keskiviikko 28. marraskuuta 2012

LAPSENI SYÖ VAIN KASVISRUOKAA

Minäpä bongasin eilen mielenkiintoisen jutun uudesta joulukuun Kaksplussasta. Jutussa kerrotaan äideistä, jotka tekevät asioita toisin ja menevät valtavirtaa vastaan vanhemmuudessa.

Tarina joka kolahti alkoi otiskolla ”Lapseni syö vain kasvisruokaa.” Siinä Saru niminen nainen kertoo kaksivuotiaan lapsensa sekä koko perheensä kasvissyönnistä. Eläinkunnan tuotteista ruokavalioon kuuluvat kananmunat ja maitotuotteet, mutta muuten koko perhe elää kasvisruokavaliolla.

"Miksi ihminen, joka on eläinlajeista älykkäin, haluaa tuottaa tietoisesti kärsimyksiä muille lajeille oman mielihalunsa takia."

"On hassua, että vielä nykypäivänäkin joutuu perustelemaan kasvisruokavaliota, vaikka lihantuotannon ympäristövaikutukset ovat kaikkien tiedossa."

"Onko jokapäiväinen lihansyönti todella sen arvoista? Meillä vegetarismi on eettinen ja ekologinen kannanotto. Haluamme kasvattaa lapsemme kunnioittamaan luontoa, ympäristöä ja eläimiä."

Minä samaistun tähän täysin. Itse olen ollut lakto-ovovegetaristi monta vuotta, olen edelleen ja olen varmasti koko loppu elämäni. Kasvissyöntiin on monen monta syytä. Suurimmiksi syiksi nousevat eettisyys ja ekologisuus. Myös makuasiat ja miksei terveydelliset syytkin vaikuttavat itselläni valintaan.


Minusta on kohtuutonta, että eläimet kärsivät tehotuotantotiloilla vain ja ainoastaan ihmisten makutottumuksien takia. Tehomaataloudessa eläimet nähdään ennemmin tuotantovälineinä kuin elävinä olentoina, jolloin taloudelliset voitot asetetaan eläinten hyvinvoinnin edelle. Vaikka eläimet eivät aina kärsisikään, ne joutuvat silti tapetuiksi lihansa vuoksi. Minä en halua viatonta, kärsinyttä ja kuollutta eläintä lautaselleni makuelämyksien takia. Vielä kun ihminen pärjää vallan mainiosti ilmankin.

Kasvisravinto kuluttaa huomattavasti vähemmän luonnonvaroja kuin eläinten kasvattaminen. Eläimille syötetään paljon ihmisille soveltuvaa ravintoa ja yhdenkin lihakilon tuottaminen vaatii paljon rehua. Tehomaatalous on yksi suurimmista ympäristön pilaajista ja lihansyönnillä moninkertaistetaan ihmisten aiheuttama kuormitus ympäristölle. Eläintuotteiden valmistus on merkittävin ihmisen aiheuttamien metaanipäästöjen lähde. Kasvisruokavalio näyttäisi olevan myös keino ravintopulan ratkaisemiseksi. Ympäristö ei kestä nykyisen väestömäärän ruokkimista eläinkunnan tuotteilla.

Kasvissyönti vaikuttaa myös terveyteen. Oikein koostettu kasvisruoka vähentää riskiä sairtastua tiettyihin syöpätyyppeihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat yleisin kuolinsyy Suomessa. Kasvissyönnin on todettu vähentävät myös diabeteksen ja ylipainon riskiä.

Alunperin itse aloin miettimään lihansyöntiä maun vuoksi. Koin huonoa oloa syödessäni lihaa, oli se sitten fyysistä tai henkistä, minulle sillä ei ollut mitään merkitystä. Pikku hiljaa tulikin sitten kuvioihin muitakin syitä, joten kasvissyönti jatkui luontevalla tavalla ja siitä muodostui pysyvä periaate sisälleni.

Ihan tyhmäähän se olisi, jos en haluaisi siirtää tärkeitä arvoja myös Toivolle. Aion ja aiomme syöttää pojalle vain kasvisruokaa sekä opettaa häntä kunnioittamaan eläimiä ja luontoa. Sekä minä että Ville olemme kasvissyöjiä, joten tämä ratkaisu on tietenkin luontevin. Meidän perheessä kunnioitetaan luontoa.

