SITÄ SUN TÄTÄ

Tampereen on vallannut märkämörkö ja sumupeikko! Ihan kyllä puskista hyppäsivät hämmentämään minua ja meidän perhettä. Ja minä kun odottelin jo lunta.

Hirvittävällä hopulla ja stressillä sain vihdoinkin hankittua Toivolle talvihaalarin. Oikeastaan kaksi, koska minä tyhmeliini menin huutelemaan vahingossa kahta eri haalaria ja huonolla tuurillani vielä voitin molemmat. Onneksi löysin toiselle jo hyvän uuden kodin! Vielä puuttuisi pari asustetta ja sitten olisi meidän peikkonen valmis ihanaan talveen!

Pääsin myös toissapäivänä käymään parilla kirpputorilla. Ja voitteko kuvitella, löysin itselleni monta ihanaa juttua sieltä! Löysin ihan mielettömän hyvän ruskean talvitakin, ihan kuin minulle tehdyn, juuri sopivan kokoisen ja näköisen. Löysin myös maailman hienoimmat tumput, viininpunaiset tiukkishousut, jättisuuren vihreän unelmavillatakin, yhden neulepaidan ja yhden flanellipaidan. Sen päivän elelinkin materiaonnessa, mikä minulle sattuu olemaan aika harvinaista!

Toissapäivänä oli myös Toivon neuvola. Voi että minä niin pidän meidän neuvolatädistä! Hän on yksinkertaisesti vain niin ihana ja rento. Ensimmäistä kertaa tunnen, että meitä oikeasti arvostetaan tuollaisessa paikassa. Peikkonen hurmuroi tapansa mukaan, mutta myös huusi kuin hyeena mittauksia otettaessa. Tuloksena puhdasta rakkautta 10 kiloa ja 80 senttiä ♥

Täällä taas isipeikko on vaihteeksi yöduunissa ja hänen nukkuessaan me muut yritämme tehdä jotakin järkevää, mikä ehkä hyvällä tuurilla joskus onnistuukin. Itse ajattelin keskittyä kämpän järjestelyyn, uusien ruokien suunnitteluun, kirjoittamiseen, ompelujuttuihin ja saamattomuuden ylittämiseen. Uusi flanellipaita päällä ja villasukat jalassa ei voi muuta kuin olla onnellinen.

Kauniita sumupäiviä ja märkäoloja kaikille ♥