutta ei mahdoton pelattava. Jee! Onko joku muu pelannut? Suosittelen!

Toivokin on ollut ekstra positiivisella päällä ja hänestä on kehkeytynyt oikea touhupeikko! Hän on kuin pieni mönkiäinen, menee siellä ja täällä, puhisee ja puhkuu. Joka välissä minä mietin, että milloin on minun pienestä peikkosesta tuollainen tullut. Oikea vipeltäjä! Ja vieläkin rakkaampi




Toivo osoittelee täällä lamppuja ja kukkia, taputtelee ja höpöttelee omiaan. Maailman ihanin hän on laittaessaan päänsä meidän päälle ja sanoo aaa-aaa ♥ Ihana hellyydenosoitus! 

Tämän illan olenkin ollut yksin, lukuunottamatta tuota nukkuvaa höpönassua. Fiilis on mitä mahtavin, vakkakin väsynyt, mutta iloinen. Pieni murhe on vieläkin väsyneemmän murun vuoksi, sillä hän joutui lähtemään yövuoroon. Onneksi hän on ahkerin tuntemani ihminen ja jaksaa varmasti! Minä puolestani täällä kotona nautiskelen yksinolosta ja itseni täyteisestä illasta, herkullisesta iltapalasta ja teestä, pelailen ja rentoilen Mukavia iltoja nämäkin ovat.

Lämpöä ja rakkautta teille

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

TÄMÄ HETKI



Juurin nyt, tällä hetkellä, on oikein mukavaa vain olla. Tässä ja nyt. Paikoillaan ja rauhassa, seuranani vain iso teekupponen, sisältäen ihanaa vihreää mangoteetä. Se maistuu kuumalta, mutta pehmoiselta, suuta hyväilevältä.

Onnellisuutta ovat tänään tuoneet poikasen hyväntuulisuus, uusi älykkäämpi televisio, halaukset, suukot, rapsutukset, rakkauden osoitukset, kasvit, multapurkit, tuleville yrttivauvoille kuiskuttelu, kissat, valokuvat, tukan korjaus, mustikkakeitto, kahvi, auringonsäteet, päiväkirja, pienet sormet ja nappisilmät.

Vielä odottelen murua kotiin saapuvaksi, sitten rentoudutaan, syödään iltapalaa ja katsellaan tallennuksia. Voi miten ihanaa, kun jotenkin olen kovasti odottanut tätä iltaa. Odottanut siksi, että minun ahertajallani alkaa parin päivän vapaat. Pari päivää yhdessäoloa, leppostelua ja ilon hetkiä.

Nautin elämästäni täydellä sydämellä. Nämä hetket tuntuvat niin ainutlaatuiselta, että tyhmäähän se olisi nämä kuluttaa turhanpäiväiseen stressailuun. Elämä vain maistuu tällä hetkellä niin hemmetin hyvältä, makealta ja sopivasti kirpeältä. Vähän niin kuin salmiakki.

Haluan salmiakkia. Himoitsen sitä.

Rauhaa

maanantai 25. maaliskuuta 2013

PÄIVÄ NIMELTÄÄN MIELETÖN

Ensimmäiseksi voisin pahoitella tämänkin postauksen positiivisia vivahteita. Niin en kuitenkaan tee, miksi tekisin, sillä tämä päivä on yksinkertaisuudessaan ollut aivan mieletön. MIELETÖN. Aivan pakko jakaa tämä päivä teidän kanssanne. Kiitos ja anteeksi!

Oikeastaan kaikkihan lähti käyntiin jo eilen illalla, kun Ville kysyi haluaisinko nukkua ensi yön kokonaan, ilman niitä ainaisia pitkin yötä tapahtuvia herätyksiä. Huh hei, no tottakai halusin! Yö oli antoisa, aamulla olin energinen ja täynnä elinvoimaa. Höpsöttelyä, tahteja, jammailua, naurua, hymyä, iloa ja riemua! Minun ja Villen aamupäiväshow, näitä meidän omia outoja oivalluksia ja sekoiluja sekä Toivon eloisuus, hulvattomat naurut ja hienot taputukset. Paras aamu.

No sitten Villehän lähti mummojen ja pappojen luo iltavuoroon, eikä sekään haitannut juuri lainkaan. Me poikasen kanssa jatkettiin samaan malliin kuunnellen musiikkia, tanssien, leikkien ja syöden aina seuraaville päikkäreille asti.

Myöhemmin me tallustellen lähdimme kohti paikallista ostaria. Ruokakaupassa kohtasimme sydämellisen myyjän, joka Toivolle kauniisti höpötteli ja kehui hänet maasta taivaisiin. Myös tyypit takanamme hymyilivät le-ve-äs-ti minulle, meille ja kaikille. Siitäkös mieleni parani entisestään!

