KOHTI OPISKELIJAELÄMÄÄ

Nämä hassut otokset kuvaavat hyvin tämän hetkisiä tunteitani.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette olleet kolme vuotta putkeen kotona ja sitten teidän pitääkin yhtäkkiä olla olematta kotona? Hyppiä suin päin uusiin tilanteisiin ja haasteisiin, olla vuorovaikutuksessa tuntemattomien ihmisten kanssa, olla reipas ja sosiaalinen. Viedä lapsi päiväkotiin, mennä kouluun, hakea lapsi päiväkodista, käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja tehdä läksyt. Sen tunteen minä tiedän.

No en oikeasti tiedä siitä vielä yhtään mitään, mutta voin kuvitella sen mahdollisimman kivaksi. 

Minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, mitä huominen koulupäivä tuo tullessaan. Ensimmäinen koulupäivä. Arvatkaa jännittääkö? Ehkä vähän. Fiilis on sama kuin silloin aikoinaan ensimmäiselle luokalle mennessäni, pinkit lappuhaalarit jalassa ja sateenkaaren värisen perhosparven kreisibailaus vatsan pohjalla. Tulee mitä tulee, hyvin se menee. Pian olen jo lähempänä tulevaisuudessa koittavaa hoitsu-uraani.

Minulla on sellainen villi veikkaus, että joudun olemaan mahdollisuuksien mukaan ahkera opiskelija, joten luonnollisesti blogille jää ehkä tavanomaista vähemmän aikaa. Älkää surko, sillä ajattelin päivitellä blogin facebooksivuilla ja instagramissa sitten sitäkin enemmän, joten siellä näemme.  Olette ihania.

Sata vuotta vanha risainen laukkuni (joka hajoaa hetkenä minä hyvänsä) on pakattuna eteisessä odottamassa aamua ja kahvikin on ladattu valmiiksi. Jännityksestä turmeltuneet aivoni käyvät pian rauhaisaan lepoon (toivottavasti) ja painajaismaisien kauhukoulu-unien sijaan ajattelin nähdä unta kesäisten metsien viimeisistä tuoksuista, menninkäisistä ja kukkasista, laulavista linnunpoikasista ja muusta. Aamulla havahdun todellisuuteen kello kuusi.

Ehkä aamu on täynnä energiaa, aurinkotuulta ja hymyhuulia, kastepisaroita ja syksyn tuoksuja. 

Voimaa ja rakkautta alkavaan viikkoon ♥