♥ Onnellisuus ja miljoonat hyvän olon tunteet. Vaikka
välillä onkin outo ja pöhkö olo, enkä tiedä miten päin olisin,
en silti voi lopettaa hymyilyä. Se hymy pursuaa huulieni läpi
ja juuri tällöin luulen näyttäväni tyhmältä. Tyhmältä ja
onnelliselta samaan aikaan. Se on sellainen koko kehon valtaava
hipsutteleva tunne, joka kertoo minulle tarinaa hyvästä olosta.
Sellaista kaunista tarinaa, jonka mukaan kaikki on paremmin kuin
hyvin.
♥ Aurinko, valo ja pimeys. Valonsäteet jotka sinkoilevat
harmauden läpi tehden ympärilleen väriloistoa, muodostaen hassuja
varjoja ja antean syyn hymyillä vieläkin leveämmin. Rakastan
valoa, mutta raskastan myös pimeyttä. On uskomatonta välillä
saada nuo molemmat samana päivänä. Ja lisäksi olen saanut
iltaisin ihastella alhaalla möllöttelevää täydellistä kuuta,
jota voisin tuijotella läpi yön räpäyttämättä silmiäni.
♥ Rakkaat eläinystävämme. Se tunne, kun selkäsi
takana kuuluu pulumaista kujerrusta ja kun katsot, näet mairean
katseen sekä hassut tassut, jotka tamppaavat haltioissaan lattiaa
odottaen maailmankaikkeuden pitkäkestoisinta rapsutusta. Ja se
tunne, kun ojennat kätesi kohti karvapesäkettä ja ennen kuin ehdit
edes koskea, kissaotus rojahtaa maahan ja koko olemus pärisee
onnesta. Tai silloin, kun kolmeenkymmeneen kertaan kiellät
nuolemasta muovipussia, koska se ääni on ylitsepääsemättömän
rasittavan kuuloista, mutta toinen vain onnellisen tietämättömänä
jatkaa lipittämistä, etkä vaan voi kuin hymyillä. Ja iltaisin se hetki, kun poikanen on
saateltu unimaailmaan ja oven takana odottavat kaksi hellyydenkipeää
kissaa jalat kohti kattoa odottaen yhteistä hetkeämme. Purr.
Rakkauden tunne on loputon.
♥ Peikkoseni Toivo. Se
tunne, kun herätessään hänen hassu olematon
takatukkansa on mennyt pörröksi, korvien päältä sojottelevat
pienet haituvat heiluvat malttamattomasti ja kuulen riemuhuudon
tavuttuvan sanaksi äiti. Tai se, kun hän rummuttelee innokkaasti
jaloillaan odottaen aamiaista, jonka jälkeen täyden energian
täyttämä tapaus on riemuissaan valmiina uuden päivän
seikkailuihin. Tai se, kun hän antaa jättisuuria haleja karvaiselle
ystävälleen, joka lähestulkoon puristuu helliin otteisiin saaden
samalla satoja pusuja märkään nenäänsä. Ne suloisuudet yhdessä!
Tai ne pikkuisten jalkojen levottomat juoksuaskeleet paikasta
toiseen, lelujen lentelyt ja hassunkuriset inkkarihuudot
muistutuksena itsensä olemassaolosta. Lisänä tietenkin ne huonosti
nukutut päikkärit, satunnaiset kiukkukaaret tuntemattomista syistä
ja muuten vain dramaattiset mielenoikut, jotka opettavat minua
arvostamaan niitä parempia hetkiä. Oli hän millainen hyvänsä,
hän sukeltaa ja uppoaa sydämeeni aina uudelleen ja uudelleen.
Syvimmin kuin mikään tai kukaan muu.
♥ Parrakas ruskeasilmäinen hurmurini. Tuo samainen tyyppi,
joka saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni
erityislaatuiseksi. Se kun hän lähettää töissä ollessaan
itsestään hassuja kuvia hoitsupuvussaan ja se, kun hän kertoo
viestissä tulleensa vain ilmoittamaan, kuinka paljon minua rakastaa.