Ajattelinpa vielä poiketa paikallisella UFF:lla pikaisesti pyörähtäen. Ihan pikaista siitä ei tullutkaan, sillä löysin hassuja juttuja, jotka heti nähdessäni kaappasin matkaani. Toivon lelukokoelmaan pääsi yhtymään muutama hassu pehmopalikka, ihania puupalikoita sekä minulle ihana metsänvihreä neulepaita! Kannatti käydä!

Kotimatkalla törmäsimme Mummoon. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta ei se kaukanakaan ollut. Mummo pysäytti meidät heti nähtyään ja ennen kuin edes ehdin ääntä kuulemaan, näin kuinka hänen huulensa liikkuivat vikkelästi. Siinä me sitten höpöteltiin keskellä katua iloisin mielin ihmisten vipeltäessä kovaa vauhtia ohitsemme. Mummo se vasta symppis olikin, suuri sydämminen ja hilpeä, vähän höperöinen, mutta täynnä elämää. Elämäniloinen. Mummolla oli yllään upea vihreä takki, samettihousut ja melkoisen räväkät aurinkolasit! Mummo minun makuuni.

No sitä Mummoa ajatellen jatkoin matkaamme hymyillen niin leveästi, mikä näköjään pakotti vastaantulijatkin hymyilemään. Muistan ajatelleeni, että voikohan tästä päivä vielä parantua, kunnes vastaan käveli hassu pariskunta. Mies jatkoi matkaansa mihinkään huomioonsa kiinnittämättä, mutta nainen pysähtyi kohdallemme, vielä aika rempseästi mitään epäröimättä. Ja nainen puhui ja puhui ja puhui. Ja minä yritin puhua takaisin. Hän ihasteli Toivoa, silitteli kerran hänen päätään ja kertoi tarinan siitä, ettei hän voi koskaan miehensä kanssa saada lapsia. Hän kertoi mielisairaudestaan,
skitsofreniasta sekä suusyövän leikkauksen aiheuttamasta puhevaikeudesta. Nainen olisi jutellut varmasti koko loppupäivän, mutta mies alkoi huutelemaan sadan metrin päästä, jolloin iloinen nainen jatkoi matkaansa mukavaa päivänjatkoa toivotellen. Ja minä olin häkeltynyt. Niin häkeltynyt siitä positiivisuuden määrästä, mitä tuo nainen tartutti ympärilleen. Loppumatka meni entistäkin enemmän hymy korvissa. Hyvä ettei naamani repeytynyt!

Tulipa niin älyttömän mielettömän upean kaunis fiilis. Elämän kauniit asiat ja hyvät
ihmiset, pienet eleet ja kohteliaisuudet. Elämän ilojen jakaminen! Mieletöntä


KUNINKAAN VALTAISTUIN




Eilen kauppareissulla Toivo ylpeästi heilutteli käsiään pitkin matkaa, vilkutteli menemään, kuin kuningas konsanaan! Puuttui  häneltä vain kruunu ja viitta harteilta, kunnon pörröiset viikset ja parta!

Mutta kotona meillä onkin valtaistuin! Toivon ikioma nojatuoli! Hän sai tuon lahjaksi minun mummilta, eli omalta isomummiltaan. Symppishän se on, hauska ja pehmeä, MUTTA eipä ihan meidänlaiselta näytä. Liian ahistava väri ja mauton kruunu. Siinä se ongelman ydin onkin!

Miten tuosta sohvasta saisi enemmän meidän näköisen? Verhoamalla? Miten? En osaa! Kangasta osaan hommata, ehkä kivaakin sellaista, mutta verhoilija en ole. Mihinkään liikkeeseen en raaski viedä. Auttakaahan minua lahopäätä! Tarvitsen hyviä vinkkejä!

Halutessaan joku ihana ja ystävällinen voisi tuon meille verhoilla. Hehe. Hehe.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

KEVÄTTÄ, KISSOJA, VERHOJA JA VÄREJÄ



Keväisiä fiiliksiä kaikkialla! Kisutkin ovat heränneet talvisesta sekavuustilastaan ja aistivat jotakin muutosta. Kun iltapäivisin aurinko paistaa olkkariin, kisut kömpivät koloistaan ja kipuavat sohvalle viltin päälle köllöttelemään. Mikäs olisikaan mukavempaa kuin nauttia kevään ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä tassut levällään, odottaen tietenkin kunnon rapsutusta! Aistia voi hymyilevän kissan!

