LIHATON LOKAKUU

Tähän väliin tällainen pieni ja hätäinen mielipidekirjoitus. Älkää lukeko, jos makkarat ja pekoni ovat jumalianne.

Facebookissa on hetken pyörinyt Docventuresin Lihaton Lokakuu -tapahtuma. Jos joltakin on jostain syystä mennyt tämä ohi, tarkoituksena olisi olla lokakuu täysin lihattomana tai ainakin vähentää sitä merkittävästi. Tarkemmin voit lukea tapahtuman sivuilta.

Tapahtuman tarkoitus on parempi kuin hyvä ja olen oikein iloinen siitä, että asia tuodaan esille ja siitä keskustellaan. Lihateollisuus ja tehotuontato tuovat niin paljon haittaa sekä ihmisille, eläimille että ympäristölle, joten aihe on enemmän kuin tarpeellinen ja tervetullut. Lihansyöntiä kritisoidaan aivan liian vähän, mikä on minusta älytöntä siihen nähden, miten paljon se oikeasti aiheuttaa pahaa.

Valitettavasti maailmasta, varsinkin täältä junttilasta, löytyy paljon myös näitä ihmisiä, jotka tietenkin kuolevat lihattomuuteen, nälkiintyvät, jos eivät saa makkaraa, eivät halua syödä pelkkää salaattia tai muuten vain sanovat ääneen suoranaisia typeryyksiä, jolla tatuioivat idioottileiman otsaansa ja ovat jääräpäisyyden huipentumia.

Todella naurettavaa väittää, että kasvissyöjät eläisivät pelkällä salaatilla, söisivät pelkkiä porkkanoita tai vetäisivät ravinnokseen pelkkiä ituja tai imeskelisivät juuria. Monilla on aivan vääränlainen kuva kasvissyönnistä, eivätkä he hölmöläiset viitsi edes päivittää päässänsä olevia tietoja, jos sellaisia edes onkaan.

Hän joka väittää, etteikö voisi elää ilman pekonia, mummon leipomia lihapullia tai suussa sulavaa kirjolohta, on täysin väärässä. Kyllä voi, jokainen meistä voi. Ongelman ydin taitaakin olla se, ettei ihmisiä oikeasti vain kiinnosta. Ihmisiä eivät kiinnosta ympäristön tuhoutuminen, eläinten kärsimys ja huono kohtelu tai edes oma keho ja terveys. Kysynpähän vaan, kuinka typeriä ja itsekeskeisiä sellaiset ihmiset ovat?

Minusta jokaisen ihmisen pitäisi kiinnittää huomiota lihansyöntiin – joka päivä, joka kuukausi, joka vuosi. Aina. Lopettaa kokonaan, vähentää vähitellen, vähentää minimiin tai vähentää viikottaista kulutusta. Jos lihaa on pakko syödä, eikö sitä voisi tehdä kohtuudella ja luomuna? Sekin olisi parempi kuin ei mitään.

Lihansyönnin haittoja on paljon, mutta niitä en ala tässä jauhamaan, koska se vaatisi jo oman postauksensa. Taphtumassa kuitenkin mainittiin kaksi olennaista faktaa.

Suomalainen pisteli poskeensa viime vuonna keskimäärin 78 kiloa lihaa. Sen tuotantoon käytetetään 550 000 litraa vettä. Kuukauden lihattomalla säästyy siten 6,5 kiloa lihaa ja 45 500 litraa vettä.

Terveellinen määrä olisi korkeintaan 300 grammaa lihaa viikossa, kun suomalaiset kiskovat 200 grammaa päivässä!

Eikö näiden faktojen jo pitäisi saada ihmiset ajattelemaan? Vielä kun näitä faktoja olisi paljon enemmänkin. Eikö omantunnon viimeistään tässä vaiheessa pitäisi kolkuttaa? Ja silti sitä lihaa vain kiskotaan naamariin kaksin käsin ja vielä enemmän. Kun asiaa miettii sieltä syvimmän kautta, laittaa hyvät ja huonot puolet vastakkain, vertailee ja pohdiskelee – on aika selvää kumpi kanta vie voiton. Ja on aika selvää, ettei lihansyönnissä vain ole hyviä puolia. Ja maailman typerin ja noloin syy lihansyönnille on se, koska se on niin hyvää ja sitä on syöty aina, sillä onhan se ihan okei tappaa itsekkäiden makunautintojen vuoksi. Vai miten se nyt menikään?

