perjantai 28. syyskuuta 2012

KIVAA, KIVAA, KIVAA JA KIVAA

Eilen oli kivaa. Toissapäivänä oli kivaa. Tänäänkin oli kivaa. Onpa siis ollut kivaa! Ei ole elämässä paljon valittamista.

Saatiin vihdoin toinen tietokone ehjäksi ja Ville siihen asensi kaiken tarvittavan. Hauskinta tässä on se, että nyt voidaan vihdoin pelata yhdessä Minecraftia! Aloitettiin jo yhteinen maailmamme, löydettiin hauska väliaikainen kotimme temppelistä ja ehdin jo meidän kotiovenkin räjäyttää. Perhanan creeper!

On kyllä muutakin kivaa, kun pelkkä pelaaminen. Kuten oleminen nyt muuten vaan, hassuttelu ja ihana syksy. Kivasti myös Toivo tänään itseään heilautteli mahalta selälleen, monta kertaa. Oliko sitten vahinko tai ei, kumminkin oli kivaa. Aika kivaa on myös, että minun pentuni meni jo unten maille, saan hetken siistiä paikkoja ja katsoa sekä eilisen että tämän päivän salkkarit.

Alhaalla tämän päivän kivat makoilukuvat.

Ps. Oli kanssa tosi kivaa nähdä vihdoin ihanaa Lisa Lovea ja mahottoman suloista Kettua!

maanantai 24. syyskuuta 2012

ÄIDIN JA POJAN YHTEISKUVAT

Toivo nukkui kahden ja puolen tunnin päikkärit tuossa iltapäivällä ja oli aivan todella pirteä herätessään. Ensin lutkutettiin tissiä minkä jaksettiin ja sitten iski tylsyys. Minä olin aivan poikki ja aivoton, enkä osannut/jaksanut keksiä viihdykkeitä. Yhdessä tuumin päätettiin ottaa meistä muutama yhteiskuva. Sitten vain höpsötystä höpsöttelyn perään. Olipa meillä hauskaa! Valitettavasti Toivosta oli kummajaismaista poseerata pelkälle kameralle, joten ilmeetkin ovat sen mukaisia. Minä taas puolestani olin tavanomaiseen tapaani räjähtäneen näköinen. Onneksi ollaan tietenkin niin söpöjä, ettei se haittaa. Pus vaan kaikille


AARO VAALANNE JA PERHONEN

Tänään on ollut ihan HIRVEÄN kiva päivä. Kuudelta heränneenä ja huonovointisena ei ihan jaksa innokkaana pomppia sinne ja tänne, eikä pyllyäkään heilauttaa. Neuvolastakin aamulla soitettiin, että eipäs kannata tullakaan. Vaipatkin loppuivat ja ruuaksi oli vain pelkkiä pinaattilettuja. Tässähän tämä menee, kotona neljän seinän sisällä höpsötellen. Onneksi koti on kiva ja hei, tänään tulee taas Salatut elämätkin. Ja miksi, oi miksi Aaro Vaalanne on tullut takaisin?!

Toivo on tänään LUKENUT kirjaa. Lempparisivukin on vaihtunut ja tällä hetkellä se on perhonen. Kivat on perhosen rapisevat siivet. Niihin on kiva koskea ja niitä on kiva repiä kuunnellen samalla ääntä. Välillä innostutaan niin, että koko kirja saa aikamoista kyytiä. Saa nähdä kuinka kauan perhosen siivet pysyvät paikoillaan.


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

TOIVO 3 KUUKAUTTA

Meidän Toivo täytti eilen kolme kuukautta. Tämä muutama kuukausi on ollut elämäni hienointa ja ihmeellisintä aikaa. Jokainen päivä ja jokainen hetki on vaan niin uskomattoman kaunista.


On hienoa aloittaa jokainen päivä Toivon ihaniin hymyihin ja vielä hienompaa on jatkaa päivää samojen hymyjen tahdissa. Toivon tahdittamana me elämme omaa kaunista pientä elämäämme. Ollaan vaan, ihastellaan ja naureskellaan. Jokainen päivä on niin ainutlaatuinen, kunhan vain osaa nauttia niin hyvistä että huonoistakin hetkistä.



Toivo on hassu pieni poika, jolla on tuhat ilmettä ja maailman suloisin hymy. Aina niin hyväntuulinen Toivomme on viihdyttävä ja hullunkurinen, joka saa usein hymyn myös vanhempiensa huulille. Toivo on maailman kiltein poika, eikä turhista kitise, vaikka joskus herkkistuulella loukkaantuukin helposti. Joka päivä Toivo näkee ja kokee uutta sekä oppii pieniä asioita. Toivo ihmettelee ympäristöään, tarkkailee ja kummastelee ihmeellistä maailmaa.


On uskomatonta huomata, miten samalla itsekin kasvaa pojan kasvaessa. Opimme joka päivä uusia asioita, joita voimme tulevaisuudessa hyödyntää. Edessä on vielä paljon ihmeellistä aikaa, jonka aioin käyttää ihanista asioista nauttien, hymyillen ja rakastaen. Tämä on meidän yhteinen retki, minun, Toivon ja koko meidän pienen perheen

LATTIALLA HENGAILUA

perjantai 21. syyskuuta 2012

ILTAKÄVELY

EILINEN OLI KAUNIS

Eilen oli ihan huippupäivä. Aamu alkoi ihanasti minun nukkuessa hieman pidempään ja Villen hoitaessa Toivoa. Aamutouhuilujen jälkeen mentiin pihalle ulkoilemaan, haettiin Tammelasta kahvit ja kierrettiin pieni vaunulenkki ihanassa syysilmassa. Kotona tein meille oikein hyvää ruokaa ja Toivokin nukahti maitoannoksensa jälkeen päiväunille. Käytettiin se Villen kanssa tietenkin hyväksemme ja pelattiin suunnilleen koko parin tunnin päikkäriaika.

Toivo oli superpirteä herättyään unilta ja se olikin hyvä ajankohta Kirsti-mummin tulla ensimmäiselle hoitokeikalleen. Me taas Villen kanssa suuntasimme kohti Prismaa ostoksia tekemään. Ei ehkä kuulosta kovinkaan supermielenkiintoiselta, mutta meillä oli mielettömän hauskaa. Kahdestaan olo piristi taas kummasti! Plussana vielä saatiin noin neljän kilsan kävelylenkki ja lisäksi minä sain uuden kasvin viherkasvikokoelmaani! Toivo oli jaksanut koko poissaolomme ajan viihdyttää mummia ja oli kuulemma ollut oikein hyväntuulinen höpöttelijä. Illalla vielä siivosin koko kämpän ja pelattiin lisää Toivon mentyä yöunille. Oi voi mikä kaunis ja piristävä päivä

Ps. Toivo on selkeesti oppinut kurkottelemaan käsillä leluja kohti ja heiluttelemaan niitä. Jee!