HUPSISTA HEI

Hupsista tosiaan. Olen vähän jumitellut blogini kanssa, joten pahoittelut siitä. Ihania ajatuksia ja inspiraatioita on pää pullollaan, mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt niitä purkamaan. Kiireestä en puhuisi, sillä mihinkään sellaiseen elämänasenteeni ei antaisi periksi. Tämä rakas harrastukseni on viimeinen asia, josta otan paineita ja niin sen kuuluukin olla. Tässä minä nyt olen ja höpötän.

Minulle kuuluu hyvää. Meille kaikille kuuluu hyvää. Ihan superhyvää. Viime aikoina on ollut niin mahtavia fiiliksiä, pieniä ja suuria onnentuntemuksia, tuhansia hymyjä ja muuten vain hyvää oloa. Kokonaisvaltaista hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Se on tämä kaikki, elämä, eläminen, hyvyys ja rakkaus. Tämä syksy ja tämä hetki. 

Pientä suloista eloani olen elellyt aika pitkälti kodin, koulun, työharjoittelupaikan, päiväkodin ja kaupan välillä. Päivät ovat meneet tuosta noin vain, aamusta iltaan ja illasta aamuun, auringon noususta laskuun. Sellaista kaunista arkea ja pieniä suuria hetkiä. Ihan parasta. Tämä kaikki, uusi arki ja uudet kujeet on tehnyt minulle tosi hyvää. Olen täynnä voimaa ja energiaa. Täynnä hymyä.

Mitä teille kuuluu? Toivon teille kaikille paljon rakkautta ja hyvää, onnenoloja ja syksyn voimaa ♥

ONNENPISAROITA

Voi miten rauhoittavaa onkaan vesipisaroiden tanssahtelu ikkunaan ja tuulen keinuttamat puunoksat. Eipä minua haittaa tuollaiset märkäilmat lainkaan, mutta tuo kylmyys on aika omituinen juttu niiden hellepäivien jälkeen. Vaikkei minua kyllä koleuskaan haittaa, sillä tuleehan pian taas lämmin. Suomen kesä on ihana, enkä tarkoita nyt mitenkään sarkastisella tavalla. Se on ainutlaatuinen.

 

Minulla on kyllä niin mahdottoman hyvä fiilis, että ratkean riemusta. Meillä on ollut ihan superihania viimeisiä lomapäiviä ja sydämeni pohjasta olen niistä nauttinut. Täytyy kyllä sanoa, että minulla on niin hassu pieni hölmöläisperhe, että naurun puutteesta en ainakaan joudu kärsimään. Voi apua, jos joku meidän elämää täällä neljän seinän sisällä näkisi, olisi hän varmasti kuin Liisa ihmemaassa.

Eipä minua myöskään haittaa, vaikka maanantaina palaamme taas arkeen. Yhtä ihanaa arkea ja juhlaa me saamme päivästä toiseen viettää, joten mitäpä se mitään muuttaisi. Juhlista puheenollen, lähdemme huomenna junailemaan kohti mammalaa ja valmistautumaan lauantain pirskeisiin. Juhlistamme veljeni ylioppineisuutta pienen suvun voimin ja siinä ohessa vietämme leppoisaa eloa mamman hellässä huomassa. Mutta mitä ihmettä, miten minun pikkuvelikulta voi olla jo niin iso!

Tänään tuo meidän peikkonen on kyllä ollut varsinainen apina isolla aalla, eikä sen touhuissa ole ollut päätä eikä häntää. Enkä yhtään ihmettele, sillä onhan hän meidän poika. Ihana sekopääpoika ja niin mahdottoman hauska.

Ville on myös tänään ollut erityisen hauska ja huomaavainen sekä tietenkin maailman ihanin ja antoi minun nukkua hetkeä myöhempään, jonka jälkeen otti pojan matkaansa ja lähtivät yhdessä kauppaan. Minä puolestani valmistin herkullisia pyöryköitä, joita sitten yhdessä maiskuttelimme lounaaksi. Loppupäivän suunnitelmana olisi ollut treffit leikkipuistoon, mutta pahoin pelkään, että sade siirtää ne toiseen päivään. No ehkä me voimme vaihteeksi taas laiskotella, olla vaan kuin ei oltaisikaan ja nauttia sadepäivän tuomasta tunnelmasta. Ihanasta herkästä tunnelmasta, joka korostaa sitä onnellisuuden määrää, jota nyt koen. 

