Ihana päivä! Aamulla
noustiin aikaisin, sillä poikanen niin halusi, joten päivä
käynnistyikin melko väsyneesti. Minun kroppani oli löysääkin
löysempi, jonka seurauksena vaikeuksia teetti lusikan nostaminen ja
sen ohjaaminen poikasen suuhun. Pää tyhjänä, iloisen väsyneenä,
mutta hyvillä mielin.
Puolen päivän aikaan
laitoimme kamat kasaan, kärryttelimme pysäkille ja hyppäsimme
bussiin, joka kuljetti meidät vanhoille kotihuudeillemme. Voi haikeus.
Haluan takaisin sinne. Rakastin sitä, rakastan edelleen, kaipaan ja
haikailen. Voi miksi pitikään Hervantaan muuttaa, kun sydän sanoo
muuta.
No sitten se ihanan hikinen
bussi kuljetti meidät Sinappikoneen reviirille. Nappasimme mukaan
kaksi kaunista kesäleidiä ja suuntasimme kohti suloista
Sorsapuistoa. Varjoinen paikka löytyi ison puun alta ja sinne meidän
pyllymme jäi hetkeksi köllöttelemään. Lapsukaiset mussuttelivat
hedelmiä ja me aikuiset popsimme viinirypäleitä ja sipsin makuisia
suolakeksejä. Elinan karvaisempi osapuoli liittyi seuraamme pian,
joten Villekin sai kaltaistaan seuraa. Alisa mennä vipelsi
nurmikolla söpössä kesämekossaan ja Toivo tyytyi viltillä
istuskeluun touhuillen omiaan. Ihanat ihmiset, lämpö, mukava
tunnelma ja suloiset vauvat. Ihan superihana piknik. Uudelleen!
Kotimatkalla jouduimme
keskelle ukkosmyrskyä. Satoi aivan kaatamalla ja me litimärät raukkikset kipittelimme kotiin, salamien saattelemina. No ei kai oikeasti kovaa ukkostanut, mutta sitä vettä kyllä
tuli ja paljon. Toivon mielestä kaatosade oli hauska ja
naurahtelikin kuomun alta riemun kiljahduksia innoissaan!
Mahtava päivä ♥