Tällä hetkellä tapahtumaan on osallistumassa yli 15 tuhatta ihmistä, mikä on minusta todella huikeaa. Ihmisten mielipiteet ja käsitykset kasvissyönnistä sekä asiaan suhtautuminen ovat muuttuneet ja muuttumassa parempaan suuntaan. Toivon todella, että tulevaisuudessa aihe olisi vieläkin enemmän esillä, vieläkin yleisempää ja vieläkin arvostetumpaa. Joskus sen järjen on voitettava!

Osallistukaa, testatkaa ja harkitkaa lihansyönnin radikaalia vähentämista tai parhaimmassa tapauksessa - lopettakaa kokonaan! Maailma kiittää ja sinä kiität.

Tsemppiä kaikille ja oikein maukasta lihatonta torstaipäivää ♥

Lukija! Syötkö lihaa? Kuinka paljon ja mitä? Miksi? Aiotko osallistua? Oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

RAKASTATKO SINÄ ELÄIMIÄ?

Minä rakastan hyvin paljon. Rakastan niitä kaikkia – kissoja, koiria, kettuja, pupuja, kilpikonnia, leijonia, possuja, lehmiä, kanoja, hämähäkkejä, käärmeitä, virtahepoja tai sarvikuonoja. Ihan kaikkia, ketään syrjimättä, ketään vähättelemättä.

Mutta onko koira kissaa arvokkaampi? Onko sika hevosta maukkaampi? Onko turkiseläin täysin arvoton? Onko eläimillä edes arvoa?

Kaikkien eläinten, elävien yksilöiden kuuluisi ja pitäisi olla tasa-arvossa keskenään, sekä toistensa että meidän ihmisten kanssa. Kaikki me kuitenkin olemme omia eläinlajejamme ja olemme osa tätä kauniin ainutlaatuista luontoa. Meidän kuuluisi puolustaa toisiamme, kunnioittaa, huolehtia ja rakastaa.

Mikä tekee hevosenlihasta arvokkaampaa kuin sianlihasta? Miksi koiranlihan tuotanto olisi väärempää kuin naudanlihan? Miksi meidän lihatiskiltä ei saa jauhettua kissanlihaa tai suikaloitua marsua sipulikermakastikkeessa?

Jos ihminen pystyy hyvällä omalla tunnollaan syömään sianlihaa, miksi ei myöskin koiraa tai kissaa, virtahepoa tai delfiiniä? Kaikki ne ovat samanarvoisia ja rakastettuja, tärkeitä ja kunnioitettavia eläviä yksilöitä. Onko meille tutuksi tulleiden kotilemmikkinä käytettyjen eläimien syöminen jotenkin väärempää kuin vapaana vedessä uivan kalan tai metsässä juoksevan kauriin? Voitko hehkuttaa, kuinka hyvältä naudan ulkofilepihvi maistuukaan ja samalla kritisoida joidenkin halua syödä hevosenmakkaraa? Jos et suostu kävelemään kissannahka saappaissa, voitko pukea yllesi minkkiturkin?

Eläinten käyttäminen ja syöminen nykyolosuhteissa on tarpeetonta. Me ahneet ihmiset käytämme suuruuttamme hyväksi syömällä viattomia eläinlajeja, miettimättä ollenkaan seuraksia. Miettimättä sitä, että asia voisi yhtä hyvin olla toisin päin. Miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit liukuhihnakamaa ja iso pelottava gorilla ampusi sinua pyssyllä otsaan toistaen saman perheellesi? Sinut pilkottaisisiin tuhanteen osaan, parhaimmat ja maukkaimmat erikseen, purkitettaisiin ja vietäisiin kaupan hyllylle, josta koirat ja siat voisivat ne ostaa. Olisiko se reilua?

Eläin kuuluu lautaselle yhtä vähän kuin ihminenkin. Vai onko oikeudenmukaisempaa syödä kananpoikaa kuin ihmisvauvaa? Perustelun tällaiseen väitteeseen haluaisin kuulla. Kaikki me, sinä ja minä, pystymme elämään luonnontuotteilla. Tuotteilla joiden syöminen ei vahingoita ketään.

