KYLLÄ MINUAKIN ÄRSYTTÄÄ

Ja aika monetkin asiat. Minun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa asioista, jotka yksinkertaisesti ottavat minua päähän. Vaihteeksi niitä negatiivisiakin ajatuksia siis. En voi listata kaikkea, sillä ärsyynnyn aika sattumanvaraisesti, johon sen hetkinen mieliala vaikuttaa liikaa. Siksi listaankin ne asiat ja käyttäytymismuodot, jotka nostattavat verenpaineeni lähes joka kerta. Ja ei, tämä ei ole millään lailla vakavaa, eikä kenenkään tarvitse pahoittaa mieltänsä höpinöistäni. Sitten aloitetaan.

Ahdasmielisyys. Suvaitsemattomat, ennakkoluuloiset, kapeakatseiset ja herkästi tuomitsevat ihmiset. Tällaisten mieli on hyvin, hyvin ahdas. Eivät hyväksy ihmisiä sellaisinaan kuin ovat. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta arvostamisen pitäisi olla itsestäänselvää.

Väkivalta. Sekä fyysinen että henkinen. Tätä on ihan joka puolella. Kiusataan, pahoinpidellään, raiskataan, lyödään, potkitaan, tapellaan, haukutaan, vittuillaan, ilkeillään, kidnapataan, kidutetaan, soditaan ja pakotetaan sotimaan, tapetaan tai murhataan. Tai kaikkia samanaikaisesti. Väkivaltaiset ihmiset tarvitsevat hoitoa. 

Kunnioittamattomuus. Tämä pätee kaiken suhteen. Ei kunnioiteta kaikkia, ei välitetä tai arvosteta. Naapureita, sukulaisia, erimaalaisia, homoja, heteroita, lihavia, laihoja, vähävaraisia, sairaita, vanhuksia, lapsia, kaikkia. Olemme kaikki saman arvoisia ja ansaitsemme kunnioitusta sekä tasa-arvoista kohtelua. 

Homofobia. Se jyllää Suomessa edelleen ankarasti. Ja muuallakin. Homot ovat pelottavia ja vastenmielisiä, heitä on oikeus syrjiä. Mitä se on keneltäkään pois, jos joku poika haluaa rakastella pojan kanssa tai kaksi tyttöä haluavat perustaa yhdessä perheen? Tai haluavat mennä naimisiin. Tai haluavat itselleen samat oikeudet, kuin kaikilla muillakin. Aika vanhanaikaista ja noloa nykypäivänä omistaa homovastaisia mielipiteitä. Hei oikeesti, Päivi Räsäset sun muut itsekeskeiset tyypit, tunkekaa mielipiteenne sinne syvimpään koloonne. Annetaan kaikille oikeus rakastaa. 

Roskaaminen. On se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa heittää ne roskat sinne roskikseen. Heitellään röökiaskeja auton ikkunasta pihalle, rikotaan kaljapulloja kaduille tai heitellään hampurilaispaperit pitkin ojia. Kysynpähän vaan, ketä näitä roskaajaidiootteja ovat? Ihan oikeasti, lopettakaa välittömästi ja aikuistukaa. Ottakaa vastuu teoistanne. 

Kiusaaminen ja kiusaajat. Hyvin surullista porukkaa. Kiusaavat päiväkodissa, koulussa, työpaikalla tai kotona, sekä henkisesti että fyysisesti. Näistä asioista puututaan liian harvoin ja välillä liian myöhään.

Sodat. Pahaa, pahaa ja pahaa. Sillä ei mitään muuta saada aikaseksi kuin pahaa. Aikuiset ihmiset eivät osaa päättää asioista keskustelemalla tai yksinkertaisesti sopimalla, mikä on minusta sairasta ja naurettavaa. Ja yksittäiset ihmiset saavat vielä päättää tällaisista asioista ja pakottavat muutkin tappamaan. Vielä jotenkin ymmärrän sotimisen ennen muinoin, mutta vielä nykypäivänäkin. Vihaan sotia.

Uskonto ja sodat. Uskonto tarkoittaa jonkinlaista järjestelmää, uskomista johonkin yliluonnolliseen ja sen pitäisi olla jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Uskonasioista pitäisi saada voimaa elämään. Ja jotkut idiootit sekoittavat sen tosielämään ja tekevät mitä tahansa sen puolustamisen ja levittämisen eteen. Sairasta.

