lauantai 31. elokuuta 2013

SIIVOUSPÄIVÄN TUNNELMAT


Kupponen vihreää teetä ja keittiössä odotteleva pannukakkuvuori, tuhiseva peikkonen, kodin puhtaus, suitsukkeet ja pehmeä tuoksu, tunnelmointi, ulkona vallitseva pimeys, hellyydenkipeät kisut, rapsuttelu, seesteinen mieli ja vapaus, kauniit ajatukset ja koko kropan vallannut rentoutuneisuus. Voiko lauantai-illalta enempää odottaa?

Tänään ollaan Toivon kanssa vietelty siivouspäivää. Rakastan siivouspäiviä! Se puhtaus, siisteys, järjestys ja tuoksu! Se on ehkä yksi lemppariasioistani. Varsinkin näin iltaisin, kun siisteydestä saa hieman kauemmin nauttiakin. Voisin vetää itseni lattialle rähmälleen ja hymyillä vaan.

Tähän väliin pieni tarina tältä päivältä, kun ulkona ollessamme tavattiin muuan mies. Tarkemmin sanottuna aika humalainen ja ehkä muutenkin melko hitaalla käyvä mies. Kuljimme miehen ohi hänen huudellessaan pissa- ja runkkausjuttuja, jonka jälkeen seurasi meitä uhkaavan oloisena puistoon. Mies sekavalla äänellään selitteli sekavia juttujaan, meidän hämmentyessä liikaa. Hän luuli minua pakolaiseksi ja kyseli yhtä sun toista siihen liittyen, kyseli Toivon ulkomaalaistaustastaan ja tulevasta äidinkielestään, minun pakolaisvanhemmistani ja miten suhtaudun rasismiin. Hän ei millään uskonut meidän olevan täysin suomalaisia ja muutenkin koko tilanne oli kuumottava. Hän nauroi Toivon nimelle ja kysyi ihmeissään, miten se lausutaan meidän kielellämme. Loppuhuipennukseksi mies yritti tulla kättelemään Toivoa, johon kaikki varmaan voivat kuvitella pojan reaktion. Aika nopeasti toivoteltiin hyvät päivän jatkot ja sännättiin ripeästi kotiin. En halua tavata häntä uudelleen.

Nyt kuuntelen pitkästä aikaa Burialia ja tunnelma tuntuu nousevan yhä paremmille leveleille. Pian saan iltavuorolaiseni kotiin ja hetken pienen saamme nauttia toistemme seurasta. Ja ahmia pannukakkua!

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille, kauniita unia ja hyvän mielen ajatuksia

perjantai 30. elokuuta 2013

PÄIVÄN ILOJA

Hymyily, aurinko, hyvän mielen ajatukset, fiilistely, tyytyväisyys ja tasapainoisuus

Ajatuksien tulva päiväkirjaan, kauniit yksityiskohdat, pehmeät asiat,
loikoilu, haaveilu ja pohdiskelu

Onnellisuuden tunne. En edes tiedä miten päin olisin!

Terveys, se etten tullutkaan eilen kipeäksi (ainakaan vielä), riemuitsen siitä!
Pidän flunssamörököllit loitolla

Eilinen iltapala, fetajuustokolmiot, nam nam. Ja eilinen ilta muutenkin.
Loikoilua ja hyviä ohjelmia. Öinen loistoidea ja kokkustuokio!

Villen kirpparikierros, mikä hänen on jo pitkään pitänyt toteuttaa, mutta aina peruuntunut.
Iloitsen muruni puolesta

Toivon ja minun räppäilyt ja sen jälkeiset jazzrytmit

Toivon kiipeilyt! Hän kiipeää jatkuvasti nojatuolille rämpyttelemään valokatkaisijaa ja sohimaan tietokonetta. Ja siellä keikuttelee itseään apinamaisesti. Ja mikä parasta, hän osaa tulla alas täydellisesti! Mistälie oppinut pylly edellä -taktiikan vai johtuneeko varovaisuudesta.
Ei mikään tyhmä poju!

Iso märkä pusu pieniltä kuolaisilta huulilta Ja halit päälle! Saa minut herkistymään

Toivon uudet hassut sanaharjoitukset!

Maailman hienoimmat kisut. Nassen hulvaton olemus ja Papun kieriskelyhetket
Nuo pörröpäät tuplaavat onnellisuusoloni

Erityisen hyvä kahvi kertaa kolme. Ja jääkaapista löytynyt puolikas suklaapatukka

Lukeminen. Tai sen suunniteltu aloittaminen, projektina Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä. Kirja kertoo siis siitä, mistä liha on peräisin. Onko joku lukenut?

Ystävän ajattelu, ihan vain siksi, koska hän on ihana. Mieletön tunne!
Halit sinulle (kirje)ystävä ja hengenheimolainen

Uusien sammareiden haku postista (myöhemmin)!

Stressaamattomuus. Päivän sana

Villen tuoma herkkuruoka kaupungilta ja mahdollinen iltainen herkuttelu
 
Oho ja mittariin on ilmestynyt 100 lukijaa. Olette parhaita <3 Pusi!

torstai 29. elokuuta 2013

LUONTORETKI JA TERRORISTIORAVAT


Teimme eilen peikkosen kanssa tutustumiskäynnin luontoon. Asuinpaikkamme on siitä ihana, että täällä on valtavasti metsikköä ja kasvillisuutta, paljon puita, vesistöjä ja eläimiä. Vaikka tämä likainen betoniviidakko onkin, plussat annan ympäröivästä vihreydestä.

