OLEN, ELÄN JA FIILISTELEN

♥ Tervetuloa lokakuu. Voisit tuoda mukanasi paljon puhtautta ja seesteisyyttä, ilon väreitä ja herkkyyttä, riemua, puhtia ja ahkeruutta, paljon onnen hetkiä, läheisyyttä, nautintoa ja rakkautta. Pimenevät iltapäivät ja talven odotus, kynttilät, tuoksut ja lämpöiset kerrokset.

♥ Lokakuulta odotan myös lihattomuutta, sinulta ja teiltä kaikilta. Tsemppiä! Itsehän olen aina lihaton, mutta yritän kantaa korteni kekoon toisella tapaa. En ehkä tässä kuussa suunnittelemattomuuden vuoksi, mutta myöhemmin ajattelin testailla kuukauden, ellen pidempäänkin vegaanista ruokavaliota, jolloin sanon hyvästi myös maitotuotteille ja kananmunille.

♥ Syksy jota rakastan paljon, värit joita rakastan vielä enemmän. Tuulen puhdistava hengitys, kasvoihin loiskahtavat pisarat, kohmeiset sormet ja punainen nenänpää. Puista lentävät lehdet ovat ehkä tämän hetken kaunein näky. Katsokaahan.

♥ Rohkeus ja itsevarmuus, minulle ne valittevan haastavat piirteet, mutta eivät aina mahdottomat. Viime aikoina ne ovat kasvaneet sisälläni ja tunnen itseni pitkästä aikaa tasa-arvoiseksi ihmisten keskuudessa. Toivon tämän olevan pysyvää.

♥ Hillitöntä jännittyneisyyttä, vakavien asioiden puntarointia ja pitkän huokaisun jälkeinen helpottuneisuus. Elämän hölmöjä kiemuroita, epätietoisuutta ja pieniä huolia. Yhäkkiä mikään ei olekaan niin vakavaa, sillä asioitahan voi murehtia myös positiivisuuden kautta, mitä suosittelisin jokaiselle.

♥ Olen fiilistellyt enemmän kuin paljon, jopa mahdottoman paljon. Haluaisin ripustaa jokaisen tunteen seinälle tehden niistä jättimäisen taideteoksen, joka saisi aina kurjemmankin mielen piristäytymään. Siinä olisi kaikki sateenkaaren värit, mystisyys ja avaruuden äärettömyys.

♥ Oman hetkellisen vapauden ja yksin olon jälkeen olen osannut nauttia poikaseni seurasta entistäkin enemmän, olen pyrkinyt stressaamattomuuten känkkäränkän vedellessä kiukkukaaria, olen yrittänyt olla ymmärtäväisempi pienen ihmistaimen maailman suurimpia vastoinkäymisiä kohtaan ja palkinnoksi olen saanut sadoittain märkiä suukkoja sekä entistäkin suuremman rakkauden tuota ihmettä kohtaan.

♥ Kun Toivoon saapuu väsypeikko, meillä alkaa pyörimishyörimisleikki ja loputon sekoilu. Se saa minut naurmaan kippurasassa ja kun nauran, nauraa poikakin ja me kellahdetaan yhdessä maahan ja nauretaan lisää ja ollaan kuin kaksi pientä hepulia.

♥ Toivo on alkanut muodostamaan paljon oikeita sanoja, oppinut ymmärtämään vielä tuhatkertaisesti enemmän ja kahden keskeiset keskustelut sujuvat jo vähemmillä kakka-ilmaisuilla. Uusien sanojen opettelua, tutustumista uusiin asioihin ja tavaroihin, sekä paljon kirjojen lueskelua. Uuden oppiminen käy Toivolta hämmentävän nopeasti ja se saa päivittäin minun vauvani katoamaan.

♥ Maailman söpöin Toivo ja punainen keinutuoli kertaa miljoona per päivä. Riemuitaan, kiikutaan ja hymyillään niin, että kasvot muodostavat jättisuuren auringon, jolloin mietin, mitä ihmettä olen tehnyt saadakseni jotain näin äärettömän kaunista.

♥ Mainiot hilloviikot (pahoittelut sanavalinnasta) on aiheuttanut pääni sisäistä vuoristorataa, jolloin ailahtelevaisuus on lievä ilmaisu tästä syntyvälle ilmiölle, joka saa ajatukseni sinkoilemaan edestakaisin, sekaisin ja ympäri, mieleni laskemaan kymmeneen monta kertaa päivässä ja nauramaan tälle naurettavalle hurrikaanille, joka onneksi silloin tällöin hetkeksi rahoittuu.

♥ En koskaan ikinä ole tuntenut näin, miten tunnen nyt, enkä koskaan aiemmin ole ollut näin onnellinen. Olen niin onnellinen, etten tiedä voiko tämä olla tottakaan. Vaikkei olisikaan, tämä on varmasti jokin mielettömän upea uni, josta en koskaan haluaisi herätä. Älkää siis herättäkö minua, pyydän.

♥ Olen sanaton siitä, miten isän ja pojan välinen suhde syventyi valtavasti yhden pikkuruisen vuorokauden aikana, niin valtavasti, että pystyin sen omin silmin näkemään. Se koskettaa minut kyyneliin, onnellisiin sellaisiin.

♥ Ja se rakkaus, minun peikkojani kohtaan, on niin valtavan suurta ja loputonta, että se vie sanat suustani. Tietenkin nuo hölmöläiset tietävät rakkaudestani, mutta sen sanominen tuottaa vaikeuksia. Sen sanominen ääneen. Minä rakastan sinua. Näin. Sen osoittaminen on helppoa. Mutta eihän minulle ole lapsuudessani sanottu näitä kolmea pientä sanaa? Sukuvika siis, jossa haluaisin tehdä poikkeuksen.

♥ Viime viikkoisen touhuilun jälkeen haluan tämän viikon viettää rennosti chillaillen, hetki kerrallaan ja turhia suunnittelematta. Vaikka viime aikoina olenkin erityisesti nauttinut sosiaalisesta minästäni, silti haluaisin piiloutua seiniemme taakse ja olla hetki pieni omieni parissa. Peittojen alla, hämärässä kuiskien, silitellen ja hempeillen.

♥ Lisäksi mieleeni on tunkeutunut elämäntaparemonttireiska, joka jollain ihmeen keinolla on saanut minuun järjen äänen. Haluan syödä paremmin, säännöllisesti ja terveellisesti, haluan löytää liikunnan ilon jostain tuolta syvältä itsestäni, jossa se varmasti piilottelee, haluaisin palata jumppailun haasteelliseen maailmaan ja aloittaa joogan, jolla saisin sisäisen levottomuuteni kuriin. Olen harkinnut myös maallista meditaatiota, johon haluan perehtyä myöhemmin.

Ihanat, rakkaat lukijat, teitähän on tullut vielä muutama lisää, siispä tervetuloa ♥ Puhdistavaa lokakuuta kaikille!

Ps. Kyselkäähän vielä hassuja kysymyksiä täällä! Vastailen pian, jos kysymyksiä ei enää ripottele.