KUN MAAILMA AHDISTAA (TAAS)

Ihan nyt ensimmäiseksi on pakko huokaista syvään. Huoh. Ja toiseksi, pahoittelen alla olevaa vuodatusmaratonia, mutta jos luette, suosittelen tekemään sen ajatuksella.

Vuoden ensimmäiset päivät ovat minulla olleet aikamoista vuoristoratameininkiä. Ahdistuksia ja iloja vuorotellen. Päässäni pyörivät miljoonakolmesataa ajatusta, jotka sinkoilevat sinne ja tänne, yli ja ympäri. Olenhan minä alituinen ajattelija ja mietiskelijä muutenkin, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kaiken sen positiivisen mielen joukkoon on eksynyt vähän liikaakin ahdistavia ajatuksia.

Ennen ahdistuksia haluan kuitenkin taas muistuttaen todeta, kuinka maailma ja maailmankaikkeus on niin äärettömän kaunis. Saamme olla niin kiitollisia kaikesta ympärillämme olevasta – ihmisten, eläinten ja koko luonnon olemassaolosta. Meillä olisi mahdollisuudet ihan kaikkeen, jos vain jokainen meistä voisi olla samalla puolella. Ja tästähän se ahdistus saa hyvin alkunsa.

Ongelman ydin onkin se, että olemme toisiamme vastaan. Minun mielestä ongelmassa on kaksi vahvaa tekijää – viha ja ahneus. Se on ajanut maailman tähän pisteeseen, missä me nyt olemme. Pieneen päähäni ei mahdu ajatusta siitä, miksi ihminen käyttäytyy vihamielisesti tai ahneesti. En vain voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksi kukaan haluasi olla tiedostaen paha.

Näiden mietteiden jälkeen olen päätynyt ahdistelemaan seuraavia asioita ylitse muiden:

• Ihmisten käyttäytyminen
  Se että ollaan epäkohteliaita, ilkeitä ja pahoja. Sen sijaan, että oltaisiin kohteliaita, kilttejä ja hyviä. Paljon vihaa, vähän rakkautta. Aina tällaisen huonon käytöksen seurauksena minun tekisi mieli kaivautua maan alle ja kuljettaa kyseinen henkilö pahaa viljelevien saarelle pohtimaan omaa käytöstään. Valitettavasti tämän kaltaisia ihmisiä on maailma pullollaan, ihan lähelläkin, kun tarkemmin katsoo.

• Rahakeskeisyys
  Rahan himo tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän pinnalla. Eikö kukaan ajattele muuta kuin rahaa? Jos minulla olisi tarpeeksi kovapäistä asennetta, suunnittelisin elämäni niin, etten tarvitsisi rahaa. Maailmamme on niin rahakeskeinen, että oksettaa. En haluaisi olla missään tekemisessä kaupan, myynnin, ostamisen tai kuluttamisen kanssa ja sitä tässä maailmassa eläminen tuntuu olevan. Tuntuu että raha on monille jonkinasteinen unelma tai tavoite.

• Itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus
  Ei koske minua. En jaksa välittää. Ei kiinnosta. Ei kuulu minulle. Ihan sama. Ihan sama?! Miten mikään voi koskaan olla ihan sama? Voi kunpa ihmiset ajattelisivat enemmän, vaikka vaihteeksi muitakin kuin omaa napaansa tai sen lähiseutua. Ymmärrän todellakin sen, ettei kaikkia voi rakastaa, mutta välittämien on eri asia.

• Maailman valheellisuus
  Siihen tämä kaikki perustuu. Ei puhuta asioista totuudenmukaisesti, uskotellaan ja manipuloidaan. Kierretään maailmaa ja sen asukkaita yhä suurempien valheiden ympärille. Annetaan olettaa, että maailma on hyvempi paikka, mitä se onkaan. Tähän aiheeseen sopiikin eilen Villeltä opittu termi kognitiivinen dissonanssi. Yksinkertaisuudessa se tarkoittaa sitä, että ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa keskenään.

• Eläinten kaltoinkohtelu
  Ja se välinpitämättömyys. Tällä kertaa en tarkoita pelkästään turkistarhausta tai eläinten tappamista vaan myös sitä, miten kotieläimiä kohdellaan. Jotkut eivät tunnu tiedostavan myös henkisen väkivallan olevan väärin – myös niiden karvakavereiden kohdalla. Otetaan koira, vauva syntyy ja koira annetaan pois tai luovutaan vapaaehtoisesti otetusta lemmikistä vähin perustein ja pian jo kotiutetaankin uusi lemmikki. Tai sitten yksinkertaisesti vain se, että otetaan lemmikki väärin perustein. Tämä on sydäntaraastavaa ja ihan järjettömän vastuuntunnotonta. Myös lemmikkieläimet ovat tasa-arvoisia perheenjäseniä.

Nyt voin vain kertoa, kuinka pääni on melkoisen puhki näistä kaikista ajatuksista. Tällä hetkellä minulla taitaa olla maailman pahuuden annostusöverit, joka on ajoittain minulle tyypillinen ongelma. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, mutta taidan kuitenkin päätyä tähän toiseksi mainittuun vaihtoehtoon – ihan vain terveyteni tähden. Joskus on vaan ihan pakko saada unohtaa pahuus ja keskityttävä hyvyyteen. Siihen pyrin taas.

Oletko sinä ahdistuvainen maailman pahuudesta?

AJATUKSIA JOULUSTA, VALON JUHLASTA

Aina se yllättää. En oikeastaan koskaan muista sen tuloa, en valmistele, enkä odota. Se on minulle sellainen tuntematon tapahtuma, joka vain hiljalleen lähestyy, tulee kohdalle ja menee ohi. Sitten unohdan sen, kunnes se taas palautuu muistiini vuoden päästä.

Ja taas on vuosi kulunut. Taas on ne samat tuntemattomat tunteet, joita en kertakaikkiaan saa selville. Minä en osaa suhtautua jouluun. Tai en tiedä, kuinka siihen pitäisi suhtautua. Tai oikeastaan, kuinka haluaisin suhtautua. Vaikeaa ja monimutkaista.

Kaikkien näiden epämääräisten ajatusten takana on mielikuva. Sellainen ahdistava mielikuva törkeästä joulusta, johon en todellakaan halua olla osallisena. Ihmiset aloittavat hössötyksen jo lokakuun lopussa, kaupat pursuavat tappokrääsää ja mitä turhanpäiväisempiä asioita, kassit täyttyvät, luottokortit vinkuvat ja jengi sekoilee. Järjetön hysteriä valtaa koko maailman ja tuntuu, että kaikki ihmisten tapaiset otukset ovat muuttuneet ylenpalttisiksi kulutushirviöiksi ja lahjapakettimonstereiksi. Kaiken tähän päälle vielä kauppojen pimpelipom joulu-ulinat, joiden sanoma on kaikkea muuta, mitä joulu todellisuudessa nykypäivänä onkaan. Se on kulutusjuhlaa.

Ja kaiken takana on tietenkin raha. Se on minulle yksi maailman kamalimmista ja ärsyttävimmistä asioista, joka ei todellakaan saa minua valtaansa – ei jouluna, eikä koskaan. Jos ihan rehellinen olen, en voi sietää tätä loputonta kulutushysteriaa, joten ehkä siksi mieleni usein valtaakin vähän ankeampi joulu.

Tästä vuodesta alkaen siihen tulee muutos. Olen päättänyt, että haluan viettää joulua – sellaista hyvää joulua. Haluan viettää sitä lapseni, mutta myös koko perheemme vuoksi, jotta voimme kehitellä ihan omia perinteitämme tulevaisuutta varten. Haluan viettää ihan omanlaisen joulun, persoonallisen ja meidän perheen näköisen, sellaisen erikoisemman spesiaalijoulun. En oikeastaan ole vielä ihan varma miten, mutta olen pohdiskellut asiaa.

