perjantai 31. toukokuuta 2013

ILOISIA HETKIÄ

Aika mainio fiilis. Toivo on maailman suloisin touhutessaan omiaan, ei ole hetkeäkään paikoillaan ja vipeltää menemään peppu heiluen. Ville on alkanut taiteilemaan tarroja ja on muutenkin ehkä maailman ihanin poikaystävä, antaa minun nukkua pitkään, huolehtii, välittää ja bimboilee kanssani. Minä puolestani ole maailman onnekkain tyttö, kun saan jakaa elämäni noiden parhaimpien kanssa ja hymyillä päivästä toiseen ihan vaan sen takia, kun on niin todella hyvä olla. Sain myös vanhat lempparihousuni jalkaan, joiden en uskonut enää koskaan mahtuvan. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä minireissulle mammalaan ja kohti serkkutytön huomisia ylioppilasjuhlia. Elämä tuntuu aika hyvältä nyt!

Ihania rakkauden tuulia kaikille, iloa ja kauniita ajatuksia! Parasta viikonloppua ♥

maanantai 27. toukokuuta 2013

IHMISEN KUNNIOITUS, MITÄ SE ON?


Jokainen meistä tällä maapallolla on tasavertainen keskenään. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Jokaisella meistä on samat oikeudet, olla ja elää. Me kaikki olemme samalla viivalla. Eikö vain?

Monet ihmiset tekevät omasta arvokkuudestaan ja tasa-arvoisuudestaan huolimatta monia asioita väärin. Ihmiset ovat suvaitsemattomia, haukkuvat, kiusaavat, lyövät, varastavat, raiskaavat, tappavat, murhaavat, riistävät vapauden, pakottavat sotimaan tai pakko-ohjaavat muita elämään mielensä mukaisesti. Mutta kuinka moni haluaisi itse kokea mitään edellä mainituista asioista? Tuskin kukaan, minä väitän.

Jokainen meistä varmasti tiedostaa, mitkä asiat omalla kohdallaan ovat ikäviä, jopa ärsyttävät tai saavat aikaan suoranaista inhoa. On se sitten mielipideasia tai koskien oikeaa ja väärää, se on hyväksyttävää. Kaikkien ei tarvitse kaikkia sietää, ei tarvitse tykätä, eikä tarvitse olla kaikkien kaveri. Yksinkertaista.

Yksinkertaista on myös se, että toisen henkilön tahallinen vahingoittaminen on väärin. Vahingoittaminen sanomalla pahasti tai ilkeästi, olemalla epäkohtelias, alentamalla tai kiusaamalla, tappamalla, murhaamalla tai raiskaamalla. Kaikki ne teot ovat väärin. Ja kaikkia niitä tekoja tehdään paljon ja jatkuvasti, meillä ja ympäri maailmaa.

Ihmisen tehdessä väärin, emme voi kuitenkaan alentaa tämän henkilön arvoa. Arvoa ihmisenä ja tasavertaisena kanssaeläjänä. Meidän ei tarvitse hyväksyä huonoja tekoja, ei tietenkään, mutta emme voi viedä pahantekijältä pois sitä, joka meille kaikille kuuluu. Emme missään tapauksissa.

Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät. Paha ei tuo koskaan mitään hyvää, päinvastoin, eikä pahalla saa mitään muille eikä itselleen. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että olemalla hyvä meillä olisi kaikki mahdollisuudet avoinna. Me voisimme tehdä maailmasta paremman, turvallisemman ja kauniimman. Me voisimme kehittyä, ideoida ja tehdä enemmän. Me voisimme yhdessä mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Me voisimme pitää huolta toisistamme, auttaa, kannustaa ja olla tukena. Voisimme iloita yhdessä, kohdata vastoinkäymiset ja rakastaa toisiamme.

