tiistai 8. huhtikuuta 2014

PIENIÄ HYVÄN MIELEN AJATUKSIA






♥  Oma-aika ja yksinolo, kaupunki ja kirpputorit, kevätilmassa nautittu kahvi ja taskusta poimitut salmiakkipastillit, sisäinen rauha ja mukavat ajatukset, joihin saan täysillä keskittyä ja syventyä ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä ja hetken voin vaan olla ja olla vaan.

♥  Yhden vanhan pariskunnan koskettava hetki, kun he seisoivat kylki kylkeä vasten jäätelöt kädessä odotellen keskustorilla esiintyvää Anna Puuta ja välillä katsoivat toisiaan hymyillen sanaakaan sanomatta ja näyttivät siltä, että olivat seisseet siinä ainakin kolmekymmentä vuotta.

Hullunkurisessa ihmisvilinässä pujottelu ja paikallaan seisominen, ihmetellen monia ihmisiä, niiden käytöstä ja erilaisia tapoja, kohteliaisuutta tai epäkohteliaisuutta, pitkiä päästä varpaisiin -katseita, tuimia ilmeitä tai aitoja hymyjä, enkä millään voi ymmärtää miksi jälkimmäisiä tulee vastaan vähiten, josta tulikin mieleeni, että
  • ihmisethän voisi yhtä hyvin olla pienen pieniä muurahaisia, jotka kuka tahansa älykkäämpi ja voimakkaampi voisi koska tahansa talloa tuusan muuskaksi välittämättä niistä tippaakaan, vähän samaan tyyliin, miten todellisuussa ihmiset tekevät jatkuvasti viattomille eläimille
  • ja mietin myös, kuinka ällöttäviä ihmiset ovat, kun pitävät itseään maailman tärkeimpänä ja hienoimpana eläimenä käyttäen voimaansa monella tapaa väärin, liian itsekkäästi ja liian paljon vääriin tarkoituksiin, kun taas toinen mahdollisuus olisi olla hyvä ja tasa-arvoinen kaikille ja kaikelle, parantaa maailmaa eikä hajottaa sitä, joten usein häpeänkin olla ihminen ja myös mietin, voinko rakastaa maailmaa?

Suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus, aitous ja usko hyvyyteen, sillä vaikka maailma olisikin täynnä itsekkyyttä ja pahaa, kyllä minä silti haluan uskoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen ja parempiin ihmisiin, koska kaikesta huolimatta rakastan maailmaa, sen kauneutta, ainutlaatuisuutta ja uskomattoman hienoja mahdollisuuksia, joista olen syvästi kiitollinen.

Sellainen tunne, kun olen keskellä kaikkea, ihmisiä, luontoa, rakennuksia ja liikennettä, kaikki liikkuvat jollain tapaa jonnekin, edes takaisin, sinne ja tuonne, itse ollessani paikallaan liikkumatta, jolloin vain sydämeni sykkii hiljalleen ja katson ympärilleni, tuijottelen ja hengitän sitä kaikkea liikkuvaa muutosta, eikä mikään ole sekunnin jälkeen enää entisellään, sillä se kaikki jatkuva muutos on ainoastaan pysyvää

Mielettömät tuulenpuuskat ja sen voima, puhdas puhallus ja virkistävä energia, joka hyväilee kasvojani ja tunne siitä, kuinka huojun ja horjun, tukka lentelee minne sattuu ja silmille sekä samalla vaivun ajatuksiini ja mietin, kuinka hullua oliskaan ilman painovoimaa, leijuen pitkin poikin, sinne ja tänne ja kaikki olisi jokseenkin hassua ja minä vain nauraa kikattaisin.

Silmien sulkeminen missä vain ja milloin vain, samalla hymyillen leveästi ja kuvitellen mitä tahansa, aivan mitä tahansa ihanaa tai koskettavaa hyvän mielen ajatusta, jolloin saan niissä inhottavimmissakin hetkissä mielenrauhan ja hyvän olon, vaikka toisinaan voinhan minä ne silmät muutamaksi sekunniksi sulkea keskellä tietä kävellessäkin ja hymyillä, jos vain tunnen sillä hetkellä oloni maailman onnellisemmaksi.

Keväiset olot ja muutosten aika, koukuttava pakkaaminen, järjestely ja ihana organisointi, mitä tarvitsemme ja mitä emme, malttamattomuus ja jänittävät tuntemukset siitä, mitä uusi koti tuo tullessaan, tuoko uusia tuulia vai samoja vanhoja, mutta onnellisuus, se ainakin on säilyvää.

Synkän harmaan pilvisään aamupäivä ja laiskotteluhetket, peittojen alla möyriminen ja tyynysota, iloiset kirjat, musiikki ja muumit, höpsötyksiä ja hepulikohtauksia, naurua naurun perään, mutta myös seesteisiä hetkiä yhdessä sylikkäin ja kädestä kiinni pitäen, silitellen ja halien aina uudelleen ja uudelleen.

Jännittävän kutkuttava yhteydenotto tuntemattomalta otukselta, jonka viesti tuntui niin hykerryttävän hyvältä, mutta ennen kaikkea mielenkiintoiselta, sai minut miettimään ja pohdiskelemaan ystävyyttä ja sen tärkeyttä, jolloin ajatukseni vei minut jokaisen ystäväni luo ja tajusin, kuinka heitä yhtäkkiä onkin monta ja kuinka paljon heistä välintänkään.

