7 VUOTTA

Aamulla menin näiden tyyppien luo ja rutistin pitkään. Laulaa lurautin paljon onnea vaan aika monta kertaa ja rutistin lisää. He katsoivat minua hölmistyneenä korvat ojossa, ihan kuin eivät muka tietäisi mistä on kyse. Pakkohan niiden on tietää. Onhan tänään heidän syntymäpäivä.

Tähän aikaan vuodesta joudun aina miettimään, että hetkonen, kuinkas vanhoja nämä ystäväiset taas ovatkaan. Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän. Huh. Näinkö vanhoja jo. Hehän ovat jo aikuisia - ainakin teoriassa.

Seitsemän kynttilää kakkuun kertaa kaksi. Kahdeksan pientä tassua tuhatta ja sataa siellä sun täällä, matot rullalle ja kissabileet alkakoon. Niin tai sitten ollaan vaan 97 prosenttia päivästä kippurassa maailman rakkaimman veljen vieressä ja kierähdetään pari kertaa selälleen rapsutuksien toivossa.

Hyvää syntymäpäivää meidän perheen tassujengi. Me rakastetaan teitä aina ♥

SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIT

Siitä on tasan kuusi vuotta, kun nämä tyypit putkahtivat maailmaan. Kissaveljekset Nasse ja Pablo. Vajaa kuusi vuotta, kun he ensimmäistä kertaa tassuttelivat elämääni ja kertaheitolla valloittivat ikuisen paikan sydämestäni. Koko elämänsä he ovat viettäneet kanssani ja kulkeneet mukanani minne ikinä olen mennytkin. He ovat jakaneet kanssani sekä ilot että surut, olen pitänyt heistä huolta ja he minusta. He ovat yhtä suurta rakkautta. 

He värittävät elämäämme kiltteydellään ja hyväsydämisyydellään, touhuilla ja kaikenmaailman metkuillaan, pienillä pehmeillä tassuillaan ja sydämeen uppoutuvilla hellyydenosoituksillaan. He ovat valo, ilo ja hyvä mieli. He tekevät meidän perheestä lähes täydellisen.

Tänään meillä vietellään kissanpäiviä. Onnenhalit meidän tassujengille ♥

Ps. Kuvat ovat päivältä, jolloin pojat olivat juuri kotiutuneet luokseni. Miten pieniä, sieviä ja suloisia vauvoja!

PIKKUPEIKON UUDET UNET

Tällaisessa uudessa sängyssä, isojen peikkopoikien sängyssä. Se on hieno, suloinen ja vanhanaikaisen näköinen, tunnelmallinen ja mikä parasta, Toivon näköinen. Aikomuksena oli sipaista pintaan kauniin likaista keltaista väriä, mutta päätimmekin antaa sen olla juuri noin tuollaisenaan. Ainakin toistaiseksi.

Aikomuksena oli myös ottaa sänky käyttöön vasta uudessa kodissamme, mutta toisin kävi. Ensin vähän epäilevästi mietin, miten nukkuminen lähtee käyntiin oudossa paikassa ja outojen laitojen sisäpuolella. Turhaan kuitenkin murehdin. Peikkonen on nukkunut entistä paremmin ja on ollut suorastaan ylpeä uudesta sängystään, kiipeää sinne innoissaan, laittaa pään tyynyyn ja alkaa möngertämään onnellisesti.

Uuden unikuvion myötä jännittelin Toivon mahdollisia yöllisiä seikkailuja ja sitä, tuleeko hän meidän sängyn viereen keskellä yötä kuumottelemaan. Seikkailuja ei tietääkseni ole ollut, eikä kuumottelemaankaan ole tullut, ainakaan vielä. Pariin otteeseen on aamuisin tepsutellut meitä katsomaan ja kerran nousut päiväuniltaan omiin aikoihin, mutta muuten kyllä pysytellyt kiltisti sängyssään. Patsi tänä aamuna heräsin siihen, kun poika oli vieressäni innoissaan selailemassa puhelintani ja olikin sitten sekoittanut koko kapistuksen.

Toivo niin rakastaa uutta unipesäänsä. Ja mikä parasta - sinne voikin kerätä kaikenkarvaisia kavereita, pupuja ja nalleja sekä muita karvakuonoja unia turvaamaan. Myös kissat ovat oivaltaneet sängyn hyväksi päiväunipaikaksi. Kyllä nyt kelpaa uneksia!

