Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensikengät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensikengät. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. toukokuuta 2013

IHANAT PAHAT KENGÄT

En ole ikinä osannut ostaa kenkiä. Itseasiassa kenkien ostaminen on aika turhauttavaa ja tylsintä koskaan. Okei huh, onneksi ei tarvitse itselleni ostaa, mutta tuolle pikkuiselle kylläkin. Kysymys kuuluukin, millaiset?

Eihän tuo poikanen vielä kävele. Mutta eihän sitä koskaan tiedä koska, käveleekö vielä kesän aikanakaan, mutta syksyllä luultavasti. Ostaisinko jo nyt vai vasta myöhemmin?

Meillähän on periaatteessa jo kahdet kengät. Toiset ovat Villen suvun ihanat vanhat Adidakset, kokoa 19. Toiset löysin kirppikseltä, tuollaiset söpöt vihreät, kokoa 21. Oikeastaan löytyykin jopa kolmet kengät, äitini ostamat vielä jättisuuret, jostakin kaapin perältä puoliksi hukuksista. Adidakset ovat ainoat juuri nyt sopivan kokoiset, jopa vähän reilutkin.

Lisäksi haluaisin ostaa jotkut kunnon ensikengät, jostakin ihan oikeasta liikkeestä. Vielä se ei ole ajankohtaista, mutta ehkä pian kuitenkin. Ei kyllä sitten pienintäkään aavistusta, millaiset kengät olisivat hyvät! Nettikauppoja selaillessa löysin muutamat kivat, hyvän oloiset ja letkeän näköiset. Mutta se hinta! Vaikka olisikin rahaa mielin määrin, en kyllä maksaisi noin monia kymppejä tai jopa satasta niin pienistä kengistä. Järkyttävää suorastaan. Ihan maksimi olisi sellainen viisikymppiä, jos ovat täydelliset.

Toinen ongelmahan on se materiaali. Suurin osa löytämistäni ovat nahkaa, kokonaan tai osittain. Sellaisia ei meidän perheeseen uusina osteta. Kangaskengät taas vaikuttivat aika epäpäteviltä, sellaisilta velmuilta, joissa nilkan tukeminen näyttää olevan aika toissijainen juttu. 

Oikeastaan on vielä kolmaskin ongelma. No se, että tuo poikanen huutaa kuin palosireeni saadessaan kengät jalkaansa. Hän vetää järkyttävät itkupotkuraivarit, itkee huutamalla hiki päässä ja vetää itsensä niin jäykäksi kuin vain saa. Sellaiset riavarit, että melkein alkaa itseäkin itkettämään! Muutaman kerran ollaan kenkiä pidetty, jolloin poikanen on huutokohtauksen jälkeen unohtanut ne hetkeksi. Jos vain kenkiä näyttääkin, toinen lähtee kovaa vauhtia konttien karkuun. En ymmärrä mistä moinen johtuu. Tekevätkö ne kipeää vai ovatko vain niin outo juttu, että pelottaa. Tuntuvat varmasti hyvinkin kummallisilta ensi kertaa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Millaiset ovat hyvät ensikengät? Nyt hyvät vinkit ja ehdotukset kehiin! Saa ehdotella sopivia merkkejä ja muita!