torstai 24. lokakuuta 2013

SITÄ SUN TÄTÄ


Tampereen on vallannut märkämörkö ja sumupeikko! Ihan kyllä puskista hyppäsivät hämmentämään minua ja meidän perhettä. Ja minä kun odottelin jo lunta.

Hirvittävällä hopulla ja stressillä sain vihdoinkin hankittua Toivolle talvihaalarin. Oikeastaan kaksi, koska minä tyhmeliini menin huutelemaan vahingossa kahta eri haalaria ja huonolla tuurillani vielä voitin molemmat. Onneksi löysin toiselle jo hyvän uuden kodin! Vielä puuttuisi pari asustetta ja sitten olisi meidän peikkonen valmis ihanaan talveen!

Pääsin myös toissapäivänä käymään parilla kirpputorilla. Ja voitteko kuvitella, löysin itselleni monta ihanaa juttua sieltä! Löysin ihan mielettömän hyvän ruskean talvitakin, ihan kuin minulle tehdyn, juuri sopivan kokoisen ja näköisen. Löysin myös maailman hienoimmat tumput, viininpunaiset tiukkishousut, jättisuuren vihreän unelmavillatakin, yhden neulepaidan ja yhden flanellipaidan. Sen päivän elelinkin materiaonnessa, mikä minulle sattuu olemaan aika harvinaista!

Toissapäivänä oli myös Toivon neuvola. Voi että minä niin pidän meidän neuvolatädistä! Hän on yksinkertaisesti vain niin ihana ja rento. Ensimmäistä kertaa tunnen, että meitä oikeasti arvostetaan tuollaisessa paikassa. Peikkonen hurmuroi tapansa mukaan, mutta myös huusi kuin hyeena mittauksia otettaessa. Tuloksena puhdasta rakkautta 10 kiloa ja 80 senttiä ♥

Täällä taas isipeikko on vaihteeksi yöduunissa ja hänen nukkuessaan me muut yritämme tehdä jotakin järkevää, mikä ehkä hyvällä tuurilla joskus onnistuukin. Itse ajattelin keskittyä kämpän järjestelyyn, uusien ruokien suunnitteluun, kirjoittamiseen, ompelujuttuihin ja saamattomuuden ylittämiseen. Uusi flanellipaita päällä ja villasukat jalassa ei voi muuta kuin olla onnellinen.

Kauniita sumupäiviä ja märkäoloja kaikille ♥

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

NAINEN, NÄKEEKÖ SINUA KUKAAN?

Aiheena nainen, kauneus ja erinäiset luonnottomat irto-osat kehossa. Meikkaamisesta olenkin jo jauhanut aikaisemmin, mutta nyt olisi luvassa muuta. Vähän mielipidehömppää siis! Ottakaahan huomioon, että yleistän tarkoituksella ja tämä on vain minun mielipiteeni, enkä halua haukkua tai arvostella ketään henkilökohtaisesti.

Luonnottomat kauneusihanteet, tekotukka, hiusten pidennykset, geelikynnet, irtoripset, hiusvärit, itseruskettavat, solarium, silikonitissit tai muut kauneusleikkaukset. Mitä nämä ovat? Mistä ne tehdään? Miksi niitä käytetään?

Minua on jo pitkään ihmetyttänyt nykymaailman naiset. Tai suurin osa niistä. Eivätkö he ole tyytyväisi itseensä? Onko heidän itsevarmuus romahtanut vai tulviiko se jo yli äyräiden? Vai ovatko kaikki oikeasti niin sekaisin?

On todella ymmärrettävää, että nainen haluaa huolehtia ulkonäöstään. Se on ihan suotavaakin. Se kumpuaa jo kaukaa ja vielä kauempaa – naiset ovat tehneet sitä aina. On ymmärrettävää, että haluaa tukkansa olevan nätisti ja vaatteensa olevan puhtaita, peseytyä ja huolehtia hyvästä kokonaisvaltaisesta hygieniasta. Kukapa ei haluaisi tuntea itseänsä kauniiksi. Varsinkin varakkaissa länsimaissa tämä on lähes jokaisen kohdalla normaali toimintatapa.

Valitettavasti tämä ei tunnu enää riittävän. Nykypäivänä ilmiö on lisääntynyt huimasti ja on saatava tunkea itseensä mitä kummallisempia asioita, mitä enemmän hilpetööriä ja mitä enemmän luonnotonta tekokauneutta. Mihin ovat hukkuneet oma identiteetti ja aitous, oma persoonallisuus? Väittääkö joku oikeasti, että luonnottomat irtoasiat korostavat omaa persoonallisuuttaan? Sitä ei ainakaan erota luonnottoman roskan takaa. Joka toinen nainen on joka toisen naisen kaksoisolento.

Hiusten pidennyksiä, tekokynsiä- ja ripsiä pursuaa joka tuutista ulos. Paksut pitkät tukat hulmuavat tuulessa, mahtavia tummia ripsiä räpsytellään hurmiossa ja uusimpia geelikynsiä esitellään sosiaalisessa mediassa. Mutta missä on itse ihminen? Kyllähän se siellä on, mutta miksi se on piiloutunut naamarin taakse?

Tämä teollinen kauneus ei varmasti ole myöskään terveellisimmästä päästä. Ripsien laitto tai hiuslikäkkeen kiinnittäminen ei voi tehdä omalle tukalle tai ripsille hyvää. Vai voiko joku niin väittää? Saati sitten ihan omat riskinsä omaavat kauneusleikkaukset. Onko kauneus tärkeämpää kuin terveys? Miksi kukaan haluaisi pitata omat aidot ulkonäölliset piirteensä oman turhamaisuuden ja kauneusihanteiden vuoksi?

Minusta tämä ilmiö on lähinnä surullista. Hyvin, hyvin surullista. Ihmisiä on niin monenlaisia, omalla tavallaan kauniita ja omalla tavallaan niin persoonallisia. Jokaisella on ne omat ulkonäölliset vahvuudet ja heikkoudet. Miksi siis piilotella niitä? Jokainen voisi olla tyytyväinen siihen mitä heillä on, eikä tyytymättömiä siihen, mitä heillä ei ole.

Vaikka nainen saisikin unelmiensa tukan ja säihkyvät räpsyripset, onko tämä silti yhtään tyytyväisempi itseensä? Voi olla, mutta se tuskin on aitoa ja pysyvää, lähinnä vain hetkellistä. Minun mielestäni täyttä harhakuvan luontia.

Minusta olisi niin hienoa nähdä kaikki maailman naiset omana itsenään. Jollain on ohut tukka, lähes mitättömät ripset, suuri nenä, minihuulet, huonokuntoinen ihi, pikkuruiset tissit tai epäsymmetriset kasvonpiirteet. Herää kysymys, mitä sitten? Myös nämä ”epämieluisat” piirteet tekevät ihmisestä oman itsensä, oman persoonansa.