KOHTI LOMAHETKIÄ!

Voihan kissa sentään! Laiskan leikki, suloinen läheisyys ja sydämeen uppoutuva kehräys. Kuuletteko sen? Purr. Letkeää olemista, hymysuita ja huolettomuutta. Tämän otuksen, näiden fiilisten ja kuvien saattelemana pääsemmekin juuri oikeanlaisiin tunnelmiin!

Tässä on ollut aikamoisia hulluja päiviä, Villellä yhdeksän päivän työputki sekä minulla sairastelua ja dramaattisia uhmatuhmahetkiä Toivon kanssa. Huh! Olosuhteisiin nähden olemme pärjänneet kuitenkin hämmentävän hienosti ja epätoivoisia tuntemuksia ei ole tarvittu. Mutta oli miten oli, meillä alkaakin tänään viikon loma!

Pärisen onnesta! En epäile hetkeäkään, etteikö meille olisi ihania hetkiä luvassa. Huomenna pääsemme pitkästä aikaa koko perheen voimin kyläilemään, näkemään ihania tyyppejä ja vähän tutkiskemaan meidän tulevaa uutta kotiamme. Lauantaina olisi luvassa minun ja Villen kahdenkeskeinen kaupunkireissu, jota olemme odottaneet kauan. Yhteisiä kirpparikierroksia, hyvää ruokaa, käsikädessä kävelyä, rakkaan seuraa ja romanttista yhdessäoloa. Voihan rakkaus, me olemme niin ansainneet sen ♥ Ensi viikon puolella pääsemme vielä illanviettopuuhiinkin ja saa nähdä, mitä hauskaa me silloin keksitään.

Tämän huomisesta alkavan viikon pätkän ajattelin käyttää mukaviin ajatuksiin, oloihin ja fiiliksiin, yhdessäoloon, rentoiluun, halipusuhetkiin, hyvään ruokaan ja herkkutteluun. Voi mitkä ihanat ajatukset ja mielikuvat valtaavat pääni ja hymy nousee korviin! Eihän tässä muuta tarvita kuin hyvä mieli ja maailman paras perhe.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, reipasta mieltä ja lempeitä ajatuksia. Hyviä ja onnellisia oloja ♥

VELJEKSET KUIN ILVEKSET

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. 

Nasse ja Pablo - kuin paita ja peppu. Hassunkurinen parivaljakko vailla huolen häivää. Hakuna matata ja carpe diem.

Heillä on sisällään persoona ja satayksi luonnetta. Toinen on itsenäinen ja herkkä, toinen iloinen ja omaperäinen. Juuri täydellisiä tuollaisenaan.

He saavat minut hymyilemään ihan joka ikinen päivä. Ja nauramaan kippurassa. Ja olemassaolollaan he täydentävät meidän pienen perheen.

Rakastan niin, että pakahdun ♥

JOKAISELLE PÄIVÄLLE JOTAKIN

Olipa mielettömän vapauttavat kolme vapaapäivää. Nyt olen kuin uusi ihminen, täynnä energiaa ja voimaa, akut ladattuina keijukaisen mielellä. Kevyenä kuin höyhen! Mitä parhaimmat olot, pienet ilot ja yhdessä olo.

Keskiviikko. Kävin syksyisellä valokuvausretkellä. Kävelin pitkin katuja, polkuja ja metsiä, istuskelin kallioilla veden äärellä, makoilin sammaleisella mättäällä, kuuntelin linnunlaulua ja olin yksin. Vain minä, ajatukseni, luonto ja kamera. Se seesteisyys ja mielenrauha, sanoinkuvaamaton tunnelma ja syksyn fiilistely. Vapauttavaa ja tajunnan räjäyttävää, sanoisinko.

Torstai. Lähdin kaupungille ja kirppareille! Pienoinen onni oli puolellani, sillä Toivo sai aika upeat kumisaappaat, toiset syksykengät ja muutaman ihanan kirjan. Parhaimman saaliin löysin kuitenkin itselleni ja voi kuinka onnellinen nyt olen! Löysin aivan täydellisen vanhan täkin, jollaista olen etsinyt jo pidemmän aikaa. Tuo yksilö sattui vain olemaan itse täydellisyys ♥ Katsokaa nyt mitkä herkkuvärit! Peitto saavutti suosionsa myös muiden keskuudessa, sillä pari kissakaveria ovat valloittaneet sen täysin ja poikanenkin käy tasaisin väliajoin lepuuttamassa siinä itseään.