Peikkonen keräili käpyjä ja keppejä, joista kaiken yritti mahduttaa pieniin kätösiinsä. Hän nuuskutteli nurmikkoa ja heiniä, kiipeli pitkin kalliota ja raivosi kun ei saanut kieriä sieltä alas, tutkiskeli sammalta ja maistoikin hieman, raaputteli kepeillä maata ja halaili puita, harjoitti kroppaansa ja mieltänsä, joogaili ja meditoi puun voimalla sekä huusi mielensä puhtaaksi. Ja lopuksi oli niin väsynyt, että pienen raivokohtauksen saattelemana hipsimme takaisin kotipesään. Minun pieni metsänpeikko

Pakko mainita pienet ystävämme luonnosta - nimittäin oravat. Vaikka kuinka eläimiä rakastankaan, nämä lähiöoravat ärsyttivät minua todella. He olivat arvaamattomia ja niin kesyjä, että tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi, vaikuttivat hyökkääviltä ja aggressiivisilta. Ja mikä pahinta, he tulivat jatkuvasti poikaa kohden, näyttäen luonnottoman kieroilta. Peikkonen oli tietenkin innoissaan ja hermostui kun en antanutkaan tehdä tuttavuutta. Hieman järkyttävää tämä oli, mutta ehkä pääsen vielä tämän kaiken yli. Hehe.

Terroristioravista huolimatta pieni retkemme oli mainio. Ensi kerralla matkaamme oikeaan metsään seikkailemaan ja ehkä otamme eväslaukun mukaan. Ihana syksyinen metsäpiknik kuulostaakin jo niin mahtavalta!

Luonnossa mieli lepää. Reippaita ja tunnelmallisia metsähetkiä kaikille

keskiviikko 28. elokuuta 2013

PUISTOLEIKKEJÄ JA LEKOTTELUA

Eilen olimme leikkimässä vaihteeksi Sinappikoneen hoodeilla. Ellu tarjoili kupposet kahvia, jonka jälkeen siirryimme ihan suosiolla puistoleikkeihin, lasten ollessa taas hieman levottomia. Sorsiksen jättipuistoon päästyämme, Allu lähti vipeltäen matkoihinsa, kun taas Toivo päätti tapansa mukaan tutustua uuteen ympäristöön rauhassa. Hiekkalaatikkoleikit osoittautuivat parhaimmiksi ja voi itku, kun hiekka ei ollutkaan niin hyvän makuista mitä kuvittelisi!

Kuvista taas suuri kiitos isipeikolle. Kun valokuvaus tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, on hyvä omistaa ihana valokuvaustaitoinen mies. Ja mies, joka ei ole saamaton. Ja mies, joka tottelee käskettäessä. (No ei ) Sitä paitsi minun olemattomat hermoni eivät kestäisi taas epäkunnossa olevaa kameraamme, joten annettakoon tämä minulle anteeksi. Olisi ehkä korkea aika laittaa kolikoita sivuun uutta kameraa varten.

Nyt minulla on sinänsä aika haasteellinen tilanne, sillä en kertakaikkiaan tiedä, mitä haluaisin tehdä. Kilometrin mittaisesta tehtävälistastani löytyy myös näitä miellyttäviäkin puuhailuja, pitäisi vain osata päättää tälle hetkelle mieluisin. Tai sitten en ehdi päättää, ennen kuin Toivo heräilee päiväuniltaan. Olisi ompelua, kirjoittamista, bannerin tekoa, pelaamista, askartelua, järjestelemistä tai parvekkeen siivoamista.

Oikeastaan listasta puuttuvat kaikki ota rennosti ja lepää -tehtävät, joten ehkä sovellankin vähän ja päädyn nyt ihan vain nauttimaan lämpimästä kahvistani ja suklaasta. Olin niin ahkera tehdessäni aamulla makaronilaatikon ja käydessäni kaupassa, joten olen selvästi ansainnut pienen nautinnollisen hetken.

Ja ihan pakko vielä hehkuttaa sarjaa nimeltä Dexter. Olen taas löytänyt uuden rakkauden En kestä miten mahtava tuo sarja onkaan! Niin ihana, mutta niin kamala. Kamalan ihana! Suosittelen.

Aurinkoista päivää kaikille

maanantai 26. elokuuta 2013

KANKKÄRÄNKÄSTÄ HYMYYN

Hip hei maanantai! Kireästä känkkäränkkäaamusta huolimatta päivä on lähtenyt hyvin käyntiin. Ja huomio, aamun känkkäränkkänä toimin siis minä. Liian kankea aamu, liian kankealla päällä, liian väsyneenä. Eipä siihen muuta tarvita. Hupsista vain ja niin känkkäränkkä oli ehtinyt jo kauas. Aamupäväinen kauppareissu ja ulkoilu kruunasivat mielen.

Vaikka vähän pientä harmitustakin on ollut ilmassa vähän jokaisella osapuolella, mutta tässä sitä ollaan, paremmalla mielellä kohti vieläkin parempaa päivän jatkoa. Kun antaa huonot ajatukset mennä omia aikojansa pihalle, on fiilis heti parempi. Nyt mieleni on kirkas kuin kristallipallo ja suupielet nousevat taukoamatta taivaisiin.

