keskiviikko 29. elokuuta 2012

PÄIVÄÄ KESKIVIIKKO

Keskiviikkoko nyt. Söin kunnon aamupalan, join kaksi kuppia kahvia ja söin muutaman jaffakeksin. Ei todellakaan mene tämä herkuttomuus niin kuin pitäisi. Saankohan enää ikinä itseäni entiseen kokoon. Voi hitsiläinen kuinka normaali olinkaan. Näytän kaikissa vanhoissa vaatteisanikin (niissä mitkä mahtuu) enemmän tai vähemmän turvonneelta virtahevolta. Näin on.

Olen juonut litran vettä hirvittävään janotilaan, kuunnellut musiikkia ja harkinnut siivouksen aloittamista. Päätin etten jaksa. Piti minun jaksaa tiskaus suorittaa, mutta sitten kuului parkaisu makuuhuoneesta. Tässä sitä sitten ollaan, keskellä sotkua.

Käytiin Toivon kanssa keskipäiväsuihkussa kahdestaan, lekoteltiin alastomina sängyllä ja pissailtiin pyyhkeen päälle. Siis en minä pissannut. Nyt vain hengaillaan ja odotellaan meidän lempparimiestä saapuvaksi. Sitten syödään ja mennään ulkoilemaan.

Melkei olin unohtaa. Kuinka minä taas saatoin katsoa Big Brotherin? En voi sietää itseäni. Ensi viikolla, maanantaina, kuitenkin jatkuu taas elämäni viihde, Salatut elämät nimittäin! Joo!

PAPU ♥


tiistai 28. elokuuta 2012

TUKKAA JA JUMPPAA

Ihana päivä oli eilen. Ihana treffipäivä. Huimat kolme tuntia kahdestaan, oi mitä luksusta. Mulla oli valtavan hauskaa! Tunnelmaa kohotti hirmuinen kaatosade. Oli Villellä onneksi mukana söpösti yksi sateenvarjo. Sitten vaan kuljettiin sateessa kuin mitkäkin mursut.

Zarillon kasvishampparista tuli aivan karmean huono olo, koska söin ahmattina aivan liikaa. Se oli kyllä liian hyvää ollakseen totta.

Ostettiin pojulle parit vaatteet, puuvillahaalari ja collegehaalari. Vähän lisää paksumpaa vaatetta tulevaan syksyyn. Ostettiin myös hiustenajokone. No huh, ei tietenkään minua varten vaan Villeä. Ajelin nimittäin tänään aamulla Villen pään kaljuksi! No ei ihan kaljuksi sentään, vähän tukkaa jätettiin. Minua vähän pelotti toimia parturina ja muutenkin jännitin lopputulosta, mutta kaikki meni onneksi hyvin. Ville on nyt aika lyhyttukkainen söpöpää! Minä varastin Villen tukan talteen, jotta voin siitä tehdä aina mukana kulkevan takkuisen osan Villestä itselleni päähän.

Tänään Toivo on nukkunut hyvin päikkäreitä, toisin kuin eilen. Nytkin poju vetelee sikeitä tuolla pinniksessä aivan poikittain. Toivo vissiin väsähti meidän jumppa- ja leikkituokiosta, kun kannateltiin vähän päätä ja potkuteltiin jaloilla, höpöteltiin kovaan ääneen ja kuolattiin. Sitten lopuksi venyteltiin.

Pian tulee Toivon ihana valekummi kylään ♥

Hei hei ja rauhallista tiistai-iltaa! 

maanantai 27. elokuuta 2012

ILOA JA ONNEA

Ei vitsin hitsit. Mulla on aivan mahtava fiilis. Ai miksikö? No ei oikeastaan miksikään sen kummemmin. On vain todella iloinen mieli. Iloinen mieli oikeastaan kaikesta. Elämästä.

Toivo on tänään ollut aivan mahoton hymypoika. Päätin sitten kerrankin, että nyt otan kameran käteen ja nappaan jonkun mielttömän kivan hymykuvan. Voi että ja niitä hymyjä vain sateli ympäriinsä. Kuvaaminen oli aivan todella vaikeaa. Toivon jalat, kädet, pää, nenä, silmät, korvat, sormet ja aivan kaikki vain heiluivat edestakaisin. Otappa siinä sitten ei tärähtänyt kuva.

Vaikkei kaikki kuvat onnistuneetkaan, lisään tänne muutaman. Ainakin sommittelu ja tarkkuus horjuvat joka suuntaan, mutta poika on uskomattoman valloittava ♥ Ihan mieletöntä olla tuon pojan äiti.