Vaikka itse en olekaan näiden luonnottomien kauneusasioiden puolella, en silti väitä, etteikö niitä voisi käyttää – kohtuudella. Jotain pientä silloin tällöin, jos oikeasti kokee sen oman itsensä kannalta parhaimmaksi. Pienet lisät kehoon eivät välttämättä vielä peitä omaa luonnollista kauneutta. Välttämättä.

Luonnonkauneus on minusta mielettömän arvostettavaa. Jokainen nainen on luonnonkaunis, vaikka toisin väittäisivätkin. Jokainen nainen voisi kulkea ilman kasvoja peittäviä naamareita ja kehon muokkauksia. En tiedä, miksi maailma on mennyt tähän suuntaan vai onko se edes? Kauhistuttaa tämä koko ajan lisääntyvä luonnottomuus. Vai onko naisista oikeasti tullut vieläkin pinnallisempia?

Tietenkin on varmasti naisia, jotka ovat ihan perustyytyväisiä itseensä, mutta haluavat silti muokata kehoaan vieläkin mieleisemmällä tavalla. Miksi ihmeessä? Eihän se toki väärin ole, mutta onko se niin tarpeellista? Ehkä joillekin on.

Ehkä nyt jotkut miettivät, että olenko minä sitten niin sataprosenttisen tyytyväinen itseeni. En tietenkään ole. Mutta ei myöskään tulisi pieneen mieleenikään korvata omia ulkonäöllisiä heikkouksiani epämäräisillä tuotteilla. Olen tyytyväinen juuri tähän, omaan itseeni ja minulle kehittyneisiin piirteisiini. Toivon että moni muukin pystyisi olemaan!

Riisukaa hetkeksi maskinne ja katsokaa peiliin. Jokainen meistä on kaunis juuri näin. Muistaahan se kaunokaiset ♥

maanantai 21. lokakuuta 2013

TURHANPÄIVÄINEN MINÄ JA VÄSYMYS


Itsekeskeisiä kuvia, olkaa hyvät! Hassu nenä, epämuodostuneet kasvot ja takkutukka, mutta sellainen minä olen. Vähän vakavana ja ujosti hymyileväisenä. 

Minä olen ihan tajuttoman väsynyt. Viime päivinä en ole kyennyt minkäänlaiseen järkevään toimintaan. Silmät painaa, eikä kahvi tai raitis ulkoilmakaan auta. Koskakohan sitä oppisi menemään ajoissa nukkumaan? 

Ei minua pelkästään väsytä unen puute, vaan myös Toivoseni, sillä hän on ollut oikea monsteri. Hän on muun muassa syönyt kukkapurkista lekasoraa, melkein hajottanut peilin ja telkkarin, kaatanut keittiön tuolin, vedellyt kiukkukaaria sekä sisällä että ulkona, ollut jatkuvasti tietokoneen kimpussa, heitellyt kissojen raksuja minne sattuu, näpsytellyt valokatkaisimia, roikkunut puntissa, karjunut kuin leijona ja ollut vastahakoinen ihan joka asiassa. Onneksi olen saanut kaiken tuon edestä myös valloittavia pusuja ja rutistuksia sekä ihan mahdottomia naurukohtauksia. Meidän pieni riiviö ♥

Tänään pääsemme rakkaani kanssa pitkästä aikaa yhdessä illanviettoon. Olen niin odottanut tätä! Ajattelimme suunnata kaupungille, käydä syömässä rasvaisesti ja istumassa iltaa lämmittävän teekupposen ääressä. Me niin rentoudutaan ja fiilistellään, ehkä vähän halitaan ja pussaillaankin.

Kaunista ja rentouttavaa viikkoa kaikille ♥

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

VASTAUKSET KYSYMYKSIIN!

Vihdoin sain vastailtua kysymyksiinne! Pahoittelen pitkää kestoa. Olipa urakka, mutta mielenkiintoinen sellainen! Toivottavasti saitte miellyttävät vastaukset kysymyksiinne ja olette tyytyväisiä. Muistakaa että voitte aina kysyä lisää, koska vain ja mitä vain! Kiitos teille ihanille, jotka jaksoitte vaivata päätänne minun vuokseni ♥ Tässä ne tulevat!

Mikä on ollut parasta äitiydessä? Entä "huonointa"?
Parasta on ehdottomasti ollut rakkaus ja rakastaminen. Ja muut tunteet, joita en osaa sanoinkuvaillakaan. Vahva side lapseen, jokapäiväiset hymyt, pienet yhdessä vietetyt hetket, yhdessä tekeminen, toisesta huolehtiminen ja onnistumiset. Ja tietenkin ne päivät, jolloin kaikilla on hyvä ja helppo olla.

Huonointa ei olekaan, sillä koen vaikeammatkin jutut tarpeellisina ja opettavaisina. Mutta jos jotain on sanottava, varmaankin ne huonosti nukutut yöt, syömisongelmat ja känkkäränkkäpäivät. Ja ne päivät, jolloin olen tuntenut itseni maailman huonoimaksi äidiksi.

Miten tapasitte rakkaasi kanssa?
Tapasimme Villen kanssa koulussa. Opiskelin lähihoitajaksi toista vuotta ja yhtenä koulupäivänä luokallemme vain tupsahti uusi tyyppi. Tämä tyyppi veti minua jollain tapaa puoleensa ja vaikutti mielenkiintoiselta. Ajattelin että tuossa on jotakin samaa, mitä minussakin on. Sitten hengailimme, kunnes rakastuimme ♥ Kirjoittelen rakkaustarinan jossain vaiheessa!

Kauanko sulla on ollut rastat?
Apua kun en edes muista. Sanoisinko että 4-5 vuotta.

Kuulutko kirkkoon tai johonkin uskontokuntaan? Mitkä on näkemyksesi uskonkysymyksissä?
En kuulu kirkkoon, enkä muihinkaan uskontokuntiin. Itse en usko jumalaan tai uskontoihin, joten ateisti olen henkeen ja vereen. Oma näkemykseni on, että uskonnot ovat ”tehty” antamaan turvaa ja lohtua elämään, toivoa ja rakkautta tulevaan. Niille ihmisille, jotka kokevat sellaisen tarpeelliseksi. En koe siinä mitään pahaa ja on hienoa, jos jollakin tälläinen näkemys toimii. Vaikka uskonnot suurimmaksi osaksi pyrkivätkin hyvyyteen, minusta ne aiheuttavat myös ihan liian paljon pahaa, mikä ei ole millään lailla hyväksyttävää. Itse perustan oman elämäni ja uskomukseni faktatietoon, todellisuuteen ja maalaisjärjellä ajatteluun.

Montako lasta haluaisit?
Haluaisin kaksi lasta, mutta kolme olisi maksimi. Kaukainen unelmani olisi omien lapsien lisäksi myös adoptoida.