Alkoholi. Se on kaikkialla ja sitä tungetaan joka tuutista. Juodaan liikaa, liian usein ja sekoillaan. Ja nauretaan kännijutuille. Ja örvelletään, huudetaan, tapellaan, oksennetaan ja tuhotaan aivosoluja. Se tuo ympärillemme väkivaltaa, resurssit senkun hupenevat ja pian on alkoholidementia yleisempää kuin tavallinen muistisairaus. Silloin tällöin kohtuudella nautiskelu on asia erikseen. Enkä ymmärrä näitä ainaisia krapulaläppiä, ovatko ne muka hauskoja?!

Spurgut. Tämä ei niinkään ärsytä, lähinnä säälittää ja surettaa. En siedä katsella sairaita ihmisiä pitkin ojia, nurmikoita, katuja tai rantoja, joita ihmiset vain välttelevät tai nauravat heille. Voi kunpa voisin saada heidät hakautumaan hoitoon.

Örisijät ja riidanhaastajat. Ne samaiset tyypit nyrkit pystyssä nakkikioskilla. Vittuillaan muille, mutta ei siedetä vittuilua omaan naamaan. Ollaan hermoheikkoja ja tapellaan kun silmä välttää. Ja vittuillaan lisää. Ja aamulla ollaan silmä mustana ja uhotaan vielä vähän.

Kateelliset. Eivät siedä muiden onnea, hyvää elämän tilannetta, hienoja vaatteita tai rakkautta. Ovat niin kateellisia, että haluavat satuttaa, ilkeilemällä tai haukkumalla. Tai vielä pahemmin. Eivät taida olla tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Märisijät. Ainaiset valittajat, negatiiviset kanssaeläjämme. Oli aihe mikä tahansa, jotakin valitettavaa löytyy. Mikään ei ole hyvin, eikä mikään tunnu hyvältä. Ja kaikki menee jollain tapaa aina huonosti. Itse taidan olla tällainen naistenvaiva-aikaan. 

Ammattialojen väheksyntä. Ja useimmiten niiden vähäpalkkaisten. Pidetään joitakin ammatteja parempina kuin toisia. Ja millähän perusteella? Siivoojat, lähärit, bussikuskit tai kassatädit eivät ole mitään verrattuna lääkäreihin, näyttelijöihin tai lentäjiin. Vaikka monesti nämä vähemmän arvostetut alat ovat juurikin näitä raskaimpia. Ja unohtamatta sitä seikkaa, että kaikkia ammatteja me tarvitsemme. Ja miksi ihmeessä kaikki lapset/teinit haluavat nykyään supertähdiksi?!

"Kasvissyöjät" Tuovat vahvasti esille ruokavalionsa, mutta eivät kuitenkaan noudata sitä. Saattaavat syödä kalaa tai jopa kanaa samalla sanoen itseään kasvissyöjäksi. Ja ihan ohi mennen vain mainostavat maistaneensa äidin tekemää vasikan häntää. Ja tietenkin aina vieraiden luona syövät mitä vain tarjottavaa. Miksi kukaan haluaisi väittää itseään kasvissyöjäksi, jos ei oikeasti sellainen halua olla? Kova pätemisen tarve?

Lihansyöjät henkeen ja vereen. Pitävät kasvissyöjiä naurettavana. Pilkkaavat ja vähättelevät. Eivät syö pupunruokaa, koska se vaan on niin coolia vetää pekonia sipulikermakastikkeessa. Eikä sormellakaan koske salaatteihin.  

Eläinten kunnioittamattomuus. Pilkataan, kidutetaan, satutetaan ja syödään. Tehotuotetaan ja sallitaan turkistarhaus. Välitetään joistain eläimistä ja joistain ei. Tai sitten ei välitetä ollenkaan. Ollaan niin olevinaan suurta ja älykästä ihmislajia, että oksettaa.

Päästä varpaisiin -katse. Arvostelevia, ilkeänsävyisiä ja epämiellyttäviä katseita, ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Arvostellaan katseella, mulkoillaan ja naamalle levitetään häpeämättä arvosana kohteesta, joka yleensä näissä tapauksissa on negatiivinen.

