perjantai 28. kesäkuuta 2013

PIIP PÄIVÄ

Eilinen aamu alkoi ihanasti. Pojat olivat hiipineet keskenään sängystä ylös, jättäneet minut jatkamaan uniani ja tulivat vasta myöhemmin herättelemään. Kuinka kultaista! Nukuin kuin porsas, enkä tietenkään ollut herännyt aamumekkalointiin. Miksi minua aina hemmotellaan ♥

Mutta sitten se iski pahemman kerran. Älytön helle, kuumuus, Toivon ylipitkät hikiset nukutustuokiot, siivous, siivous, siivous, kameran laturista saatu sähköisku, jonka seurauksena luulin kuolevani, migreeni, näköhäiriöt, kehon puutuminen, järjetön päänsärky, pahoinvointi, siivous, siivous ja sanoinko jo, että oli kuuma? Siis ihan järjettömän kuuma, tunkkainen paahde ja painostavan ahdistava ilma. Ei maailman mukavin päivä siivoukseen ja synttärikemujärjestelyihin.

Eikä siinä vielä kaikki. Sain illalla Toivon vihdoin nukkumaan, joten päätin ansaita pienen lepohetken ja menin tietokoneelle, mihinkäs muuallekaan. Ja taas se pamahti. Migreeni. Pahat näköhäiriöt toistamiseen ja vielä pahempi päänsärky. Okei, silloin minä oikeasti luulin kuolevani. Ville palasi iltavuorosta ysin jälkeen, jolloin minä jo koomailin sängyssä itkun ja kivun sekaisin mielin. En voi sanoinkuvaillakaan millainen olo minulla oli, mutta onneksi muru lohdutti minut uneen.

Toisin sanoen, aika p-a-s-k-a päivä. Onneksi eilinen on mennyttä ja hengissä ollaan. Tänään on ollut satamiljoonaa kertaa parempi päivä hihi ♥

tiistai 25. kesäkuuta 2013

YHDESSÄ ULKONA

Aurinko, valo, kirkkaus, lämpö, vihreys, rauhallisuus, riemu, keinuminen, hiekkalaatikkoleikit, bimboilu, tuijottelevat ihmiset, hyttyset, nurmikolla loikoilu, valokuvailu, tallustelu, höpöttely, iloinen mieli ja yhdessä olo.

Ei minulla muuta. Rakkautta ♥

Kuvat: Ville Rantanen

maanantai 24. kesäkuuta 2013

VIIME PÄIVIEN FIILISTELYT

♥ Kotona loikoilua, ulkoilua, aurinkoa ja muuten vain rentoilua. Lomapäivät ovat vaihtuneet arjeksi jälleen, mutta eipä tämä pahalta tunnu lainkaan. Hieman raskaampaa ja väsyttävämpää on tietenkin ollut, kun olin tottunut neljä viikkoa toiseen käsipariin, mutta onneksi tuo meidän isipeikko on maailman herttaisin, aina huolehtimassa ja auttamassa, oli sitten töissä tai ei. Minä olenkin löytänyt itselleni aarteen ♥

♥ Minun perheeni on paras. Ihana hassu pieni yhteisö, tuemme toisiamme ja ymmärrämme parhaamme mukaan. En tiedä mitä tekisinkään ilman minun kahta pöllöpäätätäni ja kissapoikiani, he vain tekevät elämästäni lähes täydellisen.

♥ Elämä, eläminen ja elossa oleminen tuntuu hyvältä nyt, erityisen hyvältä. Vaikka minua vaivaakin ihan tajuton allergialääkkeestä johtuva väsymys ja sen vuoksi aamuisin on ihan oikeasti vaikea nousta sängystä ylös, silti olen niin onnellinen jotenkin, kaikesta. Minulla on kaikki ja kaikkea mitä tarvitsen, se jo riittää onneen. Kyllähän minua moni asia harmittaa, huolettaa ja ärsyttääkin, mutta ne ovat kuitenkin niin pieniä asioita kaiken tämän kauniin rinnalla.

