Muutoksen aika lähestyy ja vatsanpohjaa kutkuttelee mukavasti. Pakkauspuuhat ovat hyvällä mallilla ja minua jopa naurattaa, kuinka helppoa kaikki on ollut. Tuntuu ettei mitään oltaisi tehtykään. Tämä tuonne, nuo tänne ja loput tähän. Valmista. Ainakin melkein. Ollaan myös nautittu mielin määrin auringosta ja lämmöstä, mutta ennen kaikkea toisistamme ja viimeisistä hetkistä näissa maisemissa.
Minua jännittää! Pian me sitten toivotamme uuden kodin tervetulleeksi elämäämme ja otamme ilolla vastaan sen tuomat uudet tuuleet. Suuren muutoksen aikaansaamat tunteet saavat minut hyvällä tavalla levottomaksi, enkä oikein tiedä miten päin olisin. Toissapäivänä käydessämme uudella asunnolla taisin vasta oikeasti tajuta, että tämähän on totisinta totta ja kaikki tämä oikeasti tapahtuu. Ihan pian! Huomenna! Tuleva koti tuntuu niin hyvältä ja ennen kaikkea meidänlaiselta ♥
Muuttostressin sijaan me olemme fiilistelleet ulkona (eilistä ja tätä päivää lukuunottamatta) ja nautittu mielettömän upeasta säästä, sen tuomasta aurinkoenergiasta ja lämpötuntemuksista. Kaikkialla kuhisee elämää, puut ja pensaat availevat vihreitä silmujaan ja ihmiset hymyilevät onnellisesti. Tämä satumainen kevät ja nurkan takana odotteleva kesä antaa tuplavoimia omaan jaksamiseen ja energianmäärä tuntuu olevan loputon!
No ei kyllä ihan loputon, ainakaan fyysinen energia, sillä aikaisemmin esiintyneen kurjat oireeni ovat tulleet taas esiin. Eilenkin menin kesken pakkailujen niin voimattomaksi ja huonovointiseksi, että itkeä tirautin turhautuneena. Onneksi Toivo oli paikalla ja halaili minua huolestuneena. Tänään taas huimauskohtauksen tullessa olin varma, ettei minusta ole enää mihinkään. Huomaan oireiden putkahtavan esiin aina ulkoilun tai pitkän rasituksen jälkeen, joten päätin tänään olla rehkimättä liikaa, että minusta olisi edes jotain apua huomennakin. Lääkäriin on siis päästävä taas.
Onneksi lähes kaikki kimpsut ja kampsut ovat valmiina lähtöön ja odottavat sulassa sovussa huomisia kantajia. Tälle päivälle olisi luvassa vielä pientä viimeistelyä, verhojen repimistä alas ja järjestelyä huomista varten. Vaikka mielelläni minä olisin vielä pakannut vähän lisää, jos vain tavaraa olisi riittänyt. Taidan olla tässäkin asiassa hullu, mutta nautin tästä todella!
Hieman olen kyllä huolissani kissaveljeksistä, jotka ovat tottuneet lasitetulla parvekkeella varustettuun kotiin ja saunaan, josta on ajan saatossa muodostunut heidän oma valtakuntansa. Toivottavasti he eivät tule pahan kerran järkyttymään. Nyt he vetävät tyhjillä lattioilla tassurallia, kummastelevat mattojen katoamistemppua ja näyttävät stressaantuneilta. Voi heitä rakkaita raukkaparkoja, kun eivät tunnetusti ole muutosten ystäviä.
No ei kyllä ihan loputon, ainakaan fyysinen energia, sillä aikaisemmin esiintyneen kurjat oireeni ovat tulleet taas esiin. Eilenkin menin kesken pakkailujen niin voimattomaksi ja huonovointiseksi, että itkeä tirautin turhautuneena. Onneksi Toivo oli paikalla ja halaili minua huolestuneena. Tänään taas huimauskohtauksen tullessa olin varma, ettei minusta ole enää mihinkään. Huomaan oireiden putkahtavan esiin aina ulkoilun tai pitkän rasituksen jälkeen, joten päätin tänään olla rehkimättä liikaa, että minusta olisi edes jotain apua huomennakin. Lääkäriin on siis päästävä taas.
Onneksi lähes kaikki kimpsut ja kampsut ovat valmiina lähtöön ja odottavat sulassa sovussa huomisia kantajia. Tälle päivälle olisi luvassa vielä pientä viimeistelyä, verhojen repimistä alas ja järjestelyä huomista varten. Vaikka mielelläni minä olisin vielä pakannut vähän lisää, jos vain tavaraa olisi riittänyt. Taidan olla tässäkin asiassa hullu, mutta nautin tästä todella!
Hieman olen kyllä huolissani kissaveljeksistä, jotka ovat tottuneet lasitetulla parvekkeella varustettuun kotiin ja saunaan, josta on ajan saatossa muodostunut heidän oma valtakuntansa. Toivottavasti he eivät tule pahan kerran järkyttymään. Nyt he vetävät tyhjillä lattioilla tassurallia, kummastelevat mattojen katoamistemppua ja näyttävät stressaantuneilta. Voi heitä rakkaita raukkaparkoja, kun eivät tunnetusti ole muutosten ystäviä.
Muutto sitä ja muutto tätä, mutta katsokaahan tuota kuvissa esiintyvää peikkopoikaa. Hän on itse suloisuus. Suloisuutensa lisäksi Toivo on uhmaillut enemmän kuin tarpeeksi, kiukutellut ja vienyt tavaroita paikasta A paikkaan B, hyppinyt laatikoiden päällä ja tyhjentänyt niitä sitä mukaan mitä on täytetty, kiusannut hermostuneita kissoja ja vetänyt herneen nenään pienimmistäkin asioista, harrastanut tavanomaista enemmän raivokaaria lattialla ja ollut muutenkin melko mahdoton, mutta mahdottoman ihana. Tosi ihana.
Minua ei kuitenkaan ole hirveästi haitannut tuo välillä älyttömäksi menevä taaperoisen meininki, sillä onhan se suurimmaksi osaksi hassunhauskaa katseltavaa. Kyllä saan välillä naurua pidätellä ihan tosissani. Uhmauksen ohella Toivo on ollut ahkera muuttoapulainen ja silmät säihkyen onkin nauttinut touhukkaista päivistä. Ja saahan tuo muuttolaatikoiden ja jätesäkkien sekamelska nyt melko jännittäviä seikkailuja aikaan pienen pojan mielessä.
Syvä onnenhuokaus. Miten voikaan tuntua näin hyvältä! Olen täynnä riemullista energiaa, mieli on kevyt ja hymy nousee väistämättä kohti aurinkoa. Joka solullani aistin kevään ja luonnon heräämisen, muutoksen tuulet ja tuntemattoman tulevaisuuden. Minulla on niin hyvä tunne kaikesta, kaikki tuntuu oikealta ja kaikki on menossa oikeaan suuntaan. Olen niin kiitollinen. Kunhan vielä kehokin pysyisi matkassa mukana niin kaikki olisi paremmin kuin hyvin!
Mukavia viikonloppuhetkiä! Aurinkoenergiaa ja iloisia hymyjä ♥
Kuvat: Ville
Kuvat: Ville