Ja että minä tykkään meidän olkkarin verhoista! Ehkä paras verholöytö ikinä. Haluaisin meidän keittiöön myös keltaiset verhot, ehkä vielä raikkaammat ja ohuemmat. Jotkut ehkä kuviolliset, myös sitä vanhempaa parempaa tyyliä, eli mukavan retrot UFF:lta. Huutonetistäkin löysin aivan upeat, mutta vielä en ole varma olenko valmis maksamaan niistä paria kymppiä. Toivon huoneeseen olisi hakusessa vihreää, vihreää, vihreää... Ja sitten sitä keltaista. Ehkä paljon vihreää ja keltaista sekä ripaus valkoista! Plus vielä monen monta räsymattoa jostakin, olisin niin tyytyväinen. Ehkä pääsen loppuviikosta kaupungille paikkoja penkomaan. Ja askarteluliikkeeseen! Kevät ja värit ovat rakkaus    

FIILIKSIÄ

Hip hei ihana kaunis sunnuntai. Nyt on aika odottaa lähestyvää viikkoa iloisin mielin ja kaunein ajatuksin, toivoen jotakin ihmeellisen upeaa tai hassua tavallisuutta. On aika jättää huonot ajatukset, pahat mielet ja ahdistukset taakse, heittää kurjuuden mörököllit piemeimpään nurkkaan. Nyt voin pysähtyä, miettiä ja pohtia, odottaa huomista ja tulevia päiviä. Niissä päivissä voi olla jotakin erityistä. Toivoen ja hymyillen menen eteenpäin kohti kevätaurinkon loistetta.

Niin tyytyväinen olen maailman rakkaimpiini, omiin muruihini, jotka aina jaksavat olla parhainta minulle. He jaksavat ja rakastavat, ovat kilttejä ja hyviä. He tekevät minut niin onnelliseksi, saavat hymyilemään ja nauramaan entistäkin enemmän. Heitä minä rakastan maailman eniten

Päivä päivältä kesäkin on lähempänä. Päivät lämpenevät, lumet sulavat ja voikukat kasvavat esiin. Sitä odotan hymyillen! Eilen illalla huomasin kuinka valoisaa vielä oli. Niin valoisaa, että saatoin nähdä puita ikkunasta sen ainaisen pimeyden sijaan! Se oli kaunista.

Pieni touhupeikko vain kasvaa ja kehittyy, tajunnan määrä ja ymmärryskin nousevat aivan eri leveleille. Toissapäivänä hän saavutti jo 9 kuukauden ihmeellisen iän, jonka kunniaksi onkin ollut kiva opetella konttausasentoa ja kiipeilyä. Eihän tässä äitinä voi muuta kuin ihmetellä tuota iloista ja hymyntäyteistä pientä veijaria.

Eilen meillä Toivon kanssa olikin erityisen hieno ja ainutlaatuinen päivä, sillä saimme vieraiksi suloistakin suloisemman Alisan ja hänen ihastuttavan kauniin äitinsä Elinan. Niin mukavaa meillä oli, että toivomme näkevämme tyttöset pian uudelleen, ehkä vastavierailun merkeissä! Kiitos heille mukavasta ja piristävästä seurasta  
Rakkaudentäyteistä alkavaa viikkoa kaikille
PS. Älkäähän ihmiset suotta loukkaantuko edellisestä postauksestani, sillä enhän minä sitä siksi kirjoittanut. Kerroin vain erilaisesta, hyvästä ja todellisesta näkökulmasta, faktojen kera. Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ollut käännyttää! Ajatelkaa avoimin mielin!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

RAKASTATKO SINÄ ELÄIMIÄ?

Minä rakastan hyvin paljon. Rakastan niitä kaikkia – kissoja, koiria, kettuja, pupuja, kilpikonnia, leijonia, possuja, lehmiä, kanoja, hämähäkkejä, käärmeitä, virtahepoja tai sarvikuonoja. Ihan kaikkia, ketään syrjimättä, ketään vähättelemättä.

Mutta onko koira kissaa arvokkaampi? Onko sika hevosta maukkaampi? Onko turkiseläin täysin arvoton? Onko eläimillä edes arvoa?

Kaikkien eläinten, elävien yksilöiden kuuluisi ja pitäisi olla tasa-arvossa keskenään, sekä toistensa että meidän ihmisten kanssa. Kaikki me kuitenkin olemme omia eläinlajejamme ja olemme osa tätä kauniin ainutlaatuista luontoa. Meidän kuuluisi puolustaa toisiamme, kunnioittaa, huolehtia ja rakastaa.

Mikä tekee hevosenlihasta arvokkaampaa kuin sianlihasta? Miksi koiranlihan tuotanto olisi väärempää kuin naudanlihan? Miksi meidän lihatiskiltä ei saa jauhettua kissanlihaa tai suikaloitua marsua sipulikermakastikkeessa?