Olen niin onnellinen minun rakkauksistani, noista kaikista pojistani, kun heidän kanssaan saan viettää näitä ihan tavallisia arjen hetkiä, kaikkine uskomattoman kauniine yksityiskohtineen. Voiko tämä tyttö enää onnellisempi ollakaan

Tänään Toivon painaessa päänsä tyynyyn, me hipsimme isipeikon kanssa ulos seikkailemaan. Kahden keskeista aikaa, rentoilua ja iloista mieltä. Päämääränä tuntematon. Hyvällä tuurilla saamme ehkä mukaamme uskaliaan seuralaisen tai jopa seuralaisia monikossa. Jokatapauksessa ihana ilta tiedossa, tapahtuisipa mitä hyvänsä. Ilostuttaa!

Positiivista päivää kaikille, kaunista alkanutta viikkoa ja iloista mieltä


Kuvat: Ville Rantanen

lauantai 24. elokuuta 2013

KYLLÄ MINUAKIN ÄRSYTTÄÄ

Ja aika monetkin asiat. Minun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa asioista, jotka yksinkertaisesti ottavat minua päähän. Vaihteeksi niitä negatiivisiakin ajatuksia siis. En voi listata kaikkea, sillä ärsyynnyn aika sattumanvaraisesti, johon sen hetkinen mieliala vaikuttaa liikaa. Siksi listaankin ne asiat ja käyttäytymismuodot, jotka nostattavat verenpaineeni lähes joka kerta. Ja ei, tämä ei ole millään lailla vakavaa, eikä kenenkään tarvitse pahoittaa mieltänsä höpinöistäni. Sitten aloitetaan.

Ahdasmielisyys. Suvaitsemattomat, ennakkoluuloiset, kapeakatseiset ja herkästi tuomitsevat ihmiset. Tällaisten mieli on hyvin, hyvin ahdas. Eivät hyväksy ihmisiä sellaisinaan kuin ovat. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta arvostamisen pitäisi olla itsestäänselvää.

Väkivalta. Sekä fyysinen että henkinen. Tätä on ihan joka puolella. Kiusataan, pahoinpidellään, raiskataan, lyödään, potkitaan, tapellaan, haukutaan, vittuillaan, ilkeillään, kidnapataan, kidutetaan, soditaan ja pakotetaan sotimaan, tapetaan tai murhataan. Tai kaikkia samanaikaisesti. Väkivaltaiset ihmiset tarvitsevat hoitoa. 

Kunnioittamattomuus. Tämä pätee kaiken suhteen. Ei kunnioiteta kaikkia, ei välitetä tai arvosteta. Naapureita, sukulaisia, erimaalaisia, homoja, heteroita, lihavia, laihoja, vähävaraisia, sairaita, vanhuksia, lapsia, kaikkia. Olemme kaikki saman arvoisia ja ansaitsemme kunnioitusta sekä tasa-arvoista kohtelua. 

Homofobia. Se jyllää Suomessa edelleen ankarasti. Ja muuallakin. Homot ovat pelottavia ja vastenmielisiä, heitä on oikeus syrjiä. Mitä se on keneltäkään pois, jos joku poika haluaa rakastella pojan kanssa tai kaksi tyttöä haluavat perustaa yhdessä perheen? Tai haluavat mennä naimisiin. Tai haluavat itselleen samat oikeudet, kuin kaikilla muillakin. Aika vanhanaikaista ja noloa nykypäivänä omistaa homovastaisia mielipiteitä. Hei oikeesti, Päivi Räsäset sun muut itsekeskeiset tyypit, tunkekaa mielipiteenne sinne syvimpään koloonne. Annetaan kaikille oikeus rakastaa. 

Roskaaminen. On se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa heittää ne roskat sinne roskikseen. Heitellään röökiaskeja auton ikkunasta pihalle, rikotaan kaljapulloja kaduille tai heitellään hampurilaispaperit pitkin ojia. Kysynpähän vaan, ketä näitä roskaajaidiootteja ovat? Ihan oikeasti, lopettakaa välittömästi ja aikuistukaa. Ottakaa vastuu teoistanne. 

Kiusaaminen ja kiusaajat. Hyvin surullista porukkaa. Kiusaavat päiväkodissa, koulussa, työpaikalla tai kotona, sekä henkisesti että fyysisesti. Näistä asioista puututaan liian harvoin ja välillä liian myöhään.

Sodat. Pahaa, pahaa ja pahaa. Sillä ei mitään muuta saada aikaseksi kuin pahaa. Aikuiset ihmiset eivät osaa päättää asioista keskustelemalla tai yksinkertaisesti sopimalla, mikä on minusta sairasta ja naurettavaa. Ja yksittäiset ihmiset saavat vielä päättää tällaisista asioista ja pakottavat muutkin tappamaan. Vielä jotenkin ymmärrän sotimisen ennen muinoin, mutta vielä nykypäivänäkin. Vihaan sotia.

Uskonto ja sodat. Uskonto tarkoittaa jonkinlaista järjestelmää, uskomista johonkin yliluonnolliseen ja sen pitäisi olla jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Uskonasioista pitäisi saada voimaa elämään. Ja jotkut idiootit sekoittavat sen tosielämään ja tekevät mitä tahansa sen puolustamisen ja levittämisen eteen. Sairasta.

