LÄHES TÄYDELLISIÄ HETKIÄ

Minusta tuntuu, että katson jatkuvasti ulos toivoen näkeväni lumihiutaleiden leijailevan maahan. Tällä hetkellä siellä leijailevat vain viimeisetkin lehdet, jättäen jälkeensä paljaita puita ja harmaata maisemaa. Lumi olisi tervetullut kaupunkiimme.

Minulla on sellainen hassu tunne. Varpaat kihelmöivät ja kokonaisvaltainen levottomuus on vallannut kroppani. Hymy leviää jatkuvasti korviin, ajatukset sinkoilevat kerrankin pidemmälle kuin huomiseen ja malttamattomuus on joka puolella. Marraskuu, tule jo.

Vietimme pari päivää maalla Mammalassa. Pari päivää vähän toisenlaista eloa, mukavia hetkiä, äidin ja pikkuveljen seuraa sekä ystävän näkemistä. Mennessämme saimme kokea mielettömän kauniin auringonlaskun, tullessamme takaisin vesipisarat ropisivat ikkunoihin. Reissun päällä Toivosta kuoriutui oikea Mamman poika, eikä äiti ollutkaan enää yhtään niin kiva. Uhmatuhmaa, omaa tahtoa ja kukkakaupan uudelleen järjestelyä, kiukkukaaria ja vastahakoisuutta. Unohtamatta tietenkään poikasen kokonaisvaltaista iloa ja riemua, mitä reussullamme kerrytti kokemuslippaaseensa. Yksinkertaisuudessaan meidän matka oli onnistunut, hyvän mielen, olon ja energian tankkausta. Omakoti on silti paras. Aina.

Minun reissukaveri oli vain (taas) aika malttamatonta tyyppiä. Niin kuin autoilukuvasta näkyy, paikallaan istuminen oli tympeää. Hei taaperovanhemmat! Esiintyykö teillä harvinaislaatuisen voimakasta kärsimättömyyttä? Vai onko tuo poikanen tosiaan saanut minun geenini tuplana?

Nyt korviani hyväilee SMG ja Terhi Kokkosen heleä ääni. Kupponen kuumaa, lempeitä ajatuksia, onnellisuutta ja hyvän mielen hymyjä. Jos nyt lumihiutaleet alkaisivat hiljalleen leijailla maahan, olisi tämä hetki ehkä täydellinen.

Lähellä täydellisyyttä oli myös hetki, jolloin kohtasin tuon yhdessä kuvassa esiintyvän otuksen. Hetki oli tajunnan räjäyttävä, herkkä ja tunteellinen. Miten olinkaan unohtanut, kuinka valloittavia siilet ovatkaan. Rakastuin uudelleen.

Rakkautta teillekin ♥