Jos ihminen pystyy hyvällä omalla tunnollaan syömään sianlihaa, miksi ei myöskin koiraa tai kissaa, virtahepoa tai delfiiniä? Kaikki ne ovat samanarvoisia ja rakastettuja, tärkeitä ja kunnioitettavia eläviä yksilöitä. Onko meille tutuksi tulleiden kotilemmikkinä käytettyjen eläimien syöminen jotenkin väärempää kuin vapaana vedessä uivan kalan tai metsässä juoksevan kauriin? Voitko hehkuttaa, kuinka hyvältä naudan ulkofilepihvi maistuukaan ja samalla kritisoida joidenkin halua syödä hevosenmakkaraa? Jos et suostu kävelemään kissannahka saappaissa, voitko pukea yllesi minkkiturkin?


Eläinten käyttäminen ja syöminen nykyolosuhteissa on tarpeetonta. Me ahneet ihmiset käytämme suuruuttamme hyväksi syömällä viattomia eläinlajeja, miettimättä ollenkaan seuraksia. Miettimättä sitä, että asia voisi yhtä hyvin olla toisin päin. Miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit liukuhihnakamaa ja iso pelottava gorilla ampusi sinua pyssyllä otsaan toistaen saman perheellesi? Sinut pilkottaisisiin tuhanteen osaan, parhaimmat ja maukkaimmat erikseen, purkitettaisiin ja vietäisiin kaupan hyllylle, josta koirat ja siat voisivat ne ostaa. Olisiko se reilua?

Eläin kuuluu lautaselle yhtä vähän kuin ihminenkin. Vai onko oikeudenmukaisempaa syödä kananpoikaa kuin ihmisvauvaa? Perustelun tällaiseen väitteeseen haluaisin kuulla. Kaikki me, sinä ja minä, pystymme elämään luonnontuotteilla. Tuotteilla joiden syöminen ei vahingoita ketään.

Valitettavasti vain pieni osa ihmisistä tämän asian ymmärtää. Valitettavasti niin moni vain ajattelee asian olevan itsestään selvä juttu, näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Ihmiset eivät kykene niin herkästi tapojaan muuttamaan, eivätkä halua tai edes ajattele asiaa. Se on huolestuttavaa.


Monet ajattelevat lihansyönnin olevan luonnollista. Karu totuus kuitenkin on se, että tämän päivän eläinteollisuus on kaukana luonnollisesta. Eläimet joutuvat elämään oloissa, joissa niille tärkeät lajityypilliset käyttäytymistavat eivät voi toteutua. Eläimiä pakotetaan tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeassa ajassa, jonka seurauksena niillä on vakavia kehityshäiriöitä, pahimmillaa kävelyä ja hengitystä vaikeuttavia ongelmia. Naaraita pakotetaan jatkuvaan lisääntymiskierteeseen ja poikaset erotetaan emoistaan heti syntymän jälkeen, kuljetetaan tehotuotantoyksiköihin keinoruokittavasksi, jotta mahdollisimman nopeasti kasvaisivat teurasikään mennessä.

On myös toisia syitä, miksi väite luonnollisuudesta ei toimi. Siitä miten asiat ovat nyt, ei voida päätellä miten niiden oikeasti kuuluisi olla. Ihminen on historiassa ollut toistuvasti väkivaltainen, ahne ja lyhytnäköinen, mikä ei tarkoita sitä, että näin pitäisi olla nytkin. Voisimme olla jotakin muuta, parempaa, jos vain pysähtyisimme miettimään tekojamme. Voisimme toimia hyvällä ja oikeutetulla tavalla sen sijaan, että toimisimme historian mukaan, siten miten joskus ennen on toimittu.

Vaikka monet kulttuurit ovat käyttäneet eläimiä kauan, ei se tarkoita, että se olisi oikeutettua myös nykyolosuhteissa. Moraali auttaa meitä tekemään harkittuja valintoja, mutta ei pakota meitä sokeaan perinteiden seuraamiseen. Me voimme tehdä harkitun valinnan koskien omaa elämäntapaamme. Moraalinen ajattelu on osa meitä ja meidän luonnetta, joten väittämän mukaan ihminen toimii luonnollisesti vasta silloin, kun todella toteuttaa sitä.

Meidän länsimainen kulttuuri ei pidä eläimiä itsessään arvokkaina yksilöinä. Tähän yhtenä perusteena on, että ihmislaji on arvon mitta. Tällainen ei pitkälle kanna. Millä perustein yksittäinen laji voisi olla arvon perusta? Yhtä lailla voisimme asettaa sukupuolen tai ihonvärin arvon mitaksi. Se on suoranaista lajisyrjintää. Jokaisen yksilön arvon tulisi löytyä jostakin muusta tekijästä, kuin biologisesta seikasta.