Alkoholi. Se on kaikkialla ja sitä tungetaan joka tuutista. Juodaan liikaa, liian usein ja sekoillaan. Ja nauretaan kännijutuille. Ja örvelletään, huudetaan, tapellaan, oksennetaan ja tuhotaan aivosoluja. Se tuo ympärillemme väkivaltaa, resurssit senkun hupenevat ja pian on alkoholidementia yleisempää kuin tavallinen muistisairaus. Silloin tällöin kohtuudella nautiskelu on asia erikseen. Enkä ymmärrä näitä ainaisia krapulaläppiä, ovatko ne muka hauskoja?!

Spurgut. Tämä ei niinkään ärsytä, lähinnä säälittää ja surettaa. En siedä katsella sairaita ihmisiä pitkin ojia, nurmikoita, katuja tai rantoja, joita ihmiset vain välttelevät tai nauravat heille. Voi kunpa voisin saada heidät hakautumaan hoitoon.

Örisijät ja riidanhaastajat. Ne samaiset tyypit nyrkit pystyssä nakkikioskilla. Vittuillaan muille, mutta ei siedetä vittuilua omaan naamaan. Ollaan hermoheikkoja ja tapellaan kun silmä välttää. Ja vittuillaan lisää. Ja aamulla ollaan silmä mustana ja uhotaan vielä vähän.

Kateelliset. Eivät siedä muiden onnea, hyvää elämän tilannetta, hienoja vaatteita tai rakkautta. Ovat niin kateellisia, että haluavat satuttaa, ilkeilemällä tai haukkumalla. Tai vielä pahemmin. Eivät taida olla tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Märisijät. Ainaiset valittajat, negatiiviset kanssaeläjämme. Oli aihe mikä tahansa, jotakin valitettavaa löytyy. Mikään ei ole hyvin, eikä mikään tunnu hyvältä. Ja kaikki menee jollain tapaa aina huonosti. Itse taidan olla tällainen naistenvaiva-aikaan. 

Ammattialojen väheksyntä. Ja useimmiten niiden vähäpalkkaisten. Pidetään joitakin ammatteja parempina kuin toisia. Ja millähän perusteella? Siivoojat, lähärit, bussikuskit tai kassatädit eivät ole mitään verrattuna lääkäreihin, näyttelijöihin tai lentäjiin. Vaikka monesti nämä vähemmän arvostetut alat ovat juurikin näitä raskaimpia. Ja unohtamatta sitä seikkaa, että kaikkia ammatteja me tarvitsemme. Ja miksi ihmeessä kaikki lapset/teinit haluavat nykyään supertähdiksi?!

"Kasvissyöjät" Tuovat vahvasti esille ruokavalionsa, mutta eivät kuitenkaan noudata sitä. Saattaavat syödä kalaa tai jopa kanaa samalla sanoen itseään kasvissyöjäksi. Ja ihan ohi mennen vain mainostavat maistaneensa äidin tekemää vasikan häntää. Ja tietenkin aina vieraiden luona syövät mitä vain tarjottavaa. Miksi kukaan haluaisi väittää itseään kasvissyöjäksi, jos ei oikeasti sellainen halua olla? Kova pätemisen tarve?

Lihansyöjät henkeen ja vereen. Pitävät kasvissyöjiä naurettavana. Pilkkaavat ja vähättelevät. Eivät syö pupunruokaa, koska se vaan on niin coolia vetää pekonia sipulikermakastikkeessa. Eikä sormellakaan koske salaatteihin.  

Eläinten kunnioittamattomuus. Pilkataan, kidutetaan, satutetaan ja syödään. Tehotuotetaan ja sallitaan turkistarhaus. Välitetään joistain eläimistä ja joistain ei. Tai sitten ei välitetä ollenkaan. Ollaan niin olevinaan suurta ja älykästä ihmislajia, että oksettaa.

Päästä varpaisiin -katse. Arvostelevia, ilkeänsävyisiä ja epämiellyttäviä katseita, ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Arvostellaan katseella, mulkoillaan ja naamalle levitetään häpeämättä arvosana kohteesta, joka yleensä näissä tapauksissa on negatiivinen.

Blogimaailma.
Ennen kaikkea äippä- ja vauvablogit, joiden ilkeyden määrä on loputon. Haukutaan tuntemattomia, puhutaan pahaa blogien takana ja ollaan kateudesta vihreitä. Ehkä jotkut jopa liittoutuvat yhteen ja muita vastaan. Anonyymit puhuvat paljon. Onneksi olen näiden kiemuroiden ulkopuolella.

Muoti ja trendit. Vaatesuunnittelun ymmärrän, mutta siis mikä muoti? Wikipedian mukaan se tarkoittaa jonakin ajankohtana vallitsevaa ja suosiossa olevaa tyyliä tai makusuuntaa, yleistä tapaa. Yleistä tapaa? Miten niinkin henkilökohtainen asia kuin pukeutuminen ja omat vaatteet voi olla mitenkään yleinen tapa? Yleinen tapa pukeutua samaan tyyliin. Voiko niin moni pitää saman näköisistä vaatteista? Ymmärrän tietenkin, että moni nappailee itseään miellyttäviä juttuja sen hetken muotivaatteista, mutta silti. Minusta niin moni ihminen näyttää niin samalta. Miksi halutaan näyttää samanlaiselta kuin se vieruskaverikin? Mielikuvituksen puute? Sama pätee myös sisustuksessa. Voiko niin moni haluta asua niin saman näköisesstä kodissa? En ymmärrä...