Mieletöntä on olla myös ihanimman ja kultaisimman Villen rakas. Nimittäin olen aivan onnesta soikeana, koska meillä on Villen kanssa tänään kahdenkeskeiset treffit kaupungissa. Kyllä vain! Ensimmäiseksi me haetaan romanttisesti ja legendaarisesti kahvit keskustorilta, sitten käydään romanttisesti parissa kaupassa ja lopuksi mennään herkuttelemaan Zarilloon. Paljon rasvaisia kasvishamppareita ja paljon minun rakkaani seuraa ♥

Pieniä asioita, tärkeitä hetkiä. On kivaa olla onnellinen.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

VÄHÄN SITÄ JA VÄHÄN TÄTÄ

Eilinen vapaapäivä oli kiva. Ville on maailman ihanin, koska hän antoi minun nukkua aamulla pari lisätuntia sillä välin kun he Toivon kanssa nousivat höpöttelemään. Eilen me sitten oikeastaan vaan laiskoteltiin, juotiin kahvia ja laiskoteltiin. Toivo nukkui muutamat hyvät päikkärit ja oli hyväntuulinen oma itsensä.

Suloisin Toivo juuri päikkäreiltä heränneenä.

Eilen illemmalla käytiin vaunuttelemassa ja kokeiltiin vaihteeksi meidän sinisiä retrovaunuja. Niitä olikin tosi paljon kevyempi työntää. Pihalla oli mukavaa, vaikkakin edelleen liian lämmin. Haluan syksyn! Toivokin on ollut nyt rauhallisempi vaunuissa, eli osasi hänkin nauttia ulkoilusta. Nähtiin pihalla mun ja Villen vanha ihana opettaja pienen koiransa kanssa ja käytiin häntä moikkaamassa. Toivoa kehuttiin (tietenkin) ja on kuulemma perinyt äitinsä kauniit piirteet. Hmmph ja höpsistä höö!

Ulkona! Ville kuvasi.

Huudettiin huutonetistä tuossa yksi päivä semmoista sitteriä ja eilen saatiin se. Se on sama kuin tämä. Kallishan se oli käytettynäkin huh huh, mutta tietojen mukaan pitäisi olla hyvä. Kaupan päälle saatiin vielä siihen kuuluva erikseen ostettava puinen lelu. Sitteri sijaitsi sitten sattumalta samassa kaupunginosassa ja Ville kävi sen vielä illalla hakemassa. Tänään olen tuota vekotinta oikein urakalla testaillut ja kyllä Toivo näyttää siitä pitävän. Alussa vähän ihmetteli, mutta sitten alkoi mieletön potkuttaminen ja lelujen huitominen.



Tänään, niin kuin tällä viikolla muutenkin, on ollut tissiraivopäivä. Tissillä huudetaan, itketään, hymyillään, höpötellään, ähkitään, ölistään ja joskus kaikkia näitä yhtä aikaa. Otetaan tissi suuhun, eipäs otetakaan, ei kun otetaan, eipäs, juupas. Melkoisen rasittavaa sanon minä. Tissit ovat Toivon lempileluja.

Tämän päivän kuvissa Toivolla on pieni merkki nenän päässä aamuiselta koheltamiselta. Toinen merkki jo tällä viikolla.

Ps. Tilattiin Toivolle keltaiset sammarit Lindexiltä, vaikkei Ville niistä pitänytkään. Söpöt!

Kuva: Lindex

KISSA LADY

Tuntuu kuin meillä olisi kolme pientä vauvaa talossa? Kun saa tuon oikean vauvan nukkumaan, nämä valevauvat alkavat samantien jekkuilemaan. Maaau mooou miiiu. Kissoilla on joku pakkomielle huutaa eteisessä. Syytä en tiedä. Ei varmasti halua uloskaan, koska jos ne sinne veisi, se olisi niille kuin maailmanloppu.


Kun saamme iltaisin Toivon nukkumaan pinnikseen, alkaa kissoilla lähes heti joku ihmeen pakko juosta ja huutaa makkarissa -kohtaus. Sen jälkeen on pakko raapia eteisen kaappeja. Ja edelleen huutaa ulko-ovella. Mikä ihme noita kissoja oikein vaivaa?

Nasse on pahempi. Hän vain huutaa, huutaa, huutaa ja huutaa, eikä todellakaan anna heti periksi. Siis täällä kun vauva nukkuu, ei todellakaan ole hiljaista. Ei ikinä. Tai tosi harvoin.

Silti nuo karvaiset jekkuilijat ovat vaan niin ihania. Eihän niille nyt oikeasti voi olla vihaisia. Kisut kun tulee ja puskee, ei voi olla sulamatta ♥

Jos minulla ei olisi minun ihanaa perhettä, olisin varmasti se hullu kissa lady. Tai minusta tulisi semmoinen ajan kuluessa. Ensin olisi kaksi, sitten neljä ja sitten kahdeksan. Vuoden päästä viisikymmentä. Kaikki kissat olisivat yhtä hulluja ja tekisivät minutkin hulluksi. Olisihan sekin elämää.

Kuva: Google

perjantai 24. elokuuta 2012

HIP HEI SEKOPÄÄT!

Perjantai taas! Mulla on kyllä niin kivaa täällä kotona Toivon kanssa kahdestaan. Toivo on niin veikeä ja hassu. Oikea ilopilleri suorastaan. Aivan ihanaa kun me vanhemmat ollaan Toivolle niin korvaamattomia ja tärkeitä. Vielä.