Jos voisit asua missä tahansa, missä haluaisit asua?
Tämä oli kovin vaikea kysymys. Mietin ja mietin, mutta lopulta päädyin niinkin tylsään vastaukseen kuin Tampere. Tämä on ehdottomasti se paikka, jossa haluan asua. Suomesta en ihan helposti muuttaisi pois.


Mikä on unelma-ammattisi?
Oikeastaan en ole ikinä tosissani pohtinut tätä kysymystä, enkä tarkkaa ammattia osaakaan sanoa. Unelma olisi saada auttaa ihmisiä, ihan minkälaisia tai ikäisiä vain. Eniten kiinnostaisi työ kehitysvammaisten parissa. Sellaista saan toivottavasti joskus tehdä. Hatusta heitetty unelma voisi olla vapaaehtoistyö Afrikassa!

Kuka on lempikirjailijasi?
Ehkä olen maailman noloin ihminen, kun vastaukseni on en tiedä. En oikeastaan lue kirjoja, koska se on minulle ja keskittymiskyvylleni hyvin vaivalloista.

Entä lempibändisi?
Lempimusiikkiani on rap, blues, soul, jazz ja reggae sekä dubstep, drum and bass ja muu konemusa. Voin heittää muutamia hyviä artisteja/kokoonpanoja/bändejä, kuten Heikki Kuula, Huge L, Laineen Kasperi, Tapio Rautavaara, Juha Vainio, Olavi Virta, Luomuhappo, Mandalavandalz, James Reipas, Tekniset, Björk, Ott, Black sun empire, Bonobo, Bluetech, Hallucinogen, Entheogenic, Phutureprimitive, Wilson Pickett, Al Green, Muddy Waters, Black Uhuru, Shpongle, Ruger Hauer, Tuuttimörkö, Sublime, Augustus Pablo, Burial, Euro Crack, Steve iVander, Kube, Spede Hasanen...

Onko sulla mitään "outoja" tapoja?
Ai että onko! Käykö tähän tapojen lisäksi myös muut oudot jutut? Kaappien ovia ei saa jättää auki, matot eivät saa olla mistään kohtaa rytyssä, mikään ei saa olla vinossa, siivous on pakkomielteeni, sotkuisuus ahdistaa, en voi lähteä mihinkään kotoa, ellen pese hampaita ensin, päiväni ei käynnisty ilman kahvia, en ole ulkona samoilla vaatteilla, millä olen sisällä, en avaa ovea, jos ovikello soi tietämättäni kuka siellä on, minun on vaikaea saada esim. käsitöitä suoritettua loppuun asti, rutiinit ovat hyvin, hyvin tärkeitä minulle, en vastaa puhelimeeni koskaan, jos en tiedä kuka soittaa, olen todella hidas tekemään yhtään mitään luovaa, vaikka rakastankin sitä, olen hirvittävän itsekriittinen ja välillä joissakin asioissa jopa täydellisyyteen pyrkivä...

Haluaisitko lisää lapsia? Jos haluat, niin milloin?
Haluaisin ehdottomasti, tietenkin mieheni toiveista riippuen. Ajankohtaa en ole miettinyt sen kummemmin. Mielummin pian kuin liian myöhään.

Onko sulla paljon kavereita?
Ei ole. Oikeastaan ei ole ikinä ollut kuin muutama. Tällä hetkellä minulla on muutama hassu kaveri, muutama mammakamu ja pari ystävää. Oikeastaan tällä hetkellä vain yhden kanssa olen säännöllisessä yhteydessä.

Missä haluaisit asua, jos et asuisi tampereella?
Haluaisin asua ehkä jossakin meren äärellä, mutta en missään nimessä pohjoisemmassa päin. Vaikea sanoa, kun Tampere on vaan kertakaikkiaan maailman paras paikka. En ainakaan ulkomailla haluaisi asua.

Kuinka usein mielestäsi äiti ihminen saa käydä baarissa?
Vaikea pohtia tätä kysymystä, sillä itse en ole millään lailla baari-ihminen, enkä varsinkaan alkoholia nautiskeleva, jos tässä sitä tarkoitettiin? Ei siihen tietenkään ole mitään tiettyä määrää. Minusta äidit saavat käydä baareissa maalaisjärkeä käyttämällä, siinä missä muutkin, milloin tuntuu hyvältä ja sopivalta käydä. Uskon että lähes jokainen äitityyppi osaa itse arvioida tarpeensa suhteutettuna lapsen tarpeisiin ja hyvinvointiin. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy ja niille en suosittelisi baareissa käyntiä lainkaan. Olen aika kriittinen alkoholin suhteen, sillä minusta ei kenenkään kuuluisi juoda muutamaa annosta enempää, mutta täällä Suomessa sitä ei ehkä kannata sanoa ääneen.

Mainitse kolme hyvää blogia?
Tämä oli niin vaikea kysymys, että voisinkohan soveltaa tästä helpomman? Lempparit löytyvät tuosta oikeasta sivupalkista! Ihania ihmisiä ja blogeja on niin monia!

Oletko tehnyt DIY-juttuja? Ja jos olet niin mitä?
Hehe minua naurattaa tuo DIY-sana. Mutta joo, olenhan minä jotakin tehnyt. Erilaisia ompelujuttuja ja askarteluja. Minulla on sellainen huono tapa, että tykkään kyllä tehdä, mutta aika harvoin saan mitään valmiiksi asti ja sitten hyllyt notkuvat keskeneräisiä töitä. Nyt kun tarkemmin mietin, en kauheasti ole tehnyt viime aikoina. Ehkä innostun tekemään lisää ja lisäilen niitä sitten tännekin. Ehkä.

Jos saisit ottaa nyt minkä tahansa lemmikin kissojesi lisäksi, mikä se olisi?
Ehdottomasti koira ja sekarotuinen sellainen. Sydän sanoisi kyllä, järki ei. Voisin haluta myös pupun tai rotan, hepan tai apinan tai tiikerin! Jos saisin päättää, asuisin kartanossa, mikä olisi täynnä eläimiä ♥

Mistä lähti kipinä blogin kirjoittamiseen?
Luulen että tylsyydestä. Tai tarkemmin sanottuna tekemisen puutteesta, kun olin vauvan kanssa kahden kesken kotona. Lueskelin silloin paljon blogeja ja ajattelin, että miksen minäkin!

Tämän hetken haaveesi?
Saanko sanoa kaikki, mitä mieleeni tulee? Sanon kuitenkin. Haaveilen isommasta kodista, koirasta, toisesta lapsesta, minun ja Villen loppumattomasta rakkaudesta, omasta kahvilaravintolapubista ja putiikista, vegaaniruokavaliosta, valmistumisesta lähihoitajaksi, perheeni hyvästä terveydestä ja hyvinvoinnista, uudesta ompelukoneesta, uudesta kamerasta, maailman hyvyydestä, sotien loppumisesta, pahojen ihmisten katoamistesta, maailman laajuisesta tasa-arvosta, ahdasmielisten ihmisten parantumisesta, nälänhädän katoamisesta, eläinten hyvinvoinnista ja kunnioituksesta sekä paremmasta yhteiskunnasta.