Kasvissyönnillä minä autan itseäni ja sinua, eläimiä, luontoa, ympäristöä sekä köyhien maiden ihmisiä. Autan kaikkia meitä tällä maapallolla pikku hiljaa ja vähitellen.

KAIKKI KUVAT: GOOGLE 

tiistai 27. marraskuuta 2012

OMITUISTEN OTUSTEN KERHO





 

MEIDÄN AAMU

Joku pieni käsi lätsähti kasvoilleni ja minä heräsin. Kello oli yhdeksän. Viereeni katsoin ja sain heti suuren hymyn pieniltä kasvoilta. Sitten pari riemuhuutoa ja lisää käsiä kasvoilleni. Alkoi hulvaton meno ja meteli. Jalat nousivat ilmaan ja kädet heiluivat miten sattuu, varpaista kiinni ja peitot myttyyn, äänellä säestäen tietenkin. Sängyssä möyrittiin hetki pieni ja sitten noustiin aamupuuhiin.

Pullollinen maitoa vauvalle ja kupillinen kahvia minulle. Niillä päästiin reippaasti alkuun. Sitten lattialla lekottelua, höpöttelyä ja pusuttelua. Kissat möllöttelivät sohvalla välillä häiriintyen pojun huutoon. Kävin heitä hetken korvan takaa rapsuttelemassa. Hetki oltiin ja touhuiltiin, sitten poju väsähti ja nukahti puoli yksitoista. Ja minä otin toisen lämpöisen kupillisen kahvia ja menin koneelle.

Pian tukka solmuun, vaatteet päälle ja ulos. Menemme reippain mielin Villeä vastaan töihin, josta onkin muodostunut ihan tapa näin aamuvuoropäivinä. Mittari näyttää yhtä astetta, joten onhan siellä vähän raikkaampi ilmakin pitkästä aikaa. Ja loppuviikoksi on luvattu pakkasta! Superhienoa ja sitten vielä lunta odotan.

Iloisia tiistaihetkiä sinne!     

HOITAJAMIES ♥

Sain joltain ihanalta hoitsulta eilen iltavuorosta viestin. Se viesti oli ehkä maailman söpöin ja sai minut hymyilemään vallattomasti. Minulla on ehdottomasti maailman söpöin hoitajamies Antoi hän vielä minulle heijastimen lahjaksi, vieläpä muumien poliisimestarin. 

maanantai 26. marraskuuta 2012

HASSUTTELIJA


Pojan mielestä minun tekoyskäni on mielettömän hauskaa ja äänen kuullessaan räkättää kuin pieni virtahepo. Minä keitin makaronia keittiössä tehden samalla yskä-ääntä ja toinen käkättää sitterissään aivan kippurassa.

Hetkeä myöhemmin makoillaan maassa ja pikkutyyppi laittaa purulelun naamalleen. Se olikin sitten niin hauska juttu, että oli pakko kiljua ja huutaa riemusta, sylkeä lelun alta ja hekottaa omalle hassulle itselleen. Aina välillä poju laittoi myös kädet lelun päälle kokeillen miltä sekin tuntuu. Näköjään hauskalta. Kyllä siitä sai riemua kerrakseen. Voi söpö   

Hassutteleeko teidän pikkutyypit?

KISSANPÄIVÄT


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

TOIVO 5 KK


Mitä Toivolle kuuluu? No mitäpä hänelle, pelkkää hyvää! Torstaina Toivo täytti 5 kuukautta. En osaa tähän muuta sanoa, kuin huhhuijaa. Aika vain kuluu, kuluu, kuluu ja kuluu. Mihin on minun pieni tuhiseva vauvani kadonnut?

Poikahan on edelleen täynnä hymyä. Hän hymyilee koko ajan, kaikelle ja kaikille. Kyllähän tuo osaa myös kiukutella ja känkkäränkkänä oleminen on tuttu juttu. Onneksi suurimmaksi osaksi meiltä löytyy kotoa iloinen aurinko.