Päästään tähän väittämään, että vain ihmisellä yksilönä on arvoa, koska vain ihmisellä on kehittynyt mieli. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös tuotantoeläimet ovat kyvykkäämpiä, mitä perinteisesti on väitetty. Aluillaan olevat tutkimukset osoittavat, että kanat ovat joissakin tehtävissä jopa kädellisiä kyvykkäämpiä, siat ovat älykkäitä ja lehmät ovat tunne-elämältään kehittyneitä, toisin kuin länsimainen kulttuuri on antanut meidän ymmärtää. Tällaisten tietojen varassa emme voi vetää erottuvaa viivaa ihmisten ja muiden eläinten välille.


Tämä väite voidaan hylätä myös muutoin. Monet ihmiset, dementoituneet tai kehitysvammaiset yksilöt jäisivät näiden tiukkojen rajojen ulkopuolelle, joka osoittaa kriteereiden olevan pahasti pielessä. Mehän arvostamme jokaista ihmisyksilöä sellaisina kuin ovat ja sama pitäisi päteä myös eläinten kohdalla.

Eläimet kuuluvat moraalisen arvon piiriin. Tiedollinen eläintenkäyttäytymistiede kertoo, että todennäköisesti kaikki nisäkkäät, linnut ja monet selkärangattomat ovat tietoisia olentoja. Ne kykenevät kokemaan olemassaolonsa jonkinlaisena - sikana, kettuna, rottana tai ahvenena.

Onneksi nykypäivänä lähes kaikki tiedostavat, että eläimiä tulisi kohdella oikein ja kärsimyksiä välttäen. Silti meidän olisi otettava huomioon eläimet laajemmin yksilöinä, niiden tarpeet ja kyvyt sekä kunnioittaa niiden toteutumista. Huomaamme pian, että eläintuotanto ei voi niitä kunnioittaa, jos otamme vakavasti liikkumisen, sosiaalisen elämän, poikasten hoidon ja saalistamisen. Siat tai ketut eivät pysty toteuttamaan omaa luontoansa tehotuotantotiloissa. Sinne eivät eläimet kuulu, eivät ne ole tuotantokoneita.

Eläinten tulisi olla omissa luontaisissaan kasvuympäristöissään, jota eläinten kunnioitus vaatii. Edistämällä vegaanista, kunnioittavaa eläinsuhdetta, tuotantoeläinkannat olisi ajettava minimiin, eikä uusia eläimiä enää tuotettaisi. Näin tukisimme ympäristön tilaa ja ehkäsisimme maapallon nälänhätää. Kaikkihan tietävät, että eläintuotanto on yksi merkittävimmistä hiilidioksidi-, typpidioksidi- ja metaanipäästöjen lähde. Yhden eläinproteiinikilon tuottamiseksi tarvitaan usein 10 kiloa kasviproteiinia.

Oma ymmärrys luonnollisuuteen liittyy aina omaan kulttuuriimme ja maailmankatsomukseemme. Luonnollisuudella yritetään oikeuttaa itselleen tärkeitä asioita, jotka omaa etuamme palvelevat. Siksi monien mielestä eläinten käyttäminen onkin luonnollista, koska he itse haluavat niitä käyttää. He haluavat syödä makkaraa ja haluavat päällensä eläimen turkin. Monet eivät edes halua kiinnittää huomiota ikäviin asioihin, vaikka varmasti jokainen ne tietävät. Ihmiset sulkevat silmänsä todellisuudelta, jotta voisivat hyvällä omalla tunnollaan jatkaa eläinten laiminlyöntiä.

Kulttuurimme kehoittaa meitä ajattelemasta eläinten kohtaloa ja kertoo eläimien käytön olevan luonnollista. Tällöin monien mielestä on jopa outoa, että joku eläisikin vain ja ainoastaan kasvikunnan tuotteilla, pelkästään luonnon antimilla. Kun jokainen tekisi tämän moraalisen valinnan ja puhuisi siitä muillekin, ei siinä pian olisikaan mitään omituista. Jokainen voi tukea maailmaa muuttumaan eläimiä kunnioittavaksi. Kulttuurit muuttuvat ja me muutumme.