Oletko ajatellut tekeväsi blogille facebookiin sivun?
Tein hetki sitten, vink vink, klikkaa tästä!

Mitä kuuluu?
Paras kysymys ♥ Oikein hyvää kiitos. Hyvää mieltä, lähimmäisiä, syksyn iloa ja talven odotusta. Tällä hetkellä rakastan minun elämääni eniten.

Ehdottomasti paras lastenohjelma?
Muumit! Katselen niitä vieläkin. Sen lisäksi Halinallet olivat pienenä yksi lemppareistani.

Saisiko sinua tulla moikkaamaan kaupungilla?
Voi ihana! Tottakai saisi, enemmän kuin mielellään. Mutta varoitan, olen helposti jäätyvää tyyppiä ja saatan hämmentyä paljon. Olen sosiaalinen kyllä, mutta ihan mahdoton arkajalka.

Hyviä puolia talvessa?
Voi että, niitä on paljon. Kylmyys, lumi, valo, kimaltelevat hanget, huuruinen hengitys, pimeys, raikkaus, raittius, tuoksu, kauneus, lumen narina kengänpohjissa, seikkailu lumisessa metsässä, kotoilu, kynttilät, villapaidat, villasukat, tumput, huivit ja valokuvaus. Ainakin nämä.

Meinaatteko miehesi kanssa naimisiin vielä joskus?
En ukso. Jos mennään, se tapahtuu käytännöllisistä syistä ja hiljaa kahden kesken maistraatissa. Tai vaihtoehtoisesti rekisteröidään parisuhteemme. Minulle tulee naimisiin menosta mieleen uskonnollisuus, joka ei millään lailla liity elämääni. Myös ajatus isoista häistä (tai pienistäkin) ja keskipisteenä olemisesta saa minut voimaan pahoin. Hehe. Sitä paisti, meillä on miljoona muutakin tapaa todistaa rakkautemme toisillemme ♥ Enkä pidä sormuksista.

Jos Toivo olisi ollut tyttö, kerro joku nimivaihtoehto!
Ei meillä kai ollut lainkaan, kun arvelimme, että poika se on. Pahoittelut, en nyt näin äkkiä osaa sanoa yhtäkään vaihtoehtoa!

Mistä pidät?
Pidän aika paljonkin kaikesta, mutta tällä hetkellä pidän erityisesti syksystä, väreistä, tulevasta talvesta, hetkistä, minun rakkaistani, ystävyydestä, yhdestä tietystä ystävästä erityisen paljon, pimeästä, kodin lämmöstä, villasukista, hymyistä, perheen tyytyväisyydestä, hyvästä ruuasta, herkuista, pelaamisesta, kirjoittamisesta, ystävällisistä ihmisistä ja hyvästä olosta.

Mistä et pidä?
Tällä hetkellä minä en pidä ilkeistä, pahoista ja negatiivisista ihmisistä. En pidä väsymyksestä, päänsärystä, kärsimättömyydestä, jatkuvasta kieltämisestä, saamattomuudesta, laiskuudesta, maailman pahuuksista, epäreiluudesta, ahdasmielisyydestä ja ajattelemattomuudesta.

Millainen olisi unelma-asuntosi?
Omakotitalo, punainen, keltainen tai vihreä, puusta rakennettu. Ainakin neljä makuuhuonetta, iso keittiö, iso parveke, iso olohuone ja iso vessa sekä kylpuhuone erikseen. Ehkä kaksi kerrosta ja jättikokoiset ikkunat. Valoisa! Oma piha, kukka- ja kasvimaa sekä lampi. Puulattiat, muutamia värikkäitä seiniä, kuten keltainen ja vihreä. Sisustus olisi kaunis ja seesteinen sekä yksinkertainen että käytännöllinen, vain tarpeellisia tavaroita ja muutamia kauniita esineitä. Tummia puisia, valkoisia ja värikkäitä kalusteita sekä uusia että vanhoja. Värikkäitä ja mustavalkoisia astioita, kulhoja ja muita keittiötarvikkeita. Paljon, paljon, paljon viherkasveja, isoja ja pienempiä. Ja vielä vähän lisää viherkasveja. Oma chilinurkkaus! Paljon värejä, syksyn värejä, keltaista, oranssia, vihreää ja ruskeaa. Puhtautta valkoisesta. Retro verhoja ja muita retro tavaroita! Iso unelmanpehmeä jättiläissänky, paljon tyynyjä ja täkkejä. Räsymattoja joka puolella! Seinillä kauniita ja moniulotteisia maalauksia sekä valokuvia, enimmäkseen mustavalkoisia. Työhuone jossa olisi kunnollinen tietokonenurkkaus ja pelinurkkaus, maalausteline, oma hylly kameratarvikkeille ja ompelupöytä. Lastenhuone olisi värikäs ihmemaa, jossa olisi paljon erilaisia otuksia, vapaus rakentaa mielettömiä leikkejä, leponurkkaus ja keltainen parvisänky! Parvekkeella olisi lasien edessä verhoja, kulmasohva, pyöreä pöytä ja tuoleja, monia monia kasveja ja yrttejä sekä värikkäitä tekstiilejä. Sellainen se varmaankin olisi.

Millainen on nykyinen asuntosi?
Kerrostaloasunto, 72 neilötä, 3 huonetta, keittiö, parveke ja sauna. Epämääräisesti sisustettu. Ihan toimiva.

Jos sinun täytyisi perustaa oma eduskuntapuolue, mikä olisi puolueen nimi ja millaisia arvoja se ajaisi?
Minulla lähti vähän käpälästä tämän mietiskely. No mutta, varmaankin joku Rauhan puolue! Hehe. En ymmärrä juurikaan puolueista ja politiikasta. Mutta ajettavia arvoja voisivat olla ainakin ihmisten ja eläinten kunnioitus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, kansalaisoikeudet, hyvyys, tasa-arvo, ekologisuus, luonnonmukaisuus ja vapaus elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla muita vahingoittamatta!

Mitä mieltä olet Suomesta/suomalaisuudesta? Nimeä muutamia hyviä ja muutamia huonoja puolia.
Suomi on hyvä maa, josta voimme olla ylpeitä, mutta jossa on myös paljon epäkohtia. Hyviä puolia voisivat olla hyvinvointi, luonto, rauhallisuus, pienimuotoisuus, turvallisuus, tasa-arvoisuus, valtion avut, terveydenhuolto, ilmainen peruskoulu, koulutusmahdollisuudet, sisukkuus, neljä vuodenaikaa, kiltit ihmiset, monipuolinen kauneus ja se että täällä saa elää suhteellisen vapaasti omassa rauhassa.

