SITÄ SUN TÄTÄ

Tampereen on vallannut märkämörkö ja sumupeikko! Ihan kyllä puskista hyppäsivät hämmentämään minua ja meidän perhettä. Ja minä kun odottelin jo lunta.

Hirvittävällä hopulla ja stressillä sain vihdoinkin hankittua Toivolle talvihaalarin. Oikeastaan kaksi, koska minä tyhmeliini menin huutelemaan vahingossa kahta eri haalaria ja huonolla tuurillani vielä voitin molemmat. Onneksi löysin toiselle jo hyvän uuden kodin! Vielä puuttuisi pari asustetta ja sitten olisi meidän peikkonen valmis ihanaan talveen!

Pääsin myös toissapäivänä käymään parilla kirpputorilla. Ja voitteko kuvitella, löysin itselleni monta ihanaa juttua sieltä! Löysin ihan mielettömän hyvän ruskean talvitakin, ihan kuin minulle tehdyn, juuri sopivan kokoisen ja näköisen. Löysin myös maailman hienoimmat tumput, viininpunaiset tiukkishousut, jättisuuren vihreän unelmavillatakin, yhden neulepaidan ja yhden flanellipaidan. Sen päivän elelinkin materiaonnessa, mikä minulle sattuu olemaan aika harvinaista!

Toissapäivänä oli myös Toivon neuvola. Voi että minä niin pidän meidän neuvolatädistä! Hän on yksinkertaisesti vain niin ihana ja rento. Ensimmäistä kertaa tunnen, että meitä oikeasti arvostetaan tuollaisessa paikassa. Peikkonen hurmuroi tapansa mukaan, mutta myös huusi kuin hyeena mittauksia otettaessa. Tuloksena puhdasta rakkautta 10 kiloa ja 80 senttiä ♥

Täällä taas isipeikko on vaihteeksi yöduunissa ja hänen nukkuessaan me muut yritämme tehdä jotakin järkevää, mikä ehkä hyvällä tuurilla joskus onnistuukin. Itse ajattelin keskittyä kämpän järjestelyyn, uusien ruokien suunnitteluun, kirjoittamiseen, ompelujuttuihin ja saamattomuuden ylittämiseen. Uusi flanellipaita päällä ja villasukat jalassa ei voi muuta kuin olla onnellinen.

Kauniita sumupäiviä ja märkäoloja kaikille ♥

UUSI NEUVOLA

Jostain syystä minä olin erityisen jännittynyt ja oloni oli tavallistakin epävarmempi uuden neuvolan lähestyessä. Yritin mennä rohkeasti sisään ja hyvällä tuurillani jäin tietenkin automaattioven väliin kärryineen Toivon katsoessa minua huvittuneella ilmeellään. Hölmistyneenä hiippailin odotushuoneeseen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Epävarmuuteni katosi lopullisesti, kun Toivon nimi sanottiin lempeällä äänellä, näkemättä vielä itse äänen omistajaa. Nurkan takaa kurkisti iloisen näköinen nainen, joka meidät ystävällisesti toivotti tervetulleiksi.  Siinä vaiheessa oloni oli jo täysin helpottunut.

Heti ensi hetkestä lähtien minulle tuli mukava ja rento olo, jotenkin oli helppo ja luonteva olla. Minulle kun viraalle ihmiselle puhuminen ei aina ole niin yksinkertaista. Toivokin ihan ensimmäiseksi päätti näyttää parhaansa ja päästi valloilleen sen todellisen hurmuripuolensa. Kyllä tätiä hymyilytti.

Mukavaa, rentoa, asiantuntevaa, ammattitaitoista, iloista, positiivista ja rauhallista toimintaa. Mitäpä muuta sitä enää voi lapsensa neuvolasta toivoa. Olen täysin tyytyväinen.

Edelliset mittaukset olivatkin jo jouluun alussa (03.12.) otettuja ja vanhentuneet täysin, joten oli jo aikakin ottaa uudet.

Paino: 8745 g (7705) Pituus: 70,4 cm (67,8) Pään ympärys: 44,2 (43)

Ihan parasta koko käynnissä oli, että saatiin vihdoin lähete ravitsemusterapeutille! Edellisessä paikassa asia jäi aina vain puhetasolle. Todella mielenkiintoista ja huojentavaakin, sillä nyt me saamme vielä ammattilaisen ohjeita Toivon kasvisruokavaliolle. Olen innoissani!

TOIVO 4 KK

Muistaakseni nyt on ollut kiva viikko. Ihanaa kun ensilumikin päätti tulla jo nyt! Se antaa paljon valoa, josta saa ihan uudenlaista energiaa. Lumi on kaunista ja lumessa on aika kivaa kärrytellä vaunujen kanssa.