♥ Vietimme kaupunkijuhannuksen. Olimme kotona, söimme epäterveellisesti ja laiskottelimme. Minusta juhannus on ihan huippua viettää kaupungissa, on niin ihanan hiljaista ja rauhallista, missään ei näy ketään ja melut ovat kaikonneen. Niin paitsi täällä Hervannassa tietenkin. Pitihän se arvata, että nämä lähiörotat eivät mihinkään kykene lähtemään ja jämähtävät tänne rellestämään pitkin katuja. Niin kuin aina.

♥ Olen saanut viettää viime aikoina ihan älyttömästi omaa-aikaa, ei sillä etten olisi aikaisemmin saanut. Se kyllä ihmetyttääkin, miksi en sitten ole tehnyt mitään kovinkaan järkevää? Vasta nyt viime päivinä olen saanut sata inspistä ja päässyt purkamaan pääni sisäisiä visioitani. Olen touhunnut kankaiden kanssa ja ommellut, hoitanut kasvejani ja pohdiskellut niiden kohtaloa, kirjoitellut ja pohtinut elämää, tehnyt ihania kirppislöytöjä ja muita hankintoja ja paljon muuta ihanaa mitä en tietenkään muista.

♥ Vietämme Toivon synttärikemuja lauantaina. Ihan rehellisesti sanottuna peruin ne jo kertaalleen, sillä sain hetkellisen hermoromahduksen ihmisten ja muiden vuoksi ja äkkipikaisena tyyppinä tietenkin ilmoitin kaikille etten järjestä mitään. Oikeastaan tämän kaiken voisi laittaa yliampuvien naistenvaivojen piikkiin, sillä minähän olen itse neiti Rauhallisuus (?!)

♥ Toivo on maailman suloisin yksivuotias! Hän mennä vipeltää pitkin kämppää, vauhdilla kontaten ja kävellen seiniä pitkin. Hän leikkii paljon jo itsekseen toisessa huoneessa ja se näky on jotakin niin suloista. En tiedä mistä johtuu, mutta viime päivinä olen aina ihan herkkänä katsoessani poikaa. Tekisi mieli vain vollottaa, koska tuo lapsi on ihanin kaikista ♥

♥ Rakastan minun kissojani niin paljon! Välillä harmittaa, etten pysty antamaan heille ihan niin paljon aikaa mitä ennen, mutta nuo pojat ovat maailman parhaita kissoja, että tykkäävät minusta silti. Kissarakkaus ♥ 

♥ Saimme kameran huollosta! Olikin jo ikävä ja kaipaus suuri. Minusta kyllä tuntuu, että olen kadottanut sen vähäisenkin valokuvaustaidon, sillä kuvani ovat välillä ihan mössöä.

♥ Minulla olisi monen monta aihetta, joista tekisi mieli kirjoittaa, positiivisista negatiivisiin! Pää on täynnä miljoonia ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita, että halkean, jos en niistä kirjoita. Kunnollinen inspiraatio ja aika puuttuu, mutta niitä odotellessa taidan höpistä turhuuksia.

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa teille! Rentoutukaa, nauttikaa, syökää hyvin ja riemuitkaa! Pitäkää huoli toisistanne ♥ Lempeä, rakkautta ja rauhaa toivottelen!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

KESÄKYLPY!

Loiskis! Riemun kiljahduksia, naurua, tuhansia hymyjä ja polskimista. Vesipisarat ja lelut lentelevät minne sattuu ja poikanen loiskuttelee minkä jaksaa. Toivo rakastaa kylpemistä! Parvekekylpy on ollutkin huippujuttu, vielä kun saisi oikean uima-altaan! Iloinen vesimursu ♥

lauantai 22. kesäkuuta 2013

YKSIVUOTIAS PEIKKONEN ♥

Vuosi on kulunut. Kun näin ensimmäisen kerran tuon pienen tumman käärön isänsä sylissä, hämmästelin ja ihmettelin, tuoko hän on, ihan oikeasti, minun vauvani. Kaikki tuntui epätodelliselta. Olin shokissa siitä valtavasta tunteiden määrästä, rakkaudesta, enkä ymmärtänyt mitä se kaikki oikein oli. Kyyneleet valuivat, hymyilin ja olin maailman onnellisin. Minusta tuli äiti. Maailman hienoimman pojan äiti.