Huonoja puolia ovat junttimaisuus, jääräpäisyys, ahdasmielisyys, muutosvastaisuus, erilaisuuden vastustaminen, ajattelemattomuus, maahanmuuttovastaisuus, kokoomusvalta, paskat puolueet, epäpätevät päättäjät, korkeat hinnat, eläinten ja ihmisten kunnioittamattomuus, yhteisten rahojen käyttö turhamaisuuksiin, negatiivisuus, surumielisyys, vihamielisyys, jatkuva valitus, joissakin tapauksissa liian löysät rangaistukset ja joissakin liian jyrkät, alkoholin liikakäyttö, huumelainsäädäntö ja itsemurhaluvut.

Milloin olet parhaimmillasi?
Aamulla hyvin nukkuneen yön jälkeen kahvikuppi kourassa, hyvällä mielellä, iloisena, rentoutuneena ja hyvin syöneenä!

Päässäsoivin (hyvällä tai huonolla tavalla) lastenlaulu?
”Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo, siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo, tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla, pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla...” (Mörri-Möykky)

Millaista ruokaa tykkäät laittaa?
Sellaista yksinkertaista ruokaa. Ei mitään hienouksia vaan sellaista hyvää kotiruokaa. Pastaa tai perunaa, soija- tai linssiruokaa.

Millaisessa paikassa vietit lapsuutesi?
Jokioisilla, Forssan läheisyydessä, pienessä kunnassa, alle kuuden tuhannen asukkaan joukossa. Paljon metsää, luontoa ja omakotitaloja. Liian uteliaita ihmisiä. Liian vähän tekemistä teineille. Ihanassa paikassa kuitenkin! Lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen.

Minne haluaisit matkustaa?
Mielenkiintoisia paikkoja voisivat olla esimerkiksi Afrikka, Intia ja muu Aasia, Etelä-Amerikka ja Eurooppa noin yleisesti ottaen. 


Millaiset valokuvausvälineet siula on?
Canon 40D ja 1000D rungot. Objektiiveina toimivat Sigma DC 17-50 mm 1:2.8 EX HSM ja Canon EF 50mm f/1.8. Haaveena olisi ainakin uusi runko, esimerkiksi 60D tai 70D, joten ei kun säästämään!

Mikä (/mitkä) on sun toinen nimi? Onko Toivolla sellaista?
Minulla on kaksoisnimi Henna viiva jotakin, mutten halua paljastaa sitä. Kolmas nimikin löytyy, enkä paljasta sitäkään. Hehe, pahoittelen. Toivon toinen nimi on Viljami.

Lempihedelmäsi?
Omena! Mandariini!

Oletko opettanut kissanne syömään tähteitä vai syökö ne vain kissanruokaa? Onko ne nirsoja sen suhteen?
Meillä on sellainen erityinen tilanne, sillä meidän Papu-kissalla on ollut virtsakiteitä ja hänelle annetaan siihen sopivaa ruokaa. Mutta kun on myös toinenkin kissa, hänkin saa sitten samaa. Tähteitä en ole antanut koskaan, vain satunnaisia herkkupaloja (juustoa yms.), enkä niitäkään tuon yhden sairastelun jälkeen enää. Sellaista vähän kalliimpaa ja virtsakiviongelmaisille tarkoitettua kissanruokaa syövät. Papu söisi varmaan vähän kaikkea, mutta Nasse sitten taas on todellinen nirso, joka vain vetelee vähän joka välissä kuivaraksuja.

Mikä on kissojen lemppari pönötyspaikka?
Sauna on ehdottomasti ykköspaikka. Hyvinä kakkosina tulee Toivon huoneessa oleva sänky ja olkkarin sohva, kaikkien vilttien ja pettojen päällä.

Kerro, mihin uskot? Tunnetko jonkun tietyn uskontokunnan lähimmäksi sinua?
Minä uskon totuuteen, oikeaan ja väärään. En usko mihinkään uskontoon tai vastaavaan, kuten tuossa yhdessä kysymyksessä jo sanoin. En koe mitään uskontokuntaa minua lähimmäksi, koska uskominen epämääräisiin asioihin on minusta sekavaa, enkä ikinä pystyisi ajattelemaan järkevästi uskomusten perusteella. Ehkä hindulaisuus olisi mielenkiintoisin, jos olisi pakko sanoa jokin.

Oliko Toivolle jotain muita nimiä mietinnässä?
Meillä oli kaksi hyvää vaihtoehtoa, Toivo ja Väinö, mutta nimi oli aivan selvä heti kun poikamme näimme.

Lempikampaus takuille?
Minua huvitti tämä kysymys, sillä en tee, enkä osaa tehdä mitään kampauksia tukkaani. Ne ovat joko auki kahdella takulla solmittu taakse tai sitten vain jotenkin kiinni nutturalla. Olen maailman huonoin kampausten tekijä! Ehdotuksia?

Jos sun pitäis luopua yhdestä aististasi, mikä se olisi?
Ehdottomasti se olisi hajuaisti, sillä en koe sitä läheskään niin tärkeänä kuin muita. Näköaisti olisi viimeinen, josta luopuisin.

Uskotko siihen, että asioiden on tarkoitus tapahtua?
En. Jos uskoisin niin, pahuus, sodat tai tappaminenkin olisi tarkoituksen mukaista, eikä ne todellakaan voi olla. Uskon siihen, että kun on hyvä muille, saa myös hyvyyttä itselleen, jota pystyy taas jakamaan eteenpäin.

Oletko ujo?
Kyllä. Todella ujo olenkin välillä, mutta onneksi joskus saan puristettua itsestäni rohkeuden rippeitä.

Mikä liikuttaa sut kyyneliin asti?
Vaikea sanoa. Koen usein, että olen herkkä, mutta en silti itke herkästi. Mutta ainakin oman lapsen syntymä sekä eläinten että ihmisten kuolema saa minut kyynelehtimään. Tietenkin aina hilloviikkojen ansiosta itkettää vähän mikä sattuu. Myös raskaana ollessani kyyneleet valuivat tavanomaista tiuhempaan.

Mistä olet eniten kiitollinen maailmassa?
Eniten kiitollinen olen monestakin asiasta, kuten rakkaudesta, perheestä, poikaystävästä, Toivosta, kodista, Suomessa asumisesta, ystävistä, hyvistä ihmisistä, hyvistä teoista, luonnosta, ystävällisyydestä, auttamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Ja vaikka mistä muusta!

