7 VUOTTA

Aamulla menin näiden tyyppien luo ja rutistin pitkään. Laulaa lurautin paljon onnea vaan aika monta kertaa ja rutistin lisää. He katsoivat minua hölmistyneenä korvat ojossa, ihan kuin eivät muka tietäisi mistä on kyse. Pakkohan niiden on tietää. Onhan tänään heidän syntymäpäivä.

Tähän aikaan vuodesta joudun aina miettimään, että hetkonen, kuinkas vanhoja nämä ystäväiset taas ovatkaan. Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän. Huh. Näinkö vanhoja jo. Hehän ovat jo aikuisia - ainakin teoriassa.

Seitsemän kynttilää kakkuun kertaa kaksi. Kahdeksan pientä tassua tuhatta ja sataa siellä sun täällä, matot rullalle ja kissabileet alkakoon. Niin tai sitten ollaan vaan 97 prosenttia päivästä kippurassa maailman rakkaimman veljen vieressä ja kierähdetään pari kertaa selälleen rapsutuksien toivossa.

Hyvää syntymäpäivää meidän perheen tassujengi. Me rakastetaan teitä aina ♥

SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIT

Siitä on tasan kuusi vuotta, kun nämä tyypit putkahtivat maailmaan. Kissaveljekset Nasse ja Pablo. Vajaa kuusi vuotta, kun he ensimmäistä kertaa tassuttelivat elämääni ja kertaheitolla valloittivat ikuisen paikan sydämestäni. Koko elämänsä he ovat viettäneet kanssani ja kulkeneet mukanani minne ikinä olen mennytkin. He ovat jakaneet kanssani sekä ilot että surut, olen pitänyt heistä huolta ja he minusta. He ovat yhtä suurta rakkautta. 

He värittävät elämäämme kiltteydellään ja hyväsydämisyydellään, touhuilla ja kaikenmaailman metkuillaan, pienillä pehmeillä tassuillaan ja sydämeen uppoutuvilla hellyydenosoituksillaan. He ovat valo, ilo ja hyvä mieli. He tekevät meidän perheestä lähes täydellisen.

Tänään meillä vietellään kissanpäiviä. Onnenhalit meidän tassujengille ♥

Ps. Kuvat ovat päivältä, jolloin pojat olivat juuri kotiutuneet luokseni. Miten pieniä, sieviä ja suloisia vauvoja!

TÄMÄN HETKEN ONNELLISUUS

♥ Arki. Ihan tavalliset arkipäivät, ne ihan tavalliset hetket. Ne hetket, jotka ovat täynnä elämää, vilinää ja vilskettä, kaunista eloa, iloja ja onnistumisia, rauhaa ja rakkautta. Sellaisia hetkiä on ollut paljon.

♥ Energia. Ei ylitsepääsemättömiä laiskiaispäiviä, ei voimattomuuden tunteita. Ainakaan kovin paljon. Pitkien ja työntäyteisten päivien jälkeen olo on silti ollut hyvä ja mieli kevyt. Terveellinen ruokavalio ja pienet herkutteluhetket, ulkoilu ja liikkuminen on tuonut entistäkin enemmän voimaa.

♥ Syysloma. Ihana pieni hengähdyshetki. Vaikka arki maistuukin mainiolta, valehtelisin jos väittäisin loman olleen turhuutta. Ei todellakaan. Loma tuli juuri oikeaan aikaan. Ihan parasta on ollut viettää aikaa peikkoseni kanssa, olla vaan, ihmetellä maailmaa ja tunnelmoida syksyä. 

♥ Syksy. Rakastan sitä. Kaikkea sitä! Aurinkoa, harmaita päiviä, sateita ja tuulta, värikkäitä puita ja lehtiä, lintuja ja lintuparvia, valoa ja pimeyttä, kylmiä varpaita ja sormia, paksuja kaulaliinoja, villapaitoja ja villasukkia, huuruisia hengityksiä ja kynttilöitä. Jos olisin vuodenaika, olisin ehdottomasti syksy.

♥ Fiilikset. Ne ihan mielettömän hyvät fiilikset, jotka minussa elävät. Joka paikkaa kihelmöi hassusti ja mieli on aurinko. Kaikki tuntuu niin hyvältä, tässä ja nyt, tässä hetkessä.

♥ Perhe. Viime päivinä olen erityisen paljon ajatellut omaa perhettäni. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen siitä olen. Välillä vain tuijotan näitä uskomattoman hienoja tyyppejä ympärilläni ja tunnen itseni maailman onnellisimmaksi. Täytyy kyllä sanoa, että yhdessä me ollaan aikamoinen jengi, aina ja ikuisesti.

