VIIME PÄIVIEN FIILISTELYT

♥ Kotona loikoilua, ulkoilua, aurinkoa ja muuten vain rentoilua. Lomapäivät ovat vaihtuneet arjeksi jälleen, mutta eipä tämä pahalta tunnu lainkaan. Hieman raskaampaa ja väsyttävämpää on tietenkin ollut, kun olin tottunut neljä viikkoa toiseen käsipariin, mutta onneksi tuo meidän isipeikko on maailman herttaisin, aina huolehtimassa ja auttamassa, oli sitten töissä tai ei. Minä olenkin löytänyt itselleni aarteen ♥

♥ Minun perheeni on paras. Ihana hassu pieni yhteisö, tuemme toisiamme ja ymmärrämme parhaamme mukaan. En tiedä mitä tekisinkään ilman minun kahta pöllöpäätätäni ja kissapoikiani, he vain tekevät elämästäni lähes täydellisen.

♥ Elämä, eläminen ja elossa oleminen tuntuu hyvältä nyt, erityisen hyvältä. Vaikka minua vaivaakin ihan tajuton allergialääkkeestä johtuva väsymys ja sen vuoksi aamuisin on ihan oikeasti vaikea nousta sängystä ylös, silti olen niin onnellinen jotenkin, kaikesta. Minulla on kaikki ja kaikkea mitä tarvitsen, se jo riittää onneen. Kyllähän minua moni asia harmittaa, huolettaa ja ärsyttääkin, mutta ne ovat kuitenkin niin pieniä asioita kaiken tämän kauniin rinnalla.

♥ Vietimme kaupunkijuhannuksen. Olimme kotona, söimme epäterveellisesti ja laiskottelimme. Minusta juhannus on ihan huippua viettää kaupungissa, on niin ihanan hiljaista ja rauhallista, missään ei näy ketään ja melut ovat kaikonneen. Niin paitsi täällä Hervannassa tietenkin. Pitihän se arvata, että nämä lähiörotat eivät mihinkään kykene lähtemään ja jämähtävät tänne rellestämään pitkin katuja. Niin kuin aina.

♥ Olen saanut viettää viime aikoina ihan älyttömästi omaa-aikaa, ei sillä etten olisi aikaisemmin saanut. Se kyllä ihmetyttääkin, miksi en sitten ole tehnyt mitään kovinkaan järkevää? Vasta nyt viime päivinä olen saanut sata inspistä ja päässyt purkamaan pääni sisäisiä visioitani. Olen touhunnut kankaiden kanssa ja ommellut, hoitanut kasvejani ja pohdiskellut niiden kohtaloa, kirjoitellut ja pohtinut elämää, tehnyt ihania kirppislöytöjä ja muita hankintoja ja paljon muuta ihanaa mitä en tietenkään muista.

♥ Vietämme Toivon synttärikemuja lauantaina. Ihan rehellisesti sanottuna peruin ne jo kertaalleen, sillä sain hetkellisen hermoromahduksen ihmisten ja muiden vuoksi ja äkkipikaisena tyyppinä tietenkin ilmoitin kaikille etten järjestä mitään. Oikeastaan tämän kaiken voisi laittaa yliampuvien naistenvaivojen piikkiin, sillä minähän olen itse neiti Rauhallisuus (?!)

♥ Toivo on maailman suloisin yksivuotias! Hän mennä vipeltää pitkin kämppää, vauhdilla kontaten ja kävellen seiniä pitkin. Hän leikkii paljon jo itsekseen toisessa huoneessa ja se näky on jotakin niin suloista. En tiedä mistä johtuu, mutta viime päivinä olen aina ihan herkkänä katsoessani poikaa. Tekisi mieli vain vollottaa, koska tuo lapsi on ihanin kaikista ♥

♥ Rakastan minun kissojani niin paljon! Välillä harmittaa, etten pysty antamaan heille ihan niin paljon aikaa mitä ennen, mutta nuo pojat ovat maailman parhaita kissoja, että tykkäävät minusta silti. Kissarakkaus ♥ 

♥ Saimme kameran huollosta! Olikin jo ikävä ja kaipaus suuri. Minusta kyllä tuntuu, että olen kadottanut sen vähäisenkin valokuvaustaidon, sillä kuvani ovat välillä ihan mössöä.

♥ Minulla olisi monen monta aihetta, joista tekisi mieli kirjoittaa, positiivisista negatiivisiin! Pää on täynnä miljoonia ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita, että halkean, jos en niistä kirjoita. Kunnollinen inspiraatio ja aika puuttuu, mutta niitä odotellessa taidan höpistä turhuuksia.

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa teille! Rentoutukaa, nauttikaa, syökää hyvin ja riemuitkaa! Pitäkää huoli toisistanne ♥ Lempeä, rakkautta ja rauhaa toivottelen!