Äärimmäisen hyvät jumppahetket ja tajunnanräjäyttävät venytykset, joiden aikana voisin leijua ilmassa ja tuntea kadoksissa olleita tuntemuksia ja nautintoja, joiden olemassaoloa en muistanutkaan, mutta parasta kaikessa on kuitenkin ne onnistumisen tunteet ja se, että kerta toisensa jälkeen huomaan kehittyväni ja nauttivani entistäkin enemmän, jolloin motivaatio vain kasvaa kasvamistaan.

Oikein leppoisaa tiistaipäivää kaikille, rakkautta ja lempeitä ajatuksia

4 kommenttia :

  1. Ilona8/4/14

    Ihailen sinun tapaasi tarttua tilanteisiin ja nauttia juuri siitä tietystä hetkestä. Se ihan liian usein unohtuu. Itse muistan sen taidon vain lähinnä lomalla tai viikonloppuisin. Etenkin jos on meneillään joku vähänkin ikävä vaihe, vaikka tylsä työssäoppimisjakso, niin päivällä vaan keskittyy siihen omaan kurjaan arkeensa eikä jaksa enää keskittyä niihin pieniin kivoihin juttuihin.

    Kiinnostaisi kuulla ihan konkreettisten vinkkien kautta että miten voisin itsekin oppia ajattelemaan ihan toisella tavalla. Miten olet "oppinut" ajattelemaan noin ihanan positiivisesti.

    Mummoni aina sanoi että se mihin keskityt, se lisääntyy. Sehän on ihan totta joka sana. Mutta niin vaikea sisäistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ilona! Olipa ihastuttava kommetti, kiitos suuresti ♥

      Voi kunpa osaisin antaa vinkkejä ja neuvoja, antaisin heti. Kun en itsekään aina joka hetki kykene positiivisuuteen, on kiukkupäiviä tai ärsytyksiä, murheita tai muita. Olen sellainen aika äkkipikainen ja suuri tunteinen persoona ja jos minua jokin sattuu joskus kiukuttamaan, silloin saatan kiukutella vähän kaikesta ja nähdä pienen hetken ympärilläni pelkkää negatiivisuutta. Minulle elämä on tässä ja nyt, jos se räjähtää niin se räjähtää heti ja jos se antaa parastaan, olen täynnä rakkautta ja onnellisuutta.

      Vaikkei se aina onnistukaan, pyrin kovasti elämään ja ajattelemaan hyvien asioiden kautta. Minusta on kiva kiinnittää huomiota kaikkeen kauniiseen ja hyvään, pieneen tai suureen, fiilistellä ja saada iloa. Minusta sellainen elämä olisi vain aika kurjaa, jos kaiken ajattelisi nurin päin, väärältä puolelta ja huppu silmillä.

      Kun on avoin ja avarakatseinen, hyväksyvä ja toiveikas mieli, pitää silmät ja korvat auki ja katselee ympärilleen, ei voi nähdä muuta kuin hyviä asioita ja positiivisuutta. Eikä elämää pidä muutenkaan ottaa niin kovin raskaasti tai vakavasti vaan nauttia siitä, mitä se itselleen antaa ja hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ovat, olivat ne sitten joskus hyviä tai vähemmän hyviä. Niistä ikävistäkin vaiheista oppii ja oivaltaa ja ehkä jonain päivänä nekin asiat kääntyvät positiiviseksi. Ja sekin pitää muistaa, että välillä on kuitenkin aina hyvä vähän kiukutella, päästää höyryjä ulos ja nähdä asioiden pimeän puoli, että näkee taas valon :) Voisin kyllä joskus kirjoittaa tästä aiheesta, kun itseänikin se kovasti kiinnostaa!

      Mummosi on/oli viisas nainen. Luulenpa hyvinkin, että se positiivisuuden sisäistäminen ja elämänmyönteisyys kasvaa ajan mittaan, jos vain yrittää nähdä ihan joka asiassa sen valoisan puolen. Mikään muutos ei tule hetkessä, mutta kaikkea voi aina kehittää :)

      Kaikkea hyvää, valoa ja rakkautta sinulle!

      Poista
  2. Hei Henna!
    Kiitos ihanista teksteistä, hetkistä ja valokuvista, joita olen saanut ihailla muutaman päivän ajan (suomeksi: kahlasin blogisi läpi, on ihana, ihana, ihana! :D). Sinun ja teidän inspiroimana pidin äsken jopa kunnon tanssijamit meidän olohuoneessa Ott'n säestämänä, ja kiitos, tästä taitaa tulla tapa.
    Hihii, tamperelaisena ja muutenkin samanhenkisenä yritän kovasti bongailla sua katukuvasta :) Aurinkoa ja muita ihanuuksia perjantaihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei Emma :)

      Voi apua! Olen ihan sanaton ja punastelen täällä itsekseni. Kiitos ja kiitos tuhannesti. En tiedä mitä sanoa :3

      Hihi, tanssijamit ovat erityisen hyvä idea ottaa tavaksi ja Ott on vallan mainio vaihtoehto niitä säestämään. Pitääkin laittaa heti soimaan, kun en ole aikoihin kuunnellut!

      Tamperelaisena sinulle nousee jättipeukku ja kommenttisi jälkeen minä aloin heti toivoa, että törmäisin sinuun myös (mahdollisimman pian) ja voisin ujosti hyvmyillen sanoa hei. Ehkä törmäysprosentti nouseen sen myötä, kun muutamme takaisin keskustan huudeille :--) Kaikkea parasta sinullekin Emma, kauneutta ja lempeä ja hyvänmielen ajatuksia!

      Poista