Onnentunteita ja rakkautta kaikille ♥

PIENIÄ HYVÄN MIELEN AJATUKSIA

♥  Oma-aika ja yksinolo, kaupunki ja kirpputorit, kevätilmassa nautittu kahvi ja taskusta poimitut salmiakkipastillit, sisäinen rauha ja mukavat ajatukset, joihin saan täysillä keskittyä ja syventyä ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä ja hetken voin vaan olla ja olla vaan.

♥  Yhden vanhan pariskunnan koskettava hetki, kun he seisoivat kylki kylkeä vasten jäätelöt kädessä odotellen keskustorilla esiintyvää Anna Puuta ja välillä katsoivat toisiaan hymyillen sanaakaan sanomatta ja näyttivät siltä, että olivat seisseet siinä ainakin kolmekymmentä vuotta.

♥ Hullunkurisessa ihmisvilinässä pujottelu ja paikallaan seisominen, ihmetellen monia ihmisiä, niiden käytöstä ja erilaisia tapoja, kohteliaisuutta tai epäkohteliaisuutta, pitkiä päästä varpaisiin -katseita, tuimia ilmeitä tai aitoja hymyjä, enkä millään voi ymmärtää miksi jälkimmäisiä tulee vastaan vähiten, josta tulikin mieleeni, että

• ihmisethän voisi yhtä hyvin olla pienen pieniä muurahaisia, jotka kuka tahansa älykkäämpi ja voimakkaampi voisi koska tahansa talloa tuusan muuskaksi välittämättä niistä tippaakaan, vähän samaan tyyliin, miten todellisuussa ihmiset tekevät jatkuvasti viattomille eläimille

• ja mietin myös, kuinka ällöttäviä ihmiset ovat, kun pitävät itseään maailman tärkeimpänä ja hienoimpana eläimenä käyttäen voimaansa monella tapaa väärin, liian itsekkäästi ja liian paljon vääriin tarkoituksiin, kun taas toinen mahdollisuus olisi olla hyvä ja tasa-arvoinen kaikille ja kaikelle, parantaa maailmaa eikä hajottaa sitä, joten usein häpeänkin olla ihminen ja myös mietin, voinko rakastaa maailmaa?
  

♥ Suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus, aitous ja usko hyvyyteen, sillä vaikka maailma olisikin täynnä itsekkyyttä ja pahaa, kyllä minä silti haluan uskoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen ja parempiin ihmisiin, koska kaikesta huolimatta rakastan maailmaa, sen kauneutta, ainutlaatuisuutta ja uskomattoman hienoja mahdollisuuksia, joista olen syvästi kiitollinen.

♥ Sellainen tunne, kun olen keskellä kaikkea, ihmisiä, luontoa, rakennuksia ja liikennettä, kaikki liikkuvat jollain tapaa jonnekin, edes takaisin, sinne ja tuonne, itse ollessani paikallaan liikkumatta, jolloin vain sydämeni sykkii hiljalleen ja katson ympärilleni, tuijottelen ja hengitän sitä kaikkea liikkuvaa muutosta, eikä mikään ole sekunnin jälkeen enää entisellään, sillä se kaikki jatkuva muutos on ainoastaan pysyvää

♥ Mielettömät tuulenpuuskat ja sen voima, puhdas puhallus ja virkistävä energia, joka hyväilee kasvojani ja tunne siitä, kuinka huojun ja horjun, tukka lentelee minne sattuu ja silmille sekä samalla vaivun ajatuksiini ja mietin, kuinka hullua oliskaan ilman painovoimaa, leijuen pitkin poikin, sinne ja tänne ja kaikki olisi jokseenkin hassua ja minä vain nauraa kikattaisin.

♥ Silmien sulkeminen missä vain ja milloin vain, samalla hymyillen leveästi ja kuvitellen mitä tahansa, aivan mitä tahansa ihanaa tai koskettavaa hyvän mielen ajatusta, jolloin saan niissä inhottavimmissakin hetkissä mielenrauhan ja hyvän olon, vaikka toisinaan voinhan minä ne silmät muutamaksi sekunniksi sulkea keskellä tietä kävellessäkin ja hymyillä, jos vain tunnen sillä hetkellä oloni maailman onnellisemmaksi.