Mitä arvostat eniten itsessäsi?
Sitä että olen kiltti, pyrin olemaan hyvä ja ystävällinen kaikille, jopa niille, jotka käyttäytyvät huonosti, kunnioitan sekä ihmisiä että eläimiä, olen suvaitsevainen ja pidän erilaisuutta pelkästään plussana, ajattelen luontoa ja olen kasvissyöjä, osaan ajatella monipuolisesti, olen huolehtivainen, auttavainen ja ymmärtäväinen sekä hymyilen paljon ja olen kohtelias.


Kaunein/kivoin paikka Tampereella?
Apua enhän minä edes tiedä mitään paikkoja täällä. Hehe. No mutta, Pispala on varmasti kaunein tietämäni paikka ulkoonäöllisesti. Kivoja paikkoja voisivat olla ainakin Näsinpuisto kesällä ja miksei muutkin puistot. Sitten kivoja ovat myös leppoisat kahvilat, kuten Kahvilla ja Valo. Ja minusta ihan vain asuinpaikkoina ihania ovat Tammelan ja Kalevan alueet.

Uskotko enkeleihin?
En usko, enkä oikeastaan muuhunkaan yliluonnolliseen tai uskonnolliseen.

Tai karman lakiin?
En usko. Miksi muuten maailmassa tapahtuu jatkuvasti pahaa ja vain sen vuoksi, koska pahasta teosta on seurannut hyvää? Minun mielestäni se kumoaa Karman lain.

Mikä on mielestäsi maailman "pahin" vääryys?
Näitä on aika monta! Mutta ensimmäisenä tulee mieleeni ihmisten pahuus, itsekeskeisyys, väkivalta, tappaminen (ihmisten ja eläinten), luonnon kaltoin kohtelu, ahneus, vapauden riistäminen, nälänhätä, epätasa-arvoisuus, ennakoluuloisuus ja ajattelemattomuus. Ja se, että ihmiset eivät saa elää elämäänsä siten, miten itse haluavat tai kokevat hyväksi, tietenkään vahingoittamatta ketään tai mitään.

Jos saisit tietää kuolevasi esim. muutaman kuukauden sisään, mitä haluaisit ehdottomasti tehdä?
En ehdottomasti haluaisi tehdä yhtään mitään muuta, kuin olla perheeni kanssa viimeiset hetket, olla onnellinen ja rakastaa.

Onko Toivon sanottu näyttävän enemmän sinulta vai Villeltä?
Lähes kaikki ovat sanoneet Toivon näyttävän enemmän Villeltä!

Millainen opiskelija olit koulussa?
Jännä kysymys! Voisinko sanoa, että aika näkymätön, joka kuitenkin suoritti hommat loppuun asti - hyvin tai välillä vähän huonommin. Sellainen keskiverto-opiskelija. Helppo ja hiljainen takarivin tyttö.

Kuinka kauan olet ollut kasvissyöjä?
Jouduin oikein miettimään tätä, mutta luulen, että noin viisi vuotta. Vähän ennen sitä söin vain kalaa, enkä nyt tarkalleen muista milloin sen sitten lopetin. 

Millainen olisi täydellinen maailma/yhteiskunta sinun mielestäsi?
Sellainen, jossa kaikilla olisi hyvä olla, kaikki saisivat olla omia itsejään vahingoittamatta ketään ja kaikki huolehtisivat toisistaan. Vain oikeasti pahoista ja vääristä asioista rangaistaisiin. Kaikki eläisivät sovussa keskenään. Ei sotia, ei väkivaltaa. Eläimiä pitäisi kohdella hyvin, eikä kiduttaa tai tappaa. Ruoka, vaatteet ja käyttötavarat olisivat ainoastaan kasviperäisiä. Turkistaurhaus ja muu eläinteollisuus olisi ehdottoman kiellettyä. Ei presidenttejä tai kuninkaita. Ehkä jonkinlainen päättäjäkunta, mutta myös muut kansalaiset olisivat hyvin vahvasti mukana päätöksissä. Päätökset tehtäisiin maalaisjärkeä käyttämällä, kaikki huomioon ottaen ja kaikkia kunnioittaen. Olisi toimiva terveydenhuolto, johon panostettaisiin täysillä! Ihmiset saisivat olla ja elää vapaasti, kunnioittaen muita kanssaeläjiä. Mitään ei olisi överisti vaan kaikkea tarpeeksi.

Haluaisitko olla/voisitko kuvitella olevasi näyttelijä?
Apua, en todellakaan. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan jossakin esillä, kaikkien nähtävänä, tuijoteltavana, keskipisteenä ja avostelun kohteena. Ei kiitos!

Mikä on lempieläimesi yli kaiken?
Saanko sanoa kaikki? No kaikki! Mutta jos on pakko, ehkä sanon kissa.

Entä lempivärisi?
Vihreä, keltainen, oranssi ja ruskea.

Miten pukeutumistyylisi on kehittynyt vuosien saatossa? Oletko ollut hippityylinen jo nuoresta?
Olenko minä hippityylinen! En kai. Ehkä 18-19 ikävuoden välissä aloin huomaamattomasti muuttamaan pukeutumistyyliäni ajatuksieni mukaan, en tarkoituksellisesti kylläkään. Ja nyt pukeudun tällä lailla, no rennosti ja maanläheisiin väreihin. Ennen tätä pukeuduin aika paljon mustaan, mitä olen jälkeen päin itsekin ihmetellyt. Minusta tuntuu, että ennen en ihan hirveästi miettinytkään pukeutumista ja oma identiteettinikin taisi olla vielä hukassa. Mutta nyt olen minä, juuri näin ja tuntuu hyvältä. Voisin tehdä postauksen pukeutumisestani, jos se vaikka joitakin kiinnostaisi?

Puhutko jollain murteella?
En mielestäni. Vai puhunko? Minusta tuntuu, että puhetyylinikin vaihtelee, niin kuin kirjoitus- ja käsialatyylinikin. Puhun varmaan aika mitäänsanomattoman tylsästi. En hirveästi kuuntele itseäni. Vaikea kysymys!

Kerroit joskus, että pidät lävistyksiä rumina. Osaatko sanoa, miksi?
Kyllä, enimmäkseen naamalävistyksiä ainakin, varsinkin kulmakorua tai sellaisia, mitkä ovat jossakin poskessa kiinni. Ei minulla silti ole mitään lävistyksiä vastaan! Se johtunee ehkä siitä, että ne ovat yksinkertaisesti vaan niin luonnottoman näköisiä. Minusta lävistykset myös jollain tapaa rumentavat ihmistä, ei kaikkia, mutta monia.

Voisitko kuvitella asuvasi maaseudulla, vai oletko enemmän kaupunkieläjä?
Olen asunut 16-vuotta pikkuruisessa kunnassa, joten en usko, että voisin ikinä sellaiseen paikkaan palata. Siinä tapauksessa voisin, jos siellä asuisi kaupungin verran ihmisiä ja joka paikkaan kulkisi toimiva joukkoliikenne. Juurikin nuo ovat syyt, miksi en haluaisi asua. Liian vähän ihmisiä, liian vähän yksityisyyttä ja liian pitkät välimatkat. Eli kyllä, olen enemmän kaupunkieläjä!