Ai niin. Toivo täytti maanantaina 4 kuukautta ja on nyt sitten kohta jo iso poika. Olen paljon pohtinut, kuinka tämä aika vain kuluu, eikä sitä vastasyntynyttä tuhisevaa kääröä saa enää takaisin. Toisaalta aika surullista, miten en enää muista ensimmäisestä kuukaudesta mitään. Silloin tuo oli vain pienen pieni palleroinen, möllötteli paikallaan kädet nyrkissä, eikä juuri kiinnittänyt ympärillä olevaan elämään huomiota. Ja nyt tuo sama tyyppi onkin kasvanut jo ihan omaksi itsekseen, pieneksi ihmiseksi. Mielettömän kaunista tuo kasvaminen.

Olihan meillä keskiviikkona myös neuvolalääkäri, jossa ei kyllä sen kummempia tapahtunut. Vähän mittailtiin, kuunneltiin ja höpöteltiin. Kaksi ja puoli viikkoa sitten käytiin siellä viimeksi, eikä siinä ajassa ollut pituutta tullut senttiäkään. 

Paino: 6910 g (6640) Pituus: 64,2 cm (64,2) Pään ympärys: 42,2 (41,5)

Toivo 4 kk:

• Hymyilee edelleenkin herkästi, on tyytyväinen ja iloinen (suurimmaksi osaksi)
• Jokeltelee, vuoropuhelee, kiljuu, pärisee, kurluttaa ja nauraa (koko ajan äänessä)
• Toistelee tällä hetkellä tavuja, joita ovat mm. ei ei ei eiiih, hö hö hö hööh, he he he heeh
• Tekee kaikenlaisia hassuja ilmeitä, nostelee kulmakarvojaan, iskee silmää ja muuta yhtä hurmaavaa
• Kuolaa taukoamatta ja sitä valuu, valuu ja valuu
• Maiskuttelee nyrkkiään antaumuksella ja pureskelee sormiaan ikenillä
• Tykkää omista hienoista käsistään
• Koskettelee asioita, ottaa asioista kiinni ja laittaa asioita suuhun
• Rapsuttelee kynsillään vaippaa, vaatteitaan, iskän farkkuja ja kaikkea muuta mahollista
• On löytänyt myös jalkansa, koskettelee niitä ja miettii kuumeisesti miten saa varpaistaan kiinni
• Leikkii kaikella mikä irti lähtee, myös äidillä ja iskällä
• Viihtyy itsekseen lelujen parissa (mielialasta riippuen)
• Seuraa telkkaria tunteikkaasti ja telkkari on muuten tosi cool
• Rakastaa harsoja ja haluaa ne naamansa päälle (uusin leikki)
• Ei tykkää mahallaan olosta edelleenkään ja siihen laittaessa kääntyy takaisin selälleen, kieriskely ei kiinnosta yhtään
• Sylissä ollessaan punnertaa itseään istuma-asentoon, treenaa siis kovasti vatsalihaksiaan
• Tykkää edelleenkin kaikenlaisista puuhailuista, riisumisesta, pukemisesta, vaipan vaihdosta yms. ja rakastaa hoitopöydällä olemista
• Tuijottelee kissakavereitaan ihmeissään
• Ja miljoona muuta asiaa

NEUVOLA JA YSÄRIHATTU

Meillä oli tänään 3kk neuvola, näin hienosti pari viikkoa myöhässä. Toivo sai rokotteet muhkeisiin reisiinsä ja itkuhan siitä tuli. Onneksi äidin syli on paras syli ja itku loppuikin nopeasti. Toivo oli todella reipas, reippaampi mitä osasin koskaan kuvitellakaan. Painoa tuolla pallerolla on tällä hetkellä 6,6 kg ja pituutta 64,2 cm. Iso jätkä!

Tänään täällä onkin Toivo nukkunut neuvolan jälkeen parin tunnin päikkärit ja melkein heti perään nukkui tunnin lisää. Väsymystä ilmassa siis. Minuakin väsyttää niin, että ajatukset ovat melkein selkeitä. Voi kunpa joskus oppisin nukkumaan myös päivällä.

Tämä viikko on mennyt jotenkin ihan hupsista vain aivan ohi. En ymmärrä miten taas voi olla perjantai, koska juurihan se vasta oli. Viikon päästä on kai joulu. Voi kamala, en pidä joulusta.

Toivo päätti kokeilla hienoa hattua. Eläköön yhdeksänkymmentäluku!