FIILIKSIÄ

Hip hei ihana kaunis sunnuntai. Nyt on aika odottaa lähestyvää viikkoa iloisin mielin ja kaunein ajatuksin, toivoen jotakin ihmeellisen upeaa tai hassua tavallisuutta. On aika jättää huonot ajatukset, pahat mielet ja ahdistukset taakse, heittää kurjuuden mörököllit piemeimpään nurkkaan. Nyt voin pysähtyä, miettiä ja pohtia, odottaa huomista ja tulevia päiviä. Niissä päivissä voi olla jotakin erityistä. Toivoen ja hymyillen menen eteenpäin kohti kevätaurinkon loistetta.

Niin tyytyväinen olen maailman rakkaimpiini, omiin muruihini, jotka aina jaksavat olla parhainta minulle. He jaksavat ja rakastavat, ovat kilttejä ja hyviä. He tekevät minut niin onnelliseksi, saavat hymyilemään ja nauramaan entistäkin enemmän. Heitä minä rakastan maailman eniten ♥

Päivä päivältä kesäkin on lähempänä. Päivät lämpenevät, lumet sulavat ja voikukat kasvavat esiin. Sitä odotan hymyillen! Eilen illalla huomasin kuinka valoisaa vielä oli. Niin valoisaa, että saatoin nähdä puita ikkunasta sen ainaisen pimeyden sijaan! Se oli kaunista.

Pieni touhupeikko vain kasvaa ja kehittyy, tajunnan määrä ja ymmärryskin nousevat aivan eri leveleille. Toissapäivänä hän saavutti jo 9 kuukauden ihmeellisen iän, jonka kunniaksi onkin ollut kiva opetella konttausasentoa ja kiipeilyä. Eihän tässä äitinä voi muuta kuin ihmetellä tuota iloista ja hymyntäyteistä pientä veijaria.

Eilen meillä Toivon kanssa olikin erityisen hieno ja ainutlaatuinen päivä, sillä saimme vieraiksi suloistakin suloisemman Alisan ja hänen ihastuttavan kauniin äitinsä Elinan. Niin mukavaa meillä oli, että toivomme näkevämme tyttöset pian uudelleen, ehkä vastavierailun merkeissä! Kiitos heille mukavasta ja piristävästä seurasta ♥ 

Rakkaudentäyteistä alkavaa viikkoa kaikille ♥

PS. Älkäähän ihmiset suotta loukkaantuko edellisestä postauksestani, sillä enhän minä sitä siksi kirjoittanut. Kerroin vain erilaisesta, hyvästä ja todellisesta näkökulmasta, faktojen kera. Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ollut käännyttää! Ajatelkaa avoimin mielin!