Blogimaailma. Ennen kaikkea äippä- ja vauvablogit, joiden ilkeyden määrä on loputon. Haukutaan tuntemattomia, puhutaan pahaa blogien takana ja ollaan kateudesta vihreitä. Ehkä jotkut jopa liittoutuvat yhteen ja muita vastaan. Anonyymit puhuvat paljon. Onneksi olen näiden kiemuroiden ulkopuolella.

Muoti ja trendit. Vaatesuunnittelun ymmärrän, mutta siis mikä muoti? Wikipedian mukaan se tarkoittaa jonakin ajankohtana vallitsevaa ja suosiossa olevaa tyyliä tai makusuuntaa, yleistä tapaa. Yleistä tapaa? Miten niinkin henkilökohtainen asia kuin pukeutuminen ja omat vaatteet voi olla mitenkään yleinen tapa? Yleinen tapa pukeutua samaan tyyliin. Voiko niin moni pitää saman näköisistä vaatteista? Ymmärrän tietenkin, että moni nappailee itseään miellyttäviä juttuja sen hetken muotivaatteista, mutta silti. Minusta niin moni ihminen näyttää niin samalta. Miksi halutaan näyttää samanlaiselta kuin se vieruskaverikin? Mielikuvituksen puute? Sama pätee myös sisustuksessa. Voiko niin moni haluta asua niin saman näköisesstä kodissa? En ymmärrä...

Yksityisautoilijat. Ajavat paikasta A paikkaan B sata kertaa päivässä. Ajavat lähikauppaan, jonne on kilometrin matka. Ovat niin hemmetin laiskoja ja vihaavat kävelyä. Kiroilevat bensakustannuksia ja vakuutusmaksuja. Raivoavat kun auto ei läpäissyt katsastusta. Eivät tulisi millään toimeen ilman autoaan. Välttämättömissä tapauksissa autoilu on ihan okei, kuten maalla asustellessa. Kaupunkiautoilu on maailman turhinta. Ja se saastuttaminen...

Hullut autoilijat ja rattijuopot. Ajavat liian kovaa, ajattelematta ja ohittelevat holtittomasti. Eivät ole varovaisia huonollakaan säällä. Eivät ota muuta liikennettä huomioon ja vaarantavat sekä oman että muiden terveyden. Ja pahimmissa tapauksissa nämä kaikki yhdessä ja päälle vielä humalatila.

Liikennesääntörikkomukset yms. Ei osata kävellä oikealla puolella tietä, ei käytetä vilkkuja, ei pysähdytä ennen suojatietä, kävellään pitkin pyöräkaistaa, hypitään autotien yli mistä sattuu, ei millään voida alentua väistämiseen, eikä anneta tilaa muille. Ja ihan aina on niin hemmetin kova kiire, että on pakko kävellä punaisia päin.

Julkisen liikenteen vihaajat. Eivät astuisi kirveelläkään bussiin tai junaan. Siellähän on muita ihmisiä, on tultava toimeen heidän kanssaan ja istuttava muiden lähellään. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu ehkä puhumaan ventovieraan kanssa. On likaista, bakteereja ja huonolla tuurilla voi saada vaikka tartuntataudin.

Landekäyttäytyminen. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät missä asuvat. Tietävät missä ovat töissä ja onko perhettä. Kun joku tekee jotakin, kaikki tietävät sen päivän kuluessa. Kaikki ovat yhtä masaa ja ne vähän erilaisemmat pistää silmään. Ei mitään yksityisyyttä.

Itsekeskeiset puolueet periaateineen. Ja ne monet pahat ministerit ja eduskuntalaiset. Kokoomuslaiset, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja muut ankeat ryhmittymät. Se jo kertoo paljon, että tätä maata johtavat Kokoomusaatteet. Ja meillä on kokoomuslainen presidentti. Ei mikään ihme, että rahat tuppaavat menemään hieman vääriin paikkoihin ja arvomaailma on muutenkin peppureikään päin suunnattuna. Eikä varmasti tarvitse sanoa enempää.