Yksityisautoilijat. Ajavat paikasta A paikkaan B sata kertaa päivässä. Ajavat lähikauppaan, jonne on kilometrin matka. Ovat niin hemmetin laiskoja ja vihaavat kävelyä. Kiroilevat bensakustannuksia ja vakuutusmaksuja. Raivoavat kun auto ei läpäissyt katsastusta. Eivät tulisi millään toimeen ilman autoaan. Välttämättömissä tapauksissa autoilu on ihan okei, kuten maalla asustellessa. Kaupunkiautoilu on maailman turhinta. Ja se saastuttaminen...

Hullut autoilijat ja rattijuopot. Ajavat liian kovaa, ajattelematta ja ohittelevat holtittomasti. Eivät ole varovaisia huonollakaan säällä. Eivät ota muuta liikennettä huomioon ja vaarantavat sekä oman että muiden terveyden. Ja pahimmissa tapauksissa nämä kaikki yhdessä ja päälle vielä humalatila.

Liikennesääntörikkomukset yms. Ei osata kävellä oikealla puolella tietä, ei käytetä vilkkuja, ei pysähdytä ennen suojatietä, kävellään pitkin pyöräkaistaa, hypitään autotien yli mistä sattuu, ei millään voida alentua väistämiseen, eikä anneta tilaa muille. Ja ihan aina on niin hemmetin kova kiire, että on pakko kävellä punaisia päin.

Julkisen liikenteen vihaajat. Eivät astuisi kirveelläkään bussiin tai junaan. Siellähän on muita ihmisiä, on tultava toimeen heidän kanssaan ja istuttava muiden lähellään. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu ehkä puhumaan ventovieraan kanssa. On likaista, bakteereja ja huonolla tuurilla voi saada vaikka tartuntataudin.

Landekäyttäytyminen. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät missä asuvat. Tietävät missä ovat töissä ja onko perhettä. Kun joku tekee jotakin, kaikki tietävät sen päivän kuluessa. Kaikki ovat yhtä masaa ja ne vähän erilaisemmat pistää silmään. Ei mitään yksityisyyttä.

Itsekeskeiset puolueet periaateineen. Ja ne monet pahat ministerit ja eduskuntalaiset. Kokoomuslaiset, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja muut ankeat ryhmittymät. Se jo kertoo paljon, että tätä maata johtavat Kokoomusaatteet. Ja meillä on kokoomuslainen presidentti. Ei mikään ihme, että rahat tuppaavat menemään hieman vääriin paikkoihin ja arvomaailma on muutenkin peppureikään päin suunnattuna. Eikä varmasti tarvitse sanoa enempää.

Juoruilu ja juorulehdet. Niin käsittämättömän ällöttävää, rumaa, ahdasmielistä ja ajattelematonta. Tehdään pilaa toisen ihmisen kustannuksella. Voiko näistä oikeasti olla joku kiinnostunut? Nettijuoruilu on pahinta, joista hyvänä esimerkkinä hetki sitten lopettanut Suomen BlogBuzz-juorublogi. Ja ne lehdet, seiskat, hymyt ja muut roskat. En ymmärrä ihmisiä, jotka oikeasti lukevat kysyeisiä lehtiä, työskentelevät niissä tai saati sitten lähettelevät sinne jotakin juorukuvia markan palkalla. Tai pahimmissa tapauksissa uskovat lukemaansa. Yksi turhimmistä paskaviihteistä, mitä voi olla.

Ahneet. Haluavat kaiken ja heti. Haluavat muidenkin osuuden. Ja raha on kaikki kaikessa. Eivät ymmärrä sen arvoa, tuhlailevat holtittomasti ja muuten vain pitävät sitä tärkeinpänä maailmassa. Ovat joko valmiiksi varakkaita kermaperseitä tai himoitsevat joka tunti lottovoittoa. Haalivat aina itselleen parhaimman kakkupalan. Mikään mitä on vähän ei riitä ja on pakko saada lisää. Odottavat itselleen parhainta, mutta ansaitsevat huonointa. Ja yleensä saavat kakkaisen lopun.

Älyttömät kuluttajat. Shoppailevat päivästä toiseen, ostelevat kaiken minkä eteensä saavat, eivätkä mieti kahta kertaa enempää. Viettävät nettikaupoissa tolkuttoman paljon aikaa ja haaveilun sijaan painelevat ostoskoriin mitä turhempia juttuja. Kaapit pursuavat vaatteita ja tavaroita, joista riittäisi hyvin miljoonalle vähäosaiselle. Kalusteet, verhot ja muut ovat vaihdettava ainakin kerran vuodessa.

Jankkaajat. Toistavat asiat miljoonaan kertaan. Kyselevät toistamiseen, jauhavat samat asiat kerta toisensa jälkeen. Jankuttavat itsestään selviä asioita tai mielipidejuttuja. Eivät tyydy ikinä mihinkään vastaukseen.

Oman napansa sankarit. Eivät näe ketään muuta kuin itsensä, hyvällä tuurilla myös lähimmäisensä. Kulkevat nenä pystyssä kuin keisarit, väistämättä ketään, auttamatta muita, ottamatta ketään huomioon. Puhuvat jatkuvasti omista asioistaan, eivätkä kuuntele muita. Ja ihan aina kaiken on liityttävä juuri heihin.

Pätijät. Ja kaikkitietävät. Osaavat kaiken, neuvovat joka asiassa, tietävät mahdolliset ratkaisut ja selitykset. Sanottavaa on joka asiaan ja ihan joka asian yhteydessä on pakko päästä esittämään tietopankkiaan.