Entäs sitten kun Toivo kasvaa? Sitten en enää olekaan niin mielenkiintoinen. Sitten kiinnostavat aivan kaikki muu kuin äiti. Sitten äiti itkee. Toivo pitää mua varmaan aivan sekopäänä. Minua ja isäänsä. Aika huolestuttavaa. Tietenkin jos hyvin käy, Toivostakin tulee sekopää.

Kuvista päätellen tämä äippä taitaa olla liian paljon neljän seinän sisällä. Siltä ainakin pahasti näyttää. Pahoittelen oman itseni lisäksi hienojen kännykkäkamerakuvien huonoa laatua. No se ei ole onneksi pääasia. Otokset kuvaavat hyvin minun ja Toivon arkea, meidän tunnelmaa. Meillä oli kuvaushetkellä hauskaa. Tai siis ainakin nähtävästi minulla oli. 

Ville pääseekin jo poikkeuksellisesti pian kotiin ja saadaan viettää loppupäivä laiskotellen. Huomennakin on vapaapäivä ja saan olla minun poikien kanssa koko päivän. Me nautiskellaan ♥

Mielettömän mukavaa viikonloppua kaikille sekopäille!  


torstai 23. elokuuta 2012

KAKSI KUUKAUTTA ELÄMÄÄ KOHDUN ULKOPUOLELLA

Morjesta morjesta! Niin kuin meidän naapuri sanoisi. Toivo tuntuu vihdoin päässeen yli siitä, kuinka hänet pakotettiin tulemaan kohdusta ulos tähän maailmaan. Toivo täytti eilen 2 kuukautta. En tiedä ollenkaan onko aika mennyt nopeasti vaiko hitaasti, mutta kulunut aikaa on ainakin. Tämä aika on ollut aivan mieletöntä ja ihanaa. Välillä raskastakin. Joskus melkein hermoja raastavaa. Rakkautta ja iloa on kuitenkin niin paljon elämässä nyt, ettei pienet vastoinkäymiset haittaa ollenkaan. Tuntuupahan kaikki hyvä vieläkin paremmalta.


Toivo 2 kk on suurimmaksi osaksi tyytyväinen ja iloinen vauva. Toivo juttelee entistäkin enemmän, ihan jokeltelee jo. Jokeltelee ja hymyilee. Välillä pientä naurunkin alkua on havaittavissa. Toivo on aika hassu poika. Hän saa usein iskän ja äidin nauramaan.

Eilen oli neuvola ja vihdoin päästiin meidän oikealle terkkaritädille. Pituutta pojalle on kertynyt jo huimat 60,1 cm! Paino tällä hetkellä on 5640 g. Olin melkein varma, että grammat olisivat olleet jo kuudessatuhannessa. No eipä olleet. Lopuksi opiskelijatyttönen antoi pojalle rota-rokotteen suuhun ja tosi reippaasti se menikin kurkusta alas. Edelleen oltiin aika ylpeitä vanhempia.


Enkä tiedä mitä ihmettä täällä tapahtuu. Meidän Toivo on alkanut nukkumaan paremmin päiväunia. Meillä on uusi ja ainakin tähän asti toimiva taktiikka. Poju väsyneen oloisena pinnikseen, tutti suuhun ja hänelle oma rauha. Tuttia uudelleen suuhun tarvittaessa ja hupsista vaan, poika nukahtaa. Ihan oikeasti nukahtaa itsekseen. On toiminut jo eilen ja tänään aamulla. Toimii parhaillaankin! Toivo nukkuu sikeästi ja minä puuhailen omiani. Voi kuinka helpottunut olen! Toivottavasti tämä ihme tapahtuu jatkossakin.

Tämä ongelma nukkumisen kanssa on ihan vaan Toivon typerien vanhempien vika. Me ei sitten olla alkuunkaan osattu nukuttaa poikaa oikein, tai oikein hänelle sopivalla tavalla. Kiitos tästä meidän ihanalle terkkarille, kun ehdotti meille tätä taktiikkaa. Saamme Suomessa olla kiitollisia hyvistä neuvolapalveluista! En minä ainakaan osaisi yhtään mitään ilman neuvolaa.

Meillä oli viime lauantaina nimiäiset/vauvajuhlat. Semmoiset pienet juhlat pikkuiselle Toivolle. Ne partyt onnistuivat mainiosti, vaikkei me vanhemmat mitään niiden eteen tehtykään. Iso kiitos kuuluu Toivon mammalle kaikista herkuista. Nimi oli kuitenkin jo kaikille selvä. Meidän Toivo Viljami.



Edessä taas pian viikonloppu ja olo on niin helpottunut kaikesta. Kaikenmoiset nukkumisstressit ynnä muut hulluudet on poissa ja mieli on vapaa. Odotan vaan ilmojen kylmenemistä tosi paljon. Odotan ihanaa syksyä, raikkautta ja kaikkia hienoja värejä, villasukkia ja tumppuja. Syksy on ihana. Sen jälkeen voin odottaa lunta.

Toivo sai Villen serkun vanhat aika päheet Adidakset!

KUKKULUURUU