Meidän joulu voisi olla ihastuttava. Sellainen lempeä ja pehmoinen, iloisen eloisa ja onnellinen. Täynnä rakkautta, yhdessäoloa ja lämpöä! Hyvää ruokaa, mutta ei liikaa, vähän herkkuja ja ehkä suussasulavia leipomuksiakin. Levyittäin tunnelmallista musiikkia ja ripaus herttaisia jouluohjelmia, reipasta ulkoulua ja ehkäpä joulupäiväsaunakin! Joulutunnelmaa ympärillemme voisi luoda maljakoissa lepäilevillä kuusenoksilla ja joka puolella loistavilla kynttilöillä. Hempeitä hetkiä, riemua ja tanssia, suklaata ja villasukkia! Ehkä pari kierrätettyä lahjaakin Toivoa ajatellen! Unohtamatta tietenkään sitä, että meidän jouluna kaikkia ja kaikkea kunnioitettaisiin. Sellainen se meidän joulu voisi olla.

Me emme halua ateistiseen ja luonnonläheiseen jouluumme synkkiä tai jumalallisia tarinoita tai saatanallisia materialistisekoiluja. Emme halua surullisia joululauluja, kirkkoa tai hautausmaita, joululahjavuoria, ylitsepursuavia ruokamääriä, hössöttämistä tai stressiä. Emmekä myöskään halua ainuttakaan tapettua eläintä ruokapöytäämme, sillä meillä eläimet ovat yhtä lailla oikeutettuja joulurauhaan.

Edellä mainittujen asioiden jälkeen olen pohdiskellut, miten ihmeessä voin saada oikean joulumielen, kun koko yleinen joulumeininki on luonnotonta ja kammottavaa. Vaikka olenkin todella ahdistuvainen maailman pahuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista, en halua antaa niiden häiritä juhlaamme. Olen päättänyt saada oman hyvän joulufiiliksen itselleni. Ja kun sen saan, jaan sen myös perheelleni. Onhan tässä vajaa viikko aikaa joulumielen etsintään!

Iloni on kuitenkin todeta, että kyllähän meillekin se joulu tulee. Millaisena sitten tuleekaan – se jääköön nähtäväksi! Meille joulu on rakkauden ja valon juhla ♥ Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille teille rakkaille lukijoilleni! 

Kuvat joululta 2012

AJATUKSIA ITSENÄISYYSPÄIVÄSTÄ

Näin jälkikäteen haluan toivotella teille kaikille rauhaisan tunnelmallista eilistä itsenäisyyspäivää ja ihan mitä tahansa muutakin päivää ♥ Meillä on vapaus ja meillä on pahuudet. Eiliseen liittyen haluan jakaa muutaman ajatukseni.

Itsenäisyys on ihan mielettömän upea ja kallisarvoinen asia. Arvostan, kunnioitan ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Itsenäisyys ei koske ainoastaan valtion asioita, vaan sillä on suuri merkitys myös meille pienille, yksittäisille ihmisotuksille. Saamme päättää omista asioistamme ja elää elämäämme juuri niin kuin haluamme – tietenkään ketään vahingoittamatta. Se jos jokin on arvokasta.

Vaikka hyvää löytyykin lukuisin mitoin, on meillä omat ongelmamme ja huolenaiheemme. Kuten jo eilisestäkin voimme päätellä – jengi kärsii. Jengi kärsii yhä enemmän ja enemmän, eikä kärsimys näillä nykymenetelmillä ole parantumaan päin. Se alkaa näkyä jo selkeämmin ja pian se on ihan todellinen ongelma, ellei jo olekin.

Jengin kärsiessä eliittiporukka juhlii omine arvoineen omissa yleellisissä kekkereissään. Samaan aikaan loput väestöstä ihastelee heitä ruudun toiselta puolen ja pitää sitä kaikkea jollain tapaa hienona, jopa ihailtavana. Meneekö tässä jokin pieleen?

Todellakin menee. Minusta on ihan käsittämättömän kummallista, että suurin osa hyväksyy tuon kailtaisen pröystäilyn. Sehän on suoranaista halveksuntaa koko kansakuntaa kohtaan. Haluaisin kuulla yhdenkin järkevän syyn tuonkaltaisten kemujen järjestämiselle. Niin, eipä taida sellaista syytä löytyä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollainen ylenpalttinen juhlien järjestäminen ja juhliminen on omassa yksinkertaisuudessaan täysin turhanpäiväistä. En katso hyvällä, en kunnioita, enkä todellakaan hyväksy. Oli kyse sitten itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlista tai maanpuolustusherrojen sekoilusta Mikkelin torilla, se kaikki sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Se kaikki on järjen vastaista. Myötähäpeä on loputon, eikä minua saisi sinne porukan joukkoon nolaamaan itseäni mistään hinnasta. Surullisintahan tässä on se, että suurinosa kansasta hyväksyy tämänkaltaisen eliittisekoilun.

Samalla kun nämä kermapeput tissuttelivat hienostojuomiansa ja hellivät egojaan Vesku Loirin sekä muiden taiteilijoiden tahdissa, muut astetta tavallisemmat tyypit päättivät sekoittaa pakkaa kultaseinien toisella puolen. Tästä asiasta mielensä osoittaminen on enemmän kuin hyväksyttävää, oikeutettua ja taistelua hyvän puolesta. On ihan hemmetin hienoa huomata, miten asia herättää mielenkiintoa jo näin monessa meissä. On hienoa, että jengi haluaa pitää omiensa puolta, kiinni oikeuksistaan ja kaikkien tasavertaisuudesta.

Valitettavasti jengiin mahtuu aina myös näitä idioottityyppejä. On ihan älytöntä, vastenmielistä ja porukkaa alentavaa taistella pahaa vastaa väkivaltaisin keinoin. Ihan todella ala-arvoista meininkiä minun makuuni. Olen ehdottoman ehdoton väkivaltaa kohtaan, joten mielipiteeni tässä asiassa kai lienee selvä. En hyväksy.

Nämä hyvällä asialla olevat mielenosoittajat halusivat tuoda ilmi pahaa oloaan ja pienten ihmisten ahdinkoa, kun samaan aikaan osa porukasta kusee koko homman ja häpäisee itsensä lisäksi myös loput porukasta. Niin rumaa, vastuuntunnotonta ja äärettömän typerää. Järjen vastaista tämäkin.

En voi käsittää, miten hyvän asian puolesta taitseleminen voi ajautua tällaiseen käytökseen. Miksi mieltämme ei voisi osoittaa iloisin mielin, rauhan elein ja teoin? Miksi niin usein on turvauduttava väkivallan keinoihin ja muuttaa osa hyvästä pahaksi? Hyvän asian puolesta saa ja kuuluukin taistella, mutta ei näin, ei väkivallalla ja pahan teolla.

Henkilökohtaisesti toivon, että vastaisuudessa tällaisia tilanteita ei hoideta voimallisin keinoin. Luulen kyllä, että pahin on vasta edessä, sillä uskominen parempaan on lisääntymässä. Ihmisten taloudellinen epätasa-arvo kasvaa ja rikkaista tulee entistäkin rikkaampia. Ja ahneita. Taistella pitää – hyvällä hyvän puolesta. 

Mitä mieltä sinä olet?

Rauhaa ja rakkautta ♥

NAINEN, NÄKEEKÖ SINUA KUKAAN?

Aiheena nainen, kauneus ja erinäiset luonnottomat irto-osat kehossa. Meikkaamisesta olenkin jo jauhanut aikaisemmin, mutta nyt olisi luvassa muuta. Vähän mielipidehömppää siis! Ottakaahan huomioon, että yleistän tarkoituksella ja tämä on vain minun mielipiteeni, enkä halua haukkua tai arvostella ketään henkilökohtaisesti.

Luonnottomat kauneusihanteet, tekotukka, hiusten pidennykset, geelikynnet, irtoripset, hiusvärit, itseruskettavat, solarium, silikonitissit tai muut kauneusleikkaukset. Mitä nämä ovat? Mistä ne tehdään? Miksi niitä käytetään?

Minua on jo pitkään ihmetyttänyt nykymaailman naiset. Tai suurin osa niistä. Eivätkö he ole tyytyväisi itseensä? Onko heidän itsevarmuus romahtanut vai tulviiko se jo yli äyräiden? Vai ovatko kaikki oikeasti niin sekaisin?