Valitettavasti vain pieni osa ihmisistä tämän asian ymmärtää. Valitettavasti niin moni vain ajattelee asian olevan itsestään selvä juttu, näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Ihmiset eivät kykene niin herkästi tapojaan muuttamaan, eivätkä halua tai edes ajattele asiaa. Se on huolestuttavaa.

Monet ajattelevat lihansyönnin olevan luonnollista. Karu totuus kuitenkin on se, että tämän päivän eläinteollisuus on kaukana luonnollisesta. Eläimet joutuvat elämään oloissa, joissa niille tärkeät lajityypilliset käyttäytymistavat eivät voi toteutua. Eläimiä pakotetaan tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeassa ajassa, jonka seurauksena niillä on vakavia kehityshäiriöitä, pahimmillaa kävelyä ja hengitystä vaikeuttavia ongelmia. Naaraita pakotetaan jatkuvaan lisääntymiskierteeseen ja poikaset erotetaan emoistaan heti syntymän jälkeen, kuljetetaan tehotuotantoyksiköihin keinoruokittavasksi, jotta mahdollisimman nopeasti kasvaisivat teurasikään mennessä.

On myös toisia syitä, miksi väite luonnollisuudesta ei toimi. Siitä miten asiat ovat nyt, ei voida päätellä miten niiden oikeasti kuuluisi olla. Ihminen on historiassa ollut toistuvasti väkivaltainen, ahne ja lyhytnäköinen, mikä ei tarkoita sitä, että näin pitäisi olla nytkin. Voisimme olla jotakin muuta, parempaa, jos vain pysähtyisimme miettimään tekojamme. Voisimme toimia hyvällä ja oikeutetulla tavalla sen sijaan, että toimisimme historian mukaan, siten miten joskus ennen on toimittu.

Vaikka monet kulttuurit ovat käyttäneet eläimiä kauan, ei se tarkoita, että se olisi oikeutettua myös nykyolosuhteissa. Moraali auttaa meitä tekemään harkittuja valintoja, mutta ei pakota meitä sokeaan perinteiden seuraamiseen. Me voimme tehdä harkitun valinnan koskien omaa elämäntapaamme. Moraalinen ajattelu on osa meitä ja meidän luonnetta, joten väittämän mukaan ihminen toimii luonnollisesti vasta silloin, kun todella toteuttaa sitä.

Meidän länsimainen kulttuuri ei pidä eläimiä itsessään arvokkaina yksilöinä. Tähän yhtenä perusteena on, että ihmislaji on arvon mitta. Tällainen ei pitkälle kanna. Millä perustein yksittäinen laji voisi olla arvon perusta? Yhtä lailla voisimme asettaa sukupuolen tai ihonvärin arvon mitaksi. Se on suoranaista lajisyrjintää. Jokaisen yksilön arvon tulisi löytyä jostakin muusta tekijästä, kuin biologisesta seikasta.

Päästään tähän väittämään, että vain ihmisellä yksilönä on arvoa, koska vain ihmisellä on kehittynyt mieli. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös tuotantoeläimet ovat kyvykkäämpiä, mitä perinteisesti on väitetty. Aluillaan olevat tutkimukset osoittavat, että kanat ovat joissakin tehtävissä jopa kädellisiä kyvykkäämpiä, siat ovat älykkäitä ja lehmät ovat tunne-elämältään kehittyneitä, toisin kuin länsimainen kulttuuri on antanut meidän ymmärtää. Tällaisten tietojen varassa emme voi vetää erottuvaa viivaa ihmisten ja muiden eläinten välille.

Tämä väite voidaan hylätä myös muutoin. Monet ihmiset, dementoituneet tai kehitysvammaiset yksilöt jäisivät näiden tiukkojen rajojen ulkopuolelle, joka osoittaa kriteereiden olevan pahasti pielessä. Mehän arvostamme jokaista ihmisyksilöä sellaisina kuin ovat ja sama pitäisi päteä myös eläinten kohdalla.

Eläimet kuuluvat moraalisen arvon piiriin. Tiedollinen eläintenkäyttäytymistiede kertoo, että todennäköisesti kaikki nisäkkäät, linnut ja monet selkärangattomat ovat tietoisia olentoja. Ne kykenevät kokemaan olemassaolonsa jonkinlaisena - sikana, kettuna, rottana tai ahvenena.