Ja tänään, arvokkaana päivänä, minä halkean onnesta. Olen täynnä rakkautta, haikeutta ja herkkyyttä. Miten kaunis tämä vuosi on ollutkaan, niin ihmeellinen, unohtumaton, raskas, mutta opettavainen, ainutlaatuinen ja sanoinkuvaamattoman merkityksellinen. Paras vuosi ikinä. Aika on mennyt nopeasti, mutta hitaastikin, leppoisin mielin väsymyksestä riemuun. Vuoden jälkeen näen, koen ja tunnen tuon kaiken saman tuhatkertaisena. Pojasta on kasvanut maailman suloisin, minun oma valloittava ja korvaamaton Toivoni.

Mitä Toivossa asuu? Pienen pieni peikkopoika, suklaasilmät, tähtiloiste, naurusuu, lämmin sydän, ilo ja onni, herkkyys, vesipisarat ja aamukaste, lempeys, räiskyvät tunteet ja ukkosmyrsky, kauniit ajatukset, vapaus, linnunlaulu ja hellyys, aurinko ja kuu, mielihyvä, persoonallisuus, satuolennot ja menninkäiset, sateenkaaren värit ja kukkaset, pöllön poikaset ja pilvenhattarat, rauha ja rakkaus.

Onnea äidin oma yksivuotias peikkonen, aurinkoinen suloisuus, rakastan sinua nyt ja aina ♥

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

INSTIS!

Instagram. Hassu paikka täynnä mitä ihmeellisempiä kuvia. Minulle se on sellainen turhake vaan, jonne lisäilen huolimattomasti napsittuja kännykkäkamerakuvia ja hyvällä tuurilla saatan jopa tykkäillä muiden kivoista kuvista. Monethan lisäilevät näköjään myös järkkärikuvia sun muita, mutta minusta se on vain ja ainoastaan puhelinkuvia varten. 

Minä siellä olen tällainen @hennahay  

Nappaako instargam? Ilmianna itsesi, minä tykkäilen kuvistasi.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

UUDET TUULET PUHALTAVAT


Pahoittelut, tämä ei koske mitään niin dramaattista, mitä otsikko antaa ymmärtää.

A-Macying Lumo's presents: New Winds Blowing -kemut, jossa lauantaina kävimme koko perheen voimin Tampereen Lentävänniemessä, Suomensaaressa. Mahtava paikka, aurinkoa, iloisia ihmisiä, leppoinen tunnelma ja lapsiystävällinen meininki. Yhden kaveripoitsun deejiisessiot piti kuunnella, mutta kyseinen rentolava olikin jossakin metsän uumenissa, jonne ei sitten ikinä jaksettu lähteä seikkailemaan. Istuskeltiin nurmikolla, katseltiin meininkiä, ihasteltiin kauniita ja hassuja olentoja. Minä sain rauhassa rentoutua ja katsella, kun rakkaimmat temmelsivät pitkin nurmikkoa, maailman söpöimpiä kuin olivat ♥ Oli kivaa, hyvä mieli ja hymyilytti!

Illemmalla samat kemut vaihtuivatkin aikuisempiin meininkeihin. Meidän oli tarkoitus lähteä takaisin paikan päälle, jättää poikanen mamman hoiviin ja lähteä seikkailemaan illan vaihtuessa yöksi. Naapurissa asusteleva ystäväpariskunta perui tulonsa ja meitäkin väsytti liikaa, emmekä jaksaneet kaksin lähteä busseilemaan toiselle puolelle kaupunkia. Jäimme vain kaupungille kavelemään, katselemaan, kuuntelemaan, näkemään ja nauttimaan toistemme seurasta. Löydettiin aika ihana rauhallinen paikka, upeakin vielä, katseltiin auringonlaskua ja rentoiltiin. Syötiin supermaukasta pizzaa, jonka jälkeen olikin mukava hypätä bussiin ja ajella kuskin hurjastellessa kuumottavan kovaa vauhtia kotiin. Nämä tällaiset hetket, kauneimmat, jäävät mieleeni pysyvästi ♥

Kuvat (neljä ylimmäistä ja kolme alimmasta): Ville Rantanen

MELKEIN MÖKILLÄ

Tähän voi kaikki kuvitella kauniin aurinkoiset ja letkeät mökkikuvat, onnellisuuskuvia mökkiterassilta ja maukkaita grilliherkkuja. Olisihan se niinkin voinut mennä.

