maanantai 29. lokakuuta 2012

EILINEN

Eilinen ilta oli kyllä jotain aika mieletöntä ♥ Ja Ankkaräpin lapset ovat niin suloisia.

Eilen kävi myös mamma ja mamman mies pitkästä aikaa kylässä. Toivo sitten heidät nähtyään päätti protestoida ja alkoi itkemään. Enpä tiedä vierastiko vai oliko muuten vain järkytys.

Eilen loppui myös imetys, vihdoin ja viimein, eikä sitä olisi kukaan enää kestänytkään. On aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut olo, mutta myös hieman haikea. Toivo sai myös jotain jännitystä elämäänsä, nimittäin perunaporkkanaa sai maistella ensimmäistä kertaa! Jotenkin itse kuvittelin, ettei se maistuisi ollenkaan, irvisteltäisiin ja syljettäis pois. Poika kuitenkin yllätti minut toden teolla ja söi oikein mielellään koko lusikallisen! Näytti siltä, että varmasti olisi maistunut enemmänkin. Oli hän söpö, kun ei oikein heti hoksannut mitä sille mössölle kuuluu suussa tehdä.

Kuvat: Ville

Mutta ylihuomenna minä ja Ville lähdemme illanviettoon. Ensimmäistä kertaa siis! Keskiviikkona suuntaamme kohti Tampereen kaunista Pispalaa ja Vastavirta-klubin yläkertaa. Siellä meille Hamaran pojat soittelevat hyvää musiikkia ja me voimme nauttia hyvästä olosta, olosta, joka varmasti on aika mielettömän hieno.

Ihanaa ja letkeää alkanutta viikkoa kaikille!

MISTÄ ON TOIVO TEHTY?




Toivo on tehty rakkaudesta, iloista ja kauneudesta, auringonsäteistä, kukkasista ja onnensiemenistä. Toivo on tehty hyvästä mielestä, positiivisuudesta ja kauniista ajatuksista, lämmöstä, naurusta ja hymystä. Toivo on tehty värikkäistä tunteista, lämpimästä sydämestä ja herkästä mielestä, vapauden höyhenistä, sateen pisaroista ja pöllönpoikasista

lauantai 27. lokakuuta 2012

TOIVO 4 KK

Muistaakseni nyt on ollut kiva viikko. Ihanaa kun ensilumikin päätti tulla jo nyt! Se antaa paljon valoa, josta saa ihan uudenlaista energiaa. Lumi on kaunista ja lumessa on aika kivaa kärrytellä vaunujen kanssa.

Ai niin. Toivo täytti maanantaina 4 kuukautta ja on nyt sitten kohta jo iso poika. Olen paljon pohtinut, kuinka tämä aika vain kuluu, eikä sitä vastasyntynyttä tuhisevaa kääröä saa enää takaisin. Toisaalta aika surullista, miten en enää muista ensimmäisestä kuukaudesta mitään. Silloin tuo oli vain pienen pieni palleroinen, möllötteli paikallaan kädet nyrkissä, eikä juuri kiinnittänyt ympärillä olevaan elämään huomiota. Ja nyt tuo sama tyyppi onkin kasvanut jo ihan omaksi itsekseen, pieneksi ihmiseksi. Mielettömän kaunista tuo kasvaminen.

Olihan meillä keskiviikkona myös neuvolalääkäri, jossa ei kyllä sen kummempia tapahtunut. Vähän mittailtiin, kuunneltiin ja höpöteltiin. Kaksi ja puoli viikkoa sitten käytiin siellä viimeksi, eikä siinä ajassa ollut pituutta tullut senttiäkään. 

Paino: 6910 g
(6640) Pituus: 64,2 cm (64,2) Pään ympärys: 42,2 (41,5)


Toivo 4 kk:
  • Hymyilee edelleenkin herkästi, on tyytyväinen ja iloinen (suurimmaksi osaksi)
  • Jokeltelee, vuoropuhelee, kiljuu, pärisee, kurluttaa ja nauraa (koko ajan äänessä)
  • Toistelee tällä hetkellä tavuja, joita ovat mm. ei ei ei eiiih, hö hö hö hööh, he he he heeh
  • Tekee kaikenlaisia hassuja ilmeitä, nostelee kulmakarvojaan, iskee silmää ja muuta yhtä hurmaavaa
  • Kuolaa taukoamatta ja sitä valuu, valuu ja valuu
  • Maiskuttelee nyrkkiään antaumuksella ja pureskelee sormiaan ikenillä
  • Tykkää omista hienoista käsistään
  • Koskettelee asioita, ottaa asioista kiinni ja laittaa asioita suuhun
  • Rapsuttelee kynsillään vaippaa, vaatteitaan, iskän farkkuja ja kaikkea muuta mahollista
  • On löytänyt myös jalkansa, koskettelee niitä ja miettii kuumeisesti miten saa varpaistaan kiinni
  • Leikkii kaikella mikä irti lähtee, myös äidillä ja iskällä
  • Viihtyy itsekseen lelujen parissa (mielialasta riippuen)
  • Seuraa telkkaria tunteikkaasti ja telkkari on muuten tosi cool
  • Rakastaa harsoja ja haluaa ne naamansa päälle (uusin leikki)
  • Ei tykkää mahallaan olosta edelleenkään ja siihen laittaessa kääntyy takaisin selälleen, kieriskely ei kiinnosta yhtään
  • Sylissä ollessaan punnertaa itseään istuma-asentoon, treenaa siis kovasti vatsalihaksiaan
  • Tykkää edelleenkin kaikenlaisista puuhailuista, riisumisesta, pukemisesta, vaipan vaihdosta yms. ja rakastaa hoitopöydällä olemista
  • Tuijottelee kissakavereitaan ihmeissään
  • Ja miljoona muuta asiaa