On todella ymmärrettävää, että nainen haluaa huolehtia ulkonäöstään. Se on ihan suotavaakin. Se kumpuaa jo kaukaa ja vielä kauempaa – naiset ovat tehneet sitä aina. On ymmärrettävää, että haluaa tukkansa olevan nätisti ja vaatteensa olevan puhtaita, peseytyä ja huolehtia hyvästä kokonaisvaltaisesta hygieniasta. Kukapa ei haluaisi tuntea itseänsä kauniiksi. Varsinkin varakkaissa länsimaissa tämä on lähes jokaisen kohdalla normaali toimintatapa.

Valitettavasti tämä ei tunnu enää riittävän. Nykypäivänä ilmiö on lisääntynyt huimasti ja on saatava tunkea itseensä mitä kummallisempia asioita, mitä enemmän hilpetööriä ja mitä enemmän luonnotonta tekokauneutta. Mihin ovat hukkuneet oma identiteetti ja aitous, oma persoonallisuus? Väittääkö joku oikeasti, että luonnottomat irtoasiat korostavat omaa persoonallisuuttaan? Sitä ei ainakaan erota luonnottoman roskan takaa. Joka toinen nainen on joka toisen naisen kaksoisolento.

Hiusten pidennyksiä, tekokynsiä- ja ripsiä pursuaa joka tuutista ulos. Paksut pitkät tukat hulmuavat tuulessa, mahtavia tummia ripsiä räpsytellään hurmiossa ja uusimpia geelikynsiä esitellään sosiaalisessa mediassa. Mutta missä on itse ihminen? Kyllähän se siellä on, mutta miksi se on piiloutunut naamarin taakse?

Tämä teollinen kauneus ei varmasti ole myöskään terveellisimmästä päästä. Ripsien laitto tai hiuslikäkkeen kiinnittäminen ei voi tehdä omalle tukalle tai ripsille hyvää. Vai voiko joku niin väittää? Saati sitten ihan omat riskinsä omaavat kauneusleikkaukset. Onko kauneus tärkeämpää kuin terveys? Miksi kukaan haluaisi pitata omat aidot ulkonäölliset piirteensä oman turhamaisuuden ja kauneusihanteiden vuoksi?

Minusta tämä ilmiö on lähinnä surullista. Hyvin, hyvin surullista. Ihmisiä on niin monenlaisia, omalla tavallaan kauniita ja omalla tavallaan niin persoonallisia. Jokaisella on ne omat ulkonäölliset vahvuudet ja heikkoudet. Miksi siis piilotella niitä? Jokainen voisi olla tyytyväinen siihen mitä heillä on, eikä tyytymättömiä siihen, mitä heillä ei ole.

Vaikka nainen saisikin unelmiensa tukan ja säihkyvät räpsyripset, onko tämä silti yhtään tyytyväisempi itseensä? Voi olla, mutta se tuskin on aitoa ja pysyvää, lähinnä vain hetkellistä. Minun mielestäni täyttä harhakuvan luontia.

Minusta olisi niin hienoa nähdä kaikki maailman naiset omana itsenään. Jollain on ohut tukka, lähes mitättömät ripset, suuri nenä, minihuulet, huonokuntoinen ihi, pikkuruiset tissit tai epäsymmetriset kasvonpiirteet. Herää kysymys, mitä sitten? Myös nämä ”epämieluisat” piirteet tekevät ihmisestä oman itsensä, oman persoonansa.

Vaikka itse en olekaan näiden luonnottomien kauneusasioiden puolella, en silti väitä, etteikö niitä voisi käyttää – kohtuudella. Jotain pientä silloin tällöin, jos oikeasti kokee sen oman itsensä kannalta parhaimmaksi. Pienet lisät kehoon eivät välttämättä vielä peitä omaa luonnollista kauneutta. Välttämättä.

Luonnonkauneus on minusta mielettömän arvostettavaa. Jokainen nainen on luonnonkaunis, vaikka toisin väittäisivätkin. Jokainen nainen voisi kulkea ilman kasvoja peittäviä naamareita ja kehon muokkauksia. En tiedä, miksi maailma on mennyt tähän suuntaan vai onko se edes? Kauhistuttaa tämä koko ajan lisääntyvä luonnottomuus. Vai onko naisista oikeasti tullut vieläkin pinnallisempia?

Tietenkin on varmasti naisia, jotka ovat ihan perustyytyväisiä itseensä, mutta haluavat silti muokata kehoaan vieläkin mieleisemmällä tavalla. Miksi ihmeessä? Eihän se toki väärin ole, mutta onko se niin tarpeellista? Ehkä joillekin on.

Ehkä nyt jotkut miettivät, että olenko minä sitten niin sataprosenttisen tyytyväinen itseeni. En tietenkään ole. Mutta ei myöskään tulisi pieneen mieleenikään korvata omia ulkonäöllisiä heikkouksiani epämäräisillä tuotteilla. Olen tyytyväinen juuri tähän, omaan itseeni ja minulle kehittyneisiin piirteisiini. Toivon että moni muukin pystyisi olemaan!

Riisukaa hetkeksi maskinne ja katsokaa peiliin. Jokainen meistä on kaunis juuri näin. Muistaahan se kaunokaiset ♥

Kuvat lainattu täältä

KYLLÄ MINUAKIN ÄRSYTTÄÄ

Ja aika monetkin asiat. Minun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa asioista, jotka yksinkertaisesti ottavat minua päähän. Vaihteeksi niitä negatiivisiakin ajatuksia siis. En voi listata kaikkea, sillä ärsyynnyn aika sattumanvaraisesti, johon sen hetkinen mieliala vaikuttaa liikaa. Siksi listaankin ne asiat ja käyttäytymismuodot, jotka nostattavat verenpaineeni lähes joka kerta. Ja ei, tämä ei ole millään lailla vakavaa, eikä kenenkään tarvitse pahoittaa mieltänsä höpinöistäni. Sitten aloitetaan.

Ahdasmielisyys. Suvaitsemattomat, ennakkoluuloiset, kapeakatseiset ja herkästi tuomitsevat ihmiset. Tällaisten mieli on hyvin, hyvin ahdas. Eivät hyväksy ihmisiä sellaisinaan kuin ovat. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta arvostamisen pitäisi olla itsestäänselvää.

Väkivalta. Sekä fyysinen että henkinen. Tätä on ihan joka puolella. Kiusataan, pahoinpidellään, raiskataan, lyödään, potkitaan, tapellaan, haukutaan, vittuillaan, ilkeillään, kidnapataan, kidutetaan, soditaan ja pakotetaan sotimaan, tapetaan tai murhataan. Tai kaikkia samanaikaisesti. Väkivaltaiset ihmiset tarvitsevat hoitoa. 

Kunnioittamattomuus. Tämä pätee kaiken suhteen. Ei kunnioiteta kaikkia, ei välitetä tai arvosteta. Naapureita, sukulaisia, erimaalaisia, homoja, heteroita, lihavia, laihoja, vähävaraisia, sairaita, vanhuksia, lapsia, kaikkia. Olemme kaikki saman arvoisia ja ansaitsemme kunnioitusta sekä tasa-arvoista kohtelua. 

Homofobia. Se jyllää Suomessa edelleen ankarasti. Ja muuallakin. Homot ovat pelottavia ja vastenmielisiä, heitä on oikeus syrjiä. Mitä se on keneltäkään pois, jos joku poika haluaa rakastella pojan kanssa tai kaksi tyttöä haluavat perustaa yhdessä perheen? Tai haluavat mennä naimisiin. Tai haluavat itselleen samat oikeudet, kuin kaikilla muillakin. Aika vanhanaikaista ja noloa nykypäivänä omistaa homovastaisia mielipiteitä. Hei oikeesti, Päivi Räsäset sun muut itsekeskeiset tyypit, tunkekaa mielipiteenne sinne syvimpään koloonne. Annetaan kaikille oikeus rakastaa. 