Meidän oli tarkoitus lähteä torstaina mökille, viettämään rentouttavat kaksi päivää, auringosta nauttien ja pihalla seikkaillen. No eipä se niin mennytkään, sillä sääennusteet pakottivat siirtämään mökkihaaveet toiseen kertaan. Pienen mökin sisätiloissa kököttäminen olisi ollut liikaa jopa minulle, saati sitten muille. Päätimme mökkeilyn sijasta mennä mammalaan, minun äitini luokse, samalle paikkakunnalle siis. Siellähän me viihdyttin, mitä nyt tylsistyttiin vähän, sillä eihän me sitä sadetta sielläkään pakoon päästy.

Kyllä me jotain teimmekin. Kävimme moikkamaassa vajaa kolmevuotiasta serkkutyttöäni, joka saikin Toivossa aivan uudenlaisia piirteitä aikaan. Toivo mennä vipelsi kuin kotonaan, yrittäen kovasti pysyä tytön perässä ja touhuissa mukana. Me Villen kanssa suut auki ihmettelimme poikasen touhuja ja sitä, miten hän niin rohkeasti lähti leikkeihin mukaan. Olihan se nyt vähän sellaista huitomista, lelujen varastelua ja tukan repimistä, mutta aika suloisia olivat kumpikin, niin tohkeissaan kuin olivat ♥ Harmi kun kuvia ei tajuttu ottaa!

Nähtiin myös minun paria paikallista ystävää, ihanaa Anua ja rakkaustätiä ♥ Leikittiin Toivon kanssa uusilla hiekkalaatikkoleluilla, kuorma-autoilla, kirjoilla ja alastomalla vauvanukella, syötiin herkullista kasvissosekeittoa ja grillattiin soijamakkaraa, juotiin sata kuppia kahvia, nukuttiin (taas) huonosti, shoppailtiin Forssan keskustassa sekä nautimme Villen kanssa raikkaasta iltakävelystä kera suloisen sateen, joka olikin aivan mieletöntä ♥

Jokioinen on ihana paikka, mutta en minä sinne enää ikinä takaisin muuttaisi. En vain enää siedä sellaista kylätunnelmaa, kaikki tuntevat toisensa, tuijotellaan kummastellen uusia tyyppejä ja katseella arvioidaan päästä varpaisiin. Ja voi että, jos joku sattuukin olemaan erilainen. Ehkä se on ahdasmielistä, mutta tuskin aina tahallista. Se on se junttimaisuus! 

maanantai 10. kesäkuuta 2013

PEIKKONEN ♥

♥ 11 kuukautta 2 viikkoa 5 päivää, minun rakkain, peikkonen, korvaamaton ja suloinen söpöläinen.

♥ Suurta rakkautta päästä varpaisiin, 9,2 kilon verran.

♥ Suloiset kasvot, naurava suu, nappisilmät, hassut korvat, pieni tumma peikkotukan alku ja maailman kaunein hymy.

♥ Aurinkoinen, reipas, utelias, iloinen, innokas, hassu, tarkkaavainen, äkkipikainen, kiltti ja herkkä.

♥ Ja hauskakin. Joka hetki saa olla nauramassa tuolle höpönassulle, ne ilmeet, omat juttunsa, ääntelyt, höpötykset, leikit ja touhut saavat meidät hihittelemään. Arjen hauskuus on aina taattu!

♥ Konttaa supervauhtia, kävelee tukea vasten, taputtaa, heiluttaa, vähän jammailee ja pussaa.

♥ Osoittaa sormellaan näkemiään asioita, vastaantulijoita, autoja, lapsia, koiria, puita ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta, näkyvää ja näkymätöntä.

♥ Innostuu erityisesti pienistä lapsista ja yrittää heti ottaa kontaktia, varsinkin bussissa on huippua jos viereen sattuu tulemaan toinen vauvamatkustaja! Useimmiten toiset vain hämmentyneesti ihmettelevät tätä lähestymisyritystä, vaikka kuinka heiluttelisi, huutelisi tai osoittelisi sormella!

♥ Innostuu kissojen lisäksi myös koirista ja varmasti kaikista muistakin eläimistä, kuten yksi päivä pienestä koppakuoriaisesta. Kadulla on kiva bongailla haukkuja, hau hau, vaikka puolet menevätkin ohi tältä bongarilta!

