KAIKENLAISTA

Instagram @hennahay

Pää lyö tyhjää ja aivot jumittavat offline-tilassa. Ajatukset pyörivät ympyrää, harhailevat ja sinkoilevat sinne tänne vailla päätä ja häntää. Aina ne vievät minut sohvalle lootusasentoon ja naama kiinni sipsikippoon. Laiskottaa, väsyttää, hymyilyttää, naurattaa.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisin voinut viettää viikonlopun rauhan tyyssijassa, täydessä hiljaisuudessa yksin kotona rentoillen. Toisin kuitenkin kävi ja vieläpä omasta tahdostani. Päätin olla tuhat kertaa mielummin viikonlopun perheeni kanssa, koska yhteinen aika on ollut kortilla ja kortit ties missä. Ikävä on ollut suuri, varsinkin minun pientä peikkoani.

Okei, viikonloppu sattui olemaan ehkä kiukkuisin ikinä, kaksivuotiaan näkökulmasta, mutta siltikään en katunut päätöstäni. En vaikka känkkäränkkä näyttäytyikin ehkä joka toinen minuutti, pikkuautot (ja muut) lentelivät päin seinää ja ulkoillessamme vastaantulijat saivat kuulla ja nähdä kärryssä karjuvaa (ja kiljuvaa) villieläimen poikasta. Onneksi ne iloisemmat hetket olivat sitten sitäkin iloisempia.

Lauantaina sain kokea suurenmoisen hemmottelupäivän, jolloin Ville valmisteli herkkuruokaa jazzin tahdissa tanssahdellen, Toivo kipitteli intiaanitossuissa ulvoen pitkin kämppää, kissat hassuttelivat ja minä nautin siitä kaikesta, enkä tehnyt mitään.

Tämä viikko tuo tullessaan ankaraa kokeeseen lukua, yhden yövuoron ja muutaman vapaapäivän, omia pienen pieniä hengähdyshetkiä ja muuten vain oleilua, jos aika sallii. Pahoin pelkään ja aavistelen, että viikko ei taida olla mielyttävimmästä päästä, mutta toivon parasta ja uskon hyvään. 

Onneksi minulla on ympärilläni maailman mahtavimmat tsempparit ja ilontuojat. Sitä paitsi Ville starttasi tänään kahden viikon lomansa ja minun ystäväni sai toissapäiväni vauvan ♥ Kuume nousee!

Valoa viikkoonne ystävät rakkaat ♥

MAANANTAIN SEKAVAT

Selitykset. Jorinat. Pölinät. Höpötykset. Kuulumiset. Turhanpäiväiset avautumiset. Ja eilen otetut huonolaatuiset instiskuvat, koska edelleen kärsin lievästä valokuvaus inspiraation puutteesta.

Ja niin se elokuu on taas pamahtanut käyntiin! Vissiin jo muutama päivä sitten. Loppukesästä aion nauttia täydellä sydämellä ja pyrin tallentamaan jokaisen kauniin hetken pysyvästi mieleeni. Vaikka tämä kesä on kaikella tapaa ollut erityinen, silti en voi vastustaa kiusausta syksystä, jota odotan enemmän kuin koskaan aiemmin. Odotan ihanan raikkaita ilmoja, värejä, tuoksuja, vesisateita, villasukkia ja kynttilöitä. Ja sitä mieletöntä tunnelmaa, mikä leijuu väriloisteen rinnalla. Se tunnelma inspiroi minua! Ja tänä syksynä aion vihdoin ostaa itselleni  kumisaappaat ja sadetakin.

Viime päiviä en suinkaan ole elänyt syksystä haaveillen, sillä mielummin elän tässä ja nyt. Olen pohdiskellut paljon, mietiskellyt ja ajatellut asioita. Liikaa. Olen kokenut monia hienoja valaistumisia, mutta olen myös tuntenut itseni ahdistuneeksi, en surulliseksi, mutta murheelliseksi. Mieltäni on painanut maailman meno, ihmisten käyttäytyminen ja yleinen toiminta, perheasiat, ystävät ja ennen kaikkea ystävyys. Yleensä en ole kovin ahdistuvainen ihminen (varsinkaan kauaa), mutta tämä viikko on ollut poikkeus. Asiat ovat vain pyörineet pääni sisällä ilman minkäänlaista järkeä. Tai selkoa. Tai selitystä.

Onneksi olen päässyt kummallisista oloistani suurimmaksi osaksi eroon ja saanut taas tutun rennon mieleni takaisin. Voi miten nyt tuntuukaan hyvältä. Erityisen hyvältä. Voin taas sanoa, että oli mitä oli, en jaksa murehtia.