Juoruilu ja juorulehdet. Niin käsittämättömän ällöttävää, rumaa, ahdasmielistä ja ajattelematonta. Tehdään pilaa toisen ihmisen kustannuksella. Voiko näistä oikeasti olla joku kiinnostunut? Nettijuoruilu on pahinta, joista hyvänä esimerkkinä hetki sitten lopettanut Suomen BlogBuzz-juorublogi. Ja ne lehdet, seiskat, hymyt ja muut roskat. En ymmärrä ihmisiä, jotka oikeasti lukevat kysyeisiä lehtiä, työskentelevät niissä tai saati sitten lähettelevät sinne jotakin juorukuvia markan palkalla. Tai pahimmissa tapauksissa uskovat lukemaansa. Yksi turhimmistä paskaviihteistä, mitä voi olla.

Ahneet. Haluavat kaiken ja heti. Haluavat muidenkin osuuden. Ja raha on kaikki kaikessa. Eivät ymmärrä sen arvoa, tuhlailevat holtittomasti ja muuten vain pitävät sitä tärkeinpänä maailmassa. Ovat joko valmiiksi varakkaita kermaperseitä tai himoitsevat joka tunti lottovoittoa. Haalivat aina itselleen parhaimman kakkupalan. Mikään mitä on vähän ei riitä ja on pakko saada lisää. Odottavat itselleen parhainta, mutta ansaitsevat huonointa. Ja yleensä saavat kakkaisen lopun.

Älyttömät kuluttajat. Shoppailevat päivästä toiseen, ostelevat kaiken minkä eteensä saavat, eivätkä mieti kahta kertaa enempää. Viettävät nettikaupoissa tolkuttoman paljon aikaa ja haaveilun sijaan painelevat ostoskoriin mitä turhempia juttuja. Kaapit pursuavat vaatteita ja tavaroita, joista riittäisi hyvin miljoonalle vähäosaiselle. Kalusteet, verhot ja muut ovat vaihdettava ainakin kerran vuodessa.

Jankkaajat. Toistavat asiat miljoonaan kertaan. Kyselevät toistamiseen, jauhavat samat asiat kerta toisensa jälkeen. Jankuttavat itsestään selviä asioita tai mielipidejuttuja. Eivät tyydy ikinä mihinkään vastaukseen.

Oman napansa sankarit. Eivät näe ketään muuta kuin itsensä, hyvällä tuurilla myös lähimmäisensä. Kulkevat nenä pystyssä kuin keisarit, väistämättä ketään, auttamatta muita, ottamatta ketään huomioon. Puhuvat jatkuvasti omista asioistaan, eivätkä kuuntele muita. Ja ihan aina kaiken on liityttävä juuri heihin.

Pätijät. Ja kaikkitietävät. Osaavat kaiken, neuvovat joka asiassa, tietävät mahdolliset ratkaisut ja selitykset. Sanottavaa on joka asiaan ja ihan joka asian yhteydessä on pakko päästä esittämään tietopankkiaan.

Itsensä kehuskelijat. Tietävät tarkalleen, missä ovat hyviä ja tuovat sen selkeästi esille. Ja vähän joka välissä. Terveellisissä rajoissa itsensä kehuskelu on hyvä asia.

Rääväsuut. Koko ajan äänessä, kommentoimassa, pölisemässä ja hölisemässä, puhuvat muiden päälle ja jauhavat useimmiten turhanpäiväisistä ja typeristä asioista. Harrastavat piilovittuilua ja ilmaisevat asiansa loukkaavasti. Tarkoituksen mukaisesti ahdistelevat ihmisiä puheillaan.

Erilaisuuden vihaajat. Ja ne jotka tekevät sitä tiedostamattaan. Ihan kuin emme kaikki olisi erilaisia. Kaikkien pitäisi vissiin olla perussuomalaisia ahdasmielisiä juntteja tai pukeutua samaan tyyliin. Katsotaan pahalla erilaisia tyylejä, ulkomuotoja tai periaatteita. Ei hyväksytä uskovaisia, punkkareita tai hippejä. Ei hyväksytä mitään, mikä on erilaista kuin itse on.

Kyseenalaistamattomuus. Että uskovat ihan kaiken mitä kuulevat, lukevat tai näkevät. Eivät kyseenalaista, eivätkä omista omia mieleipiteitä. Kulkevat virran mukana.