♥ Nauttii kirjoista, lukee innoissaan ja osoittelee kuvia, jolloin kuuntelee tarkasti minkä nimiseksi kyseistä asiaa kutsutaan. Kova halu opetella uusia asioita!

♥ Höpöttelee, puhuu vauvakieltä, pärisee, pörisee, murisee, kiljuu, huutaa, sanoo omia sanojaan, riemuitsee äänekkäästi ja hihkuu innoissaan. Huutelee kotona, kaupassa, ulkona, kaupungilla, kaikkialla! Näin saa vastaantulijoilta omakseen mitä huvittuneempia katseita ja hymyjä!

♥ Kehittyy älyllisesti! Ymmärtää paljon sanoja ja lauseita sekä osaa yhdistää niitä tiettyihin asioihin/tapahtumiin, mutta varsinaisia sanoja ei ole tullut äiti-hokemien lisäksi.

♥ Antaa tavaran pyydettäessä tai muuten vaan, välillä ojentaa muttei annakaan ja tätä uutta juttua tehdäänkin vähän väliä!

♥ Ulkoilee mielellään, vihdoin! Kesä on kiva, nurmikko on kiva, puut ovat kivoja, koirat ovat kivoja, kaikki on kivaa!

♥ Syö vihdoin paljon paremmin (koputan puuta), yskiminen/kakominen on vähentynyt, eikä meidän Herra Hienokurkku ole rimpuillut vastaan enää kovinkaan paljoa. Korvike aletaan jättämään pikkuhiljaa pois ja siirrytään tavalliseen maitoon synttäreihin mennessä. Pian me mussutetaan täysin samoja ruokia!

♥ Sormiruokailu takkuaa vieläkin, hedelmiä mussuttelee jonkin verran, mutta muu ei oikein uppoa ja ruuan saakin lopulta poimia kymmeneen kertaan lattialta. Ravitsemusterapeutin neuvosta pitää vain antaa monta kertaa päivässä palasia tarjolle, että kyllä hän oppii, vaikka alussa joutuisinkin heittämään roskiin lattialle tippuneet kissankarvaiset ruuanpalaset. Nyt on joka aterialla jotakin sorminaposteltavaa!

♥ Nukkuu päiväunet mainiosti ja kahden unen voimin päivästä selviää pirteänä! Yöunet sujuvat edelleen vaihtelevasti, joskus oikein hyvin ja joskus liian huonosti, ehkä olisi jonkinlaisen unikoulun aika? Tämä kohta vuoden kestänyt jatkuva yöheräily alkaa tuntua...

♥ Ja ne yöt on välillä niin levottomia! Keskellä yötä pyörii, hyörii, kääntyilee, konttaa ja seisoo. Välillä saattaa herättää suoralla huutoitkulla, mikä säikäyttää todella! Välillä itku ei helpota ja silloin käden ujuttaminen pinnojen välistä pienokaisen viereen on ainoa ratkaisu. Välillä taas saattaa valvoa kaksikin tuntia (2!!!) nukahtamatta kertaakaan. Siis keskellä yötä. Aiheuttaakohan liikkuminen levottomuutta vai pitäisi koittaa siirtää omaan huoneeseen?

♥ Vierastaa jonkin verran joskus, enemmänkin ujostelee sitä, jos joku tulee liian lähelle tai ottaa syliin. Muuten tykkää ihmisistä paljon ja vieraiden läsnäolo saakin aikaan mitä ihmeellisempiä esityksiä ja hassutteluja!

♥ Rakastaa edelleen suomalaista muusiikkia, vieraskieliseen ei kiinnitä sen kummemmin huomiota. Kaikenlainen räppäily, Scandinavian music group ja erilaiset musiikkivideot ovat parhaita. Tämän hetken lemppareita taitaakin olla Koirakaveri ja Kaunis Marjaana!

♥ Tärkeitä tyyppejä ovat tietenkin isi ja äiti, kissat, mummi, mamma, paappa, enot, rakkaustäti ja kaikki hassut isin ja äidin ystävät!

♥ Kokonaisuudessaan poikanen on jotain niin kaunista, sanoinkuvaamatonta ja ihmeellistä, etten olisi vuosi sitten ikinä kuvitellutkaan saavani mitään tällaista. Minun peikkonen ♥