Perjantai. Villekin sai oman vuoronsa kaupungilla hengailuun. Minä puolestani olin tavanomaista tehokkaampi, sillä pelkän aamupäivän aikana sain tehtyä perunamuusia ja linssipyöryköitä sekä kaksi pellillistä korvapuusteja. Pullista ei sen enempää, sillä vähän pieleen ne menivät. Maistuivat hieman karjalanpiirakan ja pannukakun sekoitukselta, joten en suosittele käyttämään niissä täysjyvävehnäjauhoja. Vielä myöhemmin saimme Toivon Mummin vierailulle ja illemmalla kävi pikaisesti Juuso-ystäväni, joka toi mukanaan vanhan tamburiinin Toivolle. Kauneuden lisäksi soittimesta lähtee kyllä ääntäkin ja se selvisi viimeistään eilen aamulla poikasen pitäessä meille konserttia.

Eilen. Aamuinen kauppareissu ja pikainen ulkoilu, siivoilua ja sotkemista. Isipeikon mentyä taas töihin, saimme Toivon kanssa nauttia rakkaustädin seurasta. Eipä oltu nähty taas aikoihin! Leikkiä, kahvia, sulkaata ja mukavia keskusteluja ♥ Kiitos.

Tänään. Ankaraa korvapuustien leipomista jälleen kerran, joissa käytin tällä kertaa luomu vehnäjauhoja. Valkoinen pullamössöjauho saa minut voimaan henkisesti pahoin, mutta pulliin sitä on sitten kai pakko tunkea. Aika rumiahan niistä tuli, mutta maistuivat sentään pullilta! Tänään saamme vieraiksi vielä Allun ja Ellun, joten oikein ihana päivä tämäkin.

Kaunista päivää kaikille ♥ 

RAKASTAN NIIN PALJON, ETTEN EDES MUISTA KAIKKEA

Aurinko, auringonsäteet, aamut, auttaminen, antaminen, aistit, aistikkuus, ajatukset, ajattelu, arki, arvot, askartelu, avaruus, avarakatseisuus, chili, fiilistely, elämä, eläminen, elossa oleminen, eläimet, erilaisuus, elokuvat, halit, halaus, hymyt, hymyily, hauskuus, hulluus, hellyys, heimot, hengitys, haaveilu, hämmentyminen, havahtuminen, höpsöttely, höyhenet, hipsuttelu, hengailu, herkut, huumori, hyvyys, ihmiset, ilo, iloisuus, ilahduttaminen, intiaanit, illat, ihmettely, ihmeet, ilmeily, inspiraatio, innostus, järvet, jäätelö, jäljet, kahvi, kasvissyönti, katutaide, kaupunki, keltainen, kauneus, kissat, kissan hymy, kehräys, kamerat, kasvit, kirjoittaminen, kirjeet, kirpputorit, kierrätys, kiltteys, kosketus, koskettaminen, koti, kukat, kunnioitus, kuiskaus, kävely, käsi kädessä kävely, käsityöt, lempeys, lämpö, laiskottelu, lapset, lande, laulu, laulaminen, linnut, linnunsulat, luonto, luonnollinen, luonnonmukaisuus, luottamus, läheisyys, listaaminen, lehdet, lumi, maailma, maanläheisyys, maisemat, maalaus, metsä, metsän aarteet, menninkäiset, mieli, mietiskely, mielipiteet, musiikki, muuttuminen, muistot, Muumit, Myy, nauru, nauraminen, nukkuminen, nuuskamuikkunen, olot, oikeudet, oppiminen, opettaminen, osaaminen, olemmassolo, ompelu, omituisuus, otukset, onnellisuus, optimismi, periaatteet, positiivisuus, pehmeys, peitot, pellot, peikot, periaatteet, pelaaminen, perhe, piirtäminen, pimeys, pohdiskelu, puut, puhuminen, päiväkirja, rakkaus, rakastaminen, rannat, rauha, rauhallisuus, rentoutuminen, rapsuttelu, rohkeus, rytmit, räsymatot, sisäinen kauneus, sanat, sadut, sateenkaari, sade, seesteisyys, sienet, sipsit, sarjat, silmät, suvaitsevaisuus, suitsukkeet, sumu, syksy,  suukot, syntymä, syvällisyys, Tampere, takkutukka, tarinat, tarrat, taide, tee, Toivo, tanssiminen, tajunta, tuoksut, tunnelma, tunnelmointi, tyyneys, tyynyt, tietokone, unet, unisuus, unisiepparit, usva, ujous, vastasyntynyt, villasukat, villapaidat, vihreys, vihreä, viestit, vesi, vapaus, valinnat, vauvat, vaatteet, valvominen, valo, valonsäteet, valokuvaus, valokuvat, videopelit, valaistuminen, vanhemmuus, voima, vuodenajat, verhot, värit, ystävät, ystävyys, ystävällisyys, yksinolo, ymmärrys, ymmärtäminen, yrit, äitiys, älypuhelin, äänet.