Toivo nukkuu yöt vaihtelevasti. Välillä heräilee monta kertaa ja välillä vain muutaman. Maitoa Toivo haluaa kerran tai pari yössä. Päiväunet sujuvat yleensä paremmin ja nukkuukin yleensä neljät puolen tunnin päikkärit päivässä. Voisihan tuo paremminkin nukkua, mutta tuolla unisaldolla hän on pärjännyt toistaiseksi suhteellisen virkeänä. Kun päiväunet jäävät vain kolmeen kertaan, on poikakin tietty illalla väsyneempi. Tällöin iltaisin saa leikkiä superviihdyttäjää, ettei pääsisi känkkäränkkä valloilleen.

Toivo senkun vain höpöttää omia juttujaan. Kyllä sieltä suusta aina joku ääni pääsee ja harvemmin onkin täysin hiljaista. Välillä (aina) kuola lentää ja sitä saa pyyhkiä myös omasta naamastaan. Uusin juttu on sylkeminen. Ensin päristellään huulilla ja sitten syljetään. Eipä siinä mitään, mutta ulkona saattavat vastaantulijat kummastella vaunuista kuuluvaa räkimisääntä.

Soseiden syönti muuttui ensimmäisten kertojen jälkeen vaativaksi operaatioksi, mutta nyt ovat alkaneet taas maistua. Lemppareita ovat ehdottomasti erilaiset hedelmät, kuten päärynä ja mango. Iltapuuroa testaillaan tässä joku ilta, jos vaikka maistuisi ja vaikuttaisi positiivisesti myös yöuniin.

Mutta mitäpä tässä sen kummempaa. Toivo elelee aika rennoin ottein ja tuntuu muutenkin olevan aika positiivinen tyyppi. Iloa, innostusta ja hassuttelua löytyy ainakin, mikä tarttuu helposti myös muihin. Toivo on alkanut päättäväisesti juttelemaan myös kissoille ja kissat ovat selkeästi aika cooleja Toivon mielestä. Niitä onkin kiva rapsutella (vetää turkista) ja niille on kiva hymyillä.

perjantai 23. marraskuuta 2012

TUNNELMAA

Minun on tehnyt koko päivän mieli maalata. Maalata taulu. Siihen olisi tullut paljon erilaisia värejä, ehkä jotain tummaakin ja valkoista. Jotain mystistä kiekuraa ja ehkä kukkia. Paljon paljon kukkia. Olisipa minulla ollut värejä.

Minun Jukkapalmuni tekee kuolemaa. En ymmärrä. Onkohan tuo jo minun kolmas palmuni ja sekin on kohta entinen. Haluan lisää ja lisää kasveja. Haluan jonkun ison puun, joka ylettyy lattiasta kattoon. Sen alla voisi istua mietiskelemässä. 

Ulkona on tänään ollut epätavallisen pimeää. Synkkää ja pimeää. Vettä ilmassa, mutta ei ole satanut. Kosteaa ja harmaata. 

Päätin voittaa harmauden ja mennä ulos. Etsin kaapin perältä meidän rupusen rintarepun ja lähdin ulos Toivon kanssa reppua testaamaan. Olipa meillä hauskaa. Päätettiin käydä Kaupin puutaloilla pikaisesti moikkaamassa ystäväämme Jonia. Hän kertoi illalla menevänsä Electric Wizardin keikalle. Voi juku. Sinne minäkin olisin voinut haluta. 

Sisällä on ollut valoa ja kynttilöitä. Yhdestä kynttilästä piirtyy kattoon aurinko. Se on kaunis ja se helisee kynttilän palaessa. Ihana pimeys ja ihana valo. Ihana tunnelma.

Muistin juuri unohtaneeni syödä tänään. Kuinka voi unohtaa syödä, kysynpä vain. Ehkä sitten kipitän keittiöön tekemään pientä iltapalaa. Voisin tehdä pitkästä aikaa teetä. Teen kanssa voisin napostella ruisleivät peston ja juuston kera. Nam.