Visio päässäni on kuin kaunis hamppukaupunki. Ihmiset olisivat lähekkäin. Jotkut huolehtisivat ravinnosta, jotkut vaatteista ja puhtaudesta, toiset asumisesta ja ympäristöstä sekä toiset terveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Jokaisella olisi oma tehtävänsä ja jokaista tehtävää kunnioitettaisiin. Apua saisi asiaan kuin asiaan, huolenpito ja välittäminen olisi tärkeintä. Jokainen toimisi toisten hyväksi, täydellä sydämellään, toisten parasta ajatellen. Vaikean tilanteen kohdatessa, keskustelisimme avoimesti, hyväksyisimme, auttaisimme, kuuntelisimme, antaisimme toisillemme voimaa, päätettäisiin yhdessä ja ratkaistaisiin lopputulos, joka olisi jatketta hyvään elämämäämme.

Siellä olisi vihreää ja kaunista, kukkia, peltoja, auringonsäteitä ja kimaltelevia vesipisaroita. Paljon hymyä, naurua, laulua, puhetta, lämpöä, hellyyttä, rauhaa ja rakkautta. Olisivat kaikki sovussa keskenään, ilman pahoja ajatuksia tai riitoja. Tällainen kyllä onnistuisi, jos okein yrittäisimme. Ihminen on empaattisesti ja laajasti ajatteleva eläinlaji, jonka kyvyillä pääsisi vaikka kuinka pitkälle, sinne pitkälle kauniiseen tulevaisuuteen.

Tätä asiaa olen miettinyt viime aikoina paljon. Ehkä äidiksi tulemisen jälkeen, mutta myös paljon aikaisemmin. Koko elämäni. Niin paljon olen ajatellut asiaa, epäoikeudenmukaisuutta, ylemmyyttä ja itsekyyttä, etten vain enää ymmärrä. Minua ahdistaa, inhottaa, turhauttaa, surettaa ja itkettää.

Miksi sitten tapahtuu koko ajan kaikkea pahaa? Miksi ihmiset vihaavat niin paljon? Miksi ihmiset ovat ahneita, kateellisia ja katkeria. Vihamielisyys aiheuttaa vain lisää pahaa, pahoja tekoja ja pahoinvointia. Ja kuka sellaista haluaa? Miksi ihmiset eivät kunnioita toisiaan? Miksi ihmiset eivät arvosta? Miksi ihmiset elävät oman napansa ympärillä, sekaisin itsekkyydestään ja ahneudestaan? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Minä itse en voi sietää rasismia, väkivaltaa, sotaa, ahneutta, itsekkyyttä, ajattelemattomuutta, syrjimistä, kiusaamista, pettämistä tai tappamista. En voi sietää ihmisten pahuutta, sen seurauksia tai sitä ettei oikeasti välitetä. Vaikka monia asioita tai ihmisiä en voi sietää, samanarvoisuuden nimissä en silti vihaa heitä. Kunnioitan heitä yhtä lailla kuin muitakin. Kunnioitan ja arvostan heitä ihmisenä, en heidän arvojaan tai tekojaan.

Ja eihän kaikki voi kaikista tykätä, ei tarvitsekaan, ei tietenkään. Tykkääminen onkin mielipide, mutta arvostus on perusjuttu, jokaiselle kuuluva. Se on jokaisen ihmisen velvollisuus toista ihmistä kohtaan. Tai niin ainakin pitäisi olla.

Välillä tuntuu, että olen ainut ihminen, joka näin ajattelee. Välillä ihmettelen, kummastelen ja ahdistun. Välillä mietin, miksi maailma on niin paha, vaikka jokaisella olisi mahdollisuus siihen hyvään, edes pieneen sellaiseen. Jokainen voisi omilla teoillaan vaikuttaa. Jokainen voi olla se hyvä, rakastava ja toisia ihmisiä kunnioittava. Jokainen voisi olla oman arvonsa vertainen.

Kuvat: Google

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

LEPPOISAA LOMAILUA!

Hip hei! Mitä teille kuuluu? Me vain olemme, aikaa riittää, eikä minnekään ole pakko mennä. Voidaan tehdä mitä vain tai voidaan olla paikoillaan, tekemättä mitään tai tehden jotakin. Viikon verran ollaan tässä jo rentoiltu, hyvin voidaan, iloinen mieli, liikuntaa, ulkoilua ja rakkaiden seuraa aamusta iltaan, yötä päivää. Tähän voisi meilkein jo tottua ja varmasti totutaankin, sillä vielä olisi kolme viikkoa jäljellä!