Tänään erityisesti rakastan puiden lehdissä kimmeltäviä auringonsäteitä, kellastuneita lehtiä, syksyn tuoksua, sadetta, värikkyyttä, linssipyöryköitä, elämän pieniä iloja, pusuja, kuumaa kahvia, hetkessä elämistä, kotipesän lämpöä ja tuota kuvassa esiintyvää pöllöpääkissaa, joka on aina niin hämmentyneen, mutta onnellisen näköinen ♥

SANOJEN PULPAHTELUA, HETKIÄ KAUNIITA, TOUHUJA MONIA

Viime päiviin on mahtunut paljon erilaisia hetkiä. Iloisia, tunnelmallisia, hauskoja, pöhköjä, riemukkaita, kauniita ja ikimuistoisia. Kaikki nämä hetket, pienet ja suuret, tallentuvat äärettömään pään sisäiseen muistilokerooni, josta eivät koskaan katoa.

Reissua Ikeaan ja sydäntä raastavaa rahan kulutusta paikassa, jonne en koskaan kuvitellut meneväni, ihmettelin älyttömiä hintoja ja ylihalpaa kofeiinia, mikä osoittautuikin pikakahviksi, talsimista pitkin ja poikin sekavaa nuolireittiä, josta aiheutuikin jälkeenpäin lievää selkäsärkyä, mutta kaiken kaikkiaan jäi oikein iloinen mieli ja suuri kiitos reissusta parhaimmalle äidille ja Tontsalle!

Vihdoin myös pääsin penkomaan UFFin uutta tarjontaa ja huh, siellä oli liikaa kaikkea mitkä olisin voinut meille kotiuttaa, onneksi käteni ovat rajalliset, enkä kantanutkuun tuhatta säkillistä kamaa sieltä Villen riemuksi, mutta ostinpa silti kasan (ihania) kankaita sekä Toivolle t-paidan ja ihan supersöpön nallen, koska siellä hän kökötti korissa yksinäisen näköisenä ja pyysi päästä poikasen kainaloon. Ehkä huomenna uudemman kerran penkomaan löytöjä!

Vihdoin sain kirjoitettua kirjeen uudelle kirjeystävälleni, joten pian se on matkalla perille tuntemattomaan, olen myös askarrellut monia unisieppareita, mutta vieläkään en ole keksinyt täydellistä tekotekniikkaa, olen myös temppuillut kameran kanssa, ihmetellyt sen outoa käytöstä ja epätoimivuutta, siksi olenkin nyt ottanut kuvia vanhalla 1000Dllä, hetki sitten ihastelin maailman söpöimpiä kissoja ja aivastellut sitä tajutonta karvan määrää, pian vetäydyn sohvan uumeniin viltin alle köllöttelemään nauttien tästä ihanasta omasta ajastani sekä rentoudun totaalisesti.

Ai niin, ihana naapurin tyttönen lähetti minulle sitruunamelissan täysmaitopurkissa ja se oli ehkä kaunein mitä olen nähnyt, kiitos ♥ Ja ai niin, Toivo muuten pääsi ensimmäistä kertaa puistoon ja keinumaan, oli onnessaan, vaikka tänään hän onkin ollut pieni flunssapeikko vuotavan räkänokkansa kanssa. Ja on muuten minun auringonkukansiemenet itäneet!