Kiitos vielä kaikille ihanista kysymyksistä ♥

perjantai 18. lokakuuta 2013

LÄHES TÄYDELLISIÄ HETKIÄ


Minusta tuntuu, että katson jatkuvasti ulos toivoen näkeväni lumihiutaleiden leijailevan maahan. Tällä hetkellä siellä leijailevat vain viimeisetkin lehdet, jättäen jälkeensä paljaita puita ja harmaata maisemaa. Lumi olisi tervetullut kaupunkiimme.

Minulla on sellainen hassu tunne. Varpaat kihelmöivät ja kokonaisvaltainen levottomuus on vallannut kroppani. Hymy leviää jatkuvasti korviin, ajatukset sinkoilevat kerrankin pidemmälle kuin huomiseen ja malttamattomuus on joka puolella. Marraskuu, tule jo.

Vietimme pari päivää maalla Mammalassa. Pari päivää vähän toisenlaista eloa, mukavia hetkiä, äidin ja pikkuveljen seuraa sekä ystävän näkemistä. Mennessämme saimme kokea mielettömän kauniin auringonlaskun, tullessamme takaisin vesipisarat ropisivat ikkunoihin. Reissun päällä Toivosta kuoriutui oikea Mamman poika, eikä äiti ollutkaan enää yhtään niin kiva. Uhmatuhmaa, omaa tahtoa ja kukkakaupan uudelleen järjestelyä, kiukkukaaria ja vastahakoisuutta. Unohtamatta tietenkään poikasen kokonaisvaltaista iloa ja riemua, mitä reussullamme kerrytti kokemuslippaaseensa. Yksinkertaisuudessaan meidän matka oli onnistunut, hyvän mielen, olon ja energian tankkausta. Omakoti on silti paras. Aina.

Minun reissukaveri oli vain (taas) aika malttamatonta tyyppiä. Niin kuin autoilukuvasta näkyy, paikallaan istuminen oli tympeää. Hei taaperovanhemmat! Esiintyykö teillä harvinaislaatuisen voimakasta kärsimättömyyttä? Vai onko tuo poikanen tosiaan saanut minun geenini tuplana?

Nyt korviani hyväilee SMG ja Terhi Kokkosen heleä ääni. Kupponen kuumaa, lempeitä ajatuksia, onnellisuutta ja hyvän mielen hymyjä. Jos nyt lumihiutaleet alkaisivat hiljalleen leijailla maahan, olisi tämä hetki ehkä täydellinen.

Lähellä täydellisyyttä oli myös hetki, jolloin kohtasin tuon yhdessä kuvassa esiintyvän otuksen. Hetki oli tajunnan räjäyttävä, herkkä ja tunteellinen. Miten olinkaan unohtanut, kuinka valloittavia siilet ovatkaan. Rakastuin uudelleen.

Rakkautta teillekin

tiistai 15. lokakuuta 2013

TOIVON TEMPUT


Toivo Topsu Toivonen on maailmassa seikkaillut pian 1 vuoden ja 4 kuukautta. Äidin ja isin pieni peikkokulta

Iloitsee paljon ja jatkuvasti, hymyilee taukoamatta ja nauraa kikattelee hassunkurisesti. Elämäniloa, riemua, hölmöjä tempauksia ja hepuleita! Huumorintajua, innokkuutta, lempeä, rakkautta ja hellyyttä. Äkkipikaisuutta, itsepäisyyttä ja omaa tahtoa. Itkua ja kiukkukaaria, känkkäränkkäpäiviä ja mörököllimökötystä. Meidän reipas hassu hölmöläinen.

MOTORIIKKA

- Kävelee ja kovaa, jopa muutaman sadan metrin matkoja, jos sille päälle sattuu
- Ottaa myös juoksuaskeleita!
- Pyörii vauhdilla ympyrää ja peruuttaa
- Pompahtelee jaloillaan, muttei pompi
- Kiipeilee joka paikkaan ja laskeutuu hienosti pylly edellä
- Nousee varpailleen ja kurottelee
- Heittelee tavaroita!

PUHE JA YMMÄRRYS

- Viimeisen kuukauden aikana on alkanut höpöttelemään entistäkin enemmän
- Kiinnostus puhumiseen vain kasvaa ja kasvaa!

- Ymmärtää ja osaa sanoa sanat äiti, isi, paappa, mamma, poppa, tyttö, kenkä, kukka, kakka, täti ja pupu 

- Yllä olevien lisäksi on passiivisia sanoja, jotka tietää ja joita pyydettäessä osoittaa (jos haluaa), kuten kissa, mummi, auto, kukka, peitto, tyttö/poika, ruoka, maito, vesi, leipä, raejuusto, tomaatti, kurkku, omena, tiskikone, kahvinkeitin, vesipullo, uuni, pöytä, tuoli, radio, telkkari, hammasharja, vaippa, potta, suihku, kylpyamme, nalle, tietokone, kännykkä, puu, valo, lehmä, possu, heppa, lintu, muumi, pikku-Myy, kirja, tissi...

- Osaa näyttää myös missä on Toivon paita, housut, sukat, kengät, hattu, tumput, napa, pippeli, silmät, korvat,
suu, hampaat, kieli, nenä, käsi, jalka ja tukka

- Ymmärtää arjen perustoiminnot ja paljon muuta, mitä emme voisi edes arvailla!
- Vastaa teolla tuttuihin kysymyksiin esim. annatko pusun, annatko halin...
- Pyritään lukemaan päivittäin kirjoja, nimeämään uusia asioita ja puhumaan paljon!

TOIVON OMA SANAKIRJA

Paippa = vaippa
Pylpy = kylpy
Että = vettä
Amppu = lamppu
Kaakkaa = kiikkaa
Peipä = leipä
Auppö/äyppö= auto
Käkkä = kännykkä
Totta = potta
Hitti = hissi

LEPO

- Nukutetaan omaan sänkyyn kera tutin ja uninallen
- Yöunet noin 20.30-08 heräämättä, joskus havahtuu kerran/pari aamuyöstä
- Päiväunet noin 13-15, useimmiten ilman heräilyjä
- Nukkuu meidän makuuhuoneessa, mutta tarkoitus olisi siirtää omaan huoneeseen, kunhan joskus muistaisi!


