SE OLI SELLAINEN ERITYISEN IHANA PÄIVÄ

Siis ihana ihana ihana päivä. Viime lauantai, se oli täydellinen.

Vaikka mitkään sanat eivät riitä kertomaan sitä, millainen meidän päivä oikeasti oli. Se oli parhain kaikista. Minä, minun rakkaani, mieletön tunnelma ja ne hetket. Kaikki ne hetket, jotka saavat minut vieläkin vapisemaan onnesta. Kirjaimellisesti.

Aamulla annoimme pusut Toivolle ja lähdimme kotoa. Minä suunnilleen hyppelehdin riemusta, olo oli niin kevyt ja muuten vain ihana. Tunsin kuinka koko kropan saavuttama rentous levisi päästä varpaisiin ja olin huoleton. Käsi kädessä kävelimme, hymyilimme ja hehkutimme sitä mieletöntä fiilistä. Kiersimme kirppareita ja kauppoja, höpöttelimme mitä sattuu ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, hassuttelimme ja nauroimme sekä ihailimme ja ihmettelimme ympärillämme olevaa elämää. Oli aurinkoa ja aurinkomieltä. Juuri silloin meidän kaupunki oli erityisen kaunis.

Kävelimme ja söimme paljon - meidän lempparipuuhia tietenkin. Joimme kahvit kertaa kaksi, söimme suklaapatukat ja kiinalaisesta ravintolasta otimme mukaan nuudelit ja tofu -annoksen, jonka söimme puoliksi puistossa istuskellen. Siinä me sitten haarukoitiin ja höpöteltiin niin, että nuudelit lentelivät minne sattuu. Myöhemmin söimme vielä aina yhtä herkulliset fetajuustokolmiot keskustorilla tuijotellen ihmisotuksia ja hihitellen hassunkuriselle torimyyjälle, joka yritti kuumeisesti myydä loput mansikat ja herneensä.

Päivän ja illan välissä kävimme kotona pyörähtämässä, halimassa ja pusuttelemassa Toivoa ja ottamassa lepoa iltaa varten. 

Ja se ilta vasta ihana olikin. Kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Pitkin poikin, siellä ja täällä, ympäri ihastuttavaa kaupunkia. Kävelimme metsäpolkuja pitkin kierrellen ja kaarrellen, valokuvailimme ja fiilistelimme kesää ja kaikkea sitä kaunista, mitä ympärillämme oli. Kävimme yhdellä mukavalla terassilla pyörähtämässä ja juomassa kolat jäillä. Ja taas kävelimme. Kuljimme halki keskustan ja ihmispaljouden kohti Näsinpuistoa, jossa lepuutimme jalkojamme ja fiilistelimme kaunista auringonlaskua. Se hetki oli upea. Olimme vain, nautimme toisistamme ja siitä hetkestä. Lopuksi seikkailimme kohti kotia ja matkan varrella päädyimme hakemaan grilliltä yöpalaksi ranskalaiset kaikilla mausteilla, puoliksi tietenkin. Sitten kömmittiin yhdessä peittojen alle, onnellisina hymyissä suin.

Ai niin. Jossain vaiheessa iltaa joku enemmän tai vähemmän päihtyneenä ollut vanhempi mieshenkilö huusi meille, että meistä tulisi hyvä pari. Aivan niin. Kikattelimme vain ja se tuntui aika kivalta.

Kiitos tästä kaikesta kuuluu maailman parhaalle mammalle, joka teki Toivonkin päivästä mitä parhaimman ♥

Haluan sanoa vielä jotakin. Se että Ville on minun suurin rakkaus, kumppanini ja lapseni isä, on hän myös minun paras ystäväni. Olemme kuin paita ja peppu. Se jos jokin tekee meidän suhteestamme parhaan mahdollisen. Vaikka olemme eri ihmisiä, erilaisia, meillä on myös niin paljon yhteistä ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa toistemme kanssa ja se on meille erityisen tärkeää. Me nauramme yhdessä ja toisillemme, leikittelemme ja höpsöttelemme, tanssimme, laulamme ja hölmöilemme. Minä pidän huolta hänestä ja hän minusta. Me olemme yhtä ja me olemme eri. Olen niin onnellinen tuosta hassusta ja ihastuttavasta mörököllipeikostani, että halkean ♥