Tällä viikolla olisi tiedossa kaikkea ekstrakivaa. Eniten odotan huomenna koittavaa mökkipäivää (ja muurinpohjalettuja) ja reissua Jokioisille sekä keskiviikkoista iltajuoksua Pispalaan tai minne vain. Odotan kyllä kovasti ihan vain tätäkin päivää, sillä murulla alkaa kolmen yövuoroputken jälkeen vapaat, joita olen kovasti odottanut. Ihanaa!

Entäpä siellä, mikä fiilis? Kertokaa, fiilistelkää!

Aurinkoisia ajatuksia ♥

HIP HEI PERJANTAI

Puhelinkuvaoksennus olkaa hyvä!

Tämä päivä näyttäisi hymyilevän meille. Tiedossa olisi tiedostamatonta löhöilyä, ulkoilua, makaronilaatikkoa ja mustikkapiirakkaa, toivottavasti pirteää mieltä ja aurinkoa, illalla sitten romanttista kahden keskeistä iltaulkoilua kera kauniin kaupungin ♥

Tämä päivä maistuu makealta! Nauttikaa missä ikinä olettekaan, mitä ikinä teettekään! Eläkää hetkessä, älkää murehtiko! Ystävällisyyttä ja avointa mieltä! Rohkeutta ja positiivisuutta! Pitäkää huoli toisistanne! 

Paljon hassun hauskoja hetkiä ja rakkautta kaikille ♥

LETKEÄ PÄIVÄ

Minä ja peikkoseni heräilimme tänään vasta vähän ennen yhdeksää! Oloni oli pirteän valoisa ja hyvinnukkunut sekä vieressä loistava iloinen riemunaama sai fiilikseni nousemaan entisestään. Mikä ihana yö! Tällaisia tahdon lisää, kiitos. En edes muista milloin viimeksi minua ei olisi väsyttänyt, mutta tänään ei. Sain kolme isoa ja märkää muiskua poskelleni, myöhemmin vielä pari suloista halia, vaikkakin vähän kovakouraista sellaista. Voi miten rakastankaan tuota hurmuripoikaa. Olen niin onnellinen ♥

Meidän aamu oli seesteinen. Rauhassa nautittu aamukahvi (kahvit), raikkaan sadeilman nuuskuttelu, iloista leikkiä, kirjojen lukemista, temmellystä ja kävelyharjoituksia, lattialla loikoulua ja napojemme tutkiskelua, kisujen rapsuttelua, poikasen rakastama pitkä aamukylpyhetki, paljon riemunkiljahduksia, herkkiä hetkiä ja hellyyttä.

Poikanen vetäisi lähes kahden tunnin päikkärit, jonka jälkeen oli enemmän kuin aurinko. Sen jälkeen olikin hyvä odottaa isipeikkoa aamuvuorosta kotiin ja lähteä koko porukalla puistoon keinumaan, käyden samalla kaupassa hurmaamassa tutut myyjät. Toivo kyllä rakastaa kaupassa käyntiä!

Nyt minä istun tässä, poikanen kuorsaa ja isipeikko istuu tuolla lattialla hakkaamassa peliohjainta. Olipa kerrassaan valtavan rentouttava päivä, ihanan tavallinen, mutta letkeä. Huomenna onkin vapaapäivä, meillä kaikilla, joten saa nähdä mitä me keksitään vai keksitäänkö mitään!

Letkeitä hetkiä ja aurinkoisia ajatuksia kaikille ♥

INSTIS!

Instagram. Hassu paikka täynnä mitä ihmeellisempiä kuvia. Minulle se on sellainen turhake vaan, jonne lisäilen huolimattomasti napsittuja kännykkäkamerakuvia ja hyvällä tuurilla saatan jopa tykkäillä muiden kivoista kuvista. Monethan lisäilevät näköjään myös järkkärikuvia sun muita, mutta minusta se on vain ja ainoastaan puhelinkuvia varten. 

Minä siellä olen tällainen @hennahay  

Nappaako instargam? Ilmianna itsesi, minä tykkäilen kuvistasi.

OMA PÄÄ

Minun pääni on koetuksella. Sellaisen migreenikohtauksen sain eilen, että pienen hetken mietin selviytymistäni. Niistä inhottavista näköhäiriöistä pääsee nopeasti eroon, mutta entäs sitten se päänsärky. Se oli järkyttävä! Tum tum tum ja poks. Onneksi särky pikkuhiljaa rauhoittui ja sain mielyttävämmän pään, vaikka inhottava kolotus jatkuikin. Lääke helpotti illalla. Esiintyykö muilla migreeniä?

