ÄITI MINÄ RAKASTAN METSÄÄ

Voi kulta pieni, niin minäkin. 

Vielä enemmän minä rakastan tuota poikaa. Meidän omaa peikkopoikaa, josta on kasvanut niin hieno ja valloittava pieni ihminen. Aivan pian jo kolmevuotias. Välillä vain havahdun tähän hetkeen, tuijotan pieniin säteileviin silmiin, enkä voi mitenkään ymmärtää näkemääni todeksi. En voi ymmärtää, että tuo päästä varpaisiin vilpitöntä kauneutta oleva tyyppi on meistä tullut. Tuo maailman suloisin räkättävä nauru, ainutlaatuinen herkkyys, hymy, aurinkomieli ja elämänilo on ihan käsittämätöntä. Hän on puhtainta rakkautta.

Toivon kanssa parasta tällä hetkellä on yhdessä tekeminen. Kaikenmailman menemisistä ja tulemisista on tullut helpompaa (ainakin useimmiten), vaivattomampaa ja mikä parasta, kaikkien osapuolien mielestä hauskempaa. Eniten olen onnellinen siitä, että vihdoin olen saanut tuosta pikkutyypistä itselleni seuralaisen metsään. Vielä vuosi sitten metsäretket sisälsivät ihanaa kamalaa huutoa ja raivoa, kärsimättömyyttä, pelottavia oksia ja liian vaivalloista maastoa meidän taaperolle. Nyt asia on kääntynyt päälaelleen.

Äiti minä rakastan metsää. On ihanaa leikkiä metsässä ja haistella oksia. Voiko puitakin halata? Minä halaun ainakin halata ja silittää. En osaa kiivetä puuhun, olen vielä liian pieni. Minä menen puun alle, mutta ei siellä ole mörrimöykkyjä. Miksi linnut laulaa puissa? Miksi linnut lentää? Miksi me ei voida lentää? Minä en halua lähteä kotiin, metsä on meidän koti.

Siellä me sitten yhdessä halaillaan puita ja toisiamme, nuuskitaan metsää ja kevään tuoreita varpuja. Kuunnellaan linnunlaulua ja ihmetellään, miksi me emme osaa lentää linnun lailla. Juostaan hihitellen kosteiden sammalten päällä, hassutellaan ja leikitään murisevia karhuja tai seikkaillaan muuten vain. Istutaan pehmoisen mättään päällä ja syödään eväitä, keskustellaan kolmevuotiaan tasolla syvällisesti ja kerrotaan toisillemme, kuinka hyvä mieli juuri sillä hetkellä on. Lopuksi rauhoitutaan kuuntelemaan hiljaisuutta. Täydellistä.

Takaisin kotiin poika ei meinaa lähteä millään ja viimeisetkin energian rippeet on ravisteltava metsään. Tuloksena väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi lapsi. Takaisin kaupungin hälinään päästessämme kuulen pienen heleän äänen rattaista. Äiti mennäänkö me jo takaisin metsään? Minä en kuule mitään, koska täällä on liian kovia ääniä. 

KUN YMPÄRILLÄSI ON KAIKKEA KAUNISTA

   ♥ Talven saapuminen, pakkanen, jäätyneet lätäköt, raikas ja kirpeä ilma, tuoksut ja puhdas hengitys

♥ Hentoinen lumisade ja siitä syntyvä kaunis, rauhallinen tunnelma

♥ Kokonaisvaltainen hyvä olo päästä varpaisiin

♥ Seesteisyys, rauha ja rakkaus

 ♥ 99 % tyytyväisyys

♥ Yhteiset hetket ja yhteenkuuluvuuden tunne

♥ Koti – ihana lämmin ja turvallinen oma koti

♥ Aamuinen ensifiilis kahvikupin lailla, sillä Pikku-Myy on idolini

♥ Hassut tanssit poikasen kanssa, heiluen ja pomppien, poski poskea vasten ja tiukasti kiinni pitäen. Välillä tamppaillaan hurjasti ja opetellaan hyppimään

♥ Luihin ja ytimiin uppoutuvat rytmit ja sen tuomat nautinnot

♥ Poikasen rakkauden osoitukset, halit, pusut ja tiukat rutistukset sekä se valloittava hymy

 ♥ Poikasen reippaus ja riemukas elämänasenne

  ♥ Jokapäiväinen havahtuminen - lapseni on kauneinta päällä tämän maan

♥ Laiskottelu ja loikoilu ilman omantunnontuskia ja siivottomuusahdistuksia

♥ Ihanat viestit ihanilta ihmisiltä

♥ Villen hassu uusi tukka, josta taiteilemme pian vieläkin hienomman

♥ Erityislaatuiset hyvyyden tunteet ympärilläni

♥ Elän elämäni parasta aikaa – eilen, tänään ja huomenna

♥ Kamerarakkaan saapuminen huollosta

♥ Valokuvaus, valokuvaus, valokuvaus. Voisin vain valokuvata aamusta iltaan ja yöhön

♥ Aamupäivien kirkkaus, iltojen pimeys

♥ Hämäryys ja kynttilöiden loiste

♥ Kissat, niiden persoonat, se hellyys ja rapsuttelu

♥ Rakkaani ikävöinti, vaikka näemmekin päivittäin

♥ Mielikuva maailman parantamisesta, asioiden muuttumisesta ja hyvän voittamisesta saa minut hyppelehtimään ilosta ja pakahtumaan onnesta, vaikkei se totta olisikaan

♥ Hyvien ihmisten läsnäolo, ystävällisyys ja kohteliaisuudet

♥ Tunne että jotkut ihmiset oikeasti ajattelevat ja välittävät

♥ Jokapäiväinen kiitollisuus elämästä

♥ Syliin käpertyminen ja toisen kosketus

♥ Kirpputorit ja se tunnelma, jossa voisin viettää kaikki päivät, tutkiskella ja kosketella, nuuhkia ja ihastella

♥ Ja ne mahtavat kirppislöydöt

♥ Oma-aika iltaisin, kun muru on yövuorossa ja koko kämppä on minun vallassani

♥ Ja se tunne, kun murun vapaat alkavat ja koko perhe riemuitsee (tänään!)