Onneksi nykypäivänä lähes kaikki tiedostavat, että eläimiä tulisi kohdella oikein ja kärsimyksiä välttäen. Silti meidän olisi otettava huomioon eläimet laajemmin yksilöinä, niiden tarpeet ja kyvyt sekä kunnioittaa niiden toteutumista. Huomaamme pian, että eläintuotanto ei voi niitä kunnioittaa, jos otamme vakavasti liikkumisen, sosiaalisen elämän, poikasten hoidon ja saalistamisen. Siat tai ketut eivät pysty toteuttamaan omaa luontoansa tehotuotantotiloissa. Sinne eivät eläimet kuulu, eivät ne ole tuotantokoneita.

Eläinten tulisi olla omissa luontaisissaan kasvuympäristöissään, jota eläinten kunnioitus vaatii. Edistämällä vegaanista, kunnioittavaa eläinsuhdetta, tuotantoeläinkannat olisi ajettava minimiin, eikä uusia eläimiä enää tuotettaisi. Näin tukisimme ympäristön tilaa ja ehkäsisimme maapallon nälänhätää. Kaikkihan tietävät, että eläintuotanto on yksi merkittävimmistä hiilidioksidi-, typpidioksidi- ja metaanipäästöjen lähde. Yhden eläinproteiinikilon tuottamiseksi tarvitaan usein 10 kiloa kasviproteiinia.

Oma ymmärrys luonnollisuuteen liittyy aina omaan kulttuuriimme ja maailmankatsomukseemme. Luonnollisuudella yritetään oikeuttaa itselleen tärkeitä asioita, jotka omaa etuamme palvelevat. Siksi monien mielestä eläinten käyttäminen onkin luonnollista, koska he itse haluavat niitä käyttää. He haluavat syödä makkaraa ja haluavat päällensä eläimen turkin. Monet eivät edes halua kiinnittää huomiota ikäviin asioihin, vaikka varmasti jokainen ne tietävät. Ihmiset sulkevat silmänsä todellisuudelta, jotta voisivat hyvällä omalla tunnollaan jatkaa eläinten laiminlyöntiä.

Kulttuurimme kehoittaa meitä ajattelemasta eläinten kohtaloa ja kertoo eläimien käytön olevan luonnollista. Tällöin monien mielestä on jopa outoa, että joku eläisikin vain ja ainoastaan kasvikunnan tuotteilla, pelkästään luonnon antimilla. Kun jokainen tekisi tämän moraalisen valinnan ja puhuisi siitä muillekin, ei siinä pian olisikaan mitään omituista. Jokainen voi tukea maailmaa muuttumaan eläimiä kunnioittavaksi. Kulttuurit muuttuvat ja me muutumme.

Muuttumiseen ihminen tarvitsee empatiakyvyn. Eli kyvyn, jossa samaistuu toisten kokemusten ja tunnetilojen kanssa ottaen huomioon toisen näkökulman. Eläinkunta on täynnä rikkauksia, erilaisia aisteja ja kykyjä. Ihmisen maailmankatsomus on vain pieni ja kapea kaistele verrattuna niihin näkökulmien kirjoon. Jos ihminen avautuisi empaattisin mielin katsomaan maailmaa, hän saavuttaisi jotakin ennen näkemätöntä. Maailma olisikin uusi hienompi paikka kaikkine kauneuden lähteineen. Ihminen ei olisi enää yksin.

Jokaisen elävän olennon on oikeus olla arvostettu ja tasa-arvoinen. Jokaisella meistä on oikeus olla olemassa ja elää. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Omilla ajatuksillamme voimme määrätä omat tekomme, mikä on oikein ja mikä väärin, mitä haluamme tehdä ja mitä emme. Kaikkien meidän tulisi olla samalla tasolla, omien ajatuksiemme kanssa.

Jos parhaansa yrittää, tahtoo olla hyvä ja kaikkia kunnioittava, sillä pääsee jo pitkälle. Jokainen meistä voisi edes pienen askeleen astua kohti parempaa elämää, ympäristöä ja jokaisen yksilön oikeutta. Jokainen pieni hyvä johtaa suureen parempaan.

Vai miltä maailmasi näyttäisi häkkiin suljetun eläimen näkökulmasta? Mieti sitä, ajattele uudelleen ja tee päätöksesi.

Lähteet ja kuvat: Oikeutta eläimille