VAATTEET ON MUN AATTEET!

Tällä kertaa ajattelin höpötellä sellaisesta kiehtovasta aiheesta kuin vaatteet. Haluan kertoa omasta tyylistäni ennen ja nyt sekä miten olen tämän hetkiseen tyyliini päätynyt. Vaatteethan on tunnetusti kivoja, peittävät kroppaa ja lämmittävät sekä antavat enemmän tai vähemmän mielikuvia itse tyypistä. Kuteet, kledjut, releet, rytkyt tai vetimet, mitä näitä nyt kaikkia on. Ne kertovat tarinaa!

Lapsena olin kai sen verran erikoinen tapaus, ettei minua kiinnostaneet prinsessamekot sun muut vaaleanpunaiset pitsiröyhelöt. Perusvaatteinani toimivat erittäin ysärimäiset kolme kokoa liian isot collegepaidat ja samaan sarjaan kuuluvat housut – luultavasti pastellisävyin värjättyjä. Oli napapaitoja, kireitä pyöräilyshortseja ja jättimäisiä isoilla kukilla varustettuja t-paitoja. Unohtamatta niitä karmivia silmiinpistäviä neon-värejä ja urheilusukkia. Ja ne hapsuiset inkkaripaidat, joita rakastan vieläkin! Olihan se aikamoista. Muistaako kukaan?

Samainen tyylini jatkui mitä luultavammin sinne ala-asteen alkupuolelle. Myöhemmin keskuuteemme saapuivat astetta normaalimmat väriyhdistelmät, tiukat lyhyet topit, levenevät lahkeet sekä ylipienet neuleet ja hupparit. Voi sitä aikaa, kun joka välissä alaselkä vilkkui paljaana ja lahkeet kuluivat puolikuun muotoisiksi raahautuessaan pitkin maata.

Yläkouluajoilta en muista kuka olin, missä olin tai miten olin – taisin vain liihotella pilvilinnoissa tai kipitellä huomaamattomasti seiniä pitkin. Olin vain joku, joka ei kai juurikaan ajatellut. Samaa kertoo pukeutumiseni, sillä vaatteet eivät saaneet mielenkiintoani kohoamaan. Saatoin ostaa vähän mitä käteeni sattui ja laidasta laitaan, farkkuja, toppeja, huppareita ja neuleita kai enimmäkseen. Olin sellainen ujo ja hiljainen, halusin pukeutua samaan tyyliin kuin muutkin, enkä missään nimessä halunnut erottua massasta. Suoraan sanottuna taisin olla seinällä loikoileva näkymätön risukimppu.

Ajan kuluessa, peruskoulun päätyttyä ja uudelle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen aloin miettimään pukeutumisasioita ja joskus jopa paneutumaan niihin. Henkisellä tasolla olin kuitenkin vielä lievästi sanottuna hukassa, joten fyysinenkin olemus vipelteli omilla poluillaan. Ammattikoulussa pukeuduin aika pitkälti tummiin vaatteisiin – olematta kuitenkaan hevihemmo tai pahuuden palvoja. Edelleen halusin kai olla se näkymätön Ninni tai mustanpuhuva mörökölliminä.

Ammattiin valmistumisen jälkeen aloin saamaan selkeämpiä visioita itsestäni. Kun aloin tuntemaan itseäni, aikuistumaan ja erilaisten tilanteiden kautta löytämään uusia kauniita ajatuksia, samalla myös oma ulkonäkö alkoi kiinnostamaan. Opin ymmärtämään omia mieltymyksiä ja tiesin, mitä oikeasti haluaisin olla ja miltä haluaisin näyttää. Sisäisten ajatuksieni mukaan aloin vaistomaisesti muuttamaan tyyliäni. Tämän jälkeen pukeutumiseni lähti ihan uusille leveleille.