♥ Hyvä ruoka, omituinen suklaakakku ja kaurajäätelö

♥ Itsevarmuuden lannistuminen ja sen kohoaminen taas

♥ Tyytyväisyys puntarilukemiin ja hitaasti kohoava jumppainnostus

♥ Ystävien kaipaus ja niille ajatuksissa hymyileminen

♥ Hyvät kylmät väreet

♥ Pitkän instistauon jälkeen koukussa taas

♥ Hymyily vastaantuleville ihmisotuksille

♥ Talvivaaterakkaus ja maailman söpöimmät tumput

♥ Kaunis uni, jossa vihreä lintu istui olkapäälläni, lauloi kaunista lauluaan ja lopuksi kertoi minulle salaisuuden

♥ Oleminen ja olemattomuus, eläminen ja eloisuus

Ps. Kysykäähän Villeltä, kiitos ♥

OLEMINEN, OLEMATTOMUUS

Ollaan höpöjä. Pöhköjä. Pöllöjä. Pieniä ja somia. Isoja. Omanlaisia. Ollaan me.

Kirjoitusinspis on ollut kateissa monta päivää. Minulla taitaa olla liian monta asiaa mielessä, etten saa järkevöityä niitä mitenkään, en mitenkään yksinkertaisesti. Aina kun olisi sellainen sopiva, vapaa hetki, pää lyö tyhjää, ding dong, eikä mitään tapahdu. Luovutan.

No ehkä voisin kertoa sen, mitä meille kuuluu. Ihan mahtavaa. Melkein parasta. On ollut niin monia hyviä päiviä, joten en edes tiedä miten ne erittelisin. Jotenkin tuntuu, että tämä kesä on ollut ja tulee olemaan erityisen hieno, tärkeä ja ainutlaatuinen. Sellainen mitä muistelen vanhana mummona leveä hymy kasvoillani. Silloin voisin kertoa kaikille, kuinka hyvältä elämä silloin tuntuikaan. Kuinka hyvältä elämä tuintui nyt.

Enkä minä tiedä, miten kestän tuota poikaani vielä sata vuotta, sillä hän on jo nyt ihan liian hurmaava. Ihan liian paras, uniikki ja maailman mahtavin persoona. Rakastan hänet ihan puhki. Ja tuolla ihanuudella on myös uusi huippuhieno tanssiliike. Heiluttelee käsiään ilmassa ja letkeästi keikuttaa vartaloaan - jammailee maailman söpöimmin! Vaikka elämäniloa ja hauskuutta pojalla riittää suurimman osan ajasta, on myös kiukkupeikko vieraillut tasaisin väliajoin. Naurua, itkua, riemua, kiukkua, leikkejä, haleja ja pusuja! Sitä meillä täällä vain on.

Parvekepuutarha kauniisti vihertää, kokkailuinspis kohoaa, perheeni tuntuu aina vain paremmalta ja paremmalta, näen vihdoin itseni taas peilistä, sen virtahepomaisen muukalaisen sijaan, kesä on ihanaa, aurinko, sade ja ukkonen, oleminen, tekemättömyys ja tekeminen ♥

Parhaimpia hetkiä sinulle ja teille ♥

TÄMÄ HETKI

Juurin nyt, tällä hetkellä, on oikein mukavaa vain olla. Tässä ja nyt. Paikoillaan ja rauhassa, seuranani vain iso teekupponen, sisältäen ihanaa vihreää mangoteetä. Se maistuu kuumalta, mutta pehmoiselta, suuta hyväilevältä.

Onnellisuutta ovat tänään tuoneet poikasen hyväntuulisuus, uusi älykkäämpi televisio, halaukset, suukot, rapsutukset, rakkauden osoitukset, kasvit, multapurkit, tuleville yrttivauvoille kuiskuttelu, kissat, valokuvat, tukan korjaus, mustikkakeitto, kahvi, auringonsäteet, päiväkirja, pienet sormet ja nappisilmät.

Vielä odottelen murua kotiin saapuvaksi, sitten rentoudutaan, syödään iltapalaa ja katsellaan tallennuksia. Voi miten ihanaa, kun jotenkin olen kovasti odottanut tätä iltaa. Odottanut siksi, että minun ahertajallani alkaa parin päivän vapaat. Pari päivää yhdessäoloa, leppostelua ja ilon hetkiä.

Nautin elämästäni täydellä sydämellä. Nämä hetket tuntuvat niin ainutlaatuiselta, että tyhmäähän se olisi nämä kuluttaa turhanpäiväiseen stressailuun. Elämä vain maistuu tällä hetkellä niin hemmetin hyvältä, makealta ja sopivasti kirpeältä. Vähän niin kuin salmiakki.

Haluan salmiakkia. Himoitsen sitä.

Rauhaa ♥