PUISTOPIKNIK!

Ihana päivä! Aamulla noustiin aikaisin, sillä poikanen niin halusi, joten päivä käynnistyikin melko väsyneesti. Minun kroppani oli löysääkin löysempi, jonka seurauksena vaikeuksia teetti lusikan nostaminen ja sen ohjaaminen poikasen suuhun. Pää tyhjänä, iloisen väsyneenä, mutta hyvillä mielin.

Puolen päivän aikaan laitoimme kamat kasaan, kärryttelimme pysäkille ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät vanhoille kotihuudeillemme. Voi haikeus. Haluan takaisin sinne. Rakastin sitä, rakastan edelleen, kaipaan ja haikailen. Voi miksi pitikään Hervantaan muuttaa, kun sydän sanoo muuta.

No sitten se ihanan hikinen bussi kuljetti meidät Sinappikoneen reviirille. Nappasimme mukaan kaksi kaunista kesäleidiä ja suuntasimme kohti suloista Sorsapuistoa. Varjoinen paikka löytyi ison puun alta ja sinne meidän pyllymme jäi hetkeksi köllöttelemään. Lapsukaiset mussuttelivat hedelmiä ja me aikuiset popsimme viinirypäleitä ja sipsin makuisia suolakeksejä. Elinan karvaisempi osapuoli liittyi seuraamme pian, joten Villekin sai kaltaistaan seuraa. Alisa mennä vipelsi nurmikolla söpössä kesämekossaan ja Toivo tyytyi viltillä istuskeluun touhuillen omiaan. Ihanat ihmiset, lämpö, mukava tunnelma ja suloiset vauvat. Ihan superihana piknik. Uudelleen!

Kotimatkalla jouduimme keskelle ukkosmyrskyä. Satoi aivan kaatamalla ja me litimärät raukkikset kipittelimme kotiin, salamien saattelemina. No ei kai oikeasti kovaa ukkostanut, mutta sitä vettä kyllä tuli ja paljon. Toivon mielestä kaatosade oli hauska ja naurahtelikin kuomun alta riemun kiljahduksia innoissaan!

Mahtava päivä ♥