Toivo vain söpöistyy kasvaessaan! Usein mietin, että apua tuohan on minun! Oikeasti. Minun ihana oma sulopeikko ♥ Sydämeni pursuaa rakkaudesta!
Tuo miniukkeli on kasvanut ja kehittyt huimasti. Muistuttaakin jo enemmän taaperoa kuin vauvaa! Onhan hän jo hitusen yli 10 kuukautta. Ja aika tomera kymmenkuinen onkin! Kiipeillään, konttaillaan, ryömitään, seisotaan, jutellaan, hassutellaan, nauretaan (+ tekonauretaan), kiljutaan, karjutaan, heilutetaan, taputetaan, mennään piiloon, komennetaan, loukkaantutaan, iloitaan ja hihkutaan riemusta! Ymmärretään vähän sanoja sekä yritys puhumiselle on kova!
Kävelyttäminen on tällä hetkellä ykkösjuttu, sitä tehdään hymyssä suin ja askeleetkin ovat koko ajan varmempia. Vaikka seisominen ilman tukea ei vielä onnistu, halu on silti kova! Eikä tietenkään kopsahduksilta vältytä. Itku Toivolle tulee, vaikka vain horjahtaakin! Pieni herkkis edelleen ♥ Onneksi tuo ei ole mikään rämäpää, vaan rauhassa harkiten liikehtii ja varovaisesti kokeilee.
Oma tahto senkun voimistuu päivä päivältä. Ja kovaa täällä tahdotaankin! Enää ei kieltäminen olekaan helppo juttu, kun se ei-sana pikemminkin saa tekemään pahan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Sitten onkin jo kiukkukaari valmiina käynnistymään! Mutta kiukuttelut kuuluvat asiaan! Enimmäkseen täällä asustelee tuollainen hyvän mielen vauva, hymykupat loistavat ja nauru kantautuu kämpän läpi rappukäytävään. Pienet surut haihtuvat hetkessä, eikä ilosta pihtailla!
Ja mikä hienointa, on tukkakin alkanut kasvamaan, hitaasti mutta varmasti. Taitaa tulla tumma ja paksu peikkotukka! Katsotaan saako isänsä kiharat.
Elämäni parhain Toivo ♥
PS. Mitä mieltä olet Toivo-nimestä?