♥ Keväiset olot ja muutosten aika, koukuttava pakkaaminen, järjestely ja ihana organisointi, mitä tarvitsemme ja mitä emme, malttamattomuus ja jänittävät tuntemukset siitä, mitä uusi koti tuo tullessaan, tuoko uusia tuulia vai samoja vanhoja, mutta onnellisuus, se ainakin on säilyvää.

♥ Synkän harmaan pilvisään aamupäivä ja laiskotteluhetket, peittojen alla möyriminen ja tyynysota, iloiset kirjat, musiikki ja muumit, höpsötyksiä ja hepulikohtauksia, naurua naurun perään, mutta myös seesteisiä hetkiä yhdessä sylikkäin ja kädestä kiinni pitäen, silitellen ja halien aina uudelleen ja uudelleen.

♥ Jännittävän kutkuttava yhteydenotto tuntemattomalta otukselta, jonka viesti tuntui niin hykerryttävän hyvältä, mutta ennen kaikkea mielenkiintoiselta, sai minut miettimään ja pohdiskelemaan ystävyyttä ja sen tärkeyttä, jolloin ajatukseni vei minut jokaisen ystäväni luo ja tajusin, kuinka heitä yhtäkkiä onkin monta ja kuinka paljon heistä välintänkään.

♥ Äärimmäisen hyvät jumppahetket ja tajunnanräjäyttävät venytykset, joiden aikana voisin leijua ilmassa ja tuntea kadoksissa olleita tuntemuksia ja nautintoja, joiden olemassaoloa en muistanutkaan, mutta parasta kaikessa on kuitenkin ne onnistumisen tunteet ja se, että kerta toisensa jälkeen huomaan kehittyväni ja nauttivani entistäkin enemmän, jolloin motivaatio vain kasvaa kasvamistaan.

Oikein leppoisaa tiistaipäivää kaikille, rakkautta ja lempeitä ajatuksia ♥

AURINKOTERVEHDYS

Aurinkoinen hymytervehdys täältä meiltä!

Mikä ihana valo. Auringonsäteitä ja energiaa, lintujen sulosointuja ja rinnassa sykkivä rakkaus. Ikkunan avatessa nuo sulosoinnut hyppivat korviin, valonsäteet täyttävät huoneen ja naama välähtää sellaiseen överihymyyn, että poskilihakset repeilevät onnesta. Onhan kevät jo täällä? Nenässäni aistin maan tuoksuja ja tunnen, kuinka luonto heräilee talviuniltaan. Suljen silmäni, näen kukkivia niittyjä ja kauniin vihreitä koivupuita, lempeä tuuli puhaltaa kasvoilleni ja hihittelen, kun ruohikko kutittelee varpaitani. Kohotan pääni kohti taivasta ja sieltä se aurinkoinen hellästi hyväilee poskipäitäni, hymyilen ja hymyilen vaan.

Eipä minua lainkaan haittaa, vaikka se meteorologiotusten ennustama pakkanen vielä tulisikin. Tai lumi. Onhan lumella tapana sulaa ja sitä paitsi, onhan pian jo kesä. Odotan perhosia! Niitä kauniita hentoisia haluan tänä kesänä nähdä enemmän.

Kaikesta huolimatta minua hävettää, kuinka vähän on tullut ulkoiltua. Olen ollut jatkuvan fyysisen voimattomuuden ja kipusten olotilojeni kourissa, enkä ole tuntenut itseäni mitenkään päin normaaliksi. Tiistaina lääkärissä päätin mainita myös näistä jatkuvista oireistani, niistä monen monista, jotka ovat oikeastaan kestäneet jo synnytyksestä asti. Villerakas teki jopa listankin niistä, jotta en valkotakkijännityksiltäni unohtaisi niitä. Epäilykset heräsivätkin salamannopeasti, liittyen kilpirauhasen liikatoimintaan, joten tuo ihanainen lääkäri passitti minut siltä istumalta verikokeisiin. Nyt odotellaan. Toisaalta toivon, että syy löytyisi, toisaalta en.