Muuttumiseen ihminen tarvitsee empatiakyvyn. Eli kyvyn, jossa samaistuu toisten kokemusten ja tunnetilojen kanssa ottaen huomioon toisen näkökulman. Eläinkunta on täynnä rikkauksia, erilaisia aisteja ja kykyjä. Ihmisen maailmankatsomus on vain pieni ja kapea kaistele verrattuna niihin näkökulmien kirjoon. Jos ihminen avautuisi empaattisin mielin katsomaan maailmaa, hän saavuttaisi jotakin ennen näkemätöntä. Maailma olisikin uusi hienompi paikka kaikkine kauneuden lähteineen. Ihminen ei olisi enää yksin.

Jokaisen elävän olennon on oikeus olla arvostettu ja tasa-arvoinen. Jokaisella meistä on oikeus olla olemassa ja elää. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Omilla ajatuksillamme voimme määrätä omat tekomme, mikä on oikein ja mikä väärin, mitä haluamme tehdä ja mitä emme. Kaikkien meidän tulisi olla samalla tasolla, omien ajatuksiemme kanssa.

Jos parhaansa yrittää, tahtoo olla hyvä ja kaikkia kunnioittava, sillä pääsee jo pitkälle. Jokainen meistä voisi edes pienen askeleen astua kohti parempaa elämää, ympäristöä ja jokaisen yksilön oikeutta. Jokainen pieni hyvä johtaa suureen parempaan.

Vai miltä maailmasi näyttäisi häkkiin suljetun eläimen näkökulmasta? Mieti sitä, ajattele uudelleen ja tee päätöksesi.

Lähteet ja kuvat: Oikeutta eläimille

maanantai 18. maaliskuuta 2013

VIIKONLOPPUA JA PSYKEDEELISIÄ PESUHETKIÄ

Viikonloppuhan oli siinä mielessä erikoinen, että päätimme koko perheen voimin lähteä äitini luokse Jokioisille. Yleensä olemme melkoisia kotihiiriä, emmekä pahemmin reissaile, mutta nyt oltiinkin hurjapäitä ja lähdettiin. Hehe.

Ja kyllä oli ihanaa ja virkistävää. Oli ihanaa nähdä paria ystävää, mummia ja pappaa sekä muita sukulaisia. Ja tietenkin äitiä ja veljiä. Toivokin oli superiloinen veijari, vipelsi menemään, tutkiskeli paikkoja ja hurmasi läsnäolollaan. Eikä vierastanut enää juuri lainkaan!

Lauantai-iltana mentiin Villen kanssa rentouttavalle iltakävelylle minun lapsuuden maisemiin, juotiin lasi viiniä ja syötiin äidin tekemää herkkusalaattia. Ennen nukkumaan menoa Ville ikuisti meidän iltapesutuokion, josta myös vahingossa tuli aika psykedeelinen versio! Hetkessä aika eläimelliseksi muutuin! 

Ja mikä parasta, sunnuntaina saatiin aikaiseksi melkoiset keskustelut! Aiheina muun muassa mielipiteet, oikea ja väärä, poliittiset asiat, ympäristönsuojelu, raha ja ahdistavat kokoomusaatteet. Aika kiivasta sanon minä.

Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa

perjantai 15. maaliskuuta 2013

ILMASTOVANHEMMAT

Nyt on viimeinen hetki estää ilmastonmuutoksen karkaaminen käsistä. Muuten elämä maapallolla voi olla suuressa vaarassa jo 50 vuoden päästä. Siis meidän lastemme elinaikana.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on mahdollista ja päästöjen vähentämiseen on olemassa monia keinoja. Nyt vaaditaan poliittista rohkeutta ryhtyä toimiin, joilla turvataan seuraavan sukupolven tulevaisuus.


Me Ilmastovanhemmat olemme tavallisia isiä, äitejä, isovanhempia, kummeja ja lasten läheisiä. Me olemme saaneet tarpeeksemme suomalaispoliitikkojen vastuuttomuudesta. Vaadimme, että päättäjät alkavat heti paiskia töitä ilmastokriisin pysäyttämiseksi. Aiomme pitää meteliä ja painostaa poliitikkoja sekä valtakunnallisella että kuntatasolla, kunnes he ryhtyvät todellisiin tekoihin.

Olemme valmiita tekemään oman osuutemme, mutta ilmastokriisin hillitsemistä ei enää voi jättää vain yksilöiden vastuulle. Jotta katastrofin pysäyttäminen olisi mahdollista, koko yhteiskuntaa täytyy muuttaa. On nykypäättäjien vastuulla pelastaa lapsillemme maailma, jossa heidän on vielä mahdollista elää turvassa, toteuttaa haaveitaan ja tulla itse vanhemmiksi.

Auta meitä saamaan lasten ääni kuuluviin: Liity vetoomukseemme vahvan ilmastolain puolesta ja vaadi päättäjiä tekemään kaikkensa ilmaston pelastamiseksi.