Itsensä kehuskelijat. Tietävät tarkalleen, missä ovat hyviä ja tuovat sen selkeästi esille. Ja vähän joka välissä. Terveellisissä rajoissa itsensä kehuskelu on hyvä asia.

Rääväsuut. Koko ajan äänessä, kommentoimassa, pölisemässä ja hölisemässä, puhuvat muiden päälle ja jauhavat useimmiten turhanpäiväisistä ja typeristä asioista. Harrastavat piilovittuilua ja ilmaisevat asiansa loukkaavasti. Tarkoituksen mukaisesti ahdistelevat ihmisiä puheillaan.

Erilaisuuden vihaajat. Ja ne jotka tekevät sitä tiedostamattaan. Ihan kuin emme kaikki olisi erilaisia. Kaikkien pitäisi vissiin olla perussuomalaisia ahdasmielisiä juntteja tai pukeutua samaan tyyliin. Katsotaan pahalla erilaisia tyylejä, ulkomuotoja tai periaatteita. Ei hyväksytä uskovaisia, punkkareita tai hippejä. Ei hyväksytä mitään, mikä on erilaista kuin itse on.

Kyseenalaistamattomuus. Että uskovat ihan kaiken mitä kuulevat, lukevat tai näkevät. Eivät kyseenalaista, eivätkä omista omia mieleipiteitä. Kulkevat virran mukana.

Typerät lait ja rangaistukset. Kielletään asioita, joita ei voi kieltää. Yritetään rajoittaa vapautta ja yksilön oikeuksia. Rangaistaan asioista, jotka eivät aiheuta muille ongelmia. Missä on vapaus päättää omista asioistaan? Rangaistaan liikaa tai rangaistaan liian vähän. Rangaistusten laatuun pitäisi vaikuttaa se, kuinka paljon se on vahingoittanut muita tai ulkopuolisia ihmisiä.

Turkistarhaus. Edelleenkin sallittua, kansalaisaloitteesta huolimatta. Eduskunta vain päätti, että kyseistä lakia ei ole syytä muuttaa. Ai eikö? Kuinka moni nykypäivänä kannattaa turkistarhausta? Varmasti vähemmän kuin puolet. Yksi sairaimmista, rumimmista ja epäoikeudenmukasimmista asioista maan päällä. Kieltoon tämä välittömästi.

Välinpitämättömyys. Tehdään mitä sattuu, tuhotaan, haukutaan, ilkeillään, tapetaan, roskataan tai sotketaan. Ei välitetä seurauksista. Ei välitetä muista ihmisistä, lähimmäisistä, eläimistä, ympäristöstä tai maapallosta.

Facebookin päivitysöverit. Jotkut harrastavat tätä. Päivittelevät kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Mitä tekevät, mitä eivät, mitä syövät, mikä ärsyttää tai mikä ilahduttaa. Ymmärtäisin päivitykset kerran päivässä, mutta että vielä kymmenen kertaa. Vähempikin tieto riittäisi, kiitos vain. 

Törkeät kanssamatkustajat.
Useimmiten busseissa. Istuvat käytävän puoleisille penkeille, varaavat toisen puolen kasseilleen, mulkoilevat äitejä huutavine lapsineen, eivät anna tilaa vanhuksille, raskaana oleville tai lapsille, tukkivat vaunupaikat, eivätkä vahingossakaan auta ketään. Istuvat laput silmillään ja tekevät kaikkensa, etteivät joudu puhekontaktiin.

Hotkijat. Syövät ruokansa salamannopeasti, kun samaan aikaan toiset ovat päässeet vasta alkuun. Eivät pureskele kunnolla, nielevät lähes kaiken kerralla. Eivät arvosta tippaakaan ruokaansa ja pitävät sitä itsestään selvänä. Inhottavaa, ällöttävää, epäterveellistä ja hemmetin ärsyttävää.

Huonolaatuiset kuvat. Otetaan kuva kissasta ja tarkennus osuu takana oleviin verhoihin. Ja vielä julkaistaan tällainen tapaus. Tai nämä legendaariset pikselimössökuvat, joista ei erota päätä eikä häntää. Tai kaiken maailman kehykset ja pienet hilpetöörit, joita muokkaillaan jo valmiiksi kamaliin kuviin. 

Perustelematta jättäminen. Ollaan kovasti jotakin mieltä, puhutaan asioista faktatietona, mutta ei osata perustella. Tai perustellaan perustelematta. Tai pahimmassa tapauksessa koko argumentti on täysin tolkuton. 

Myöhästely. Ei koskaan voi tulla tai mennä ajoissa minnekään. Töistä tai koulustakin myöhästellään jatkuvasti. Aina kaikki pykii, vielä 5 minuuttia ja sitten odotellaan. Miksi on sanottava tarkka ajankohta, jos tietää jo valmiiksi sen toteutumattomuuden?

Lupauksien pettäminen. Luvataan ja sitten perutaan. Taas luvataan ja perutaan.  Ja aina saa olla miettimässä, että toteutuukohan tuo nyt ollenkaan.

Puhutaan toisin, tehdään toisin. Kovasti selitellään asioita ja ollaan äänessä, mutta mikään niistä ei näy itse toiminnassa, ehkä jopa päinvastoin. Ollaan olevinaan jotakin ja tuodaa sitä vahvasti esille, mikä jääkin lopulta vain puheen asteelle.