Typerät lait ja rangaistukset. Kielletään asioita, joita ei voi kieltää. Yritetään rajoittaa vapautta ja yksilön oikeuksia. Rangaistaan asioista, jotka eivät aiheuta muille ongelmia. Missä on vapaus päättää omista asioistaan? Rangaistaan liikaa tai rangaistaan liian vähän. Rangaistusten laatuun pitäisi vaikuttaa se, kuinka paljon se on vahingoittanut muita tai ulkopuolisia ihmisiä.

Turkistarhaus. Edelleenkin sallittua, kansalaisaloitteesta huolimatta. Eduskunta vain päätti, että kyseistä lakia ei ole syytä muuttaa. Ai eikö? Kuinka moni nykypäivänä kannattaa turkistarhausta? Varmasti vähemmän kuin puolet. Yksi sairaimmista, rumimmista ja epäoikeudenmukasimmista asioista maan päällä. Kieltoon tämä välittömästi.

Välinpitämättömyys. Tehdään mitä sattuu, tuhotaan, haukutaan, ilkeillään, tapetaan, roskataan tai sotketaan. Ei välitetä seurauksista. Ei välitetä muista ihmisistä, lähimmäisistä, eläimistä, ympäristöstä tai maapallosta.

Facebookin päivitysöverit. Jotkut harrastavat tätä. Päivittelevät kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Mitä tekevät, mitä eivät, mitä syövät, mikä ärsyttää tai mikä ilahduttaa. Ymmärtäisin päivitykset kerran päivässä, mutta että vielä kymmenen kertaa. Vähempikin tieto riittäisi, kiitos vain. 

Törkeät kanssamatkustajat. Useimmiten busseissa. Istuvat käytävän puoleisille penkeille, varaavat toisen puolen kasseilleen, mulkoilevat äitejä huutavine lapsineen, eivät anna tilaa vanhuksille, raskaana oleville tai lapsille, tukkivat vaunupaikat, eivätkä vahingossakaan auta ketään. Istuvat laput silmillään ja tekevät kaikkensa, etteivät joudu puhekontaktiin.

Hotkijat. Syövät ruokansa salamannopeasti, kun samaan aikaan toiset ovat päässeet vasta alkuun. Eivät pureskele kunnolla, nielevät lähes kaiken kerralla. Eivät arvosta tippaakaan ruokaansa ja pitävät sitä itsestään selvänä. Inhottavaa, ällöttävää, epäterveellistä ja hemmetin ärsyttävää.

Huonolaatuiset kuvat. Otetaan kuva kissasta ja tarkennus osuu takana oleviin verhoihin. Ja vielä julkaistaan tällainen tapaus. Tai nämä legendaariset pikselimössökuvat, joista ei erota päätä eikä häntää. Tai kaiken maailman kehykset ja pienet hilpetöörit, joita muokkaillaan jo valmiiksi kamaliin kuviin. 

Perustelematta jättäminen. Ollaan kovasti jotakin mieltä, puhutaan asioista faktatietona, mutta ei osata perustella. Tai perustellaan perustelematta. Tai pahimmassa tapauksessa koko argumentti on täysin tolkuton. 

Myöhästely. Ei koskaan voi tulla tai mennä ajoissa minnekään. Töistä tai koulustakin myöhästellään jatkuvasti. Aina kaikki pykii, vielä 5 minuuttia ja sitten odotellaan. Miksi on sanottava tarkka ajankohta, jos tietää jo valmiiksi sen toteutumattomuuden?

Lupauksien pettäminen. Luvataan ja sitten perutaan. Taas luvataan ja perutaan.  Ja aina saa olla miettimässä, että toteutuukohan tuo nyt ollenkaan.

Puhutaan toisin, tehdään toisin. Kovasti selitellään asioita ja ollaan äänessä, mutta mikään niistä ei näy itse toiminnassa, ehkä jopa päinvastoin. Ollaan olevinaan jotakin ja tuodaa sitä vahvasti esille, mikä jääkin lopulta vain puheen asteelle.