Tiistaina suuntasimme kohti Pohjanmaata! Pitkästä aikaa sinnekin, minun iskäni luo kyläilemään. Minähän meinasin jo heti matkan alussa menettää hermoni, sillä pikkuisia stressinpoikasia sinkoili sinne tänne, aina edellisen väistyessä tieltä. Ihan jo naurattaa näin jälkeen päin. Onneksi reilun parin tunnin automatka sujui hienosti ja pääsimme turvallisesti leppoisin mielin perille.

Olikin mukava reissu! Saimme oman huoneen kuin hotellissa konsanaan, teimme hyvää ruokaa, seikkailimme ulkona luonnossa kera monien hyttysten, ihastelimme ympärillämme olevia kauniita maalaismaisemia, makoilimme nurmikolla ja nautimme auringosta, kävimme tapaamassa vanhuksia, isovanhempiani, joita oli oikein ihana nähdä, iltakävelyillä saimme kokea sitä ihmeellistä rauhaa, kuunneltiin luonnon ääniä, linnunlaulua ja näimme muutaman siilen, joille höpöttelimme hassusti, nukuimme levotoman hyvin, poikanen oli maailman ihanin reissaaja ja oikein hyväntuulinen pakkaus, vaikka itkikin turvaistuimeen laittoa, mutta hymyili ja nauroi sitäkin enemmän, jäi iloinen mieli ja hyvä tunne, kotiin oli parasta palata, kiitos ihana isukki ja paappa ♥

Loma jatkuu ja päivät rentoilee kanssamme. Yhdessä meillä on hyvä olla ja hauskaakin, sillä omat pöhköt juttumme ja Toivon hassuttelut antavat meille naurua ja hymyä hetkestä toiseen. Tänään lenkkariostoksille ja vaatteita etsimään, muusta ei tietoakaan, ollaan vaan ja eletään tässä hetkessä, juuri nyt. Jotain hassua ja leppoisan letkeää me tässä lomalla vielä tehdään.

Ihania rakkauden täyteisiä hetkiä kaikille, rauhaa ja lempeä ♥

lauantai 18. toukokuuta 2013

HYI NAKSUJA!

Se vauvojen ja lasten lemppari. Ihanasti rouskuva ja suussa sulava! Myös liimanakin tunnettu.

Kuvista voi jokainen päätellä maistuuko se meillä. Yhtäkään kokonaista naksua ei ole mennyt kurkusta alas. Ensin haistellaan, vähän maistellaan, järsitään epämääräisesti ja leikitään. Lopulta naksun voi halutessaan poimia lattialta.

Toivo taitaa olla todella erikoinen tapaus. Tuntuu että jokainen vauva noita mussuttelee, ovat jopa monien herkkua! Meillä vaan katsotaan kummastellen tuota keltaista pötkylää, jota aina silloin tällöin epätoivoisesti tarjoan.

Hyi olkoon! Toivo sanoo.

IHANAT PAHAT KENGÄT

En ole ikinä osannut ostaa kenkiä. Itseasiassa kenkien ostaminen on aika turhauttavaa ja tylsintä koskaan. Okei huh, onneksi ei tarvitse itselleni ostaa, mutta tuolle pikkuiselle kylläkin. Kysymys kuuluukin, millaiset?

Eihän tuo poikanen vielä kävele. Mutta eihän sitä koskaan tiedä koska, käveleekö vielä kesän aikanakaan, mutta syksyllä luultavasti. Ostaisinko jo nyt vai vasta myöhemmin?

Meillähän on periaatteessa jo kahdet kengät. Toiset ovat Villen suvun ihanat vanhat Adidakset, kokoa 19. Toiset löysin kirppikseltä, tuollaiset söpöt vihreät, kokoa 21. Oikeastaan löytyykin jopa kolmet kengät, äitini ostamat vielä jättisuuret, jostakin kaapin perältä puoliksi hukuksista. Adidakset ovat ainoat juuri nyt sopivan kokoiset, jopa vähän reilutkin.