maanantai 22. lokakuuta 2012

KAUNIS MAANANTAIAAMU


Huonosti nukuttu yö, maanantaiaamu, väsynyt äiti ja vauva, kiukkuisuus, hyvä aamiainen, tomaatti, kahvi, aurinko ja auringonpaiste, valo, parempi mieli, uniset kissat, suloisuus, Toivo, läheisyys ja kosketus, lämpö, hymy, nauru ja leikki, kamera, aika, vesi, kasvit, ilo ja onnellisuus, hassut äänet ja hiljaisuus, rakkaus ja yövuorosta tullut nukkuva murunen      

lauantai 20. lokakuuta 2012

LAUANTAIMEININKI

Ulkona alkaa olemaan koleaa. Minulla ei ole syystakkia, eikä minulla ole talvitakkiakaan. Kumisaappaatkin haluaisin sekä sadetakin myös. Mistäköhän sadevarustuksen saisi halvalla? Haluaisin mieluiten värikkäät semmoiset.

Kun Ville tulee aamuvuorosta, jätän pojun hänen hoiviinsa ja kävelen kaupungille etsimään jotakin itselleni, jotakin lämmintä. Ihana mennä yksin. Kävellä vain pitkin kaupunkia, hakea kahvia ja istua katselemassa ihmisiä. Ensin on vain suoritettava tuo ikävämpi osuus, shoppailu, jota inhoan.

Poikkeuksellisesti en ole tänään saanut Toivoa nukkumaan päikkäreitään, vain kaksikymmentä minuuttia malttoi levätä sängyssään. Olemme sitten lukeneet paljon kirjaa. 


Lopuksi vielä viikonlopun kunniaksi pieni kevennys. Nautinnollista viikonloppua ihmiset rakkaat!

perjantai 19. lokakuuta 2012

BIMBOPÄIVÄ

Minua väsyttää. Äää äää äää. Ihan pakko valittaa. Miten voikaan olla näin nukkumisfiilis? Miksen nuku päikkäreitä, kun Toivokin nukkuu? Kaikesta huolimatta on ollut leppoisa kotipäivä, vaikka aivot onkin ihan kukkuu kukkuu bimboiluasennossa.

Pablo oli vissiin nukkunut koko yön lattialla vaunun kopassa makuupussin sisällä. Voi sitä pientä karvapalleroa, luuli löytäneensä unelmien nukkumispaikan. Minä kamala nostin kopan pois kissan saatavilta. Nyt nuo kaksi sekopääkissaa on nukkunut ihan koko päivän vierashuoneen sängyllä, eipä ole tainneet kertaakaan liikahtaa. Melkein kadehdin heitä.


Minä ja minun aivoni ovat polkeneet tyhjää koko päivän. Vähän väliä olen pysähtynyt miettimään, että mitäs ihmettä mä oikein olinkaan tekemässä, kunnes olen tajunnut etten kai mitään. Oon tänään ehkä syönyt tomaattikeittoa, pari munaa ja juonut kärventynyttä kahvia. Meidän kahvinkeitin pitää järjetöntä meteliä ja itse tuotos maistuu pohjaan palaneelta. Totta se on, vaikkei Ville minua uskokaan, eikä hän kyllä muutenkaan maista mitään. Tarvitaan siis uusi kahvinkeitin.

Tämän päivän kuvat on yhtä tärähtäneitä kuin minä itsekin. Hyvää bimboiluiltaa kaikille!

torstai 18. lokakuuta 2012

TÄÄLLÄ KIUKKUPEIKKO JA ÄIDILLÄ MIELESSÄ VAUVAVAPAA ILTA

Minä pidän syksystä joo, mutta toi loputon sade! Loppuispa jo. Tosi mälsää, kun ei voi ulkoilla kunnolla. Pidemmän päälle sisätiloissa notkuminen ei voi tehdä hyvää.

Meillä asuu tällä hetkellä pieni kiukkupeikko. Se itkeskelee, kitisee ja levottomasti hölisee. Pienen peikon mieli on ailahtelevainen ja se saattaa hetkessä muuttua naurusta suruun. Ensin riemuitaan ilosta, kunnes suupielet vääntyvät sekunnissa alaspäin ja taas ehkä toisessa sekunnissa takaisin hymyyn. Mikä pientä vaivaa? Kuolaa erittyy VALTAVASTI. Hetkessä paidat ovat läpimärät, naama kiiltelee kauniisti kuolaan peittyneenä ja sormet limaisina kosketellaan kaikkea minkä käsiin saadaan. Nyrkit sormineen ovat jatkuvasti suussa ja sormia "pureskellaan" ikenillä. Voiko meidän kiukkupeikolle tulla jo hampaita?

Tuo kiukkupeikko on tänään myös kantanut nimeä scarface. Ja ei, emme pahoinpitele lastamme. Hän teki sen ihan itse hiljaa omassa sängyssään. Voi pientä reppanaa.

Olen miettinyt, että voisi tehdä hyvää päästä vähän tuulettumaan. Illaksi ulos kodista ja ilman Toivoa, vaikka musiikkikeikalle tai muuten vain istuskelemaan jonnekin. Missään illanvietoissa en ole käynyt Toivon syntymän jälkeen. Olisi varmaan jo korkea aika. Ensi viikon keskiviikkona olisi Laineen Kasperi Yo-talolla, eli sinnekin meno voisi olla hauskaa. Kuitenkaan alle viikon varoitusajalla ei varmasti saa hoitajaa. Ehtiikö mamma?!

Ja hei Tampereen äipät, pitäisikö joskus lähteä kaikki yhdessä viettämään vauvatonta iltaa?