Allekirjoita vetoomus ja vaadi Suomen ilmastopolitiikasta vastaavan energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmän jäseniä tekemään kaikkensa ilmaston pelastamiseksi! Voit allekirjoittaa vanhemman, isovanhemman, tulevan vanhemman tai lasten läheisen vetoomuksen.

Teksti ja kuvat: ilmastovanhemmat.fi

Haasteen minulle antoi Sinappikone ja Eheytymispäiväkirja! Kiitos tästä! Tärkeän asian äärellä ollaan!

Minäpä haastankin seuraavat blogit mukaan

Yhdessä, yhtenä

JA KAIKKI MUUTKIN MUKAAN HIPHEI!

torstai 14. maaliskuuta 2013

VIDEO!


Huono kuvanlaatu, käsi tärisee ja jokseenkin ylivalottunut. Mutta ei se haittaa, kun toinen on niin söpö kuppiensa kanssa

IHANA PÄIVÄ

Sängystä kurkkiva söpöläinen, iloinen vaipanvaihtohetki, uniset karvakamut, aamupuuro mustikoilla, löhtöpusut isille, aamukahvi, leikit lattialla, keväinen fiilis, valokuvaus, riemuilmeet, tanssiminen, heiluminen, halailu, pusuttelu, naapuriäänet, maidon hörppiminen, päiväuniaika, maailman kaunein nukkuva vauva, oma hetki, tietokonehetki, kämpän siistiminen, huuto makuuhuoneesta, lämmin unipeikko, uniposket, hetken hengailu, lounastauko, kauppalistan teko, vaipanvaihto ja pukeminen, ulkoilu, kaupassa käynti, vastaan tulevat totiset ihmiset ja niille hymyily, pakkasposket, leppoisat naapurit, hississä höpsöttely, vastassa oleva höpsö kissa hullunkurisella ilmeellään, ruuan teko ja maailman parasta kukkakaaliparsakaaligratiinia.

Valoa, iloa, naurua, tunnelmaa, energisyyttä, hyvää mieltä, puhetta, höpsötystä, kosketusta ja riemua! Pakko sanoa, että meillä on ollut tähän mennessä ihan mielettömän ihana päivä. Täynnä iloa ja kauniita hetkiä. Perus arkipäivä, mutta niin täydellinen sellainen. 

Haluan toivottaa kaikille teille ja sinulle oikein aurinkoista ja ilontäyteistä torstai-päivää! Nauttikaa, halailkaa, ottakaa rennosti ja rakastakaa  

tiistai 12. maaliskuuta 2013

MINÄ, ITSE



Minä, se ominaisuuksista koostuva muuttumaton ydin, joka erottaa minut muista yksilöistä. Minä, se yksi olio muiden joukossa, moraalinen toimija sekä vastuussa omista ajatuksista ja teoista. Minun oman minäni yksilölliset piirteet määrittelevät sosiaalisen identiteettini, sen muista erottuvan kokonaisuuden. Se olen minä itse.

Minun ydin. Se on syvä ja tiedostamattomin osa sisältäen sanattoman ja tunneperäisen tiedon itsestäni. Ydinminä on kehittynyt varhaislapsuudessani vaukuttaen omaan toimintaan ja itsetuntoon koko elämäni ajan. Ja se voi hyvin. Tunnen itseni ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä siitä, mitä olen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen ajatuksissani lentelevä peikkolapsi ja epäröivä arkajalka, mutta sydämeltäni puhdas ja hentoinen.

Ulospäin minusta näkyvät vain osa piirteistäni. Muiden mielestä saatan olla positiivinen, ystävällinen, suvaitsevainen ja kiltti, rauhallinen ja kohtelias. Olenhan minä sellainen. Olen myös laiskuudestani huolimatta tarpeen tullen reipas ja ahkera, aikaansaava puuhailija. Sisimmässäni, ehkä monien tietämättä, olen epävarma, ujo ja herkkä. Sellainen koko ajan ajatteleva, huonon itsevarmuuden omaava herkkis, joka ajoittain kuvittelee joidenkin jopa inhoavan häntä. Vaikka eihän taida olla syitä kenenkään minua inhota.

Ajoittain osaan olla äkkipikainen, hermoheikko ja levoton sielu. Sellaisen mieli vaeltelee siellä ja täällä, ajatuksistaan ei saa kiinni ja keskittymiskyky on miinus sata. Sellaisen mielen on vaikea pysytellä yhden asian parissa. Sellaisella mielellä voi hetkellisestä maailmanlopusta syntyä rakkautta pursuava onnenkeidas.