Ja ne koko perheen riemuilmeet ja hyvänolon tunteet, kun isipeikko
saapuu kotiin. Hänen tiukka, mutta hellä rutistus ja sadattuhannet
suukot, joihin olen jostain syystä etuoikeuttu. Se tunne, etten
koskaan missään kenenkään muun kanssa olisi näin onnellinen. Ja
se tunne, kun kerta toisensa jälkeen tunnen oloni rakastuneeksi.
♥ Elämässäni vierailevat ihanat ihmiset. Ystäväiset
ja mammakaverit, sellaiset ihmiset, jotka jostain ihmeen syystä
tykkäävät minusta sekä perheestäni ja haluavat viettää aikaa
tällaisten hölmöläisten kanssa. Minun pääni ei sitä oikein
ymmärrä, koska koen olevani maailman tylsintä seuraa, eikä minun
seurustelutaidoillanikaan ihan hirvittävän korkeilla leveleillä
liikuta. Näistä ihmisistä olen erittäin kiitollinen ja
onnellinen. Kiitollinen hyvistä ja ystävällisistä tyypeistä,
jotka meidän kanssamme jaksavat hymyillä.
♥ Turhasta luopuminen. Ja eroon pääseminen. Keräsin
itseltäni kolme jättiläiskassia vanhoja vaatteita ja olin hukassa.
Niin hukassa kuin materiakammoinen voi vaan olla. En halua myydä,
eikä pois heittäminenkään ole vaihtoehto. Onneksi kolme
vaatehamstraaja-kaunokaista kävi täällä penkomassa ja nyt on
suurin osa vaatteista saanut hyvän uuden kodin. Olen hämmentynyt ja
iloinen. Toisen roska on toisen aarre vai miten se nyt menikään.
♥ Tuplaantunut hermovuoristorata. Ja
seesteinen olemus. Mieleni on tyynen rauhallinen, selkeä ja
puhdas. Ärsytyksen tunteet ovat vähentyneet puolella ja
hermoraukkani ovat saaneet tuplamäärän uusia ystäviä sekä
hermostumiskynnykseni on noussut ainakin kymmenen askelta kohti parempaa. En tiedä
mikä minua vaivaa, onko tämä väliaikaista vai kenties pysyvää,
mutta tästä minä nautin.
♥ Voimakas tahto, omat arvot
ja tyytyväisyys. Sekä
oman elämänsä arvostus.
Olen
kiitollinen itselleni siitä, että pystyn elämään lähes juuri
niin kuin haluan. Olen kiitollinen, että omistan lähimmäisilleni,
itselleni sekä koko maailmalle soveltuvat arvot, jotka lähtevät
minusta, syvältä itsestäni ja suoraa sydämestäni. En pyöri oman
napani ympärillä vaan kohdistan katseeni ympärilleni. Pyrkimys
kokonaisvaltaiseen hyvään on ehkä monien mielestä naurettavaa ja
tekopyhää, mutta minulle se on tosiasia. Siitä olen ylpeä. Ja
siihen olen enmmän kuin tyytyväinen. Voin
tehdä mitä vain, olla vapaa, kunhan en vahingoita muita.
♥ Iltaiset hassutteluhetket.
Ja oman maailmani parannusta. Omaa-aikaa, rentoutumista, ikkunasta
hohtavaa piemyttä ja kynttilöiden luomaa tunnelmaa. Hyvää ruokaa
(herkkua), hyviä ohjelmia (salkkareita) ja murupeikon seuraa.
Sohvalla loikoilua, villasukkia ja villapaitoja, akkujen latausta ja
lämmintä mieltä. Arjen touhut heitän hetkeksi syrjään ja
unohdan maailman pahuuden. Tämä on yksi nykyelämäni
vapauttavimmista hetkistä.
♥ Kauniit ajatukset, mielen voima, positiivisuus ja rakkaus.
Minusta ne olisi hyvä ja tärkeä löytää päivittäin. Ne
kantavat päivästä toiseen, kannustavat ja auttavat, antavat voimaa
ja keventävät mieltä. Miksi keskittyisin asioiden huonouteen, kun
voin aina löytää kaikesta jotakin hyvää? Sillä hyvän keskellä
on parempi elää.
Ilon täyteisiä ajatuksia ja hyvän olon tunteita kaikille teille ♥