maanantai 11. maaliskuuta 2013

8 KK 2 VK 3 PV



Ehkä tämä on sitä parasta vauva-aikaa. Toivo on vielä minun oma pieni peikko-poika, mutta silti jo niin suuri, ettei ole tarvetta sylivauvailuun. Toivon kanssa voi tehdä ja puuhailla yhdessä, mutta silti voin vielä tiukasti pitää kiinni, jos sellainen tarve minulle tulee. Ja sellainenhan tulee ja usein.

Toivosta on tullut tutkimusmatkailija. Tämä matka onkin lähtenyt uteliaasti käyntiin ja kaikkialle olisi päästävä - ainakin kaikkialle kiellettyyn. Ympäristöä ihmetellään, ihastellaan, maistellaan ja haistellaan. Kaikkea pitäisi päästä kokeilemaan ja tunnustelemaan, sitten taas pohdiskellaan ja hämmästellään. Maailma tuntuu suurelta, hassulta ja jännittävältä, joskus jopa pelottavaltakin.

Toivosta on tullut oikea vipeltäjä ja omapäinen velmu-elmeri. Se kuuluisa oma tahto on syntynyt ja se myös näkyy. Kuulostellaan kieltoa ja kokeillaan sitä, loukkaannutaan ja näytellään tekoitkua. Hetkessä jo hymyillen virnistellään ja samassa matka jatkuu jo uusille teille.

Vauhti on kova, jos sille päälle satutaan, mutta vielä on meno useimmiten rauhallista. Ryömitään siellä sun täällä ja revitään kaikki mahdollinen käden ulottuvilta lattialle. Vielä ei nousuyrityksiä ole havaittu, mutta kovasti näyttää kiehtovan asioiden yli ryömiminen. Esimerkiksi äidin jalkojen päälle kapuaminen on parasta ja siinä heiluminen kivaa, joten sitä onkin tehtävä jatkuvasti! Toivo on alkanut pyytämään myös syliin, joko itse pyrkimällä siihen tai sitten vain vieressä niin lohduttomasti nyyhkyettäen. Hommahan toimii, äidin sydän sulaa ja syliin pääsee aina.  

Toivo on erittäin yksityiskohtainen ja tarkka - huomaa jopa pienen pienet roskat lattialla. Millin kokoista roskaa ensin nypitään sormin ja sitten naama lattiaan yrittämään sen maistelua. Eli pitäisikö minun päivystää koko ajan vieressä vai imuroida kerran tunnissa?

Uusin juttu on taputtaminen ja sen opettelu. Kyllä se jo jotenkin luonnistuu, vaikkakin aika omaperäisellä tavalla. Myös juttelu on kova juttu ja ajoittain voi kuulla oikeiden sanojen tapaisia äänteitä. Näistä hienoin on ehdottomasti äit-ti ja ät-ti, jota toistellaan pitkin päivää. Muita äänteitä ovat muun muassa mam-mam-maa, tät-tät-tää ja tät-ti. Tänään opeteltiin paappa-sanaa ja aikansa harjoiteltuaan Toivo minut yllättäen sanoikin pa-pa, joka lopuksi muuntautui paap-paap. Aika hienosti sujuu siis matkiminen. 

Viime päivät kodissamme on asunut myös eräänlainen kiukkupeikko hampaita tehden, eli suussa asustaa jo neljä kaunista hammasta! Sen kunniaksi tuo veijari päätti tänään iskeä kaikki ne neljä sahalaitaa minun polveeni!

Ja edelleenhän Toivo on meidän perheen keskipiste, arjen loiste ja valopilkku, minun oma pikkuinen aurinkoni. Rakastan tuota poikaa  

6 kommenttia :

  1. Ihana persoona tuo teidän Toivonne :) Komeita kuvia. Niin söpö.
    Meil mennää ja kovaa. Joka paikkaan kontataan ja yritetään nousta seisomaan. Uuni on tosi mielenkiintoinen ja pian viherkasvitkin on jo alhaalle revitty.. :) Kopkop....
    Äittiä täälläkin hoetaan koko ajan ja mammammaata :) Ja osoitellaan sormella kaikkialle mihin halutaan vastaus mikä on. Lampun jo tunnistaa :)
    Mahtavaa kun oma pieni osaa ja kehittyy huimaa vauhtia :) Hassua tää elämä. Ja varsinkin äitiys <3
    Ihanaa jatkoa Teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥

      Hehe, teillä meno onkin hurja, sillä kontaten pääsee varmasti tuplasti nopeampaa! Meilläkin, vaikka meno ei olekaan hurjimmasta päästä, on silti saatu tiputettua jo viherkasvi päälle...

      Tuo osoittelu kuulostaa niin ihanalta! Sitä odotan!

      Elämä on parasta. Kaikki siihen liittyvä ja siitä lähtevä. Ylä- ja alamäkiä, mutta silti hymyilyttää. Ja paljon. Äitiys on kyllä elämän yksi hienoimmista asioista ♥

      Poista
  2. Tuitui kun on suloinen Toivo ♥ meillä Viima on ihan samanlainen, kaikkialle on päästävä, ei-sanaa ei kuunnella.... ainoa ero on, että jokeltelu on vielä aika vähäistä. Ei sillä mikään kiire ole :)

    Minustakin nyt on aivan ihana vaihe lapsen kehityksessä! Jotenkin meillä ainakin ollaan tosi aurinkoisia ja hyväntuulisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii ♥ Eikö se yleensä niin mene, jos on vikkelästi liikkeelle lähtenyt niin kielellinen kehitys tulee perässä päin. Tai jotenkin niin!

      Hyvä että sinustakin! Se kun näkee kuinka vauva nauttii olostaa ja rakastaa olla ja elää, on niin valloittavan hienoa. Paitsi silloin kun on hammasharmitusta yms :--D

      Poista
  3. Kuulostaapa tutulta! Tuli taas kova hinku päästä kyläileen, voidaan yhessä sitte juosta nuisen perässä :D jos me vielä tämä viikko potilastellaan kotosalla ja tultais kyläilemään sitten? Mie soittelen sulle huomenissa niin suunnitellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tulkaa käymään! Ei puhelin pirissit tänään, mutta sovitaan siitä nyt tässä joku lähipäivä. En usko, että ens viikolla ainakaan mitään tärkeää olisi. Ollaan yhteydessä :--)

      Poista