Välillä tuntuu, että tälläinen parisuhdemeininki on harvinaista. Vai onko? Tuntuu ettei kaikilla parisuhteessa olevilla ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia, ettei keskustella tai puhuta syvällisiä tai saati sitten vietetä muuten vain aikaa keskenään. Tietenkin me kaikki olemme erilaisia, kaikilla on eri käsitykset parisuhteesta ja jokaisella se toimii omalla tavallaan. Minusta olisi todella kummallista, jos en kokisi omaa kumppania myös ystäväkseni, jonka kanssa voisi jakaa vessakuulumiset tai pelata yhdessä tietokonepelejä. Millaisia parisuhteita teillä on?

HERTTAISIA HETKIÄ

Ensimmäistä kertaa Kahden kesken kaupungilla, päiväsaikaan, vain minä ja rakkaani. Voi miten vapauttavaa ja puhdistavaa se olikaan. Pieniä kirpparikierroksia, kävelyä siellä sun täällä, puoliksi syöty herkkuhamppari ja ranskalaiset, keskustorikahvit, istuskelua ja mieltä ilahduttavia keskusteluja. Onnellisia huokauksia ja rakkaudentäyteisiä hymyjä. Vain me kaksi ja rakkauskaupunki.

Saimme osaksemme monen monta hullunkurista, mutta suurimmaksi osaksi positiivista katsetta. Minua aina kovasti mietityttää, mitä ihmettä ne tuijottelevat tyypit oikein mielessään ajattelevat, kun me kaksi rääsyläisen näköistä tyyppiä hyppelehditään pitkin poikin käsikädessä ja hymyillään vähän kaikelle. Sitähän me aina ennen teimme. Oli muuten virkistävää muistella menneitä aikoja, niin sanottua entistä elämää, mitä kaikkea silloin tapahtuikaan. Huh samaan en varmasti enää pystyisi, mutta silti en muuttaisi päivääkään, kuten en myöskään tätä päivää. Tässä hetkessä, tässä ja nyt, minulla on parempi olla kuin koskaan.

Kohokohta taisi kuitenkin olla Villen äidiltä, Toivon mummilta tullut viesti. Siinä hän kertoi, kuinka Toivo oli syönyt kaiken ruokansa kiukkuilematta (ei vaan meidän kanssa) ja tämän jälkeen vieläpä nukahtanut syliin. Hyvä ettemme purskahtaneet itkuun keskellä katua, niin liikuttuneita olimme. Meinaan meidän vauvahan ei koskaan nukahtele syliin. Voi että, heillä oli varmaan ollut vieläkin hauskempaa kuin meillä.

Voisi jo pian ottaa uusiksi.

Ps. Virittäkäähän TV2:n päälle kello 21.00. Mielenkiintoinen ilta luvassa!

Kuvat: Ville

YHDESSÄ

Sain villisti voimaa itseeni, paljon lisäpotkua ja jaksamista arkeen. Rentouduin kauttaaltaan, joka paikasta ja kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Henkinen energiatasoni nousi pilviin ja koin jonkinlaisen puhdistuksen.

Omat jalat, kamera ja parhain ystävä, kumppani. Avoin kaupunki ja mieli, vapaus ja lennokkuus. Kaunis ilta, auringonlasku, seesteisyys ja sisäinen rauha. Kiireettömyys. Puheen sorina, hiljaisuus, tuhannet keskustelut ja syvällisyys. Onnen tunteet, iloinen riemu ja rakkauden polte.

Ihana ilta ja yö. Kaunis maailma ja kauniit me. Minä ja sinä, yhdessä, kahden kesken, käsi kädessä. Mikään ei meitä erota, ei tämä päivä, eikä tämä yö. Ei mikään.

Vallan mainio ilta taas, rakkaalle kiitos ♥ Ja mammalle tietenkin!