Päivät mammala-reissun jälkeen olen ollut tavanomaistakin voimattomampi. Koen olevani jatkuvassa kuumeessa, kurkku karhentelee ja kipuilee, voisin elää sulassa sovussa sohvamme kanssa ja nukkua ainakin joka toinen tunti. Olen ollut omantunnontuskissani siitä, kun en kertakaikkiaan jaksa mitään. Onneksi Ville jaksaa, jaksaa muuten hämmentävän hyvin, on ollut ahkera, käynyt kaupassa, hoitanut poikaamme ja siihen päälle käynyt töissäkin. Mitä tekisimmekään ilman häntä. Ville on supermies.

En sentään ole ollut täysin avuton, sillä eilen ja tänään olen onnekseni ollut energisempi. Sain siivoiltua sotkuisen kaatopaikkamme jälleen kerran kodiksi ja jaksoin jopa ottaa muutaman valokuvan. Tarkalleen ottaen sata valokuvaa tai yli, kuten huomaatte yllä olevista onnellisuusnaamoista, poikasen tunnelmallisesta jumppahetkestä tai Papun aurinkosöpöilystä parvekkeella.  

Ai niin, tähän väliin minun on pakko mainita yksi uusi telkkarijumituksemme. Se kantaa nimeä Into the Universe with Stephen Hawking, johon kuuluu kolme osaa; Aliens, Time Travel ja The Story of Everything. Ensimmäisen osan nähneenä voin jo kertoa, että aivan mieletöntä. Aivan mieletöntä, päräyttävää ja ajatuksia herättävää. Ville sanoi, että toinen osa se vasta mieletön onkin, joten odotan enemmän kuin innolla! Suosittelen todellakin kaikille aiheesta kiinnostuneille ja muillekin.   

Tänään tulee paappa, jos on tullakseen ja Villekin jää huomisen jälkeen taas kahdelle vapaalle. Jos nyt suoraan saan sanoa, on minulla kaikesta huolimatta ihan mahtava fiilis. Elämä kutkuttelee vatsan pohjaa ja saa päivittäin minut hymyilemään, saan rakastaa paljon ja tulla rakastetuksi, hengittää vapaasti ja tehdä juuri niitä asioita, joista eniten nautin. Voi huokaus, miten onnellinen olenkaan.

Mutta mitä teille kuuluu? Kertokaa minulle ihania juttuja onnellisuudesta tai surusta, iloista tai huolista murheista! Olisi ihana kuulla. Olette tärkeitä, olette kauniita, olette hyviä juuri sellaisenaan. Muistakaa se.

Onnellisuutta jokaiselle toivotan, rauhan tuulia, rakkauden mieltä ja aurinkoenergiaa ♥

MAALISKUUN ENSIMMÄINEN

Tiedättekö sen tunteen, kun heräät itseksesi valon täyteiseen huoneeseen ja huomaat kellon olevan jo kahdeksan aamulla, eikä sinua edes väsytä yhtään? Tänään kävi juuri niin. Onneksi olkoon, saavutimme ensimmäisen täysin nukutun yön! Menihän siinä vuosi ja kahdeksan kuukautta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Voin kertoa, että oli ihanaa hipsiä Toivon huoneeseen kuuntelemaan sitä äärimmäisen suloista tuhinaa.

Tuon uskomattoman ihmeellisen yön kunniaksi päätin viettää erityisen leppoisan ja kiireettömän aamupäivän peikkoseni kanssa. Fiilistelimme tovin jos toisenkin sängyssä möyrien ja leikkien, halien ja höpsötellen, söimme oikein pitkän ja maittavan aamiaisen, hassuttelimme aamupesuilla ja Toivon piirrellessä join kupposen kahvia ja silittelin tuota hassunkurista peikkotukkaa. Huokailin onnesta ja hymyilin. Toivo pussaili vuorotellen minua sekä kaikkea mitä etensä sai ja kissarakkaatkin saivat oman osuutensa hellyydestä.

Pian saammekin mennä herättelemään isipeikkoa uniltaan, joka päätti tänään viimeisen yövuoronsa. Tänään on myös sen verran erikoinen päivä, sillä suuntaamme illan suussa Villen kanssa meidän lähihoitajaluokan tapaamiseen. Hihi että jännittää! Olen niin riemuissani ja innolla odotan ihanien ihmisten tapaamista.

Halien kera haluan toivottaa teille oikein rentouttavaa viikonloppua! Nauttikaa ja iloitkaa elämästä ♥

 

Ps. Olette varmaan huomanneet tuon hillittömästi kasvaneen valon määrän. Oi oi kevät tulee!