Roskaaminen. On se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa heittää ne roskat sinne roskikseen. Heitellään röökiaskeja auton ikkunasta pihalle, rikotaan kaljapulloja kaduille tai heitellään hampurilaispaperit pitkin ojia. Kysynpähän vaan, ketä näitä roskaajaidiootteja ovat? Ihan oikeasti, lopettakaa välittömästi ja aikuistukaa. Ottakaa vastuu teoistanne. 

Kiusaaminen ja kiusaajat. Hyvin surullista porukkaa. Kiusaavat päiväkodissa, koulussa, työpaikalla tai kotona, sekä henkisesti että fyysisesti. Näistä asioista puututaan liian harvoin ja välillä liian myöhään.

Sodat. Pahaa, pahaa ja pahaa. Sillä ei mitään muuta saada aikaseksi kuin pahaa. Aikuiset ihmiset eivät osaa päättää asioista keskustelemalla tai yksinkertaisesti sopimalla, mikä on minusta sairasta ja naurettavaa. Ja yksittäiset ihmiset saavat vielä päättää tällaisista asioista ja pakottavat muutkin tappamaan. Vielä jotenkin ymmärrän sotimisen ennen muinoin, mutta vielä nykypäivänäkin. Vihaan sotia.

Uskonto ja sodat. Uskonto tarkoittaa jonkinlaista järjestelmää, uskomista johonkin yliluonnolliseen ja sen pitäisi olla jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Uskonasioista pitäisi saada voimaa elämään. Ja jotkut idiootit sekoittavat sen tosielämään ja tekevät mitä tahansa sen puolustamisen ja levittämisen eteen. Sairasta.

Alkoholi. Se on kaikkialla ja sitä tungetaan joka tuutista. Juodaan liikaa, liian usein ja sekoillaan. Ja nauretaan kännijutuille. Ja örvelletään, huudetaan, tapellaan, oksennetaan ja tuhotaan aivosoluja. Se tuo ympärillemme väkivaltaa, resurssit senkun hupenevat ja pian on alkoholidementia yleisempää kuin tavallinen muistisairaus. Silloin tällöin kohtuudella nautiskelu on asia erikseen. Enkä ymmärrä näitä ainaisia krapulaläppiä, ovatko ne muka hauskoja?!

Spurgut. Tämä ei niinkään ärsytä, lähinnä säälittää ja surettaa. En siedä katsella sairaita ihmisiä pitkin ojia, nurmikoita, katuja tai rantoja, joita ihmiset vain välttelevät tai nauravat heille. Voi kunpa voisin saada heidät hakautumaan hoitoon.

Örisijät ja riidanhaastajat. Ne samaiset tyypit nyrkit pystyssä nakkikioskilla. Vittuillaan muille, mutta ei siedetä vittuilua omaan naamaan. Ollaan hermoheikkoja ja tapellaan kun silmä välttää. Ja vittuillaan lisää. Ja aamulla ollaan silmä mustana ja uhotaan vielä vähän.

Kateelliset. Eivät siedä muiden onnea, hyvää elämän tilannetta, hienoja vaatteita tai rakkautta. Ovat niin kateellisia, että haluavat satuttaa, ilkeilemällä tai haukkumalla. Tai vielä pahemmin. Eivät taida olla tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Märisijät. Ainaiset valittajat, negatiiviset kanssaeläjämme. Oli aihe mikä tahansa, jotakin valitettavaa löytyy. Mikään ei ole hyvin, eikä mikään tunnu hyvältä. Ja kaikki menee jollain tapaa aina huonosti. Itse taidan olla tällainen naistenvaiva-aikaan. 

Ammattialojen väheksyntä. Ja useimmiten niiden vähäpalkkaisten. Pidetään joitakin ammatteja parempina kuin toisia. Ja millähän perusteella? Siivoojat, lähärit, bussikuskit tai kassatädit eivät ole mitään verrattuna lääkäreihin, näyttelijöihin tai lentäjiin. Vaikka monesti nämä vähemmän arvostetut alat ovat juurikin näitä raskaimpia. Ja unohtamatta sitä seikkaa, että kaikkia ammatteja me tarvitsemme. Ja miksi ihmeessä kaikki lapset/teinit haluavat nykyään supertähdiksi?!

"Kasvissyöjät" Tuovat vahvasti esille ruokavalionsa, mutta eivät kuitenkaan noudata sitä. Saattaavat syödä kalaa tai jopa kanaa samalla sanoen itseään kasvissyöjäksi. Ja ihan ohi mennen vain mainostavat maistaneensa äidin tekemää vasikan häntää. Ja tietenkin aina vieraiden luona syövät mitä vain tarjottavaa. Miksi kukaan haluaisi väittää itseään kasvissyöjäksi, jos ei oikeasti sellainen halua olla? Kova pätemisen tarve?

Lihansyöjät henkeen ja vereen. Pitävät kasvissyöjiä naurettavana. Pilkkaavat ja vähättelevät. Eivät syö pupunruokaa, koska se vaan on niin coolia vetää pekonia sipulikermakastikkeessa. Eikä sormellakaan koske salaatteihin.  

Eläinten kunnioittamattomuus. Pilkataan, kidutetaan, satutetaan ja syödään. Tehotuotetaan ja sallitaan turkistarhaus. Välitetään joistain eläimistä ja joistain ei. Tai sitten ei välitetä ollenkaan. Ollaan niin olevinaan suurta ja älykästä ihmislajia, että oksettaa.

Päästä varpaisiin -katse. Arvostelevia, ilkeänsävyisiä ja epämiellyttäviä katseita, ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Arvostellaan katseella, mulkoillaan ja naamalle levitetään häpeämättä arvosana kohteesta, joka yleensä näissä tapauksissa on negatiivinen.

Blogimaailma. Ennen kaikkea äippä- ja vauvablogit, joiden ilkeyden määrä on loputon. Haukutaan tuntemattomia, puhutaan pahaa blogien takana ja ollaan kateudesta vihreitä. Ehkä jotkut jopa liittoutuvat yhteen ja muita vastaan. Anonyymit puhuvat paljon. Onneksi olen näiden kiemuroiden ulkopuolella.

Muoti ja trendit. Vaatesuunnittelun ymmärrän, mutta siis mikä muoti? Wikipedian mukaan se tarkoittaa jonakin ajankohtana vallitsevaa ja suosiossa olevaa tyyliä tai makusuuntaa, yleistä tapaa. Yleistä tapaa? Miten niinkin henkilökohtainen asia kuin pukeutuminen ja omat vaatteet voi olla mitenkään yleinen tapa? Yleinen tapa pukeutua samaan tyyliin. Voiko niin moni pitää saman näköisistä vaatteista? Ymmärrän tietenkin, että moni nappailee itseään miellyttäviä juttuja sen hetken muotivaatteista, mutta silti. Minusta niin moni ihminen näyttää niin samalta. Miksi halutaan näyttää samanlaiselta kuin se vieruskaverikin? Mielikuvituksen puute? Sama pätee myös sisustuksessa. Voiko niin moni haluta asua niin saman näköisesstä kodissa? En ymmärrä...

Yksityisautoilijat. Ajavat paikasta A paikkaan B sata kertaa päivässä. Ajavat lähikauppaan, jonne on kilometrin matka. Ovat niin hemmetin laiskoja ja vihaavat kävelyä. Kiroilevat bensakustannuksia ja vakuutusmaksuja. Raivoavat kun auto ei läpäissyt katsastusta. Eivät tulisi millään toimeen ilman autoaan. Välttämättömissä tapauksissa autoilu on ihan okei, kuten maalla asustellessa. Kaupunkiautoilu on maailman turhinta. Ja se saastuttaminen...

Hullut autoilijat ja rattijuopot. Ajavat liian kovaa, ajattelematta ja ohittelevat holtittomasti. Eivät ole varovaisia huonollakaan säällä. Eivät ota muuta liikennettä huomioon ja vaarantavat sekä oman että muiden terveyden. Ja pahimmissa tapauksissa nämä kaikki yhdessä ja päälle vielä humalatila.