+ Pieniä ärsyttäviä. Ruuan mässytys, pahan hajuinen hengitys, hikka, hikoilu, kiroilu, yskiminen ilman suojautumista, kovaäänisesti pärisevät kulkuneuvot, muut kovat äänet, naapurin remppaäänet, puheluihin/tekstareihin/kommenteihin vastaamattomuus, pöly, nälkä, kirjoitusvirheet, menkat ja hormonivuoristoradat, radiot, musiikkikanavat, jumputijumputi-musa, hymyilemättömyys, lihanhaju, allergiat, kutina, märät kengät, pissahätä, huimaus, väsymys, muistamattomuus, stressi, vaikeasti avattavat purkit, kaupan kassatädit, jotka eivät tervehdi tai katso silmiin, romanttiset komediat, liian kovalla soitettu musiikki, sotku, kissanpissan haju, rytmittömyys, banaanin haju, riisi, rikkinäinen kamera, inspiraation puute, viherkasvin kuolema, saamattomuus, ärsytys... 

Mikä sinua ärsyttää?

MIKSI LAPSENI EI HALUA SYÖDÄ?

Kuvat parin kuukauden takaisia.

Ja miksi äiti ei jaksa syöttää?

Seuraavaksi on luvassa sekavaakin sekavampaa tekstiä tämän hetkisen mielialan mukaan. Pahoittelut tekstin määrästä.

Meillä asuu lapsi, joka vihaan ruokaa. Kyllä. Siihen tulokseen olen päätynyt. Tämä tilanne tuli vastaan tänäänkin, pahemmin kuin koskaan, pienen hermoromahduksen saattelemana. Tunteet ovat tällä hetkellä suuret, kiukkuiset, surullisen sekavat ja ahdistavat, siksi päätin kirjoittaa asiasta nyt.

Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jokin vaihe. Kuitenkaan sitä en usko, sillä noin kahdeksan kuukauden ikäisenä, noin neljä kuukautta sitten, tämä kai alkoi, ehkä ennemminkin. Minusta se kuulostaa aika pitkältä ajalta ollakseen jokin vaihe.

Asiaan. Meillä on syömiset siis ihan päin tiedätte kyllä mitä. Toivo ei avaa suutaan ja jos avaa, hän ei niele ja jos nielee, hän pelleilee. Suorastaan sekoilee välillä. Tai sitten noita kaikkia yhtä aikaa. Lisämausteena käytökseen ripaus virnuilua, itkua, huutoa, lusikan huitomista, vetelehtimistä ja kiukkukaaria. Tuloksena totaalinen sotku, kiukkuinen lapsi ja se hermoromahduksen saanut äiti. Tämä tapahtuu ennen kaikkea lämpimän ruuan kanssa, mutta nykyään myös puuronkin. Hedelmäsoseet menevät alas helposti, jos vain sattuu nälkä olemaan.

Kesän aikana olemme antaneet ruokailutilanteessa Toivolle oman lusikan ja lautaselle pienen määrän ruokaa syömisharjoituksia varten. Hetken hän pyörittelee lusikkaa ruuassa, saattaa nyppiä ruokaa sormillaan samalla sotkien sitä pöytään, mutta kertaakaan ruoka ei mene oman käden kautta suuhun. Yleensä tämän keskittyneen touhuilun aikana saa syötettyä muutamia lusikallisia ilman sen kummempia ongelmia. Kuitenkin hetken leikittyään ruualla, Toivo kyllästyy, alkaa kääntelemään lautasta miten sattuu, ruoka lentää pitkin seiniä ja lopuksi lusikka heitetään lattialle. Sitten hän ei enää syö. Tai häntä ei huvita syödä.

Lähes joka kerta sen minimaalisen ruokamäärän saa kuitenkin syötettyä, puoliväkisin jos ei muuten. En tiedä kuinka oikealta se kuulostaa, mutta tarpeeksi kun jaksaa yrittää, kyllä se suu aukeaa joten kuten ja sen lusikallisen saa annettua. Ja kun se ruoka on suuhun asti päässyt, alkaa loukkaantunut ulina. Ja huomio, emme siis lappaa ruokaa suuhun väkisin.

Suurin syy tähän haluttomuuteen saattaa olla Toivon levottomuus, kärsimättömyys ja se, ettei syöminen yksinkertaisesti näytä kiinnostavan poikaa. Tai sitten hänellä ei yksinkertaisesti ole koskaa nälkä. Hän pitää syömistä jollain tapaa hauskana leikkinä. Hän ei kertakaikkiaan viihdy ruuan parissa, vaan enemmänkin tuntuu ahdistuvan siitä.