Tunnelmallista viikonloppua toverit  

POIKA ♥ ISÄ


Voiko suloisempaa enää olla. Päivästä toiseen saan ylpeänä katsoa, kuinka poika touhuilee isänsä kanssa. He touhuilevat paljon. He purkavat yhdessä kauppakassin ja asentavat tietokonetta. He soittavat kitaraa ja laulavat. He tutkivat erilaisia asioita ja nauravat. Joskus he vain höpsöttelevät ja pusuttelevat. He ovat toisilleen korvaamattomia    

tiistai 20. marraskuuta 2012

LAPSEN OIKEUS



Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Saamme olla onnellisia siitä, että Suomessa meidän lapsillamme on hyvät oikeudet. Oikeudet elämään, hyvinvointiin, huolenpitoon, vapauteen, rauhaan, jokapäiväisiin tarpeisiin, kunnioitukseen ja rakkauteen. Täällä lapset saavat olla lapsia. Lapset saavat leikkiä, käydä koulua ja tarvittaessa saavat terveydenhuoltoa. Lapset tarvitsevat paljon, mutta antavat vieläkin enemmän. Toivon sydämeni pohjasta kaikille maailman lapsille kaikkea sitä, mitä minä itse tulen omalle lapselleni antamaan. Toivon kaikille rauhaa ja rakkautta

Toivo on tänään saanut lämpimän pedin, maittavaa ruokaa, aamukylvyn, puhtaat vaatteet, leikkiä, seurustelua, lämpöä, läheisyyttä, pusuja, haleja ja rakkautta. Tänään Toivo tulee saamaan vielä raitista ulkoilmaa, paljon lisää seurustelua sekä isin ja äidin läsnaoloa.

Halikaa ja pusutelkaa perhettänne, pitäkää huolta toisistanne!

lauantai 17. marraskuuta 2012

EI MITÄÄN JÄRKEVÄÄ


Lauantaimeiningit ovat sekavat ja tylsempääkin tylsemmät. Jotenkin olen vain haahuillut ympäri kämppää tekemättä mitään. Tekemättä mitään järkevää. Ei sillä, että mitään järkevää tarvitsisi tehdäkään.

Valtavan suuri pyykkivuori tuolla olisi odottamassa, jonka taas jälleen kerran unohdin pestä. Unohdin myös tiskata ja unohdin varmasti jotain muutakin. Unohtelen usein asioita tai jätän ne tarkoituksella tekemättä. Tekemättä jättäminen on välillä rentouttavaa.

Minulla mieli on tosi jees. Väsyttää ja tylsistyttää, mutta silti tosi jees. Jotenkin päällepäin olo on nuhjuinen, mutta sisältä virkeän pirteä.

Olen puuhaillut Toivon kanssa ja olen puuhaillut itsekseni. Olen pelännyt migreenin tuloa ja olen rapsuttanut hassua Papua korvan takaa. Olen ollut laiska ja saamaton. Olen ollut iloinen.

Pian saan toisen murusen kanssani sohvalle köllimään ja sitten voi hetken pienen rentoutua kahdestaan. Ihanan iloista viikonloppua sinulle ja teille  

tiistai 13. marraskuuta 2012

KISSATAPPELU


Tämmöinen meininki täällä on joka päivä. Veljekset ovat kuin paita ja peppu, yhdessä on hauskaa ja yhdessä ollaan aina. Tämä perinteinen vesikuppileikkitappelu on lähes päivittäinen rutiini, jonka jälkeen kaksikko siirtyy johonkin mukavaan paikkaan lepuuttamaan koipiaan. Tällä kertaa päätyivät sohvalle nenät vastakkain auringonpaisteeseen

MEIDÄN PIKKUINEN PELLE


Meidän pojalla on aika erikoisia tyylejä pureskella purulelua. Sitä on täällä tehty koko aamu ja kuolaa vaan roiskuu joka paikkaan. Koko ajan pakonomaista ikenien hinkkaamista joko sormilla tai lelulla.  Minä täällä ihmettelen, miten yhden lelun kanssa touhuaminen voi olla noinkin ilmeikästä ja äänekästä puuhaa. Lelu laitetaan suuhun ja otetaan pois, hymyillään joka välissä, kiljutaan, irvistellään, pidetään mitä kummalisempia ääniä ja lopuksi lelu heitetään esimerkiksi kissan päälle.

Tuo poika on ihan mahdoton jo nyt ja lisäksi hänestä on tullut varsinainen pelleilijä. Hän pelleilee syödessä ja hän pelleilee sängyssä kun pitäisi nukkua. Pelleilee jatkuvasti. Hän on ihan koko ajan ihan kaikesta innoissaan ja energiaa pursuaa korvista asti. Ihan uskomatonta seurata vierestä, kun toisen mielestä kaikki on koko ajan niin supermahtavaa. Ihan sama mitä Toivolle näyttää, hän riemuitsee siitä täysillä.