Yöllä minä nukuin levottomasti ja ihmettelin oloani, kunnes aamulla tajusin olevani kipeä. Kuumeessa! Jes ja olo oli surkea. Heitin poikaselle aamupuurot naamariin ja raahauduimme olkkariin. Äkkiä petari keskelle lattiaa, paljon vilttejä ja tyynyjä, kupponen kuumaa ja läsähdys maahan. Rentoutuminen! Tai sitten ei, sillä unohdin minä tässä jonkin oleellisen seikan, vauvan. Onneksi Ville auttoi yövuorosta tultuaan ja rakenteli olkkarin oviaukolle esteen, jotta pikkuinen vipeltäjä pysyisi silmien ulottuvilla.

Siinä me sitten kökötimme. Minä vilttien suojassa ja poikanen kiipeillen minun päälläni. Mahtavaa! Olihan meillä ihan hauskaa näinkin. Toivo itsekseen jaksoi leikkiä ja kiipeillä koko aamun, vaikkakin minun kroppani päällä hytkyttely oli jo vähän liikaa. Yrittihän tuo minua hoivatakin, silittelemällä melko kovakouraisin ottein ja tukkaa repimällä, mutta myös päätä painamalla minua vasten ♥ Toivottavasti poikanen ei sairastu!

Ehkä otan vielä muutaman kupposen lisää, katselen ohjelmia ja yritän saada itseeni parempaa energiaa. Vielä hetken saan rentoutua oman pääni kanssa, sillä pian peikkonen heräilee uniltaan ja touhotus jatkuu. Toivottelen kaikille oikein leppoisan rauhaisaa sunnuntai-päivää, halailkaa ja pusutelkaa toisianne ♥

KEVÄTTÄ, KISSOJA, VERHOJA JA VÄREJÄ

Keväisiä fiiliksiä kaikkialla! Kisutkin ovat heränneet talvisesta sekavuustilastaan ja aistivat jotakin muutosta. Kun iltapäivisin aurinko paistaa olkkariin, kisut kömpivät koloistaan ja kipuavat sohvalle viltin päälle köllöttelemään. Mikäs olisikaan mukavempaa kuin nauttia kevään ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä tassut levällään, odottaen tietenkin kunnon rapsutusta! Aistia voi hymyilevän kissan!

Ja että minä tykkään meidän olkkarin verhoista! Ehkä paras verholöytö ikinä. Haluaisin meidän keittiöön myös keltaiset verhot, ehkä vielä raikkaammat ja ohuemmat. Jotkut ehkä kuviolliset, myös sitä vanhempaa parempaa tyyliä, eli mukavan retrot UFF:lta. Huutonetistäkin löysin aivan upeat, mutta vielä en ole varma olenko valmis maksamaan niistä paria kymppiä. Toivon huoneeseen olisi hakusessa vihreää, vihreää, vihreää... Ja sitten sitä keltaista. Ehkä paljon vihreää ja keltaista sekä ripaus valkoista! Plus vielä monen monta räsymattoa jostakin, olisin niin tyytyväinen. Ehkä pääsen loppuviikosta kaupungille paikkoja penkomaan. Ja askarteluliikkeeseen! Kevät ja värit ovat rakkaus ♥   

VIIKONLOPPUA JA PSYKEDEELISIÄ PESUHETKIÄ

Viikonloppuhan oli siinä mielessä erikoinen, että päätimme koko perheen voimin lähteä äitini luokse Jokioisille. Yleensä olemme melkoisia kotihiiriä, emmekä pahemmin reissaile, mutta nyt oltiinkin hurjapäitä ja lähdettiin. Hehe.

Ja kyllä oli ihanaa ja virkistävää. Oli ihanaa nähdä paria ystävää, mummia ja pappaa sekä muita sukulaisia. Ja tietenkin äitiä ja veljiä. Toivokin oli superiloinen veijari, vipelsi menemään, tutkiskeli paikkoja ja hurmasi läsnäolollaan. Eikä vierastanut enää juuri lainkaan!

Lauantai-iltana mentiin Villen kanssa rentouttavalle iltakävelylle minun lapsuuden maisemiin, juotiin lasi viiniä ja syötiin äidin tekemää herkkusalaattia. Ennen nukkumaan menoa Ville ikuisti meidän iltapesutuokion, josta myös vahingossa tuli aika psykedeelinen versio! Hetkessä aika eläimelliseksi muutuin! 