Liikennesääntörikkomukset yms. Ei osata kävellä oikealla puolella tietä, ei käytetä vilkkuja, ei pysähdytä ennen suojatietä, kävellään pitkin pyöräkaistaa, hypitään autotien yli mistä sattuu, ei millään voida alentua väistämiseen, eikä anneta tilaa muille. Ja ihan aina on niin hemmetin kova kiire, että on pakko kävellä punaisia päin.

Julkisen liikenteen vihaajat. Eivät astuisi kirveelläkään bussiin tai junaan. Siellähän on muita ihmisiä, on tultava toimeen heidän kanssaan ja istuttava muiden lähellään. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu ehkä puhumaan ventovieraan kanssa. On likaista, bakteereja ja huonolla tuurilla voi saada vaikka tartuntataudin.

Landekäyttäytyminen. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät missä asuvat. Tietävät missä ovat töissä ja onko perhettä. Kun joku tekee jotakin, kaikki tietävät sen päivän kuluessa. Kaikki ovat yhtä masaa ja ne vähän erilaisemmat pistää silmään. Ei mitään yksityisyyttä.

Itsekeskeiset puolueet periaateineen. Ja ne monet pahat ministerit ja eduskuntalaiset. Kokoomuslaiset, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja muut ankeat ryhmittymät. Se jo kertoo paljon, että tätä maata johtavat Kokoomusaatteet. Ja meillä on kokoomuslainen presidentti. Ei mikään ihme, että rahat tuppaavat menemään hieman vääriin paikkoihin ja arvomaailma on muutenkin peppureikään päin suunnattuna. Eikä varmasti tarvitse sanoa enempää.

Juoruilu ja juorulehdet. Niin käsittämättömän ällöttävää, rumaa, ahdasmielistä ja ajattelematonta. Tehdään pilaa toisen ihmisen kustannuksella. Voiko näistä oikeasti olla joku kiinnostunut? Nettijuoruilu on pahinta, joista hyvänä esimerkkinä hetki sitten lopettanut Suomen BlogBuzz-juorublogi. Ja ne lehdet, seiskat, hymyt ja muut roskat. En ymmärrä ihmisiä, jotka oikeasti lukevat kysyeisiä lehtiä, työskentelevät niissä tai saati sitten lähettelevät sinne jotakin juorukuvia markan palkalla. Tai pahimmissa tapauksissa uskovat lukemaansa. Yksi turhimmistä paskaviihteistä, mitä voi olla.

Ahneet. Haluavat kaiken ja heti. Haluavat muidenkin osuuden. Ja raha on kaikki kaikessa. Eivät ymmärrä sen arvoa, tuhlailevat holtittomasti ja muuten vain pitävät sitä tärkeinpänä maailmassa. Ovat joko valmiiksi varakkaita kermaperseitä tai himoitsevat joka tunti lottovoittoa. Haalivat aina itselleen parhaimman kakkupalan. Mikään mitä on vähän ei riitä ja on pakko saada lisää. Odottavat itselleen parhainta, mutta ansaitsevat huonointa. Ja yleensä saavat kakkaisen lopun.

Älyttömät kuluttajat. Shoppailevat päivästä toiseen, ostelevat kaiken minkä eteensä saavat, eivätkä mieti kahta kertaa enempää. Viettävät nettikaupoissa tolkuttoman paljon aikaa ja haaveilun sijaan painelevat ostoskoriin mitä turhempia juttuja. Kaapit pursuavat vaatteita ja tavaroita, joista riittäisi hyvin miljoonalle vähäosaiselle. Kalusteet, verhot ja muut ovat vaihdettava ainakin kerran vuodessa.

Jankkaajat. Toistavat asiat miljoonaan kertaan. Kyselevät toistamiseen, jauhavat samat asiat kerta toisensa jälkeen. Jankuttavat itsestään selviä asioita tai mielipidejuttuja. Eivät tyydy ikinä mihinkään vastaukseen.

Oman napansa sankarit. Eivät näe ketään muuta kuin itsensä, hyvällä tuurilla myös lähimmäisensä. Kulkevat nenä pystyssä kuin keisarit, väistämättä ketään, auttamatta muita, ottamatta ketään huomioon. Puhuvat jatkuvasti omista asioistaan, eivätkä kuuntele muita. Ja ihan aina kaiken on liityttävä juuri heihin.

Pätijät. Ja kaikkitietävät. Osaavat kaiken, neuvovat joka asiassa, tietävät mahdolliset ratkaisut ja selitykset. Sanottavaa on joka asiaan ja ihan joka asian yhteydessä on pakko päästä esittämään tietopankkiaan.

Itsensä kehuskelijat. Tietävät tarkalleen, missä ovat hyviä ja tuovat sen selkeästi esille. Ja vähän joka välissä. Terveellisissä rajoissa itsensä kehuskelu on hyvä asia.

Rääväsuut. Koko ajan äänessä, kommentoimassa, pölisemässä ja hölisemässä, puhuvat muiden päälle ja jauhavat useimmiten turhanpäiväisistä ja typeristä asioista. Harrastavat piilovittuilua ja ilmaisevat asiansa loukkaavasti. Tarkoituksen mukaisesti ahdistelevat ihmisiä puheillaan.

Erilaisuuden vihaajat. Ja ne jotka tekevät sitä tiedostamattaan. Ihan kuin emme kaikki olisi erilaisia. Kaikkien pitäisi vissiin olla perussuomalaisia ahdasmielisiä juntteja tai pukeutua samaan tyyliin. Katsotaan pahalla erilaisia tyylejä, ulkomuotoja tai periaatteita. Ei hyväksytä uskovaisia, punkkareita tai hippejä. Ei hyväksytä mitään, mikä on erilaista kuin itse on.

Kyseenalaistamattomuus. Että uskovat ihan kaiken mitä kuulevat, lukevat tai näkevät. Eivät kyseenalaista, eivätkä omista omia mieleipiteitä. Kulkevat virran mukana.

Typerät lait ja rangaistukset. Kielletään asioita, joita ei voi kieltää. Yritetään rajoittaa vapautta ja yksilön oikeuksia. Rangaistaan asioista, jotka eivät aiheuta muille ongelmia. Missä on vapaus päättää omista asioistaan? Rangaistaan liikaa tai rangaistaan liian vähän. Rangaistusten laatuun pitäisi vaikuttaa se, kuinka paljon se on vahingoittanut muita tai ulkopuolisia ihmisiä.

Turkistarhaus. Edelleenkin sallittua, kansalaisaloitteesta huolimatta. Eduskunta vain päätti, että kyseistä lakia ei ole syytä muuttaa. Ai eikö? Kuinka moni nykypäivänä kannattaa turkistarhausta? Varmasti vähemmän kuin puolet. Yksi sairaimmista, rumimmista ja epäoikeudenmukasimmista asioista maan päällä. Kieltoon tämä välittömästi.

Välinpitämättömyys. Tehdään mitä sattuu, tuhotaan, haukutaan, ilkeillään, tapetaan, roskataan tai sotketaan. Ei välitetä seurauksista. Ei välitetä muista ihmisistä, lähimmäisistä, eläimistä, ympäristöstä tai maapallosta.

Facebookin päivitysöverit. Jotkut harrastavat tätä. Päivittelevät kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Mitä tekevät, mitä eivät, mitä syövät, mikä ärsyttää tai mikä ilahduttaa. Ymmärtäisin päivitykset kerran päivässä, mutta että vielä kymmenen kertaa. Vähempikin tieto riittäisi, kiitos vain. 

Törkeät kanssamatkustajat. Useimmiten busseissa. Istuvat käytävän puoleisille penkeille, varaavat toisen puolen kasseilleen, mulkoilevat äitejä huutavine lapsineen, eivät anna tilaa vanhuksille, raskaana oleville tai lapsille, tukkivat vaunupaikat, eivätkä vahingossakaan auta ketään. Istuvat laput silmillään ja tekevät kaikkensa, etteivät joudu puhekontaktiin.