Näiden muutamien vuosien aikana olen oppinut rakastamaan vaatteita ja tajuamaan, että nehän voivat olla oikeasti mukavia ja mielenkiintoisia, jos vain itse päätän niin. Aikaisemmin ongelma taisikin olla se, etten vain tiennyt ihanien vaatteiden olemassaolosta. Minua kiehtoo se, että vaatteet kertovat niin paljon ja luovat ainutlaatuista mielikuvaa alle kätketystä tyypistä. Enää en todellakaan halua luoda itsestäni mustiin pukeutuvan hissukkatytön kuvaa, enkä halua näyttää tylsän tyhjänpäiväiseltä tai synkältä.

Haluan näyttää itseltäni. Sellaiselta joka rakastaa ja kunnioittaa luontoa, on positiivinen ja rento sekä erityisesti sellaiselta, joka on laiskiaisten lisäksi ehkä maailman mukavuudenhaluisin olento. Haluan tuoda sisäisen minäni myös ulkopuolelle. Kokonaisvaltainen mukavuus, aitous ja maanläheiset värit ovat avainsanoja, mutta ennen kaikkea kyse on rentoudesta.

Rakastan sitä, että vaate elää päälläni. Sen on saatava olla vapaa, heilua ja huojua, eikä sitä saa pakottaa tiettyyn muottiin. Vaate ei saa olla liian kireä tai tiukka, vaan sen on joustettava ja myötäiltävä lennokkaita liikkeitäni tai annettava kropalleni tilaa laiskotteluhetkilläni. Poikkeustapauksissa ripaus tiukkuutta ei haittaa, jos materiaali muuten venyy ja paukkuu pyllyni löllyvässä tahdissa. Vaatteen on kuitenkin hyvä olla mielummin liian iso kuin pieni, mutta tietenkin parhaimmissa tapauksissa juuri sopiva on sopivin.

Rakastan isoja pehmeitä neuletakkeja, lämpimiä villapaitoja, pitkiä, löysiä tai vähän tiukempia toppeja ja pitkähihaisia, haaremihousuja ja sammareita, mekkoja, hameita, sukkahousuja ja legginsejä sekä kaikkea sitä, mitä Rento-Reinokin päällensä pukisi. Yllä olevissa kuvissa näkyy joitakin esimerkkejä. En erityisemmin tykkää mistään tietyn tyylisestä, vaan puen päälleni sitä, mikä tuntuu ja näyttää hyvältä. Suurimmaksi osaksi vaatteideni värit koostuvat ruskeasta ja vihreästä, mutta ripaus muutakin löytyy. Vaikka suunnattomasti rakastankin värejä, en silti halua pukeutua levottomaksi värikartaksi. Yksinkertaisesti sanottuna haluan olla seesteisen villi ja sopeutua luonnon keskelle – luonnon väreihin ja tunnelmaan.

Värien lisäksi vaatteistani saattaa löytyä ripaus kukkaa ja muuta iloista kuviointia, jolla onkin hauska elävöittää värien tasaisuutta. Ihanan suloinen kukkakuviointi muuttaa vaatetusta leppoisin ottein, eikä silti ole liian yliampuva. Myös raidat ja pallot kolahtavat kuvioinneista mieltymyksieni kanssa yksiin.

Yhtä tärkeintä ponttia unohtamatta, pukeutumisessa minulle merkitsee vaatteen ulkoasun ja mukavuuden lisäksi myös taustalla olevat eettiset ajatukset ja ekologisuus. Kierrätys on avainsana, johon pyrin jokaisen vaatekappaleen kohdalla – alusvaatteita lukuunottamatta. Toki minulla on vaatteita ihan oikeistakin kaupoista, mutta varsinkin nykypäivänä haluan pyrkiä ostamaan kaiken mahdollisen kierrätettyinä. Hauskintahan se niin on – kirpparit ovat rakkauden täyteisiä aarrepaikkoja ja siten on monipuolisemmat mahdollisuudet saada ulkomuodostaan persoonallisempi. Ja persoonallisuus, se on se minun juttuni. Muoti on kuin kirosana korvilleni.

Hei lukija, millainen tyyli sinulla on? Mikä on lepparivaatteesi?