Voi miten luonto on kaunis saadessaan talvipeitteen ylleen! Eilen ulkoiltiin hetki pakkasessa,
ihana ystävämme aurinko mukanamme. Ihanan rauhoittavan rentouttavaa
kuunnella lumen narinaa kengänpohjissa, nauttia valosta ja käppäillä
kamera olalla pitkin Kalevaa. Rentouttavaa siihen asti, kunnes
varpaat jäätyy ja on pakko hiippailla kotiin lämmittelemään.
Pojun kanssa saatiin muistoksi kunnon pakkasposket.
Meidän pikkutyypin epämääräinen
höpinä on muuttunut selkeämmäksi. Tässä pari päivää on
korvissa soinut tä-tä-tä-tä-ti-ti-ti.
Välillä se kuulostaa tädiltä ja välillä kuvittelen sen
kuulostavan äidiltä. Kun nyt on taas jotain opittu, on sitä
toisteltava koko ajan. Ihan koko ajan.
Tänään
meillä on soinut koko aamupäivän vanhat soinnut. Rautavaara ja
Juha Vainio sekä ihanainen Laila Kinnunen. Juurikin hetki sitten
lähti pyörimään vanha kunnon Ratsia. Ei tästä menoa ja
meininkiä puutu, kun äiti ja poika täällä rallattelee menemään
ihan täysillä.