Hotkijat. Syövät ruokansa salamannopeasti, kun samaan aikaan toiset ovat päässeet vasta alkuun. Eivät pureskele kunnolla, nielevät lähes kaiken kerralla. Eivät arvosta tippaakaan ruokaansa ja pitävät sitä itsestään selvänä. Inhottavaa, ällöttävää, epäterveellistä ja hemmetin ärsyttävää.

Huonolaatuiset kuvat. Otetaan kuva kissasta ja tarkennus osuu takana oleviin verhoihin. Ja vielä julkaistaan tällainen tapaus. Tai nämä legendaariset pikselimössökuvat, joista ei erota päätä eikä häntää. Tai kaiken maailman kehykset ja pienet hilpetöörit, joita muokkaillaan jo valmiiksi kamaliin kuviin. 

Perustelematta jättäminen. Ollaan kovasti jotakin mieltä, puhutaan asioista faktatietona, mutta ei osata perustella. Tai perustellaan perustelematta. Tai pahimmassa tapauksessa koko argumentti on täysin tolkuton. 

Myöhästely. Ei koskaan voi tulla tai mennä ajoissa minnekään. Töistä tai koulustakin myöhästellään jatkuvasti. Aina kaikki pykii, vielä 5 minuuttia ja sitten odotellaan. Miksi on sanottava tarkka ajankohta, jos tietää jo valmiiksi sen toteutumattomuuden?

Lupauksien pettäminen. Luvataan ja sitten perutaan. Taas luvataan ja perutaan.  Ja aina saa olla miettimässä, että toteutuukohan tuo nyt ollenkaan.

Puhutaan toisin, tehdään toisin. Kovasti selitellään asioita ja ollaan äänessä, mutta mikään niistä ei näy itse toiminnassa, ehkä jopa päinvastoin. Ollaan olevinaan jotakin ja tuodaa sitä vahvasti esille, mikä jääkin lopulta vain puheen asteelle.

+ Pieniä ärsyttäviä. Ruuan mässytys, pahan hajuinen hengitys, hikka, hikoilu, kiroilu, yskiminen ilman suojautumista, kovaäänisesti pärisevät kulkuneuvot, muut kovat äänet, naapurin remppaäänet, puheluihin/tekstareihin/kommenteihin vastaamattomuus, pöly, nälkä, kirjoitusvirheet, menkat ja hormonivuoristoradat, radiot, musiikkikanavat, jumputijumputi-musa, hymyilemättömyys, lihanhaju, allergiat, kutina, märät kengät, pissahätä, huimaus, väsymys, muistamattomuus, stressi, vaikeasti avattavat purkit, kaupan kassatädit, jotka eivät tervehdi tai katso silmiin, romanttiset komediat, liian kovalla soitettu musiikki, sotku, kissanpissan haju, rytmittömyys, banaanin haju, riisi, rikkinäinen kamera, inspiraation puute, viherkasvin kuolema, saamattomuus, ärsytys... 

Mikä sinua ärsyttää?

RAKASTATKO SINÄ ELÄIMIÄ?

Minä rakastan hyvin paljon. Rakastan niitä kaikkia – kissoja, koiria, kettuja, pupuja, kilpikonnia, leijonia, possuja, lehmiä, kanoja, hämähäkkejä, käärmeitä, virtahepoja tai sarvikuonoja. Ihan kaikkia, ketään syrjimättä, ketään vähättelemättä.

Mutta onko koira kissaa arvokkaampi? Onko sika hevosta maukkaampi? Onko turkiseläin täysin arvoton? Onko eläimillä edes arvoa?

Kaikkien eläinten, elävien yksilöiden kuuluisi ja pitäisi olla tasa-arvossa keskenään, sekä toistensa että meidän ihmisten kanssa. Kaikki me kuitenkin olemme omia eläinlajejamme ja olemme osa tätä kauniin ainutlaatuista luontoa. Meidän kuuluisi puolustaa toisiamme, kunnioittaa, huolehtia ja rakastaa.

Mikä tekee hevosenlihasta arvokkaampaa kuin sianlihasta? Miksi koiranlihan tuotanto olisi väärempää kuin naudanlihan? Miksi meidän lihatiskiltä ei saa jauhettua kissanlihaa tai suikaloitua marsua sipulikermakastikkeessa?

Jos ihminen pystyy hyvällä omalla tunnollaan syömään sianlihaa, miksi ei myöskin koiraa tai kissaa, virtahepoa tai delfiiniä? Kaikki ne ovat samanarvoisia ja rakastettuja, tärkeitä ja kunnioitettavia eläviä yksilöitä. Onko meille tutuksi tulleiden kotilemmikkinä käytettyjen eläimien syöminen jotenkin väärempää kuin vapaana vedessä uivan kalan tai metsässä juoksevan kauriin? Voitko hehkuttaa, kuinka hyvältä naudan ulkofilepihvi maistuukaan ja samalla kritisoida joidenkin halua syödä hevosenmakkaraa? Jos et suostu kävelemään kissannahka saappaissa, voitko pukea yllesi minkkiturkin?

Eläinten käyttäminen ja syöminen nykyolosuhteissa on tarpeetonta. Me ahneet ihmiset käytämme suuruuttamme hyväksi syömällä viattomia eläinlajeja, miettimättä ollenkaan seuraksia. Miettimättä sitä, että asia voisi yhtä hyvin olla toisin päin. Miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit liukuhihnakamaa ja iso pelottava gorilla ampusi sinua pyssyllä otsaan toistaen saman perheellesi? Sinut pilkottaisisiin tuhanteen osaan, parhaimmat ja maukkaimmat erikseen, purkitettaisiin ja vietäisiin kaupan hyllylle, josta koirat ja siat voisivat ne ostaa. Olisiko se reilua?

Eläin kuuluu lautaselle yhtä vähän kuin ihminenkin. Vai onko oikeudenmukaisempaa syödä kananpoikaa kuin ihmisvauvaa? Perustelun tällaiseen väitteeseen haluaisin kuulla. Kaikki me, sinä ja minä, pystymme elämään luonnontuotteilla. Tuotteilla joiden syöminen ei vahingoita ketään.

Valitettavasti vain pieni osa ihmisistä tämän asian ymmärtää. Valitettavasti niin moni vain ajattelee asian olevan itsestään selvä juttu, näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Ihmiset eivät kykene niin herkästi tapojaan muuttamaan, eivätkä halua tai edes ajattele asiaa. Se on huolestuttavaa.

Monet ajattelevat lihansyönnin olevan luonnollista. Karu totuus kuitenkin on se, että tämän päivän eläinteollisuus on kaukana luonnollisesta. Eläimet joutuvat elämään oloissa, joissa niille tärkeät lajityypilliset käyttäytymistavat eivät voi toteutua. Eläimiä pakotetaan tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeassa ajassa, jonka seurauksena niillä on vakavia kehityshäiriöitä, pahimmillaa kävelyä ja hengitystä vaikeuttavia ongelmia. Naaraita pakotetaan jatkuvaan lisääntymiskierteeseen ja poikaset erotetaan emoistaan heti syntymän jälkeen, kuljetetaan tehotuotantoyksiköihin keinoruokittavasksi, jotta mahdollisimman nopeasti kasvaisivat teurasikään mennessä.

On myös toisia syitä, miksi väite luonnollisuudesta ei toimi. Siitä miten asiat ovat nyt, ei voida päätellä miten niiden oikeasti kuuluisi olla. Ihminen on historiassa ollut toistuvasti väkivaltainen, ahne ja lyhytnäköinen, mikä ei tarkoita sitä, että näin pitäisi olla nytkin. Voisimme olla jotakin muuta, parempaa, jos vain pysähtyisimme miettimään tekojamme. Voisimme toimia hyvällä ja oikeutetulla tavalla sen sijaan, että toimisimme historian mukaan, siten miten joskus ennen on toimittu.

Vaikka monet kulttuurit ovat käyttäneet eläimiä kauan, ei se tarkoita, että se olisi oikeutettua myös nykyolosuhteissa. Moraali auttaa meitä tekemään harkittuja valintoja, mutta ei pakota meitä sokeaan perinteiden seuraamiseen. Me voimme tehdä harkitun valinnan koskien omaa elämäntapaamme. Moraalinen ajattelu on osa meitä ja meidän luonnetta, joten väittämän mukaan ihminen toimii luonnollisesti vasta silloin, kun todella toteuttaa sitä.