♥ Treffit. Minun ja Villen perjantai-illan treffit. Herkullista ruokaa, kaupunkikävelyä ja suloinen teehetki ihanassa Kahvillassa, meidän huudien parhaimmassa kahvilassa. Hengailtiin Kahvillan lemmenpesässä tyynyjen keskellä, lueskeltiin eläinaiheisia ennätyksiä ennätysten kirjasta ja hihiteltiin höpsösti. Yhtäkkiä tuosta noin vain seuraamme pomppasi pikkuruinen koira, joka sai meidän päät ihan sekaisin. Siellä pesässä me sitten köllöteltiin, minä, rakkaani ja joku random koira, joka oli varsin hurmaava. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, miten ihanaa se oli. Se oli ihanaa. Niin ihanaa! 

♥ Hassutukset. Ilman niitä en kyllä voisi elää. Viime päivinä ollaan vaan laulettu sisällä että ulkona, höpsötelty, tanssittu ja naurettu ja vaikka mitä. Minusta on niin mahdottoman ihanaa, että Toivo on yhtä hyvä hassuttelija kuin me vanhemmatkin. Ei vitsi, jos joku joskus näkisi nämä meidän touhut.    

♥ Valokuvaus. Hektisemmän arjen myötä lemppari harrastukseni on jäänyt tosi vähälle ja se on harmittanut paljon. Tällä viikolla olen onneksi ehtinyt kuvailemaan enemmän ja huh että se tuntuu hyvälle! Ei vitsit miten minä nautinkaan siitä. Olenko muuten muistanut täällä mainita, että hupsista vain, ostettiin tuossa kesällä Canon EOS 6D? Se on rakkaus.

♥ Koti. Ihana, lämmin, hyvänmielen koti. Valloittava ja meidän näköinen. Pidän siitä paljon. Se on valoisa ja täynnä iloa, turvaa ja rakkautta, vihreyttä ja lempiväriäni syksyä. Meidän onnenpesä.

Mikä sinusta tekee tällä hetkellä onnellisen?

HUPSISTA HEI

Hupsista tosiaan. Olen vähän jumitellut blogini kanssa, joten pahoittelut siitä. Ihania ajatuksia ja inspiraatioita on pää pullollaan, mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt niitä purkamaan. Kiireestä en puhuisi, sillä mihinkään sellaiseen elämänasenteeni ei antaisi periksi. Tämä rakas harrastukseni on viimeinen asia, josta otan paineita ja niin sen kuuluukin olla. Tässä minä nyt olen ja höpötän.

Minulle kuuluu hyvää. Meille kaikille kuuluu hyvää. Ihan superhyvää. Viime aikoina on ollut niin mahtavia fiiliksiä, pieniä ja suuria onnentuntemuksia, tuhansia hymyjä ja muuten vain hyvää oloa. Kokonaisvaltaista hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Se on tämä kaikki, elämä, eläminen, hyvyys ja rakkaus. Tämä syksy ja tämä hetki. 

Pientä suloista eloani olen elellyt aika pitkälti kodin, koulun, työharjoittelupaikan, päiväkodin ja kaupan välillä. Päivät ovat meneet tuosta noin vain, aamusta iltaan ja illasta aamuun, auringon noususta laskuun. Sellaista kaunista arkea ja pieniä suuria hetkiä. Ihan parasta. Tämä kaikki, uusi arki ja uudet kujeet on tehnyt minulle tosi hyvää. Olen täynnä voimaa ja energiaa. Täynnä hymyä.

Mitä teille kuuluu? Toivon teille kaikille paljon rakkautta ja hyvää, onnenoloja ja syksyn voimaa ♥

MUMMILASSA

Ilman äitiä on näköjään näin kivaa!

Kuvat ovat viikon takaiselta Villen ja Toivon yhteiseltä viikonloppureissulta mummilaan. Mummi oli ollut tietenkin ihan paras, eikä isi saanut pestä edes hampaita. Isin kahden viikon loman ja "koti-isänä" oleilun loppuun pieni rentoutuminen oli kuulemma ollut hyvinkin paikallaan. 

Toivolla oli ollut mummin ja isin kanssa ihan superhauskaa, olivat telmineet ulkona ja viettäneet ainutlaatuisia hetkiä keskenään. Toivo oli ollut koko reissun ajan erityisen reipas ja iloinen oma itsensä. Kiukutellutkin oli vasta viime metreillä ja tietenkin kotiin päästessään. Kyllä huomaa, miten sanoinkuvaamattoman tärkeitä isovanhemmat ovat lapselle ja kuinka ajan mittaan se tärkeys kasvaa ja kasvaa vaan.

Ei vitsit, miten onnelliseksi tulin näitä katsoessani. Ihana mummi ja pikku peikkonen ♥