+ Pieniä ärsyttäviä. Ruuan mässytys, pahan hajuinen hengitys, hikka, hikoilu, kiroilu, yskiminen ilman suojautumista, kovaäänisesti pärisevät kulkuneuvot, muut kovat äänet, naapurin remppaäänet, puheluihin/tekstareihin/kommenteihin vastaamattomuus, pöly, nälkä, kirjoitusvirheet, menkat ja hormonivuoristoradat, radiot, musiikkikanavat, jumputijumputi-musa, hymyilemättömyys, lihanhaju, allergiat, kutina, märät kengät, pissahätä, huimaus, väsymys, muistamattomuus, stressi, vaikeasti avattavat purkit, kaupan kassatädit, jotka eivät tervehdi tai katso silmiin, romanttiset komediat, liian kovalla soitettu musiikki, sotku, kissanpissan haju, rytmittömyys, banaanin haju, riisi, rikkinäinen kamera, inspiraation puute, viherkasvin kuolema, saamattomuus, ärsytys... 

Mikä sinua ärsyttää?

torstai 22. elokuuta 2013

ARJESSA JUMITTELUA



Mitä teille kuuluu?

Me olemme viettäneet hiljaiseloa kotipesässämme, nauttineet toistemme seurasta ja oltu vain kuin ei oltaisikaan. Ei mitään ihmeellistä, ei mitään menoja, ei mitään. Paitsi toissapäivänä kävimme temmeltämässä Näsinpuistossa, joista sattumoisin kuvatkin kertovat.

Ei siis yhtään mitään ihmeellistä. En kyllä tiedä tapahtuuko minulle koskaan mitään ihmeellistä, eipä kai, mutta enhän minä sellaista kaipaakaan. Kaipaan elämää, ihan tavallista arkea ja oivalluksia, pieniä iloja ja positiivisuutta, paljon läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta. Sellaista elämäni onkin ja sellaisena haluan sen pysyvän.

Täällä blogin puolellakin on ollut aika hiljaista. Olen elellyt enemmän tai vähemmän ajatuksissa. Olen vain ollut, kotona ja ulkona, hetken pysähdyksissä, harjoittanut olemassaoloa ja pohdiskellut. En ole saanut ajatuksiani kasaan ja niiden järjesteleminen on ollut liian haastavaa. Ihan liian tarpeetonta. Iltaisin tarpeellista on ollut katsoa jakso Dexteriä ja sen päälle muumit, mennä ihan liian myöhään nukkumaan ja toistaa sama seuraavana iltana.

Mutta kaiken tämän hiljaisuuden ja sekavien ajatusten takana lepää hyvä mieli. Iloinen, tasapainoinen ja seesteinen mieli, joka saa minut onnellisesti hymyilemään. Sillä minä olen onnellinen. Vaikka mitään ei tapahtuisi ja päivät olisivatkin tasapaksua aikajanaa, on ilo huomata, kuinka onnellinen sitä onkaan ilman mitään syytä. Ja se tuntuu hyvältä. Se antaa voimaa.

Kyllähän sitä voisi taas jotain tehdäkin. Vähän reissata, tavata ystäviä, viettää iltoja muutenkin kuin tv seuranaan, kutusa vieraita, järjestellä, askarrella, ommella, pelailla, kirjoittaa...

Ja maalata! Olen niin pitkään halunnut ostaa uudet värit ja maalata. Haluaisin ottaa pensselin käteen, antaa fiiliksen viedä mukanaan ja upottautua taiteeseen. Lopputuloksella ei niinkään olisi merkitystä, vaan sillä fiiliksellä. Palan halusta sotkea ajatuksiani paperille.

Kaikkea hyvää teille, tekemistä tai tekemättömyyttä, muistakaa aina nauttia ♥ 

Kuvat: Ville Rantanen

sunnuntai 18. elokuuta 2013

MITÄS MEIDÄN 1-VUOTIAS?








 Pian 1v 2kk! (22.8.)

 9,7 kiloa, 76,5 senttiä!

 Iloinen, tarkkaavainen, hassu, herkkis, nauravainen, innokas, jumittelija, energinen, touhukas, omatahtoinen ja äkkipikainen isolla äällä. Loukkaantuu herkästi, mutta leppyy sitäkin nopeammin! Onnellinen ja aurinkoinen!

 Osaa helliä ja rakastaa, halia ja pusutella halutessaan!

 Kävellä tepsuttelee, mutta vielä melko rauhallisin askelin, aristelee hieman ja jännittää, varsinkin ulkona kengät jalassa. Konttailu jäänyt kakkossijalle.

 Osoittelee ja kantelee kenkiään ylpeänä, eli niihin liittyvä lohduton ja pelokas itkuhuuto on ohitettu.

  Sanoo sanan äiti monella versiolla, mamma/mämmä, paappa/pappa/papa ja tyttö, mutta muuten kaikki ovat ugga, gugga, kakka jne.

 Tunnistaa sanoja sitäkin enemmän! Äiti, isi, mamma, tyttö, poika, lamppu, kukka, tiskikone, nalle, housut, paita, korvat, napa, pippeli, ruoka, vesi, vesipullo, maito, imuri, kirja, musiikki, vaippa, pieru...