Ja mikä parasta, sunnuntaina saatiin aikaiseksi melkoiset keskustelut! Aiheina muun muassa mielipiteet, oikea ja väärä, poliittiset asiat, ympäristönsuojelu, raha ja ahdistavat kokoomusaatteet. Aika kiivasta sanon minä.

Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ♥

ME ♥

Rakasta, iloitse ja nauti - perheeni on paras ♥

MORJESTA MORJESTA!

Paljon valoa, iloa ja rakkautta kaikille ihanille,
pitäkää huolta toisistanne ♥  

MUISTELEN

Minne minä olenkaan kadottanut sen tuoksun? Sen tuoksun ihanasta ja ihmeellisestä, sen tuoksun, joka minut sai ymmärtämään sen ainutlaatuisen hetken. Se tuoksu on unohtunut, mutta ei kadonnut. Se on pysyvästi minun sydämeeni tarttunut, siellä se leijailee minua muistuttamassa kaikesta tuosta ihmeellisestä.

Näitä asioita kun muistelen, sydämeni sulaa aina uudelleen ja uudelleen. Koskaan en halua unohtaa. Minun kaunis, erityinen, valo ja rakkaus, minun koko elämäni suurin ihme.

KESÄN FIILISTELYJÄ

Minä olen alkanut kaipaamaan kesän lämpöä ja niitä ihania auringonsäteitä. Sitä valoa! Voi kuinka kaipaankaan. Viime kesä meni lievästi sanottuna ohi, enkä muista siitä juuri lainkaan. Oliko lämmin? Satoiko? Paistoiko aurinko vai oliko pilvistä? En kertakaikkiaan muista.

Viime kesä meni tutustuen pieneen uuteen tulokkaaseen. Siihen hassuun tuhisijaan, joka ensisilmäyksellä oli sulattanut sydämeni. Voi kuinka se oli ihanaa! Se oli herkkää, onnellista, rauhallista ja iloista aikaa. Sitä vain päivät pitkät tuijotteli omaa pienen pientä murua. Voi sitä rakkauden määrää, joka tulvi joka puolelta ♥

Löysin niin paljon tunnelmallisia Instagram-kuvia koneelta, että melkeinpä itkua väänsin niitä katsellessa. Voi mahoton sentään, voiko näin lyhyessä ajassa oikeasti unohtaa kaiken? Kunpa voisin muistaa edes pienen hetken, muistelisin sitä varmaan joka päivä.

Ehkä olen hullu, mutta odotan jo kovasti kesää. Eihän tässä oikeasti enää kauaa siihen ole, ei enää montaa kuukautta! Voi sitä riemua, kun voi Toivon kanssa nauttia yhdessä kesän fiiliksistä. Voidaan mennä tutkimaan luontoa, ihastelemaan rantoja, kävellä kaupungilla jäätelötötteröt kädessä ja hymyillä vastaantulijoille. Toivon ensimmäinen kesä. Haluan tehdä siitä ikimuistoisen!    

HUUMORIREISSU

Oltiin perjantai ja lauantai kyläilemässä Jokioisilla ja siellä meno oli hurjaakin hurjempi. Oikeesti. Yksi ainoa yö, joka siellä vietettiin, oli mielettömän sekava. Toivo sai nukkumispaikakseen kapean vaunun kopan, jonka reunaa vasten oli pakko heilua aiheuttaen miljoona heräämistä. Myös minulla että isäukolla oli tukalat paikat, emmekä saaneet unta koko yönä. Oikeesti. Ei siis nukuttu koko yönä. Yhtään ei saatu unen päästä kiinni, ja lisäksi minä sain ihmeellisen huimauskohtauksen johtuen ylijumittuneesta hartiasta. Huippukivaa oli kuitenkin, vaikka pikkuveljen synttärijuhlat menikin pienessä koomassa.

Kuvituksena Villen ottama kännykkäkamerakuva, joka kuvastaa hienosti päivien olotilaa. Kuva on tarkoitettu huumorintajuisille.

KISSARAKKAUS

Miauu. Ne karvaiset otukset. Neljä vuotta ne ovat elämääni värittäneet, tuoneet iloa ja rakkautta. Aina keksivät hassuja tempauksia, sekoilevat ympäriinsä ja elävät hassua elämäänsä. Ne kehräävät, puskevat ja osoittavat kiintymystä. Ne ovat ihan mahottoman söpöjä. Ja ihania.

Teki vain mieli sanoa, kuinka paljon minä rakastan kahta pöhköpääkissaani ♥

Kuva: Ville 

KUKA RAKASTAA SYKSYÄ