torstai 29. elokuuta 2013

LUONTORETKI JA TERRORISTIORAVAT


Teimme eilen peikkosen kanssa tutustumiskäynnin luontoon. Asuinpaikkamme on siitä ihana, että täällä on valtavasti metsikköä ja kasvillisuutta, paljon puita, vesistöjä ja eläimiä. Vaikka tämä likainen betoniviidakko onkin, plussat annan ympäröivästä vihreydestä.

Peikkonen keräili käpyjä ja keppejä, joista kaiken yritti mahduttaa pieniin kätösiinsä. Hän nuuskutteli nurmikkoa ja heiniä, kiipeli pitkin kalliota ja raivosi kun ei saanut kieriä sieltä alas, tutkiskeli sammalta ja maistoikin hieman, raaputteli kepeillä maata ja halaili puita, harjoitti kroppaansa ja mieltänsä, joogaili ja meditoi puun voimalla sekä huusi mielensä puhtaaksi. Ja lopuksi oli niin väsynyt, että pienen raivokohtauksen saattelemana hipsimme takaisin kotipesään. Minun pieni metsänpeikko

Pakko mainita pienet ystävämme luonnosta - nimittäin oravat. Vaikka kuinka eläimiä rakastankaan, nämä lähiöoravat ärsyttivät minua todella. He olivat arvaamattomia ja niin kesyjä, että tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi, vaikuttivat hyökkääviltä ja aggressiivisilta. Ja mikä pahinta, he tulivat jatkuvasti poikaa kohden, näyttäen luonnottoman kieroilta. Peikkonen oli tietenkin innoissaan ja hermostui kun en antanutkaan tehdä tuttavuutta. Hieman järkyttävää tämä oli, mutta ehkä pääsen vielä tämän kaiken yli. Hehe.

Terroristioravista huolimatta pieni retkemme oli mainio. Ensi kerralla matkaamme oikeaan metsään seikkailemaan ja ehkä otamme eväslaukun mukaan. Ihana syksyinen metsäpiknik kuulostaakin jo niin mahtavalta!

Luonnossa mieli lepää. Reippaita ja tunnelmallisia metsähetkiä kaikille

10 kommenttia :

  1. Näitä sun kirjotuksia lukiessa tulee yksinkertasesti vaan niin hyvä mieli ja hymy huulille! ♥ Kiitos tästä blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kiitos itsellesi ihanuus, sinun kommentit antavat niin paljon <3 Ihan mahtavaa, jos höpötykseni hymyilyttävät! Kiitos sinulle kommenteista <3

      Poista
  2. Mulle tuli tästä mieleen kun joskus kuulin/luin jostain, että suomalaiset kaupunkilaislapset (siis ehkä jotkut 4-6 vuotiaat) eivät osanneet kävellä metsäpoluilla vaan kompastelivat jatkuvasti juuriin ja olivat ihan tasapainottomia, koska eivät olleet tottuneet kävelemään kuin tasaisella asfaltilla ja nurmikolla! Ihan hullua! :D Onneksi varmaan suurin osa lapsista pääsee kuitenkin metsäretkeilemään pienestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh. Kuulostaa kyllä järkyttävältä :--D No mutta, eihän jotkut ole nähnyt edes elävää lehmää tai possua tai mitään, muuta kuin lautasella. Ihan vanhemmista tuo varmaan riippuu, niillä se velvollisuus on tutustuttaa lapsi ympäristöönsä :-) Kysyin Villeltä (poikaystävältä), että onko hänet viety pienenä metsään, kun on asunut ikänsä kaupungissa, sanoi ei tiedä, ei varmaan. Ja minä en pienenä oikeastaan missään muualla olekaan leikkinyt kuin metsässä :--)

      Poista
  3. Peikkosesta ei voi sanoa muuta kuin että AAW :')
    Ja hmm, metsäpiknik kuulostaa ihan parhaalta jutulta. Tehkää superpaljon kivoja syysretkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :--D Hän on vähän tuommoinen <3 Joo, pakko myös toteuttaa piknikjuttu, ettei vain ehdi tulla lunta ennen sitä (saamattomuus :-D) Syysretkissä on tunnelmaa, mmmm lämmintä kaakaota lehtien väriloisteessa <3 Ehdottomasti! Ihania syyshetkiä sinulle Kettunen <3

      Poista
  4. Ihania metsäkuvia, ja supersuloinen metsänpeikko! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minni :-) Ihania päiviä teidän perheelle!

      Poista
  5. Hehehe musta ne teidän hoodien oravat oli ihan loistavia. :D Ja miten paljon niitä onkaan! Tottahan tuo on että ei niistä kyllä voi tietää iskevätkö lapsen sormeen kiinni tai vastaavaa.

    Ääh nyt kun oto tehnyt blogiin hiukan uusia muutoksia niin minuukin polttelee asia. Tai onhan tuo poltellut jo kuukausia mutta olen saamaton. :D Tylsästä ulkoasusta kärsii lukijat ja itsekkin. Sulla ei sitä ongelmaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistavia siihen asti, kunnes tulevat liian lähelle uhkaavan näköisinä :--D Enkä minä niin välitä, mutta aina tuon vauvan takia jännittää tuollaistakin. Kamalaahan se nyt olisi, jos ne hyppäisivät pienen naamaan kiinni :-D Muuten ne on ihania!

      Joo, itsekin mietin ainakin puoli vuotta ulkoasumuutoksia. Nyt vihdoin olen saanut vähän aikaiseksi ja ehkä tässä parantelen vielä, jos jaksaa... Eli saamattomuus on tuttu juttu :--D Sulla on just kiva ulkoasu, tykkään ja se on hauska :--)

      Poista