On rakkausolo! Ihanuutta teille kaikille, rauhallista vappua ja kauniita hetkiä toivottelen minä ♥

PÄIVÄ NIMELTÄÄN MIELETÖN

Ensimmäiseksi voisin pahoitella tämänkin postauksen positiivisia vivahteita. Niin en kuitenkaan tee, miksi tekisin, sillä tämä päivä on yksinkertaisuudessaan ollut aivan mieletön. MIELETÖN. Aivan pakko jakaa tämä päivä teidän kanssanne. Kiitos ja anteeksi!

Oikeastaan kaikkihan lähti käyntiin jo eilen illalla, kun Ville kysyi haluaisinko nukkua ensi yön kokonaan, ilman niitä ainaisia pitkin yötä tapahtuvia herätyksiä. Huh hei, no tottakai halusin! Yö oli antoisa, aamulla olin energinen ja täynnä elinvoimaa. Höpsöttelyä, tahteja, jammailua, naurua, hymyä, iloa ja riemua! Minun ja Villen aamupäiväshow, näitä meidän omia outoja oivalluksia ja sekoiluja sekä Toivon eloisuus, hulvattomat naurut ja hienot taputukset. Paras aamu.

No sitten Villehän lähti mummojen ja pappojen luo iltavuoroon, eikä sekään haitannut juuri lainkaan. Me poikasen kanssa jatkettiin samaan malliin kuunnellen musiikkia, tanssien, leikkien ja syöden aina seuraaville päikkäreille asti.

Myöhemmin me tallustellen lähdimme kohti paikallista ostaria. Ruokakaupassa kohtasimme sydämellisen myyjän, joka Toivolle kauniisti höpötteli ja kehui hänet maasta taivaisiin. Myös tyypit takanamme hymyilivät le-ve-äs-ti minulle, meille ja kaikille. Siitäkös mieleni parani entisestään!

Ajattelinpa vielä poiketa paikallisella UFF:lla pikaisesti pyörähtäen. Ihan pikaista siitä ei tullutkaan, sillä löysin hassuja juttuja, jotka heti nähdessäni kaappasin matkaani. Toivon lelukokoelmaan pääsi yhtymään muutama hassu pehmopalikka, ihania puupalikoita sekä minulle ihana metsänvihreä neulepaita! Kannatti käydä!

Kotimatkalla törmäsimme Mummoon. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta ei se kaukanakaan ollut. Mummo pysäytti meidät heti nähtyään ja ennen kuin edes ehdin ääntä kuulemaan, näin kuinka hänen huulensa liikkuivat vikkelästi. Siinä me sitten höpöteltiin keskellä katua iloisin mielin ihmisten vipeltäessä kovaa vauhtia ohitsemme. Mummo se vasta symppis olikin, suuri sydämminen ja hilpeä, vähän höperöinen, mutta täynnä elämää. Elämäniloinen. Mummolla oli yllään upea vihreä takki, samettihousut ja melkoisen räväkät aurinkolasit! Mummo minun makuuni.

No sitä Mummoa ajatellen jatkoin matkaamme hymyillen niin leveästi, mikä näköjään pakotti vastaantulijatkin hymyilemään. Muistan ajatelleeni, että voikohan tästä päivä vielä parantua, kunnes vastaan käveli hassu pariskunta. Mies jatkoi matkaansa mihinkään huomioonsa kiinnittämättä, mutta nainen pysähtyi kohdallemme, vielä aika rempseästi mitään epäröimättä. Ja nainen puhui ja puhui ja puhui. Ja minä yritin puhua takaisin. Hän ihasteli Toivoa, silitteli kerran hänen päätään ja kertoi tarinan siitä, ettei hän voi koskaan miehensä kanssa saada lapsia. Hän kertoi mielisairaudestaan,

skitsofreniasta sekä suusyövän leikkauksen aiheuttamasta puhevaikeudesta. Nainen olisi jutellut varmasti koko loppupäivän, mutta mies alkoi huutelemaan sadan metrin päästä, jolloin iloinen nainen jatkoi matkaansa mukavaa päivänjatkoa toivotellen. Ja minä olin häkeltynyt. Niin häkeltynyt siitä positiivisuuden määrästä, mitä tuo nainen tartutti ympärilleen. Loppumatka meni entistäkin enemmän hymy korvissa. Hyvä ettei naamani repeytynyt!

