perjantai 11. huhtikuuta 2014

KARHUNPOIKA SAIRASTAA


Meillä oli eilen vapaapäivän kunniaksi suunnitelmissa lähteä koko perheen voimin aamupäiväretkelle läheisen järven rantaan, nauttimaan toisistamme, auringosta ja luonnon rauhasta. Sen lisäksi olin vielä päivän aikana ajatellut lähteä viettämään omaa-aikaa metsään, valokuvailemaan ja nuuskimaan kevättä. Toisin kävi, sillä suunnitelmilla on joskus tapana muuttua.

Koko edellisilta -ja yö meni jatkuvan itkun ja murheen sekaisissa tunnelmissa aina aamuun asti. Yhtään emme tiedä, mitä sinä iltana tapahtui, kun yhtäkkiä Toivo vain alkoi hieromaan toista silmäänsä. Hän hieroi ja hieroi, itki lohduttomasti ja ulisi kurjaa oloaan, mikään ei kelvannut ja halusi vain olla minun sylissäni. Yö oli huonoin mitä koskaan on ikinä ollutkaan ja olin varma, että poika ei enää näkisi mitään. Olin tietenkin väärässä. Aamulla olemattomien unien jälkeen hipsimme terveysasemalle, saimme erittäin positiivista palvelua ja viikon kestävän antibioottikuurin.

Painajaismaisen yön jälkeen olin kiukkuinen, turhautunut ja hermostunut sekä aivan varma siitä, että tuleva päivä olisi pilalla. No olihan se eilinen nyt melko kauhistuttava, lähestulkoon pelkkää itkua ja kiukkuttelua, sylihoitoa ja lohdutusta. Toivo oli hyvin kurjamielinen ja jostain syystä kiukkusi meille pahaa oloaan kuin vihaisen ampiaisen lailla, jota yritimme parhaamme mukaan ymmärtää. Päivä kului lähinnä paikallaan istuen poika sylissäni ja Villen hoidellessa kaupassakäyntejä sun muita.

Mutta tiedättekö mitä? Eihän se päivä loppujen lopuksi ollutkaan yhtään hullumpi ja tarkemmin mietittyäni se oli yksi ihanimmista päivistä aikoihin. Sain olla rakkaimpieni kanssa koko päivän ihan rauhassa tekemättä mitään järkevää, olemaan ihan vain paikoillaan ja pysähdyksissä ja mikä parasta, halimaan ja silittelemään väsynyttä peikkopoikaani aamusta iltaan. Hän viihtyi sylissäni pitkiäkin aikoja, kerran myös nukahti siihen ja se oli jotakin todella ainutlaatuista. Eikä Toivo nyt ihan joka hetkeä itkenytkään vaan oli myös ajoittain iloinen oma itsensä. Tarkemmin ajateltuna eihän minullakaan nyt niin paha mieli ollut ja ehkä salaa nautinkin joka hetkestä. Kaiken lisäksi Ville oli taas kerran maailman ihanin ja huomaavaisin isä sekä poikaystävä ja kissojen viihdyttäjä. Meillähän oli oikeastaan oikein mukavaa.

Naureskelimme Villen kanssa sitä, että tämä oli varmasti hurjinta ja raskainta, mitä Toivon elämän aikana on tähän mennessä tapahtunut. Syy tähän hurjuuteen oli niinkin suuri kuin silmätulehdus. Nauran vieläkin. Siitä voimmekin päätellä, että olemme päässeet Toivon kanssa äärimmäisen helpolla. Herkkä ja vaativa hän on sitäkin enemmän sekä maailman suloisin silmät turvonneenakin. Meidän pieni peikko ♥ 

Kuvat: Ville

8 kommenttia :

  1. Voi teidän pientä peikkosta! :-( Pikaista paranemista! ♥ Kaikesta huolimatta kauniita ajatuksia! :-) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma toivotuksista, peikkonen voi jo vallan mainiosti ♥ Iloa ja valoista mieltä sinulle tulevaan viikkoon!

      Poista
  2. Mä niin tiedän miltä tuo tuntuu <3 Niilo oli kipempi kuin koskaan on ollut, kun sai vuoden ikäisenä 1-vee rokotteen. Nousi kova kuume ja poika halusi vain ja ainoastaan olla sylissäni kun muuten oli niin reipas taapero joka ei pysynyt paikoillaan hetkeäkään. Juuri kävelemään oppinut ei pystynyt eded kävellä kun jalat tulivat niin kipeiksi pistoksista... Oli tosi kurja ilta, mutta myös ihanaa kun poika nukahti kuin vauva rintaani vasten kesken Pikku Kakkosen :') Toivottavasti Toivo on jo tervehtynyt! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pientä yksvee Niiloa ♥ Ei kyllä voi olla mitään parempaa, kuin oma pieni rakkaus ihan siinä lähelläsi, jotta voit tuntea lämmön ja sydämen tykytyksen. Toivo nn tervehtynyt onneksi ja on jo oma iloinen (ja uhmainen) itsensä :'D

      Poista
  3. Meillä ei edelleenkään ole ollut tässä kahden vuoden ja kahden kuukauden aikana kuin kolme nuhaa ja olen aivan kauhuissani jo valmiiksi tulevista kuumeiluista ja sairasteluista! Pakkohan niitä kai jossain välissä on tulla. Millaiseksi lapsi sitten muuttuu, miten itse toimin jne. Jaiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tekin olette ihanan helpolla selvinneet :--) Meilläkään ei tämän lisäksi ole kuin pari nuhaa niiskuteltu ja vauvarokko läpikäyty. Toivottavasti te pääsette tulevaisuudessakin yhtä vähillä taudeilla :--) Kaikkea hyvää teille ja pienelle masutyypille <3

      Poista
  4. Anonyymi13/4/14

    mua odottikin täällä miljoona uutta postausta, vähänkö kivaa! olet ihana, tai oikeestaan, te kaikki ootte :p

    -erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Erika, sinä se ihana olet! Olipas kiva kuulla ja toivottavasti höpötyksistäni saat iloa. Hymyinen kiitos sinulle <3 ja ihania oloja!

      Poista