Minä rakastan paljon ja tykkään rakastaa. Minun on helppo löytää erilaisia kohteita, joista pidän ja joista tahdon välittää. Tahdon rakastaa ja huolehtia. Pidän huolehtimisesta, itseni, mutta ennen kaikkea muiden. Huolehdin rakkaimmistani ja tahdon, että heillä olisi kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Rakastaminen on elämäni perusta.

Ja elämäni perustuu arvoihin. Tiedostan arvoni täysin, olen niistä ylpeä ja haluaisin jakaa ne koko maailmalle. Hyvät arvot antavat tukevan perustan elämän seikkailuihin, kaikille poluille, joita lähdet kävelemään. Ja ne arvot pitävät sinut pystyssä ja auttavat suunnistamaan. Ne arvot ovat perhe, läheiset, ystävät, terveys, turvallisuus, vapaus, rakkaus, ilo ja onni. Ne ovat toisten kunnioitus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, hyvyys ja tasa-arvo. Ne ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus. Ne ovat aistillisuus, mielihyvä ja nautinto. Ne ovat kaikki minulla, syvällä sisimmässäni ja pinnalla ulkokuoren päällä.

Arvot kannattelevat elämääni. Pyrin olemaan hyvä ja reilu, oikeudenmukainen ja tasavertainen. Pyrin olemaan hyväksyvä kaikkia olentoja kohtaan, elollisia ja elottomia. Pyrin ottamaan muut huomioon, en halveksu enkä syrji. Olen muille niin hyvä, kuin minullekin toivon muiden olevan. Kunnioitan kaikkia ja kaikkea, vaikka ne taistelisivatkin omaa arvomaailmaani kohtaan.

Olen kasvissyöjä. Eettiset, ekologiset, terveydelliset syyt ja makuasiat ovat valintani perusta. Minä en eläimiä halua syödä, ne ovat ystäviäni, eivätkä kuulu lautaselle. En myöskään halua kuormittaa luontoa, mikä taas lihansyöjällä on valitettava totuus. Kasvissyöjänä saan terveellisempää ravintoa ja voin hyvin. Voin hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Kasvissyönti on minulle tärkeä periaate, enkä koskaan luopuisi siitä. Ja olen ylpeä. Niin kertakaikkisen ylpeä, että toivoisin muidenkin ryhtyvän samaan. Se olisi jokaisen suuri kunnioitus luontoa kohtaan.

Ja tämä kaikki, luonto, on minulle hyvin tärkeä. Nautin siitä, rakastan sitä ja tahdon olla sille hyvä. Olen osa sitä ja käyttäydyn sen mukaisesti. Ilman luontoa en edes olisi tässä. Pyrin luonnonmukaisuuteen, pyrin puhtauteen ja aitouteen. Hoidan luontoa, kuin sekin minua ja olemme tasavertaisia. Rakastan puita ja metsiä, rakastan kukkapeltoja ja ruohikkoa. Rakastan luonnon tuoksua, sen vaipumista talvilepoon ja sen heräämistä kevääseen. Rakastan kaikkea sitä ja siihen liittyvää.

Uskon vapauteen. Jokaisen ihmisen, eläimen tai olion kuuluisi olla vapaa. Vapaa elämään mielensä mukaisesti ja tekemään jotakin esteettömästi - vapaa päättämään omista asioistaan. Vapaus on suuri mahdollisuus tehdä kaikkea, mikä ei toista vahingoita. Jokaisen kuuluisi olla vapaa omana itsenään, ei toisena, eikä toisen alammaisena.

Minä koen olevani vapaa, en tarpeeksi, mutta valitettavasti vapaampi kuin monet muut. Olen vapaa nauttimaan minua kiehtovista asioista, olen vapaa harrastamaan. Rakastan valokuvausta ja valokuvia, rakastan sitä fiilistä kun on saanut hyvän kuvan, jota voi sitten myöhemmin tunnelmoida. Rakastan kasveja ja yrttejä sekä niiden hoitoa. Rakastan pelaamista ja pelejä, askartelua ja piirtämistä. Uutena rakkautena olen saanut liikunnan ilon, jota pyrin hassastamaan mahdollisimman usein, oman laiskuuden väistyessä tieltäni.

Ja minä olen onnellinen. Niin onnellinen, että sanoiksi sitä en saa. Niin onnekas ja etuoikeutettu. Saan elää elämääni juuri niin kuin haluan, poikkeuksia lukuunottamatta ja iloitsen siitä. Iloitsen kaikkea elämässäni. Iloitsen omaa pientä perhettäni ja sukulaisia, iloitsen ystäviä ja hyviä tuttavia. Iloitsen vastaantulijoita ja hymyilen heille, iloitsen pieniä asioita ja eleitä. Iloitsen rakkautta ja rauhaa. Minun sisimpäni pahaktuu onnesta.

Peace & love