Lisäksi haluaisin ostaa jotkut kunnon ensikengät, jostakin ihan oikeasta liikkeestä. Vielä se ei ole ajankohtaista, mutta ehkä pian kuitenkin. Ei kyllä sitten pienintäkään aavistusta, millaiset kengät olisivat hyvät! Nettikauppoja selaillessa löysin muutamat kivat, hyvän oloiset ja letkeän näköiset. Mutta se hinta! Vaikka olisikin rahaa mielin määrin, en kyllä maksaisi noin monia kymppejä tai jopa satasta niin pienistä kengistä. Järkyttävää suorastaan. Ihan maksimi olisi sellainen viisikymppiä, jos ovat täydelliset.

Toinen ongelmahan on se materiaali. Suurin osa löytämistäni ovat nahkaa, kokonaan tai osittain. Sellaisia ei meidän perheeseen uusina osteta. Kangaskengät taas vaikuttivat aika epäpäteviltä, sellaisilta velmuilta, joissa nilkan tukeminen näyttää olevan aika toissijainen juttu. 

Oikeastaan on vielä kolmaskin ongelma. No se, että tuo poikanen huutaa kuin palosireeni saadessaan kengät jalkaansa. Hän vetää järkyttävät itkupotkuraivarit, itkee huutamalla hiki päässä ja vetää itsensä niin jäykäksi kuin vain saa. Sellaiset riavarit, että melkein alkaa itseäkin itkettämään! Muutaman kerran ollaan kenkiä pidetty, jolloin poikanen on huutokohtauksen jälkeen unohtanut ne hetkeksi. Jos vain kenkiä näyttääkin, toinen lähtee kovaa vauhtia konttien karkuun. En ymmärrä mistä moinen johtuu. Tekevätkö ne kipeää vai ovatko vain niin outo juttu, että pelottaa. Tuntuvat varmasti hyvinkin kummallisilta ensi kertaa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Millaiset ovat hyvät ensikengät? Nyt hyvät vinkit ja ehdotukset kehiin! Saa ehdotella sopivia merkkejä ja muita!

perjantai 17. toukokuuta 2013

AI MIKÄ KESÄ?

No se kun kaikkialla vihertää, linnut laulavat sulosointujaan läpi päivän ja yön, kuuluu lasten riemua, näkyy herkkutuutteja jokaisen kädessä, jengit ovat vallanneet nurmikkoalueet viltteineen päivineen,  mennikäiset heräilevät horroksestaan ja kömpivät ilomielin koloistaan, kissat sekoilevat kärpäsistä ja allergiset niiskuttelevat räkänokkiaan. Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Ihana valloittava kesä, vihdoin olet täällä ♥

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun aamulla heräätte sillä vääränlaisella jalalla ja astutte suoraan siihen syvimpään suohon? Minä tiedän, kaikki tietävät. Eilen pitkin päivää sattui ja tapahtui, hermoni kiristyivät ja päänahkani venyi äärimmilleen. Minua ketutti, lievästi sanottuna. Kävelin päin ovia, löin käteni seinään, tiputtelin tavaroita ja yritin tehdä kaikkeni, että kiukutteleva peikkonen olisi edes hetken tyytyväinen. Oli tuhmaa ja uhmaa sekä monen monta kiukkukaarta. En saanut hetkeäkään rauhaa. Vielä lopuksi kissa päätti tehdä päivästä vieläkin ikimuistoisemman, meni nukkumaan viljelyksieni päälle ja pudotti yrttipurkkejani maahan. Niin suruissani olin.