 Ja pierun yllättäessä taputtelee ylpeänä peppuaan! (Oli ihan pakko mainita)

♥ Ymmärää lauseita varmaan enemmän mitä osaamme kuvitellakaan! Perus toimenpiteet, uloslähtö, kaupassa käynti, syöminen, vaipanvaihto, pukeminen, musiikin kuuntelu, leikkiminen ja nukkuminen ovat ainakin tuttua puuhaa ja tietää mitä ne tarkoittavat.

 Lempparitouhuja ovat autoleikit, lukeminen, musiikin kuuntelu ja musiikkivideot, tavaroiden kerääminen purkkiin ja sieltä pois ottaminen, hyllyjen/laatikoiden tyhjennys, vaatteiden sovitus, ulkoleikit, ovien sulkeminen/avaaminen, pelleily ja uninallen raahaaminen joka paikkaan...

 Ja jos uninalle on hetkeksi hukkunut, sitä lähdetään etsimään sängystä ja jos ei löydy, sitten ulistaan niin kauan kuin löytyy.

 Ja se nalle haisee!

 Lempparilelut ovat tällä hetkellä keltapunainen kuorma-auto, jonka ajoratana toimii sohva, kaikki palikat ja palaset, joita voi keräillä purkkeihin, keittiövälineet, kirjat ja nalle.


 Rakastaa muita lapsia edelleen ylikaiken, varsinkin tyttöjä vinkvink, mutta kovasti on hurjapää heidän kanssaan, ensin silittelee, mutta sitten jo huitoo tai repii tukasta. Tuleva herrasmies 

 On maailman söpöin nauraessaan! Varsinkin kyljistä ja vatsasta kutittamalla saa aikaan kunnon räkänaurut.

 Nukkuu parhaimmillaan klo 20-08 ja päiväunia vetelee noin 12.30-14.30, välillä heräilee, välillä ei.

 Väsyneenä naureskelee mitä kummallisemmille asioille, tasapaino heittelee ja meno on täysin päätöntä.

 Rakastaa kylpemistä ja suihkussa oloa! Ihan sama kuinka kauan on antanut pojan lutrata veden kanssa, hän vetää aina itkupotkuraivarit sieltä kantaessa.

 Nauttii saamastaan huomiosta, pelleilee ja esittää vieraille mitä hölmöimpiä juttujaan ja välillä menee vähän överiksi...

 Vaikkakin tällä hetkellä on aika epäsosiaalinen, sillä vieraiden tullessa roikkuu minun helmoissani kuin takiainen.

 Siis eroahdistus painaa!



 Olohuoneessa hengaillessamme ei anna minun koskea puhelimeen, ei anna juoda kahvia, ei anna valokuvata... Saisin vissiin vain istua lattialla poikaa tuijotellen. Telkkaria saan katsoa, sillä luulee varmaan minun katsovan häntä.

 Tykkää olla äidin pieni apulainen, laittaa pyydettäessä roskat roskikseen, auttaa tiskikoneen käynnistyksessä ja parhaimmillaan jopa keräilee omia lelujaan takaisin laatikkoon, jonka jälkeen usein myös sotkee ne uudelleen.

 Siivouspäivä on lemppari ja silloin riemuitaan, ainakin siinä vaiheessa, kun mainitsen sanan imuri. Heti lähtee imuri jylläämään suussa ja hakeudutaan siivouskaapille. Ja voi juku sitä iloa, kun päästään itse tositoimiin! 

 Mukista/lasista juominen onnistuu halutessaan, mutta kiinnostus syömisen opetteluun on nolla, vaikka ne lusikat ja lautaset pitääkin aina saada itselleen - leluiksi.

 Ruokailun suhteen on menossa tiukka linja. Jos poika ei syö ja pelleilee vain, ruokailu lopetetaan siihen. No eipä ole syönyt juuri mitään muutamaan päivään. Ei uppoa puurokaan enää kunnolla, eikä välipalaherkut.

 Eli nälkäinen känkkäränkkä täällä vähän sekoilee!


 Ja lisäksi halutessaan osaa tuhmailla oikein olan takaa! Sadantuhannen kieltämisen jälkeen loukkaantuu verisesti, vetää kiukkukaaret lattialla ja raivoaa kuin pieni hullu. Lisäksi tunkee dramaattisesti päätään jonnekin, seinään tai sohvaan tai tyynyyn... Yritä siinä sitten olla nauramatta.

 Edelleen rakastaa eläimiä! Varsinkin omia rakkaita kissojaan, vaikka lähiaikoina on ollutkin havaittavissa jonkinlaista mustasukkaisuutta minun helliessä kisuja. Karvakaverit saavat aika herkästi iskuja tai tavaroita päällensä, joten tarkkana pitää olla. Toisinaan taas seikkailevat Nasse-kaverin kanssa pitkin kämppää ja useimmiten päätyvät yhdessä haistelemaan ja heittelemään raksuja. Oravatkin ovat tällä hetkellä aika jees!

 Isin tullessa töistä kysyn, kuka tuli. Papa papa papa! Selvä...

 Ja Papan kitaralaulusessiot ovat parhaita! Tarkasti kuuntelee ja itsekin innoissaan rämpyttelee. Minun soittaessa ja laulaessa aloittaa ahdistuneen kitinän, katsoo häpeissään ja kääntää minulle selän. Ai miten niin äiti ei osaa musisoida?

 Niin ja se räppi on edelleen aika kova sana!

 Minun rakkain, söpöin ja suloisin, täyttä onnea ja puhtautta 

 Ja kyllä, hitaasti mutta varmasti se kasvaa, pieni peikkotukka  Pian on kunnon Juicet.