Tulipa niin älyttömän mielettömän upean kaunis fiilis. Elämän kauniit asiat ja hyvät

ihmiset, pienet eleet ja kohteliaisuudet. Elämän ilojen jakaminen! Mieletöntä ♥

KEVÄTTÄ, KISSOJA, VERHOJA JA VÄREJÄ

Keväisiä fiiliksiä kaikkialla! Kisutkin ovat heränneet talvisesta sekavuustilastaan ja aistivat jotakin muutosta. Kun iltapäivisin aurinko paistaa olkkariin, kisut kömpivät koloistaan ja kipuavat sohvalle viltin päälle köllöttelemään. Mikäs olisikaan mukavempaa kuin nauttia kevään ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä tassut levällään, odottaen tietenkin kunnon rapsutusta! Aistia voi hymyilevän kissan!

Ja että minä tykkään meidän olkkarin verhoista! Ehkä paras verholöytö ikinä. Haluaisin meidän keittiöön myös keltaiset verhot, ehkä vielä raikkaammat ja ohuemmat. Jotkut ehkä kuviolliset, myös sitä vanhempaa parempaa tyyliä, eli mukavan retrot UFF:lta. Huutonetistäkin löysin aivan upeat, mutta vielä en ole varma olenko valmis maksamaan niistä paria kymppiä. Toivon huoneeseen olisi hakusessa vihreää, vihreää, vihreää... Ja sitten sitä keltaista. Ehkä paljon vihreää ja keltaista sekä ripaus valkoista! Plus vielä monen monta räsymattoa jostakin, olisin niin tyytyväinen. Ehkä pääsen loppuviikosta kaupungille paikkoja penkomaan. Ja askarteluliikkeeseen! Kevät ja värit ovat rakkaus ♥   

HANKALAN HAUSKA PÄIVÄ

Kylläpäs meillä onkin ollut hankala päivä tänään. Mikään ei ole onnistunut, mikään ei ole maistunut, mikään ei ole kelvannut, mikään ei ole huvittanut, mikään ei ole lohduttanut, mikään ei ole ollut hyvin, eikä mikään ole ollut hauskaa. Ei minulla, vaan meidän kiukkupeikolla ♥

Minä olen saanut leikkiä himohuvittajaa ja superviihdyttäjää, eikä se siltikään ole riittänyt. Mikään ei ole riittänyt. Edes kaukosäädin tai puhelimeni ei ole kelvannut. No eipä se haittaa, ei aina voi olla hyvä päivä. Ei edes noilla pikkuisilla. Onneksi tuo ihana poika sentään hymyilee, vaikka vähän huonompi päivä olisikin. Huomenna sitten iloa entistäkin enemmän!

Huonosta päivästä välittämättä, Toivo päätti tänään oppia ryömimään! Siinä hän kyllä yllätti sekä itsensä että meidät vanhemmat. Ville istui vessassa ja minä päästelin pienet riemuhuudot Toivon näyttäessä ensimmäiset liikkeensä. Mahdoton tsemppaus pojalle ja hauskasti pääsi pienen matkan eteenpäin. Kyllä olin ylpeä pojastani! Toivo jaksoi koko päivän kiukkuilusta huolimatta treenailla ahkerasti uutta taitoaan ja illemmalla pääsi jo paremmin liikkumaan. Tästä se lähtee!

Itsehän olen tänään kärsinyt päänsärystä ja pakonomaisesta silmien kutinasta sekä olen lyönyt jalkani kovaan sohvaan, kaatanut kylpyvedet päälleni, unohtanut juoda kahvini ja ahdistunut ällöttävän roikkuvista alleistani. Eli tänään olen erityisesti ansainnut illan rentoutumishetken yhdessä rakkaan Villeni kanssa. Pieni pikainen kodin siistiminen, koneella möllöttely, iltapalan teko ja murun odottaminen töistä, sitten minä löhöän. Makoilen ja löhöilen aamuun asti.

PS. Juuri tämän lopun kirjoittamista Nasse päätti alkaa oksentelemaan pitkin kämppää. Ensin pelastin yhden maton, sitten toisen ja lopuksi luovutin. En viitsinyt juosta kissan perässä, joka selkeästi näytti ahdistuvan perässä kiiruhtavasta siivoojaemännästä. Voi pienen pieni Nassemuru ♥