Meidän länsimainen kulttuuri ei pidä eläimiä itsessään arvokkaina yksilöinä. Tähän yhtenä perusteena on, että ihmislaji on arvon mitta. Tällainen ei pitkälle kanna. Millä perustein yksittäinen laji voisi olla arvon perusta? Yhtä lailla voisimme asettaa sukupuolen tai ihonvärin arvon mitaksi. Se on suoranaista lajisyrjintää. Jokaisen yksilön arvon tulisi löytyä jostakin muusta tekijästä, kuin biologisesta seikasta.

Päästään tähän väittämään, että vain ihmisellä yksilönä on arvoa, koska vain ihmisellä on kehittynyt mieli. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös tuotantoeläimet ovat kyvykkäämpiä, mitä perinteisesti on väitetty. Aluillaan olevat tutkimukset osoittavat, että kanat ovat joissakin tehtävissä jopa kädellisiä kyvykkäämpiä, siat ovat älykkäitä ja lehmät ovat tunne-elämältään kehittyneitä, toisin kuin länsimainen kulttuuri on antanut meidän ymmärtää. Tällaisten tietojen varassa emme voi vetää erottuvaa viivaa ihmisten ja muiden eläinten välille.

Tämä väite voidaan hylätä myös muutoin. Monet ihmiset, dementoituneet tai kehitysvammaiset yksilöt jäisivät näiden tiukkojen rajojen ulkopuolelle, joka osoittaa kriteereiden olevan pahasti pielessä. Mehän arvostamme jokaista ihmisyksilöä sellaisina kuin ovat ja sama pitäisi päteä myös eläinten kohdalla.

Eläimet kuuluvat moraalisen arvon piiriin. Tiedollinen eläintenkäyttäytymistiede kertoo, että todennäköisesti kaikki nisäkkäät, linnut ja monet selkärangattomat ovat tietoisia olentoja. Ne kykenevät kokemaan olemassaolonsa jonkinlaisena - sikana, kettuna, rottana tai ahvenena.

Onneksi nykypäivänä lähes kaikki tiedostavat, että eläimiä tulisi kohdella oikein ja kärsimyksiä välttäen. Silti meidän olisi otettava huomioon eläimet laajemmin yksilöinä, niiden tarpeet ja kyvyt sekä kunnioittaa niiden toteutumista. Huomaamme pian, että eläintuotanto ei voi niitä kunnioittaa, jos otamme vakavasti liikkumisen, sosiaalisen elämän, poikasten hoidon ja saalistamisen. Siat tai ketut eivät pysty toteuttamaan omaa luontoansa tehotuotantotiloissa. Sinne eivät eläimet kuulu, eivät ne ole tuotantokoneita.

Eläinten tulisi olla omissa luontaisissaan kasvuympäristöissään, jota eläinten kunnioitus vaatii. Edistämällä vegaanista, kunnioittavaa eläinsuhdetta, tuotantoeläinkannat olisi ajettava minimiin, eikä uusia eläimiä enää tuotettaisi. Näin tukisimme ympäristön tilaa ja ehkäsisimme maapallon nälänhätää. Kaikkihan tietävät, että eläintuotanto on yksi merkittävimmistä hiilidioksidi-, typpidioksidi- ja metaanipäästöjen lähde. Yhden eläinproteiinikilon tuottamiseksi tarvitaan usein 10 kiloa kasviproteiinia.

Oma ymmärrys luonnollisuuteen liittyy aina omaan kulttuuriimme ja maailmankatsomukseemme. Luonnollisuudella yritetään oikeuttaa itselleen tärkeitä asioita, jotka omaa etuamme palvelevat. Siksi monien mielestä eläinten käyttäminen onkin luonnollista, koska he itse haluavat niitä käyttää. He haluavat syödä makkaraa ja haluavat päällensä eläimen turkin. Monet eivät edes halua kiinnittää huomiota ikäviin asioihin, vaikka varmasti jokainen ne tietävät. Ihmiset sulkevat silmänsä todellisuudelta, jotta voisivat hyvällä omalla tunnollaan jatkaa eläinten laiminlyöntiä.

Kulttuurimme kehoittaa meitä ajattelemasta eläinten kohtaloa ja kertoo eläimien käytön olevan luonnollista. Tällöin monien mielestä on jopa outoa, että joku eläisikin vain ja ainoastaan kasvikunnan tuotteilla, pelkästään luonnon antimilla. Kun jokainen tekisi tämän moraalisen valinnan ja puhuisi siitä muillekin, ei siinä pian olisikaan mitään omituista. Jokainen voi tukea maailmaa muuttumaan eläimiä kunnioittavaksi. Kulttuurit muuttuvat ja me muutumme.

Muuttumiseen ihminen tarvitsee empatiakyvyn. Eli kyvyn, jossa samaistuu toisten kokemusten ja tunnetilojen kanssa ottaen huomioon toisen näkökulman. Eläinkunta on täynnä rikkauksia, erilaisia aisteja ja kykyjä. Ihmisen maailmankatsomus on vain pieni ja kapea kaistele verrattuna niihin näkökulmien kirjoon. Jos ihminen avautuisi empaattisin mielin katsomaan maailmaa, hän saavuttaisi jotakin ennen näkemätöntä. Maailma olisikin uusi hienompi paikka kaikkine kauneuden lähteineen. Ihminen ei olisi enää yksin.

Jokaisen elävän olennon on oikeus olla arvostettu ja tasa-arvoinen. Jokaisella meistä on oikeus olla olemassa ja elää. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Omilla ajatuksillamme voimme määrätä omat tekomme, mikä on oikein ja mikä väärin, mitä haluamme tehdä ja mitä emme. Kaikkien meidän tulisi olla samalla tasolla, omien ajatuksiemme kanssa.

Jos parhaansa yrittää, tahtoo olla hyvä ja kaikkia kunnioittava, sillä pääsee jo pitkälle. Jokainen meistä voisi edes pienen askeleen astua kohti parempaa elämää, ympäristöä ja jokaisen yksilön oikeutta. Jokainen pieni hyvä johtaa suureen parempaan.

Vai miltä maailmasi näyttäisi häkkiin suljetun eläimen näkökulmasta? Mieti sitä, ajattele uudelleen ja tee päätöksesi.

Lähteet ja kuvat: Oikeutta eläimille

MINÄ, ITSE

Minä, se ominaisuuksista koostuva muuttumaton ydin, joka erottaa minut muista yksilöistä. Minä, se yksi olio muiden joukossa, moraalinen toimija sekä vastuussa omista ajatuksista ja teoista. Minun oman minäni yksilölliset piirteet määrittelevät sosiaalisen identiteettini, sen muista erottuvan kokonaisuuden. Se olen minä itse.

Minun ydin. Se on syvä ja tiedostamattomin osa sisältäen sanattoman ja tunneperäisen tiedon itsestäni. Ydinminä on kehittynyt varhaislapsuudessani vaukuttaen omaan toimintaan ja itsetuntoon koko elämäni ajan. Ja se voi hyvin. Tunnen itseni ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä siitä, mitä olen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen ajatuksissani lentelevä peikkolapsi ja epäröivä arkajalka, mutta sydämeltäni puhdas ja hentoinen.

Ulospäin minusta näkyvät vain osa piirteistäni. Muiden mielestä saatan olla positiivinen, ystävällinen, suvaitsevainen ja kiltti, rauhallinen ja kohtelias. Olenhan minä sellainen. Olen myös laiskuudestani huolimatta tarpeen tullen reipas ja ahkera, aikaansaava puuhailija. Sisimmässäni, ehkä monien tietämättä, olen epävarma, ujo ja herkkä. Sellainen koko ajan ajatteleva, huonon itsevarmuuden omaava herkkis, joka ajoittain kuvittelee joidenkin jopa inhoavan häntä. Vaikka eihän taida olla syitä kenenkään minua inhota.