Sormiruokailukaan ei ole sujunut oikeastaan koskaan. Ruisleipä, kurkku ja omena ovat ainoat asiat, mitä Toivo edes vähän nakertelee. Banaania litistetään aina pöytää vasten ja kasviksiin ei edes kosketa. Tai kosketaan sen verran, että ne saa heitettyä lattialle. Tai kissan päälle.

Tässä tilanteessa minua ahdistaa eniten juurikin se Toivon suhtautuminen ruokaan ja itse syömiseen. Hän selkeästi pelleilee asian kanssa, kunnes vanhempi hermostuu ja poikakin hermostuu. Toivo ilmeilee, kääntää päätään pois sanoen "ei" ja hymyillen virnistelee syöttäjälleen. Joka ikinen kerta. Joka ikinen päivä. 

Olen niin totaallisen kyllästynyt tähän touhuun. Joka aamu jännitän päivän tulevia ruokailuhetkiä, suorastaan pelkään niitä. Ajatuskin lähestyvästä lounaasta saa karvani pystyyn, palan kurkkuun ja ahdistuneen mielen jo etukäteen. Joskus jopa tarkoituksella viivytän tulevaa ruokailuhetkeä. Pahimmissa tilanteissa saatan antaa lämpimän ruuan tilalla purkin hedelmäsosetta, ihan vain siksi, koska en jaksa. Tätä onneksi tapahtuu hyvin harvoin.

Olemme käyneet ravitsemusterapeutilla kiinteiden ruokien aloituksesta lähtien. Lähinnä siitä syystä, että saamme varmasti kaiken tarpeellisen tiedon lapsen kasvisruokavaliosta. Jo silloin kahdeksannen kuukauden kohdalla terapeutti lohduttaen sanoi, että kyllä se lapsi alkaa ajan kanssa syömään, kunhan vain jatkamme kärsivällisesti syöttämistä ja annamme jokaisella aterialla sormiruokaa. Samaa sanoi vähän ennen ykkösiä. Kysynpähän vain, kuinka paljon aikaa siihen vaaditaan?

Mistä tämä kaikki oikein johtuu? Onko pokani viallinen? Onko hänellä asenneongelma? Jokin sairaus? Onko vika minussa? Olenko minä tehnyt jotakin väärin? Mitä tässä tilanteessä pitäisi tehdä? Tiedän että on enemmän kuin yleistä, että lapset saattavat syödä huonosti, mutta tämä on minusta jo hyvin hyvin epänormaalia. Onko teillä muilla ollut samankaltaisia tilanteita? 

Olen uupunut.

PIIP PÄIVÄ

Eilinen aamu alkoi ihanasti. Pojat olivat hiipineet keskenään sängystä ylös, jättäneet minut jatkamaan uniani ja tulivat vasta myöhemmin herättelemään. Kuinka kultaista! Nukuin kuin porsas, enkä tietenkään ollut herännyt aamumekkalointiin. Miksi minua aina hemmotellaan ♥

Mutta sitten se iski pahemman kerran. Älytön helle, kuumuus, Toivon ylipitkät hikiset nukutustuokiot, siivous, siivous, siivous, kameran laturista saatu sähköisku, jonka seurauksena luulin kuolevani, migreeni, näköhäiriöt, kehon puutuminen, järjetön päänsärky, pahoinvointi, siivous, siivous ja sanoinko jo, että oli kuuma? Siis ihan järjettömän kuuma, tunkkainen paahde ja painostavan ahdistava ilma. Ei maailman mukavin päivä siivoukseen ja synttärikemujärjestelyihin.

Eikä siinä vielä kaikki. Sain illalla Toivon vihdoin nukkumaan, joten päätin ansaita pienen lepohetken ja menin tietokoneelle, mihinkäs muuallekaan. Ja taas se pamahti. Migreeni. Pahat näköhäiriöt toistamiseen ja vielä pahempi päänsärky. Okei, silloin minä oikeasti luulin kuolevani. Ville palasi iltavuorosta ysin jälkeen, jolloin minä jo koomailin sängyssä itkun ja kivun sekaisin mielin. En voi sanoinkuvaillakaan millainen olo minulla oli, mutta onneksi muru lohdutti minut uneen.

Toisin sanoen, aika p-a-s-k-a päivä. Onneksi eilinen on mennyttä ja hengissä ollaan. Tänään on ollut satamiljoonaa kertaa parempi päivä hihi ♥