Huh. Onneksi eilinen on jo historiaa. Tänään on ollutkin paljon onnekkaampi päivä! Ihania hetkiä kotikolossa ja riemukiljahduksia ulkona auringossa. Kävimme peikkosen kanssa pitkällä kävelyllä, keinumassa ja pienen hetken hengailemassa järven rannalla, nurmikolla viltin päällä paljain varpain.  Siinä me poikasen kanssa nuuskuteltiin lähekkäin ja tutkittiin jännittävää nurmikkoa, heiluteltiin kauniille pikkuiselle tytölle ja höpöteltiin mitä oudoinpia juttuja. Lopuksi meidät yllätti ihana kesäsade, mukavasti virkisti oloamme ja toi raikkaan tuoksun tullessaan. Voi ihana kesä ja poikanen ♥

Ihan pian, huomisen jälkeen koittaa meille ainutlaatuiset hetket. Ville jää kesälomalle, neljän viikon mittaiselle sellaiselle ♥ Ollaan aika innoissamme! Luvassa on tietenkin entistäkin rennompaa menoa. Siitähän minä pidän.

Nuo puut, kesä, linnut, aurinko, lämpö ja kaikki saa minut sykkimään kesäbiitin tahtiin! Kuuletko sen? Bum bum bum bum. Ihan mieletöntä vihreyttä kaikkialla, nautitaan siitä!

Rakkautta rakkautta rakkautta ♥

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

RAKKAUS RUOKAAN

Kaikkihan tietävät, että syöminen on pakollisen tarpeen lisäksi myös yksi elämän hauskimmista toimenpiteistä. Se on mukavaa yksin, yhdessä tai erikseen, siellä ja tuolla ja joka puolella. Kaikkialla. Syömme joka päivä ja monta kertaa päivässä, jotkut syövät liikaa ja jotkut liian vähän. Samalla kun ahmatit mässäilevät porsaan ulkofileitä ja heittävät ylijäämät roskiin, toiset kärsivät nälässä ja kuolevat ravinnonpuutteeseen. Se onkin maailman yksi hirvittävimmistä vääryyksistä. Täällä Suomessa me olemme etuoikeutetussa asemassa ja syöminen täällä on itsestään selvää. Vaikka valitettavasti kaikki eivät sitä kunnioitakaan!

Me täällä meillä pyrimme syömään luontoa ja eläimiä kunnioittaen, suosimme enimmäkseen lähellä tuotettua ja luonnonmukaista ravintoa. Vaikkei me ihan ”normaaliin suomalaiseen tapaan” syödäkään (onneksi), silti syömme hyvin, riittävästi, mutta emme liikaa. Ravintomme perustuu kasviperäisiin tuotteisiin ja muutamiin maitotuotteisiin – olemme siis lakto-ovovegetaristeja. Ja ei, emme syö myöskään kalaa, sillä sekin on elävän olennon hengen riistämistä, eikä sitä syömällä voi kutsua itseään kasvissyöjäksi.

Jotkut saattavat kuvitella, että kasvissyönti olisi jollain tapaa vaikeampaa kuin lihan syöminen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kyllä kasvissyöjätkin voivat syödä mitä vain, vaikka ihan tavallista kotiruokaa käyttämättä lainkaan lihatuotteita. Oikeastaan kaikki liha voidaan korvata erilaisilla kasvis- ja soijatuotteilla, kuten rouheella, suikaleilla, pyöryköillä, tofulla, linsseillä, nakeilla, makkaroilla, pihveillä, fileillä, nugeteilla tai leikkeleillä. Joitakin näistä voi valmistaa itse tai ostaa kaupasta puolivalmiina. Jos oikein lihankaltaisia tuotteita haluaa, Hälsans kökin valikoimasta löytyvät parhaimmat eväät siihen tarkoitukseen! Ainut miinuspuoli kyseisessä merkissä onkin yliampuvat kilohinnat.



Jotkut saattavat myös kuvitella, että kasvissyönti tulee kalliimmaksi. Monien yllätykseksi hyvin hankittu, valmistettu ja käytetty kasvisruoka tuleekin monesti paljon halvemmaksi! Halvempaa ja terveellisempää, kukapa voisi kieltäytyä!

Meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa. Parhaimmillaan aterioita on neljä - aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Pääruokana käytämme useimmiten jotakin soijatuotetta ja sen lisukkeena milloin mitäkin, pastaa, perunaa tai muuta perustavaraa. Vaikka me kasvissyöjiä olemmekin, emme kikkaile tai taiteile mitä kummallisempia aterioita, olemme tyytyväisiä ihan siihen perussapuskaan. Se toimii meillä.

Emme ole mitään superkokkeja ja ylipäätänsä innokkaita ruuanlaittajia, joten meille sopivinta on pysytellä sillä perusturvallisella alueella. Useimmiten syömme niitä hyväksi havaittuja aterioita, emmekä herkästi lähde kokeilemaan mitään uutta, mikä onkin alkanut tympimään minua jo pahemman kerran. Sen seurauksena olenkin alkanut kehittelemään meille uudenlaista ruokalistaa, jonne pyrin etsimään erilaisia ateriakokonaisuuksia ja monipuolisia ravinnon lähteitä, pysytellen kuitenkin sillä meille turvallisella alueella.

Maitotuotteista käytämme eniten maitoa, juustoja, jogurtteja ja rahkoja sekä niiden lisäksi kananmunaa. Viime aikoina olemme ajatelleet ahkerasti, että vähentäisimme maitotuotteiden ja kananmunien kulutusta mahdollisimman vähään – siirtyisimme edes hieman lähemmäksi vegaaniruokavaliota. Kaikki eläinperäiset tuotteet ovat alkaneet totaalisesti inhottamaan, maitotuotanto ja kananmunateollisuus, joten niiden käyttäminen ravintona epäilyttää aikaisempaakin enemmän. Huono omatunto kolkuttelee vihaisena pääni sisällä ja käskee muuttamaan tapojani. No me yritämme parhaamme! Mutta jos en olisi näin laiska ja saamaton, olisin varmasti jo vegaani! Tärkeintä kuitenkin on, että yrttää parhaansa syödä mahdollisimman luonnonläheisesti.

Myös muita parannuksia voisi ruokavalioomme tehdä. Suurin korjattava kohde olisi marjojen ja hedelmien syönti, niitä kun ei meidän taloudessa paljoakaan kulu. Hävettäväähän tuo on, mutta parasta on kuitenkin itse ymmärtää heikot kohdat ja pyrkiä muuttamaan niitä. Itse syön joskus aamuisin kourallisen marjoja puuron kanssa ja hedelmiä napostelen silloin tällöin, useimmiten harvemmin. Vaikeaa se yleensä on, kun itse en ole millään lailla mikään napostelija! Marjat ja hedelmät kyllä maistuvat mitä parhaiten, mutta tässäkin tapauksessa tulee esiin se laiskuus, saamattomuus ennen kaikkea. On se olevinaan niin vaikeaa ottaa välipalaksi se kulhollinen marjoja tai appelsiini ja sama toistaa illalla! Millaiset marjajutut olisivat hyviä ja helppoja välipaloja? 


Herkkuja meillä kuluu välillä vähän, joskus enemmän ja harvemmin liikaa. Itse henkilökohtaisesti olen päässyt yli pahimman herkutteluvimman, jolloin mieleni teki jatkuvasti kaikkea hyvää, sipsejä, jäätelöä ja karkkeja. Nykyään tulee herkuteltua joskus, silloin tällöin, mutta on myös iltoja jolloin tulee vedettyä kaksin käsin sipsejä tai muita ällöepäterveellisiä mässyjä. Tässäkin olisi siis vielä parannettavaa!

Kaiken kaikkiaan meidän ruokavalio on hyvä, mutta monipuolisuutta se kaipaa ehdottomasti. Marjoja ja hedelmiä lisää, papuja ja pähkinöitä sekä enemmän salaatteja ja kuidun lähteitä. Vielä kun saisi kehiteltyä runsaan aamupalan ja hieman pienennettyä annoskokoja, olisi silloin ruokavalio aika täydellinen!

Toivon ruokailu onkin asia erikseen, siitä kirjoittelen myöhemmin!

Millainen ruokavalio sinulla on? Mikä on lemppariruokasi?