Ajoittain osaan olla äkkipikainen, hermoheikko ja levoton sielu. Sellaisen mieli vaeltelee siellä ja täällä, ajatuksistaan ei saa kiinni ja keskittymiskyky on miinus sata. Sellaisen mielen on vaikea pysytellä yhden asian parissa. Sellaisella mielellä voi hetkellisestä maailmanlopusta syntyä rakkautta pursuava onnenkeidas.

Minä rakastan paljon ja tykkään rakastaa. Minun on helppo löytää erilaisia kohteita, joista pidän ja joista tahdon välittää. Tahdon rakastaa ja huolehtia. Pidän huolehtimisesta, itseni, mutta ennen kaikkea muiden. Huolehdin rakkaimmistani ja tahdon, että heillä olisi kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Rakastaminen on elämäni perusta.

Ja elämäni perustuu arvoihin. Tiedostan arvoni täysin, olen niistä ylpeä ja haluaisin jakaa ne koko maailmalle. Hyvät arvot antavat tukevan perustan elämän seikkailuihin, kaikille poluille, joita lähdet kävelemään. Ja ne arvot pitävät sinut pystyssä ja auttavat suunnistamaan. Ne arvot ovat perhe, läheiset, ystävät, terveys, turvallisuus, vapaus, rakkaus, ilo ja onni. Ne ovat toisten kunnioitus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, hyvyys ja tasa-arvo. Ne ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus. Ne ovat aistillisuus, mielihyvä ja nautinto. Ne ovat kaikki minulla, syvällä sisimmässäni ja pinnalla ulkokuoren päällä.

Arvot kannattelevat elämääni. Pyrin olemaan hyvä ja reilu, oikeudenmukainen ja tasavertainen. Pyrin olemaan hyväksyvä kaikkia olentoja kohtaan, elollisia ja elottomia. Pyrin ottamaan muut huomioon, en halveksu enkä syrji. Olen muille niin hyvä, kuin minullekin toivon muiden olevan. Kunnioitan kaikkia ja kaikkea, vaikka ne taistelisivatkin omaa arvomaailmaani kohtaan.

Olen kasvissyöjä. Eettiset, ekologiset, terveydelliset syyt ja makuasiat ovat valintani perusta. Minä en eläimiä halua syödä, ne ovat ystäviäni, eivätkä kuulu lautaselle. En myöskään halua kuormittaa luontoa, mikä taas lihansyöjällä on valitettava totuus. Kasvissyöjänä saan terveellisempää ravintoa ja voin hyvin. Voin hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Kasvissyönti on minulle tärkeä periaate, enkä koskaan luopuisi siitä. Ja olen ylpeä. Niin kertakaikkisen ylpeä, että toivoisin muidenkin ryhtyvän samaan. Se olisi jokaisen suuri kunnioitus luontoa kohtaan.

Ja tämä kaikki, luonto, on minulle hyvin tärkeä. Nautin siitä, rakastan sitä ja tahdon olla sille hyvä. Olen osa sitä ja käyttäydyn sen mukaisesti. Ilman luontoa en edes olisi tässä. Pyrin luonnonmukaisuuteen, pyrin puhtauteen ja aitouteen. Hoidan luontoa, kuin sekin minua ja olemme tasavertaisia. Rakastan puita ja metsiä, rakastan kukkapeltoja ja ruohikkoa. Rakastan luonnon tuoksua, sen vaipumista talvilepoon ja sen heräämistä kevääseen. Rakastan kaikkea sitä ja siihen liittyvää.

Uskon vapauteen. Jokaisen ihmisen, eläimen tai olion kuuluisi olla vapaa. Vapaa elämään mielensä mukaisesti ja tekemään jotakin esteettömästi - vapaa päättämään omista asioistaan. Vapaus on suuri mahdollisuus tehdä kaikkea, mikä ei toista vahingoita. Jokaisen kuuluisi olla vapaa omana itsenään, ei toisena, eikä toisen alammaisena.

Minä koen olevani vapaa, en tarpeeksi, mutta valitettavasti vapaampi kuin monet muut. Olen vapaa nauttimaan minua kiehtovista asioista, olen vapaa harrastamaan. Rakastan valokuvausta ja valokuvia, rakastan sitä fiilistä kun on saanut hyvän kuvan, jota voi sitten myöhemmin tunnelmoida. Rakastan kasveja ja yrttejä sekä niiden hoitoa. Rakastan pelaamista ja pelejä, askartelua ja piirtämistä. Uutena rakkautena olen saanut liikunnan ilon, jota pyrin hassastamaan mahdollisimman usein, oman laiskuuden väistyessä tieltäni.

Ja minä olen onnellinen. Niin onnellinen, että sanoiksi sitä en saa. Niin onnekas ja etuoikeutettu. Saan elää elämääni juuri niin kuin haluan, poikkeuksia lukuunottamatta ja iloitsen siitä. Iloitsen kaikkea elämässäni. Iloitsen omaa pientä perhettäni ja sukulaisia, iloitsen ystäviä ja hyviä tuttavia. Iloitsen vastaantulijoita ja hymyilen heille, iloitsen pieniä asioita ja eleitä. Iloitsen rakkautta ja rauhaa. Minun sisimpäni pahaktuu onnesta.

Peace & love ♥ 

MAKE UP!?

Mitä se on? Miten sitä tehdään? Miksi sitä tehdään?

Minä en tiedä, sillä minä en meikkaa. En meikkaa ikinä. En omista meikkejä, en ripsiväriä, en puuteria, enkä huulipunaa. En ole meikannut moneen vuoteen. Minä en meikkaa edes juhliin, en ristiäsiin, en häihin tai hautajaisiin.

Miksi en meikkaa? Olenko hullu? No minä en yksinkertaisesti halua meikata. Yksinkertaisesti se ei vain sovi minulle, se on vastaan minun ajatuksiani. En halua tuhlata rahojani meikkeihin, kun eivät ne minua kiinnosta. Eivät ollenkaan. En halua myrkyttää kasvojani epämääräisillä aineilla, enkä halua kasvojeni olevan erilaisten tuotteiden peitossa. En halua käyttää aikaa turhanpäiväiseen naamani sotkemiseen ja vielä vähemmän haluan aikani kuluvan sen sotkun poistamiseen. 

Haluan olla luonnollinen, raikas, puhdas ja aito. Haluan tuntea kasvoni ja haluan nähdä ne. Katsoessani peilistä haluan nähdä ihmisen. Haluan nähdä minut, enkä luonnotonta epämääräistä tyyppiä, joka on kaikkea muuta kuin minä.

Kaiken lisäksi minä en edes jaksaisi meikata. En kertakaikkiaan jaksaisi. En edes harvoin. En koskaan. Mielummin minä käytän naisellisen meikkaushetken vaikkapa kissojen silittelyyn, vauvan pusutteluun, kukkien kasteluun, valokuvailuun, syömiseen, ulkoiluun, makoiluun tai pyllyni raaputteluun.

Ehkä joidenkin mielestä olenkin hullu. Ehkä joidenkin mielestä olen ruma ja epänaisellinen. Olenko? Ehkä olenkin. Mutta minä olen minä, luonnollisessa muodossa. Minä pidän itsestäni näin.

Kaikesta huolimatta, minulla ei ole mitään meikkaamista vastaan. Kaikki jotka meikkaavat ja haluavat meikata, saavat tietenkin niin tehdä. Minusta se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Jokainen tietää mitä tekee, millainen olla ja miten olla. Jokaisella on se oma juttu.

Oman nökökulmani halusin vain kertoa, koska monen monta kertaa olen eksynyt tilanteeseen, jossa ihmiset puhuvat meikkaamisesta. Sellaisessa tilanteessa minä vain kuuntelen, ihmettelen ja hymyilen. Sellaisessa tilanteessa koen olevan ulkopuolinen ja jotenkin erikoinen, vaikka minäkin olen vain ihan tavallinen tyttö.

Mielestäni silti jokainen tyttö ja jokainen nainen on kauneimmillaan ilman meikkiä. Ihan oikeasti.

Meikkaatko sinä? Kuinka usein? Kuinka paljon? Miksi?