RUOKAILU

- Syömisongelmat ovat loppuneet ja tilalle on tullut aito kiinnostus ruuasta ja syömisestä (jee!)
- Syö oikeastaan kaikkea, mitä tarjotaan
- Erityisesti tykkää linssipyöryköistä ja perunamuusista sekä tomaattifetapastasta
- Muita lemppareita ovat maito, raejuusto, ruisleipä, omena ja rahkat
- Pieniä satunnaisia keskittymishäiriöitä on havaittavissa ruokapöydässä, kuten levottomuutta ja ruuan heittelyä lattialle
- Ruoka ei saa olla liian kuivaa tai siinä ei saa olla isoja kökköjä (vieläkään), muuten sylkäisee pois
- Leipää taas jauhaa vaikka kuinka isoja palasia
- Ei vielä syö itse, mutta harjoitus tekee mestarin (ja sotkun)
- Juoda osaa, mutta siinäkin on pakko pelleillä!

LEMPPARIJUTUT

- Autot ovat rakkaus prum prum!
- Pallon heittely!
- Vaatteiden ja kenkien kantaminen ympäriinsä, tutkiskelee ja sovittelee pitkiäkin aikoja!
- Kirjat ja kuvat!
- Television seuraaminen, etenkin Voice Kids on paras, koska siellä on paljon laulavia tyttöjä ja niitä ihastellen seuraa
- Kännykät ja kamerat!
- Musiikkivideot!
- Peittojen kanssa pelleily, möyriminen ja lekottelu!
- Hepulointi!
- Uusien asioiden opettelu!
- Rakkauslammas on edelleen yksi rakkaimmista
- Piiloleikit sekä tavaroiden antaminen ja ottaminen 
- Suomiräppi jou!


MUUTA TOIVOMAISTA

- Hurmaa ihmiset!
- Ja naurattaa heitä
- Heiluttelee kaikille, etenkin hassuille kassatädeille
- Riemu repeää, kun mainitaan sana kylpy!
- Välillä ujostelee välillä ei
- Pussailee kaikkea ja kaikkia. Kun kysyy, annatko pusun, hän pussaa Jopa tuntemattomia
- Aina kun soi joku hyvä (räppi)biisi, tulee luokse, ojentaa kädet ja pyytää syliin tanssimaan
- Jammailee myös itse, mutta välitön kehuminen saa hänet nolostumaan ja lopettamaan (äitiinsä tullut)
- Kehuminen missä vaan saa hänet hermostumaan ja heittelemään tavaroita
- Nauraa kun muutkin nauravat (tekonaurua)
- Saattaa yhtäkkiä alkaa sinkoilemaan edestakaisin, pyörimään ja kikattelemaan itsekseen (varsinkin vieraille esittäessään tai väsypeikkona)
- Väsyneenä myös kaatuilee ja törmäilee seiniin ja nauraa
- Osaa torua itseään, esim. osoittaa kaukosäädintä ja sanoo ei ei ei ja keikuttaa päätään kieltävästi
- Tekee saman, jos kysyy jotakin epämieluisaa
- Osaa olla aika draamakuningatar! Ja äiti ja isi saa samalla pidätellä nauruaan
- Aina kun sattuu jotakin hämmentävää tai jännittävää, tekee maailman ihanimman ilmeen (kuten tuossa 8. kuvassa näkyy)
- Aina halutessaan jotakin ojentaa kätensä ja pyörittelee rannettaan söpösti
- Viihtyy leikeissä itsekseen jo pidempiäkin aikoja, vaikka käykin aina välillä tarkistamassa missä on turva
- Rakastaa muita lapsia, etenkin tyttöjä, vink vink, mutta käyttäytyy usein melko kovakouraisesti
- Nasse-kissa on paras kaveri! Häntä halitaan, suukotellaan ja heitellään tavaroilla
- Pablo-kissaa sen sijaan yrittää kiusata, sillä hän ei anna meluapinan tulla liian lähelle
- Vie roskan roskikseen pyydettäessä ja jää samalla ovelasti penkomaan roskia
- Imurointi on edelleen aika siistiä!
- Viha-rakkaussuhde ulkoiluun
- Uhmis alkamassa uhkaavaan sävyyn
- Pottailu aloitettu!

TÄRKEITÄ TYYPPEJÄ

- Isi, äiti ja kisut, mamma, mummi ja paappa, rakkaustäti, muut kummit ja sukulaiset, taaperokaverit,
kassatädit sekä äidin ja isin höpsöt ystävät


lauantai 12. lokakuuta 2013

TYYTYVÄISYYTTÄ JA KOUKUTTAVIA HETKIÄ

Tässä nyt on ollut kaikenlaista kummallista. Tai vähemmän kummallista. Sellaisia ajatusten täyteisiä päiviä, mietiskelyä ja pohdiskelua. Vapauttavaa itsehillintää ja sisäistä rauhaa. Voisin sanoa olevani kovin ylpeä itsestäni. Lisäksi on vielä pakko mainita, että minullapa onkin universumin parhain, ihanin, kultaisin, huomaavaisin, söpöin ja rakkain mies sekä samalla maailman paras ystävä. Ville Miten voinkaan olla näin onnekas?

Olen monena päivänä halunnut tulla päivittelemään tänne rakkaan harrastukseni pariin, mutta olen jotenkin ollut liian kankea avaamaan ajatuksiani. Tai oikeastaan kankea tekemään yhtään mitään järkevää. Saati sitten valokuvailemaan. Mutta kaksi päivitystä saman päivän aikana, tämä ja taikametsässä, on jo aikamoinen saavutus minulta.

No arvatkaapas mitä olen sitten omalla ajallani tehnyt? Olen taas löytänyt sisäisen pelinistini ja ollut muutaman päivän ihan totaalisen koukuttunut Simssiin. Tarkalleen ottaen minun kehittelemääni uuteen yksilöön, hahmoon, joka on kaikkien tuntema ja karismaattinen nuori mimmi. Hän on pyrkinyt mukaan politiikkaan ja tällä hetkellä toimii pormestarina, kuumana, hyvin kuumana sellaisena. Hahmo vikittelee seksikästä partahemmoa, järjestää kaupungin halutuimpia kemuja, pyrkii hyvyyteen ja huipulle. Sanoinko jo, että olen koukussa taas? Onhan se hyvä välillä kadota pois todellisuudesta, vaihtaa identiteettiä ja vetää överiksi. Eikö niin?

Ai niin, unohdin kertoa, miten mahtava fiilis minulla onkaan. Tarkalleen ottaen erityisen mahtava, suolaisen suloinen ja tyytyväinen. Pursuan riemua ja energisyyttä! Olenkohan toinen ihminen vai olenko vain löytänyt itsestäni uusia, kadoksissa olevia puolia? Oli miten oli, olen onnellinen. Taas, vieläkin ja koko ajan. Oletko sinä?

Tänään suuntaamme Hämeenkyröön juhlimaan Toivon Mummin viisikymppisiä. Ei kun into piukeena kohti landea ja ihastuttavia ihmisiä! Viettäkäähän tekin ihana viikonloppu ♥ Halit!

Ps. Kysymyksiin pyrin vastaamaan pian! Voittehan toki vielä heitellä lisää, jos vain haluatte.